Vappu oli ja meni - mekko jäi kaappiin roikkumaan ja minä roikun jossain ihan muualla. Kokeilin Guitar Heroa, ja totesin olevani kyseissä pelissa surkea! Singstarissa olin hieman parempi, en mitenkään erityisen hyvä siinäkään. Vappupäivänä päädyin kuin päädyinkin Kaivopuistoon, vaikka ensin ajattelin passata koko "tilaisuuden". Mutta oli kivat piknikit.
Huhtikuu oli jotenkin ihmeellinen kuukausi - se tuntui tavallaan hyvin pitkältä ja kuitenkin lyhyeltä. Tuntui kuin olisin viettänyt sen vain unessa. Kuten silloin kuun vaihteessa täälläkin avauduin, elämässä tuli eteen taas yksi kriisitilanne - joka ei ole ohi vieläkään. Se miksen asiaa sen kummemmin alkanut täällä selittämään ja ruotimaan yksityiskohtaisesti, on oma syyni. Mutta mielestäni ei ole häpeä myöskään myöntää, että nyt on asiat huonossa jamassa ja nyt tarvitsee omaa aikaa. Eikä aina tarvitse selittää täydellisesti, mistä on kyse, ainakaan blogimaailmassa, jossa omasta elämästä tuodaan esille vain jokin tietty osa. Uskon, että näitä vaikeita hetkiä tulee jokaiselle ihmiselle vastaan ja toivoisin jotenkin, että olisi vielä paljon hyväksyttävämpää myöntää julkisesti, ettei aina mene niin hyvin. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että perusteellinen oman elämäntilanteen, ihmissuhteiden, minän ja kaiken muun pohtiminen teki hyvää. Olen käyttänyt nyt niin paljon energiaa omaan itseeni, että on aika kohdistaa sitä myös muualle. Olen ollut myös todella ärtyinen ja "avautunut suuntaan jos toiseen", mutta toivon että se auttaa sitä, että asiat oikeasti jossain vaiheessa selviävät.
Mutta joo, enough with this shit ja elämässä eteenpäin. On huippua, että on oikeasti kevät, aurinko paistaa... kesä on kokonaan edessäpäin ja täynnä uusia juttuja, uusia mahdollisuuksia. Mielessä on nyt sata asiaa, joita haluaisin tehdä!
P.s Huhtikuun paras juttu oli tatuoinnin hankkiminen, joka on sinällänsä pieni juttu, mutta nosti omia fiiliksiä todella paljon! Tykkään kuvasta päivä päivältä enemmän, se tuntuu tosi "omalta jutulta". Viime yönä kuvaa kutitti uskomattomalla tavalla ja olin tulla hulluksi, kun teki mieli raastaa ihoa raastinraudalla - mutta en voinut edes koskea! Ei auttanut kuin kärsiä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti