You are not happy enough!

Sain suoraa palautetta koskien blogikirjoituksiani, mutta en lähde julkiseen loanheittoon tämän enempää:

Kyllä, jokaisella ihmisellä on ongelmia ja tiedostan sen varsin hyvin. Yritän ymmärtää muita ja samaa toivon myös muilta. Elämä ei ikävä kyllä ole aina reilua ja osittain elämässä on tuuristakin kiinni. Jokainen tekee töitä erilaisten asioiden eteen ja ansaitsee asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Tosin tähän liittyy paradoksi, että en jos esim. viaton lapsi kärsii sodassa, onko hän sen ansainnut, ei. Mutta jos aikuinen ihminen tekee asioita tietoisesti, aiheuttaen ikävää tunnelmaa muille ihmisille, niin ei hän mielestäni voi olla heti vaatimassa, että asiat kääntyvät HETI hänen omaksi edukseen. Ja, koska minä olen minä, en voi koko ajan miellyttää muita ja tehdä niinkuin muut haluavat, koska muutkaan eivät tee niin minulle, enkä sitä vaadi. Olen itse siinä pisteessä, että haluan pohtia omaa elämääni rauhassa ja harkiten, koska uskon että siitä on pidemmällä tähtäimellä hyötyä myös muille ihmisille. Mutta, koska tämä on minun blogini ja tätä kirjoittaa vain yksi ainoa henkilö, eli minä, niin kirjoitan tänne mistä haluan ja miten haluan. Jos haluan puida täällä omia ongelmiani, se on minun asiani. En ole kirjoituksistani mitenkään tilivelvollinen kenellekään, niin kauan kun en viittaa niissä esim. nimiin, paikkoihin, kansanryhmiin, liikesalaisuuksiin tms. vaan käsittelen asiat lähinnä oman itseni kautta. Jos tämä jotain blogin lukijaa ärsyttää, niin suosittelen pitämään taukoa blogini lukemisesta. Ainakin tapauksissa, jossa kommentoijalla ei ole koskaan ollut mitään hyvää sanottavaa mistään, vaan aina pelkkää negatiivista palautetta, niin kehottaisin pieneen itsetutkiskeluun. Tämä on minun vapaa-alueeni tulkita elämää, maailmaa ja asioita. Jos se jotain hermostuttaa, niin, sanoin vain että nyyh.

Tässä vielä mainio tunnelmankohotuspätkä: