My friends went to places and I got the stuff

Copycat täällä taas hei!
Kopioin aiheen "käytännölliset matkamuistot" mainiosta Understatement is overrated"-blogista. Onneksi W oli jo valmiiksi kopioinut sen muualta :)
Olen saanut matkamuistoiksi paljon mm. rihkamakoruja, jotka ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Pidän myös niistä siksi, että tiedän, etteivät ne ole kustantaneet matkailijalle paljoa, mutta hän on nähnyt vaivan tuodessaan ne minulle ja minä voin oikeasti käyttää niitä vaikka heti. Myös muita tuliaisia on tullut saatua, tässä muutamia.
(Koruja esittelin enemmänkin jo viime kesänä, tässä osa siis kertauksena)

Tällä hetkellä hieman hukuksissa, mutta olisin halunnut aloittaa mainiolla hopeanvärisellä rukousnauha-rannekorulla, jonka olen saanut Roomasta.

Mustat pallokorvikset Lontoosta. Paljon pidetyt, ihanat. Nämä nyt eivät kerro paikasta mitään, mutta taustatarina on hyvä, ovat ostetut jostain torikojusta hintaan 0,99£.



Vihreä pallorannekoru on Prahasta, toinen Rhodokselta (hieman kärsinyt, koska käytin tätä yhdessä vaiheessa koko ajan).

Isot maatuskat Venäjältä, yllättäen :) Nämä eivät ole varsinaisesti käyttökamaa, mutta tuliaisten aateliaa kuitenkin.

Yksinäinen korvis Rio de Janeiro, Brazil. Tämä on ihana, en ole vain raaskinut käyttää.

Jääkaappimagneetit Kreikasta (Rhodos?) ja Kööpenhaminasta.

Blingblingiä New Yorkista. Nämä ovat hauskoja siksi, että kumpikaan ei varsinaisesti huuda paikannimeä, mutta fiilis on kummassakin mielestäni hyvin newyorkkilainen.

Pariisi - New York.

Ja viitaten tähän viimeiseen kuvamateriaaliin, kaikkia tuliaisia ei tule ihan heti käytetyksi :D!

Rusettiongelmia

Koin eilen totaalisen "vihaan kaikkia rättejä ja kankaita" -kohtauksen. Ehkä osasyynä oli kuuma asunto, jossa pienikin tekeminen aiheutti valtavan hikiaallon, vaikka olin alusvaatteissa. Vaatehuoneeni/vaatekomeroni on jo pitkään ollut kuin pommituksen uhrina, jossa suuret riepumassat vellovat. Ei siis ole tarpeeksi säilytystilaa, enkä ole tarpeeksi organisoitunut, jotta pystyisin pitämään yllä järjestystä pienessä tilassa. Asiaan helpottaisi, jos olisi lisää hyllyjä/koreja/lokeroita, jotta voisin osoittaa kaikille omat paikkansa, mutta ei niin ei. Teki mieli iskeä kaikki rätit jätesäkkiin ja roskalavalle. Tuollaisina hetkinä tuntuu helpottavalta ajatukselta, että pääsisi eroon kaikesta. Olisi tilaa hengittää.
Toisaalta olisin sitten alasti.
Rätit jäivät kuumuutta hohkaavaan asuntoon leväälleen ja minä lähdin purkamaan kiukkuani Eurokankaaseen. Kiukkua nimittäin aiheutti myös fakta, ettei minulla ole tarpeeksi kivoja kankaita. Hakusessa olivat polka dot- ja gingham-kankaat, eli suomeksi pilkku/pallokankaat ja ruutukankaat. Saavuin paikalle vaan niin myöhään, että oli 10 min. tehokasta peliaikaa ja käytin sen tutkimalla palalaareja. Mukaan lähti pari palaa ihanaa puuvillabatistia. Edullisesti, tottakai :)
Alkupuheitten jälkeen pääsemme melkein asiaan: nimittäin toinen kankaista on aivan käsittämätön värioksennus ja juuri siksi niin ihana. Nyt mietinkin vain millaisen mekon siitä tekisi. Niin, taas mekon, ei puututa tähän asiaan enää sen kummempaa. Löysin Asokselta tällaisen mallin, jonka rusetti-idean voisin ottaa ja kopioida (ja let's face it, Asos on kopioinut sen kuitenkin jostain muualta):

Rusettiasia, jonka voi laittaa olkaimeksi ja kiepauttaa rinnan alle. Luulisin tuon onnistuvan kankaastani hyvin... nyt mietinkin vain, että onnistuisiko tuo, jos tekisin kakksi olkainta? Vai onko se vähän too much..? Ehkä jos kangaslipareita ei solmisi rusetille, vaan esim. solmuille? Tässä piilee se asian ydin ja ongelma, että pidän ruseteista, mutta tietyissä kohdin... esim. alakuvan rusetti tekee mekosta jotenkin halvemman oloisen? Yläkuvassa rusetti näyttää jotenki huolettomammalta, mutta alakuvassa taas "joo tässä mekossa olis tää RUSETTI". En tiedä, asukokonaisuus näyttää vain omaan silmääni sellaiselta, jolla lähdetään bilettämään Onnelaan ja minä en ole sinne menossa.

Pitänee kokeilla mihin suuntaan homma taipuu. Mekossa on myös aika nätti helma.

Vai pitäiskö sittenkin tehdä oikein hihat?

kuvat

Täsmälöytöjä

Lauantaina oli sopivan pilvinen sää kirppiskiertelyyn, tai no mitäs säästä, mutta sellainen fiilis että juuri tänään pitää päästä tonkimaan kirpputoreja.
Valtterilla oli yllättäen aika tyhjää, myyntipöytiä tuntui olevan vähän niin itsepalvelu- kuin myyntipöytäpuolella.
Mukaan tarttui silti lehtiä, Ellejä englanniksi ja ruotsiksi ja joitain ruotsalaisia naistenlehtiä. Kaikki yhteensä 1€.


Oikeastaan juuri siksi, etten löytänyt oikein muuta, suuntasin myös muualle. Tuli pitkästä aikaa mentyä Mäkelänkadun kirppiksiä kohtia. Hesy:n kirbe ja Emmaus olivat kiinni, mutta siitä yhdestä (jonka nimeä en muista) löysin korviksia. Molemmat ovat klipsikiinnityksellisiä, jos eivät ihan vintagea niin hyvin sen henkisiä ja väri on ihanan voimakas molemmissa. Hintaa 1€/pari.

Lopuksi palasin vielä Flemarille ja viimeisestä kirbestä löytyi ihana laukku. Periaatteessa kiilto alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta tässä oli hieno malli, hyvä kunto, jännä kiinnityssysteemi ja parasta hinta, 2€.

Yhteensä kaikki kustansivat siis 5€! Tulin niin superhyvälle mielelle, koska tein mielestäni hyviä löytöjä. Kuinka paljon kirppistelyä voi rakastaa? Huippua oli myös se, että minulla on pinkkeihin korvikseen sopiva rannerengas (täydellisesti samaa sävyä pyörylöitten kanssa!) ja laukkuun sopivia kenkiä useampi pari, joten näitä tulee varmasti käytettyä.

Vanhasta mekosta uusi mekko

Aurinko ja helle on pehmittäneet pääni aivan täysin, olen vain yhtä hymyä ja seesteistä olotilaa. Puistosta olen siirtynyt rannalle (niiden rantakissojen ja kollien sekaan tarvitaan yksi hylje, eiks je?), jossa olen maannut nauttien laiskana auringosta. Tosin tänään piti siirtyä kaupunkiin jo hieman aiemmin, eväät unohtuivat kotiin ja nälkä iski ja alkoi heikottaa. Eväitä mussuttaessa (siirryin vielä puistoon... pakko hyödyntää aurinko kun sitä kerrankin näkee...) tuli mieleen, että pitäisikö pistää eräs vanha mekko uuteen uskoon.

Eli lähtökohtana serkkuni vanha mekko, jossa on nätti pienikukallinen kuosi:

Malli sen sijaan oli aika mummo, mutta tykkäsin tuosta pari vuotta sitten kovasti, siinä oli jotain 1930- tai 1940-luvun henkeä. Käytin tämän kanssa kultaisia rihkamakoruja ja kultaisia balleriinoja. Jossain vaiheessa onnistuin laihtumaan muutaman hassun kilon, joka vaikutti siihen, että mekko ei enää istunutkaan samalla tavalla kuin aiemmin, vaan näytti entistä mummommalta. Alkuperäiset napit ratkoin jo alkuvaiheessa irti ja ompelin vain napitusvaran kiinni, joten napinlävet olivat heikosti näkyvissä. Mekko näytti siis päällä tyhmältä, mutta koska kangas oli hyvässä kunnossa ja kuosi kiva, niin ajattelin että ehkä tästä saisi jotain muuta. Nyt saamme siis nauttia näistä taidokkaista piirroksista, mutta ne kertovat enemmän kuin huonot digikuvat (ja suhaisin mekot "mallivartalon" päälle, joten siksi niissä on tuo kierto).

Leikkasin yläosan irti helmasta ja avasin olkasaumat. Ompelin hihansuut kiinni ja lyhensin yläosan tasamittaiseksi putkiloksi, josta leikkasin edessä olleet napistusvarat pois. Ompelin etukappaleelle sauman keskelle, joka edesauttoi väljyyden poistumista koko yläosasta ja antoi muotoa. Yläkäänteessä on sisällä kuminauha ja ylimääräiset väljyydet rypytin "tissien keskelle", jotta sain aikaiseksi sydänkaula-aukon. Kuminauha on siitä syystä, että halusin mekosta mahdollisimman helpon, eli siinä ei ole vetoketjua, vaan sen pystyy pujottamaan päälle, mutta samalla se istuu yläosastaan siten, ettei käytössä tipu päältä. Helmaosaa lyhensin sen yläosasta, vyötärön kohdalta. Alkuperäisessä mekossa oli vyötärö korkealla, sellainen hankala välimalli empiren ja normivyötärömitan välillä, uudessa vyötärö on kutakuinkin kohdallaan (eli korkealla, muttei liikaa). Koska sitä vetoketjua ei ole, on mekossa hieman väljyyttä yläosassa ja vyötärössä, käytännössä tissien alapuolelta alkaen, mutta ei kuitenkaan paljoa - mekko näyttää päällä kutakuinkin siltä mitä piirtämässäni kuvassa. Helma lyheni pituudestaan puolisäärestä polveen.

Olen tosi iloinen lopputuloksesta, tästä tuli oikein kiva. Alunperin kaavailin yläosaan halterneck-nauhoja, jotka olisi voinut solmia nätille rusetille niskaan, mutta totesin että yläosa toimii paremmin ilman ja ratkoin ne pois. Olen fiksoitunut sydänkaula-aukkoihin, mielestäni ne ovat niin ihania ja nättejä... jep jep. En tiedä, mutta minulla on joku supernaisellisuuskausi ja ajatukseni pyörivät lähinnä mekoissa ja kukkasissa... ja vähän myös nuorissa miehissä ;) True trendsetter tai fashionperson pukeutuisi kai katu-uskottavasti johonkin paljon raffimpaan, mutta minkäs teet, kun mieli halajaa vain nättejä mekkoja, mekkoja, mekkoja!

Puistossa

Tässä jotain puistotuotantoa maanantailta. Välineenä akvarellit ja 300 g/m2 vahvuinen Montval -akvarellipaperi. Suorastaan RAKASTAN akvarellipapereita, ne tuntuvat niin ihanilta! Tässä rahatilanteessa ei olisi varaa edes tähän peruskauraan, onneksi vintiltä löytyi vaikka mitä käyttämättömiä papereita opiskeluajoilta.

Aihe on täysin fiilispohjalta, joka näkyy hieman ontuvassa kokonaisuudessa. Mutta julkaisen tämän ihan vain siksi, että joskus on kiva tehdä jotain ihan vain fiiliksen mukaan, antaa vain "kuvan" syntyä itsestään, tuli mitä tuli. Ja tätä oli oikein mukavaa tehdä.

p.s Mistäköhän johtuu, että blogger ei anna klikata joitain kuvia ja yleensä yhtä/ensimmäistä kuvaa isommaksi, mutta vastaavasti muut antaa?

Lenkkeilyyn sopiva mekko

Lähdin tutkimaan alennusmyyntejä, josko löytäisin "urheiluvaatteita" tai oikeastaan lenkkeilyyn sopivia. Haaveilen esim. hupparista, takista, pitkistä trikoopaidoista ja sellaisista hivenen jäätävistä sporttimatskua olevista piukeista trikoista, jotka ovat niin tiukat päällä että niissä on pakko mennä lujaa eteenpäin.

Jostain kumman syystä löysin itseni hiplaamasta alusvaatteita, laukkuja, neuletakkeja ja mekkoja. Päädyin Zaraan, jossa haahuilin puoli tuntia keltainen t-paita kädessä, kunnes bongasin tämän:


Runsashelmainen mekko intianpuuvillaa, 16,95€. Dumppasin t-paidan ja kiskaisin itseni kohti kassaa. Nyt minulla on sitten oivallinen lenkkeilyyn sopiva MEKKO?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?
Missä on järki kun sitä tarvittaisiin?
Mekossa ei ole mitään ihmeellistä, paljon kangasta, kuminauhaa ja rypytystä. Tästä syystä se onkin oikein kiva MEKKO ja väri on mitä ihastuttavin, violettiin taittava sininen... mustikka?

