En visiteerannut äitiä tänä vuonna, mutta postissa lähti tervehdykset äidille ja mummolle. Oma äiti ei korttia tänä vuonna saanutkaan, vaan ompasin pienen pussukan. Joku itsetehty kortti olisi päätynyt taas jälleen kerran jääkaapin oveen, jossa se oli nököttänyt seuraavat 2 vuotta ja joka kerta porukoilla käydessäni olisi taas hävettänyt, että kun tuli tommonenkin hätsynpikaa väännettyä. Pussukkaan voi mama tunkea vaikka kamman, lääkkeitä, nenäliinoja jne. ja tunkea sen sitten käsilaukkuunsa. Mummoa ilahdutin hyvin perinteikkäällä kortilla, koska mummo on kuitenkin perinteikäs ja vanha ihminen (99v.) - kukat leikkelin ruusumekkokankaasta ja vahvistin tukikankaalla ja lopuksi liimasin pahville. Hoplaa, olenpas näppärä.
En ilmeisesti omista tarpeeksi vaatteita, joten oli pakko tehdä taas yksi lisää. Vintiltä löytyi pieni pala kangasta, jonka olen joskus pelastanut kirpputorilta. Kangas vaikuttaa vanhalta ja materiaaliveikkaus puuvilla-viskoosi. Kuosi on söpö ja värit kirkas sininen ja raikas turkoosi. Malliltaan pusero on todella todella simppeli kimonohihainen pötkylä, jonka ajattelin passaavan korkeavyötäröisen hameen kanssa. Edessä on kaksi itsepäällystettyä nappia. Henkarissa pusero ei näyttänyt miltään, joten koittakaa kestää, tällä kertaa kuvattuna päällä.
Että sellaisia mestarillisia taidonnäytteitä tällä kertaa. Sometimes I even amaze myself.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti