Kuvittele rauha

H&M:n Fashion Against Aids -kokoelman idea ja tarkoitusperä on hieno. Oma suosikkini on Yoko Onon "Imagine peace", joka ajaa mielestäni myös kaikkia muitakin hyviä ajatuksia yhtäaikaa ja on kuitenkin sopivan neutraali - ja tekstin käyttö on yhtäaikaa tyylikästä ja tehokasta.




Toinen suosikkini oli Pharrel... tai siis N.E.R.D. No joo joo, paitakin ihan kiva, mutta miksei ostoskoriin voi klikata Pharrel Williamsia (nam!)?!



kuvat http://www.hm.com/fi#/faa2009/ kannattaa muuten tsekata hauska grafiikka, sopivan raikas ja simppeli, me likes!

p.s Minulla oli ehkä vuonna 1996 Benettonin "United we stand"-sloganilla varustettu t-paita. Rakastin sen puhki.

Soitan sulle kammalla

Jotkut päivät ne vaan on tarkoitettu ihan piloiksi.
Olin päivällä kirjastossa lukemassa. Jossain vaiheessa vastapäiselle paikalle saapui oudosti käyttäytyvä mieshenkilö, joka pilasi opiskelurauhani: mies heilui, nousi välillä seisomaan, sitten istuutui taas, puhkui, puhisi, kirjoitti vimmatusti, nousi taas seisomaan, tuijotti (yllätin hänet muutamaan otteeseen) - kunnes hän hävisi paikalta. Rauha maassa, mutta vain siksi aikaa että mies palasi uudelleen, nyt seisoen ja kammaten vimmatusti tukkaansa. Jossain vaiheessa ilmeisesti joku kiva kirjastoihminen kävi huomattamassa hänelle jotain, en saanut selvää mitä. Sen jälkeen mies rauhoittui... kunnes alkoi soitella kammalla. Pppiuuu,piuuu,pppiuuuuuuu. Kauan.
Tässä vaiheessa minua ärsytti ja PELOTTI. Olisittepa nähneet sen intensiteetin, jolla mies katsoi kampaansa, läheltä, soittaen sitä samaan aikaan. Lopulta soitin alkoi ärsyttää ja mies aloitti kampapiikkien katkomisen.
Lähdin meneen.
Kotona odotti eteisen lattialla pitkästä aikaa kissanpissat ja ihania kirjeitä pankista: on taas se aika vuodesta, kun opintolainoista pitää maksaa korkoja. Kiitti. Summa ei ole pieni, ehei. Summa on aiemminkin ollut iso, mutta nyt se on valtava.
Päivän itkut nro. 1
--------------------------
Hyvä ruoka, parempi mieli ja aloitin alusta. Kirjastoreissu vol. 2 jälkeen piti käydä kaupassa ja kävinkin: kassalla oleva neiti alkoi nillittää etusetelin käytöstä, joka ei nyt sitten käynytkään vaikka on ennen onnistunut. En jaksanut alkaa siinä kassalla vänkäämään aiheesta, koska käyrät olivat aika korkealla jo muutenkin, maksoin ylihintaiset ostokset ja lähdin taas meneen.
Kotona keräilin itseäni ja tuijotin sitä etuseteliä jonka takaosan teksti todisti, että minun olisi ollut oikeutettua käyttää sitä p*rkeleen lappusta.
silti päivän itkut nro. 2
--------------------------
Ajattelin, että noh, onneksi tulee Greyn anatomia. Virhe. Kauhea jakso. Kyseinen sarjahan on aivan loistava, mutta niin kamala samaan aikaan. NE KAIKKI KUOLI! (no paitsi se yks) SILLÄ ON KASVAIN, KUOLEEKO SE (no mut se meni naimisiin) MÄ EN IKINÄ PÄÄSE NAIMISIIN (---)
Päivän itkut nro. 3, 4 ja 5
--------------------------

Onneksi tajusin, että ipu (Ninnin uusin lempinimi) oli yrittänyt vain ilahduttaa mamia ja selkästi yrittänyt pissata niiden lainalaskujen päälle!

Tässä muuten pari kuvaa viime ajoilta, eri päiviltä molemmat. Ilmeisesti omistan hetkittäin vain yhden KISSAN ja sen lisäksi yhden mörön.

Mörkö asustelee päiväpeiton alla, viihtyy siellä useitakin tunteja makoillen ja tulee esiin ainoastaan ruuan toivossa. Ipu-parka :D mutta toisaalta mörköä ei voi syyttää: tämänkaltaisia päiviä lisää ja taidan itsekin mennä päiväpeiton alle enkä tule ihan heti pois!

Ear things (rings)

Haluan noi korvakorut.

Kate Moss for Topshop

I say

Olen nyt aika jälkijunassa, mutta ajattelin heittää ilmoille muutamat omat mielipiteet blogimaailmassa muotiin liittyvistä jutuista... kiva laittaa vielä yksi lusikka soppaan:

Matthew Williamson for H&M: pidin niistä molemmista mallistoista ja ne jämät joita näin henkkiksellä oli kyllä tosi hienoja. Varsinkin kesämallistossa oli monta suosikkia, joiden tilaamista oikeasti harkitsin (taikasana o-sa-mak-su), mutta totesin että se ei edellenkään auta sitä ongelmaa, että minulla on jo nyt aivan liikaa vaatteita+ liian vähän rahaa :( ja toisekseen en olisi halunnut tyytyä pelkkään "riikinkukkotoppiin", kun se nyt on sitten taas kaikilla.

H&M Divided "rokkimallisto" syksylle: joo, ihan kiva, mutta en varsinaisesti tykkää että oletusarvoisesti rokki-asenne saavutetaan joillain tietyillä vaatteilla :/ Mutta siitä lampaanlapahihaisesta samettimekosta kyllä ihan tykkään.

Suomen huippumalli haussa, tuotantokausi 2: Aika pliisuja kasvoja, tähän mennessä tippuneet ovat jo sulavasti painuneet unholaan. Omat suosikit Nanna ja Riina. Jollain tavalla toivon, että Suvi-riepu saisi puserrettua itsestään sen mallin ulos! Mutta Se ärsyttävä pikkulikka vois tippua jo. Mutta tuotannollisesti aika mielenkiintoinen kausi!

Muodin huipulle: mikäs tää meneillään oleva kausi on...? Omat suosikit Kelli (ihana tyyli!) ja Daniel. Taso on yleisesti ottaen tosi korkealla ja monta oikeasti tosi hyvää& lahjakasta tyyppiä. Kenleyllä on muuten myös ihana tyyli, mutta jotenkin ärsyttävän nenäkäs noin muuten. Yleisesti ottaen Muodin huipulle on niin paras sarja! Hyvä casting, hyvä kässäri, koko ajan positiivinen lataus päällä ja kaikki turha diipadaapa on jätetty pois ja osattu keskittyä olennaiseen. Kuka ei voisi rakastaa Tim Gunnia? BTW ei kiitos juonipaljastuksia, mulla on pieni elämä ja pidän siitä että joka viikko on jotain odotettavaa!

Suomen Muodin huipulle: Kannustuksesta huolimatta en hakenut ohjelmaan :) Jossain vaiheessa oli lähinnä todella ärsyttävää, koska kaikki kaverit ja tuttavat kyselivät asiasta. Oli kuitenkin ihanaa kuulla monen sanovan, että juuri minun pitäisi "mennä" siihen :) Ilmeisesti minut nähdään kilpailuhenkisenä, ärsyttävänä ja televisioon pyrkivänä ihmisenä :D No ei. Tosiasia on, että fanitan jenkkiversiota niin kovaa, että en halua lähteä mukaan juttuun, josta ei ole paljon mitään infoa saatavilla hakuvaiheessa. Kun telkkarissa keekoilu on ihan vihon viimeistä hommaa, niin siinä pitää olla kannustavana tekijänä hyvät palkinnot, enkä tiedä onko Suomessa tarjota niin merkittäviä palkintoja kuin vastaavasti jenkkiversiossa. Ja varmana tietona, että jos olisin ohjelmaan päätynyt, olisi luvassa ollut julkista häpeämistä, koska olisin kuitenkin saanut itkupotkuraivarit stressitilanteessa... kamera kuvaa, kun Heidi istuu lattialla, itkee ja hakkaa ompelustaan maahan niin että nuppineulat sinkoilevat ja huutaa "MÄÄÄENNJAKSAAAA", sen jälkeen olisikin ollut kiva mennä S-markettiin ostamaan kissanruokaa ja nuudeleita, kun ihmiset tunnistaisivat "hei toi on se muija joka flippas telkkarissa". Odotan silti mielenkiinnolla ohjelman alkamista.

Farkkushortsit: Usein ihmetyttää miksi farkkushortseja, jotka näyttävät siltä että ne on leikattu tavallisista farkuista, pitää myydä valmiina kaupassa?

Pyöräilyhousut: Jeee! Mä oon niin mukana tässä jutussa - tosin ajattelin vetää pyöräilyhousut mekkojen alle ihan vaan käytännöllisistä ja mukavista syistä :D Vai pitäiskö hankkia sellaiset kunnon vanhanaikaiset mummojen lahkeelliset alkkarit????

No joo, näitähän nyt vois laukoa loputtomiin, mutta ei jaksa enää!

Milla+Stella

Tuplafanitus:
1.) Milla Jovovich, omaa ikisuosikkisarjaa Johnny Deppin ohella!
2.) Stella McCartneyn ihanaihanaihana mekko, joka näyttää niinkuin se olisi tehty suurensuuresta kakkupaperista!

kuvan Ranskan Elle/nro. 3293/7. helmikuuta 2009 (Millasta kertova juttu: Millan intohimot - tytär, mies, muoti)

Head things

Tänään oli ehkä kamalin kirbepäivä ikinä. Valtterilta olisi löytynyt niin paljon ostettavaa, mutta en halunnut tuhlata hirveästi :( joten ei auttanut kuin järkeistää ja lähteä pois.
Jotain kuitenkin tuli hankittua!

Polka dot-silkkihuivi 1€. Kotimaista tuotantoa ja merkiltään "MM- Markus Mikael". Ajattelin että tämä olisi kiva päähuivina:

Pitänee kuiten raaskia leikata pesulappunen pois :D

Toinen polka dot-huivi, 1€ myös. Tämä on ihan ystäväämme polyesteria ja malliltaan pitkänomainen (edellinen huivi on neliö).

Vision tämänkin päähuiviksi, esim. jotenkin näin:

Itämainen tanssivyö aka "napatanssivyö" 5€. Olen himoitellut tällaista jonkun aikaa ja tässä yhdistyi edukas hinta ja ihana sininen väri. Kunto on kohtuullinen.

Ne myyjätädit oli ihan kateellisia ja kilisytteli tätä kassalla.

Ajattelin että tämäkin olisi tosi kiva päässä, berberihenkeen. No ei oikeasti.

Oikeasti aion käyttää tätä mustan haaremihousuhaalarini kanssa. Enkä nyt valehtele.

P.s oli ihan pakko pikselöidä naamaa syistä jotta a) minulla ei ole kuvissa meikkiä, mistä pääsemme kohtaan b) näytin tyhmältä, rumalta ja vanhalta c) voiko olla rumempaa tapaa sensuroida omaa naamaa kuin tämä??? :D

I want it all and I want it now

Olen ollut taas hieman hiljaisena ja hajamielisenä viime aikoina, koska yritän keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen. Sain talvella pienen kipinän, että vanhakin voisi vielä yrittää avautuvatko yliopiston portit... ensin homma piti olla vain harrastuksen tasolla, mutta tällä hetkellä on leikki kaukana ja haen aivan tosissani. En ole mitenkään vaihtamassa alaa, enhän ole vielä päässyt toteuttamaan itseäni kunnolla tässä vaatesuunnittelussakaan, mutta haluaisin saada mahdollisuuden laajentaa omaa osaamistani ja ajatteluani. En tavoittele siis poissulkemista vaan lisäämistä :) Sisäänpääsy tuntuu tällä hetkellä epätodennäköiseltä, mutta pyrin parhaaseen mahdolliseen suoritukseen - joko se riittää tai ei, se jää vain nähtäväksi. Haluan pimittää tiedon mihin haen ja miksi :) olen taikauskoista sorttia ja enkä halua tehdä tästä nyt tämän isompaa numeroa. Tämä prosessi vie kuitenkin kovasti voimia, mutta on tehnyt minulle hyvää ja on pian ohitse.

Olen myös tässä yhteydessä taas jälleen kerran miettinyt paljon sitä, mitä haluaisin oikeasti tehdä elämässä. On hankalaa, koska haluan niin monia asioita, mutta tuntuu kaikkeen ei vain riitä aika eikä energia - eikä kaikkeen ole rahaakaan. Mutta muutamia, pitkän tähtäimen haaveita...

- päästä opiskelemaan alaa X (tämä tuntuu hyvältä tällä hetkellä, katsotaan kokeitten jälkeen :D )

- haluaisin tehostaa ranskan kielen alkeellisia taitojani ja aloittaa espanjan opiskelun.... tosin venäjän kielen opintojen jatkaminen kiinnostaisi myös ja kaiken tämän päälle vielä arabian kieli, joka on niin käsittämättömän vaikeaa, mutta voisin keskittyä tuhertamaan kirjoitusta :)

- matkustella

- opetella soittamaan pianoa

- oman malliston (yllättäen :D) juuri nyt haluaisin tehdä esim. Balmainin hengessä pieniä mekkoja, mutta värikkäistä sellaisia, joissa on paljon yksityiskohtia... toki paljon kaikkea muutakin, mutta mekoista olisi helppo aloittaa.

(kuvat style.com)

- maalata enemmän (tämä on kai vitsi, en ole maalannut vuosiin! paremminkin aloittaa maalaamisen uudelleen)

- kuvittaa

- kirjoittaa kirjan (romaanin)

- julkaista kuvateoksen

- pitää näyttelyn, joka yhdistäisi kuvia (maalauksia/piirroksia/kollaaseja) ja vaatteita, ehkä kirjoitettua tekstiä..?

- asua hetken ulkomailla

... no, tässä muutamia. Toki haluaisin myös kumppanin ja perheen ja asunnon ja materiaa, mutta niihin liittyy paljon sellaista, johon en voi itse täysin vaikuttaa enkä voi täysin pyrkiä vain niitä kohti... tai ainakin koen niin. Hankalaa selittää. Olen kuitenkin niin voimakastahtoinen ja lopulta hyvin yksilökeskeinen, että haluan tehdä itseni onnelliseksi myös haastamalla itseäni saavuttamaan saavuttamattomiltakin tuntuvia asioita. Miehiä nyt kuitenkin tulee ja menee, ystävät huolehtivat lisääntymisestä jo nyt, asua voi vuokrallakin ja materiaa saa, mutta ilmankin pärjää. Mutta itsensä onnelliseksi tekeminen on paljon vaikeampi asia. Ja kun on onnellinen itsensä kanssa, on helpompaa jakaa onneaan myös muille.

(Ja kyllä, minä voisin olla onnellinen, tai paremmin hyvin ylpeä itsestäni jos omistaisin kaksi tutkintoa, puhuisin englantia-ruotsia-ranskaa-espanjaa-venäjää-arabiaa, minulla olisi oma mallisto, olisin julkaissut kirjoja, pitänyt näyttelyitä, matkustellut ja asunut ulkomailla, osaisin soittaa pianoa... ehkä tässä on nyt kuitenkin vähän liikaa vaatimuksia yhdelle ihmiselle :D )

p.s En tiedä kehtaanko lisätä listaan, että haluaisin vielä väitellä tohtoriksi. :D No okei, liika on liikaa.

AllSaints Spitalfields

Olen useampaankin otteeseen hehkuttanut, kuinka tykkään brittimerkki AllSaintsistä. Nyt hehkutan taas lisää.

Printtipaitoja on joka merkillä, mutta AllSaintsilla on aivan omanlaisensa maailma, joka on synkkä, melankolinen ja dramaattinen - mutta samalla leikkisä ja jotenkin unenomainen.

Mekoissa on kerroksellisuutta ja tietynlaista uutta ajattomuutta, tätä päivää, mutta myös jotain hyvin vanhanaikaista. Ne näyttävät mukavilta käyttää ja helpoilta lähestyä - mutta myös sopivan simppeleiltä, jota voi asusteilla säätää eri suuntiin.

Korut ovat voimakkaita, yksinkertaisia ja tyylikkäitä.

http://www.allsaints.com/ sivuilla kannattaa käydä katselemassa ja zoomailemassa varsinkin printtipaitoja lähempää, vai mitäs pidätte tästä?

kaikki kuvat AllSaints.com

Hurja heppa

Pukeutumiskulttuuri ja sen tarkkaileminen ja tutkiminen ovat jänniä ja mielenkiintoisia juttuja. Miesten pukeutumisen tutkimus on oikeastaan paljon jännittävämpää kuin naisten, koska se näyttäisi olevan vielä enemmän sidoksissa aikaan ja vallitseviin ihanteisiin, sekä on lisäksi paljon rajatumpaa - jopa ihan vain fysiologisista syistä. Yleisesti pukeutuminen näyttäisi olevan tietyssä määrin myös täysin sattumanvaraista ja globaalia, en tiedä johtuisiko sitten siitä, että pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia, vaikka kulttuurit muokkaavat meitä eri suuntiin?

Bongasin puistossa ihan huisin jutun (joo, NÄIN jännää mun elämä on nykyään): nuorimies, jolla oli hauska, punainen heppa-aiheinen reppu. Mielestäni tämä oli niin hauska yksityiskohta, jotenkin niin hyvä läppä ja täysin tuntemattomasta ihmisestä välittyi positiivinen fiilis. Reppu itsessään näytti 1990-luvulta repäistyltä, ala-asteelaisen pikkutytön repulta, mutta nuoren, kuitenkin ihan perinteisen maskuliiniselta näyttävän miehen yllä se sai aivan uusia ulottuvuuksia: miksi hän on valinnut juuri kyseisen repun? Onko se vain sattumaa vai jokin statement?

Asoksella törmäsin sitten tähän kyseiseen heppa-aiheiseen paitaan:

Naisille näitä "ysärifiilistely"-paitoja on tarjottu jo vuoden päivät, mutta entäs miehille? Onko heppa-aihe jokin kytevä trendi vai täyttä sattumaa? Miksi miellän laukkaavat hevoset jotenkin feminiiniseksi aiheeksi - mutta toisaalta ne eivät miehen päällä näytä ollenkaan feminiinisiltä, vaan pikemminkin saan kuvan itsevarmasta ihmisestä, jolla on huumoria? En tiedä, mutta jos tapaisin jonkun tuntemattoman nuoren miehen pukeutuneena heppapaitaan, alkaisi suupielissäni nykiä mukavasti ja uskoisin että paidasta välittyisi samaa mukavan positiivista fiilistä, kuin punaisesta hepparepusta. Ja käyttäisikö heppareppupoika myös heppapaitaa?

En myöskään voi täysin välttyä kuulemassa päässäni Ultra Bra:n Heppa-laulua, joka sopii tähän juttuun enemmän kuin hyvin:

"Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa,vain urhein meistä kaikista voi ratsastaa hurjaa heppaa, jos housuihin hiipii pelko, niin kaihda silloin satulaa, Vain uljain meistä kaikista voi uhmata hurjaa heppaa..."

Vaikeina aikoina

Olen viime aikoina ollut paljon yksikseni ja huomannut, että se on ihan jees. Eilen olin puistossa. Luin ranskis-Ellejä, join mukitermarista kahvia ja piirtelin ja ideoin mitä kaikkea sitä vois tässä elämässä tehdä. Aurinko paistoi. Oli ihanaa.

Puistossa oli paljon muitakin ihmisiä, mutta silti rauhallista. Näin paljon ihania koiria.

Tein joskus ennen pääsiäistä denimkellohameen, jota käytän nykyään päivittäin. Jeij.

Noi leggarit on ihan löysät nilkoista... niin rumat, mutta kun ovat muuten ehjät niin pitää varmaan vaan koittaa kaventaa. Ja kyllä, jalassa oli SUKAT ja vieläpä PUNAISET, koska olen mummo enkä tarkene vielä ilman! Ja pikku tyylittömyys on aina välillä piristävää. (ei ollu mitään perinteisiä mummovärisiä ohuita...)

Seppälän ruutulaukku on tän hetken ykköslemppari, se on vaan niin hyvä ja kiva! Huomaa hieno itsetehty penaalipussukka, lyhennettiin joskus kaverin (Vallilan) verho ja sain jämäpalat!

Heitin puistokeikan päälle vielä rundia omilla kulmilla. Bob Helsinki-mainostoimiston mainos on mielestäni hieno ja hauska, puhuttelee vaikeaa ihmistä, jolla on aina vaikeaa. Mainoksessa on Rob Ryan fiilarit!

P.s Ohitin tuon saman mainoksen kolmesti ennen kuin tajusin, että tuo puukko kuvaa sitä, että koristekuviot on kaiverrettu sillä -> vaikeaa ja työlästä -> lopputulos hieno. Onko joku samaa mieltä??? Mitennii hidas sytytys?????

Liikaa mitä vaan

Jotain todella coolia vuodelta 1997:

Mielestäni tämä oli niin hieno juttu, että kahden sinkun kannet muodostivat yhtenäisen kuvan. Tais olla elämä vähän yksinkertaisempaa silloin :D

p.s Vanha Apis iskee yhä!

And she shops and she never drops

Kirpputorishoppailun sääntö numero 1: jos löydät jotain hauskaa, joka maksaa yhden euron, osta se, vaikka et sillä hetkellä olisikaan niin varma, haluatko sitä todella. Koska myöhemmin se saattaa olla mennyttä.

Näin pääsi käymään :( Löysin perjantaina erään pitkään himoitsemani asian, joka olisi maksanut euron, mutta en ollut niin varma halusinko sitä sitten kuitenkaan. Jätin ostamatta ja kotona keksin, miten olisin voinut muokata siitä jotain vielä paljon hienompaa. No, palasin paikalle tänään (kaksi päivää myöhemmin) eikä sitä enää ollut siellä. Hitto.

Tulin kuitenkin kotiin näiden kanssa:

Kahden euron mustat peep-toe slingbackit. Huippulöytö, istuvat hyvin ja ovat vähän käytetyt. Matsku on "tekstiiliä", sisäpohjat nahkaa. Made in Italy.

Tein henkilökohtaisen ennätyksen ja kävin Uffin tasarahapäivillä vain yhtenä päivänä ja ostin vain kaksi asiaa.



"Kevyellä pantterilla" hame. 2€. Tämä on jonkun ihan omin pikku kätösin ompelemana, joten olin aika yllättänyt että tämä istui hyvin - asiaa saattaa auttaa puuvilla/elastaani matsku. :)

Tummansininen polyesterunelma, kerroshame, jonka yläosassa paljettinauhakoristelu. 2€. Tässä on ihanat kakskytluku-vibat. Joo joo joo, en tarvitsisi enää yhtäkään mekkoa... sen sijaan tarvitsisin huikeasti erilaisia tapahtuma- ja bilekutsuja, joissa voisin käyttää niitä kaikkia mekkoja.

Valtterilta Zaran metallikoristellut läpsysandaalit. Tässä tuli pienoinen virhearvionti, josta pääsemme kirpputorishoppailun sääntöön numero 2: jos et jaksa sovittaa, on turha kotona kiukutella, jos ei istu. Nämä ovat nyt sitten tuosta "läpän" kohdalta liian matalat omiin jalkoihin... kyllä meinasi taas itku tulla kun kotona huomasin tämän, koska jotenkin tykkään näistä ja nämä olivat tosi halvat. Päätin, että pienellä muokkauksella näistä tehdään käyttökelpoiset. Mutta silti ärsyttää.

Ranskalaisia Elle-lehtiä tämän vuoden alusta ja hintaa tyyliin 0,50€/kpl. Ranskalaiset on vaan niin supercooleja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Avautumista ikuisesta kenkäongelmasta

Olen tainnut kerran jos toisenkin avautua kenkäongelmastani? Tai siis siitä, että kuinka jalkani on hassun mallinen (lyhyt ja leveä) ja realistinen kengänkokoni jotain 38,5 luokkaa, mutta kenkäni ovat koossa 38-40? Ja että jalkani päättivät pienentyä joskus vuosi sitten, jonka jälkeen olen joutunut sanomaan heippatiheit monille kengille, jotka ostin ollessani kokoa 39-41? No, tulipa taas selväksi tämäkin asia. Ja lisäksi olen kyllästynyt siihen, että halpiskengät kuluvat loppuun parissa kuukaudessa. Haluan mukavuutta ja laatua! Haluan estetiikka!

Tämänhetkinen kenkämuoti pisses me off. En tykkää huikeista koroista, en käytössä enkä esteettisesti. Korkeissa koroissa on se ongelma, että jalat väsyvät, enkä pääse kävelemään niin lujaa kuin haluan... ne rajoittavat ahdistavasti vauhtiani ja puhumattakaan ärsyttävyydestä nimeltä "korkolappujen kuluminen". Enkä tykkää, että joka hemmetin malliin pitää tunkea niitä niittejä/hapsuja/solkia, too much too much! Ne tulevat jo korvista ulos. Kyllästymisen rajoilla alkavat olla myös erilaisten, tiheääkin tiheämpien nyöritysten hehkutus ja tunkeminen korkokenkiin. Enkä edes halua sanoa kuinka kyllästynyt olen sanapariin gladiaattori+sandaalit. Niittigladiaattoreista tai hapsugladiaattoreista puhumattakaan - aaaaaarrrrgggghhhhh! Onnekseni voin jättää ne suosiolla muille ja keskittyä ihan joihinkin muihin malleihin (ja luultavasti en keskity mihinkään kun en raaski ostaa kenkiä, koska ne ovat niin kalliita).

Tarjonta on joka puolella suhteellisen samanlaista ja keskityin nyt siis nettikauppoihin. Jätin pois perusmalliset avokkaat/korkkarit, also known as "paulakoivuniemet" kuten kaverini nimittää sellaisia perusmalleja. Myös balleriinat jäivät vähemmälle huomiolle. Perusmalliset kengät on hyväksi havaittu ja todettu ja jotain löytyy omista valikoimista jo. Mutta sellaisia lempparikenkiä en omista ja tarvitsisin muutamat uudet ja monikäyttöiset, hyvät, laadukkaat ja kaikinpuolin kivat.




1. Tämä on jo todella minimalistinen narusandaali - and I like it! Sisäinen hippini haikailee paljaita jalkoja kesällä, tässä oltaisiin jo aika lähellä.
2. Punaiset sandaalit helmikoristeilla... jotain hipahtavaa näissäkin, mutta silti mukavan vähäeleiset.
3. Unohdetaan vähäeleisyys, haluan sandaalit jossa on iso rivi pieniä tiukusia. Miten somasti ne helkehtisivätkään kesäkatuja kävellessä????
4. Vähän korkoa ja jotain mukavaa mummomaisuutta, mutta ehkä vähän rumat myös. Tästä mallista kun sais parannellun version, voisin tykätä.
5. Nämä ovat tykkäämisen rajoilla, tykkään tämäntyyppisistä kiilakoroista ja näissä viehättää tuo nirunarumeininki ja kirkas väri, mutta miinusta satiininhohdolle.
6. Iines Ankat. Korossa on hauskaa kulmikkuutta, väri on hyvä ja jotenkin pidän tästä "kömpelyydestä". Sopisivat mekkojen kanssa.
7. Tykkään tämäntyyppisistä, vähän kummallisen oloisista kengistä, näissä ei ole liikaa nyöritystä.
8. Balleriinat "kevyellä pantterilla". En voi mitään, mutta eläinkuoseihen lähden mukaan ihan sata lasissa.
9. Amerikka-tennarit. Nää nyt on vaan hauskat, vaikka jonkun mielestä kapitalismin ja globalisaatiuden ja epäreiluuden nimissä aivan järkyttävät riistokengät. Mutta tykkään puhtaista väreistä, tähdistä ja raidoista. Ja jotenkin nää on nyt vaan taas niin ysäriä ja huvittavat.
10. Tykkään mummokengistä, en voi sillekkään mitään. Ja tälläiset sopis mun omiin henkilökohtaisiin fiftaripukuleikkeihin. Korkoakaan ei ole liikaa.
11. Kiilakoroissa yhdistyy se korkojen tuoma mukava lisäpituus ja helppo käytettävyys, mutta nämäkin on siinä rajoilla, että tykkäisinkö sitten kuitenkaan. Ehkä.
12. Näissäkin on taas hyvä muotoilu korossa ja nyörityksen kanssa ei ole menty liiallisuuksiin. Ruskeat vois myös olla kivat, mutta en tiedä, sopisko tämäntyyppiset sitten kuitenkaan mulle.

13. Puukkarit. Seitkytlukuhenkiset hipahtavat puukkarit, vähän korkoa... en tiiä, puukkarit nyt vaan on jotenkin niin huvittavat, että voisin kuvitella että tykkäisin näistä ihan hirveästi.

Jos analysoisin omaa kenkämakuani, sanoisin, että tykkään yllättävän yksinkertaisista jutuista ja olen todella mukavuudenhaluinen. Lisäksi hyvä kenkä täyttää kriteerin "jaksanko kävellä näillä baarista kotiin?" ja sopii mahdollisimman moneen asukokonaisuuteen. Jos saisin, voisin valita kolmet kengät eri tilaisuuksiin näistä kaikista ja uskoisin että pärjäisin nillä pitkälle:
- kengät nro. 1. nämä sopisi niin moneen tilanteeseen ja asuvalintaan ja jos olisi ihana, kuuma kesä, nämä nyt olis vaan niin kevyet ja ilmavat.
- kengät nro. 10. mekkojen kanssa käytettäviksi.
- kengät nro. 13. kesähippeilyyn.Loppuajan tulisin toimeen kumppareilla, mustilla avoikkailla ja niillä Converseilla (joita mulla ei tosin vielä ole).

Huh, tässäpä tilitystä. Enough said.

Conversehimottelua, osa 2.

Tahtoo ne Converset heti. Nimenomaan Chuck Taylor hi-topit.

Mutta minkä väriset?

Mustat olis kätevät ja sopis kaikkien kanssa.

Punaiset olis pirteät.

Pinkit ois söpöt.

Kermanvaaleat olis raikkaat.

Mutta entäs jos sitten kuitenkin sijoittais joihinkin vähän erikoisempiin kerralla? Mitään riemunkirjavia en haluaisi, mutta...

... Mustat, joissa on vadelmanväriset tehosteet ja toi merkki on hauskasti piirretty (kuin myös yksityiskohdat)?

... Harmaat pinkeillä yksityiskohdilla ja mustilla kontrasteilla?

... Riikinkukonsulkakoristeiset?

Kaksi viimeistä mallia ei ole mitenkään markkinoilla olevia, vaan tein ne itse http://www.converse.com/ - sivuilla, jossa on hauska ohjelma jossa voi suunnitella just sellaset kuin itse haluaisi! Ja mikä parasta, ne on mahdollisuus saada myös omaksi! Mutta eipä tosin Suomeen asti, sillä ylläriylläri, tänne periferiaan asti niitä ei toimita!!!

But hey, girl can always dream, right?

kuvat

Go on and spend your money

Perjantaina ja lauantaina on taas luvassa klubimyyntiä Ivanalla. Itse taidan passata tällä kertaa kokonaan, vedoten taloudelliseen tilanteeseen ja tosiasiaan eli "entisetkin on käyttämättä". Mutta rahakkaat ja/tai innokkaat, go check it out!

Roses are red and other flowers are blue

Nopeita ja pieniä kässyjä viime viikolta.
En visiteerannut äitiä tänä vuonna, mutta postissa lähti tervehdykset äidille ja mummolle. Oma äiti ei korttia tänä vuonna saanutkaan, vaan ompasin pienen pussukan. Joku itsetehty kortti olisi päätynyt taas jälleen kerran jääkaapin oveen, jossa se oli nököttänyt seuraavat 2 vuotta ja joka kerta porukoilla käydessäni olisi taas hävettänyt, että kun tuli tommonenkin hätsynpikaa väännettyä. Pussukkaan voi mama tunkea vaikka kamman, lääkkeitä, nenäliinoja jne. ja tunkea sen sitten käsilaukkuunsa. Mummoa ilahdutin hyvin perinteikkäällä kortilla, koska mummo on kuitenkin perinteikäs ja vanha ihminen (99v.) - kukat leikkelin ruusumekkokankaasta ja vahvistin tukikankaalla ja lopuksi liimasin pahville. Hoplaa, olenpas näppärä.

En ilmeisesti omista tarpeeksi vaatteita, joten oli pakko tehdä taas yksi lisää. Vintiltä löytyi pieni pala kangasta, jonka olen joskus pelastanut kirpputorilta. Kangas vaikuttaa vanhalta ja materiaaliveikkaus puuvilla-viskoosi. Kuosi on söpö ja värit kirkas sininen ja raikas turkoosi. Malliltaan pusero on todella todella simppeli kimonohihainen pötkylä, jonka ajattelin passaavan korkeavyötäröisen hameen kanssa. Edessä on kaksi itsepäällystettyä nappia. Henkarissa pusero ei näyttänyt miltään, joten koittakaa kestää, tällä kertaa kuvattuna päällä.

Että sellaisia mestarillisia taidonnäytteitä tällä kertaa. Sometimes I even amaze myself.

Jotain

Jotain piirroksia perjantailta:

Lyijykynä, akryyli, guassi.

Lyijykynä, muste, terä, puuväri.

Lyijykynä, huopakynä, vahaliitu, puuväri. (naamaa piti sensuroida Photoshopissa, koska siitä tuli ruma)

Ei nyt sillä että tykkäisin näistä erityisesti :( mutta tykkääkö omistaan ikinä...

Ilta Sofian kanssa

Vietin rankan perjantai-illan hyvässä seurassa ja näissä merkeissä:

Vietin siis Sofia Coppola -teemaelokuvailtaa katsomalla Virgin Suicides ja Lost in translation, söin omatekemää pizzaa ja piirsin. Rankkaa, eikö? Tällä menolla olen hyvää vauhtia tulossa eläkeläiseksi. Pizzakin oli inhokkiani jauheliha-ananasta, mutta oli pakko saada lihaa pitkästä aikaa, kun normaalisti syön pelkkää kasvisruokaa tai kanaa.

Mutta leffat olivat hyviä, niin kuin aina, pizza maistui ja piirrettyäkin tuli.

Mekkojamekkojamekkoja

Tää on viikko on ollut taas jostain syvältä. Koko ajan on ollut fiilis, että en saa mitään aikaiseksi enkä osaa mitään eikä mistään tule yhtään mitään. Totuus on, että olen kuitenkin hoitanut paljon asioita, joita on pitänyt hoitaa: maksanut laskuja, palauttanut kirjastonkirjat (joita ei muuten ollut vähän!) postittanut asioita, siivonnut, järjestellyt... Tiistaina kävin näyttelyavajaisissa ja eilen suoritin jotain, mitä olen miettinyt viime syksystä eli siivosin vinttikomeroni. Se ei ollut mikään pieni juttu, siinä meni monta tuntia, mutta nyt siellä on asiat järjestyksessä ja se tuo suunnatonta mielenrauhaa. Lisäksi erittelin jätesäkillisen vaatteita ja muuta kirpputorille laitettaviksi ja osan vaatteista ehdin jo pestä. Noh, ompelu- ja piirustushommat eivät ole sujuneet YHTÄÄN, mutta monta muuta hoidettavaa asiaa on hoidettu.

Vaatekomero alkaa olla "kesäkunnossa" ja myös räjähtämispisteessä, sillä omistan selkeästi enemmän kesävaatteita. Ja erityisesti mekkoja... mutta koska more is more, eksyin aamukahvia juodessa Asokselle pyörimään ja katselemaan - no mekkoja!

Tässä mekossa on mukavat mummovibat, se on jotenkin arkinen muttei sitten kuitenkaan, kankaassa on lurexia. Cacharel by Eley Kishimoto

Tämä mekko olisi niin katu-uskottava näyttelyavajaisiin yms. tilaisuuksiin, jossa on paikalla jonkin sortin taiteilijoita/designereita! Jaegerin digiprintattu silkkitunikamekko.

Musta hipahtava bilemekko Asoksen omasta mallistosta! No hei toi avonainen selkä ja noi koristeet!

"Jos omistaisin vyötärön ja rusketuksen"-mekko. Manoush Marilyn dress.

Kimonohihat ja ihana selkä taas - ja rusetteja. Asoksen omaa mallistoa, nimi tais olla Cut out bow kimono dress.

Iiiihihiii! Ameeeriicaaaa! Tämän mekon kanssa jotain puna-valkoraidallista kiitos. Materiaalina jersey, eli tämä on varmaankin tosi mukava päällä. Sonia Rykiel.

Nyt vois tehdä jotain järkevää.