Vaikeina aikoina

Olen viime aikoina ollut paljon yksikseni ja huomannut, että se on ihan jees. Eilen olin puistossa. Luin ranskis-Ellejä, join mukitermarista kahvia ja piirtelin ja ideoin mitä kaikkea sitä vois tässä elämässä tehdä. Aurinko paistoi. Oli ihanaa.

Puistossa oli paljon muitakin ihmisiä, mutta silti rauhallista. Näin paljon ihania koiria.

Tein joskus ennen pääsiäistä denimkellohameen, jota käytän nykyään päivittäin. Jeij.

Noi leggarit on ihan löysät nilkoista... niin rumat, mutta kun ovat muuten ehjät niin pitää varmaan vaan koittaa kaventaa. Ja kyllä, jalassa oli SUKAT ja vieläpä PUNAISET, koska olen mummo enkä tarkene vielä ilman! Ja pikku tyylittömyys on aina välillä piristävää. (ei ollu mitään perinteisiä mummovärisiä ohuita...)

Seppälän ruutulaukku on tän hetken ykköslemppari, se on vaan niin hyvä ja kiva! Huomaa hieno itsetehty penaalipussukka, lyhennettiin joskus kaverin (Vallilan) verho ja sain jämäpalat!

Heitin puistokeikan päälle vielä rundia omilla kulmilla. Bob Helsinki-mainostoimiston mainos on mielestäni hieno ja hauska, puhuttelee vaikeaa ihmistä, jolla on aina vaikeaa. Mainoksessa on Rob Ryan fiilarit!

P.s Ohitin tuon saman mainoksen kolmesti ennen kuin tajusin, että tuo puukko kuvaa sitä, että koristekuviot on kaiverrettu sillä -> vaikeaa ja työlästä -> lopputulos hieno. Onko joku samaa mieltä??? Mitennii hidas sytytys?????