Tämä alempi ja selkeästi taiteellisempi otos kertoo enemmän tuosta väristä.

Äh nää kuvat on kyllä surkeita. Nyt vaan väsyttää niin paljon että menköön näillä kuvilla...

Feeling it

Kello on 23.00. ja ulkona on yhä valoisaa! Kävin hetki sitten sisäpihalla ja siellä tuoksui ruusuilta! Taivaalla lenteli pieni parvi pääskysiä. Olen eilen ja tänään ollut puistossa piirtelemässä ja maalaamassa. Sitten lenkille ja sen jälkeen ruokaa - ah. Sen päälle vielä mahtava Skins telkkarista. Huippufiilikset! Tuntuu kuin olisin rakastunut, vaikka en olekaan. En oikein jaksa välittää kaikista ikävistä asioista ja olen vaihtanut kunnon hippivaihteen päälle.

Olotila lähenee keveysasteeltaan tätä:

Ajatuksissa tuntuu tältä:

On parasta että joka yö vieressä nukkuu tämän näköinen kaveri:

(Tosin tässä kuvassa se on "piiloutuneena" vaatekomerossa, ja on selkeästi hieman harmissaan että hyvä piilo paljastui... hah!)

... Unohtamatta näin muikeaa kaveria, joka on samalla maailman ärsyttävin (varastelee ruokaa aina kun siihen on mahdollisuus) ja maailman ihanin pussauskissa:

Tämän päivän lempparimekon tarjoaa Modström, kevät 09 mallistosta:

(Ruutua ja ihanat värit ja kiva muoto!)

Päivän lempibiisi on N.E.R.D:n She wants to move. Pharrell on IHANAihanaIHANA! nam.

Muikeaan olotilaani on varmasti pitkälti syynä se, että olen alkanut lenkkeillä säännöllisesti ja muutenkin lisännyt liikuntaa. Tästä syystä on pitänyt tarkkailla mm. proteiininsaantia ja varmasti näiden kombinaatio on tehnyt hyvää mielellä ja keholle. Lisäksi olen nukkunut paljon :)

Skenessä tuulee

Viime viikolla uutisoitiin Samu-Jussi Kosken lähdöstä Marimekosta: taiteellinen johtaja otti ja erosi virastaan. En ollut uutisesta yhtään yllättänyt, ainakaan sen perusteella mitä olen kuullut Marimekon hieman kyseenalaisesta työilmapiiristä. Mikä on sitten totta ja mikä ei, mutta ikävä uutinen Marimekolle: Kosken mallistot ovat uudistaneet Marimekkoa nykyaikaisempaan suuntaan ja tuoneet taloon trendikästä, mutta kaupallista suunnittelua, joka on kiinnostanut uutta "Mari-sukupolvea". Tai ainakin minua itseäni. Mielestäni eroaminen on kuitenkin Samu-Jussi Koskelta hyvä veto: miksi jäädä, jos on halua tehdä jotain aivan muuta eikä paikka tunnu enää omalta? Uusi taiteellinen johtaja on Virve Launo, joka vastasi mm. uudesta laukkumallistosta. Aika näyttää, miten Launo luotsaa Marimekon taiteellista linjaa eteenpäin. Monesti kuitenkin suunnittelijan luovuutta rajoittavat kaupallisen alan ihmiset, jotka pyrkivät sanelemaan sitä, mitä myydään, eikä suunnittelijan visioihin luoteta tarpeeksi. Marimekko on kuitenkin arvokas suomalainen vaatetusalan instituutio itsessään, jonka haluaisin nähdä porskuttavan eteenpäin tulevaisuudessakin. On harmi, että Marimekossa tunnutaan luottavan niin kovasti sen nostalgiseen arvoon ja vanhaan asiakaskuntaan, mutta tarvitaanhan niitä uusia kuluttajiakin koko ajan?

Talvella puhuttiin Hanna Sarénin konkurssista, joka sittemmin on jo kirjaimellisesti menneen talven lumia: uusi yritys on pystyssä ja konseptia uudistettu. Viime vuonna uutisoitiin Sarénin yhteistyöstä Seppälän kanssa ja nimityksestä Ril'sin uudeksi pääsuunnittelijaksi, mutta nyt yhteistyöt ovat päättyneet ja Sarén keskittyy omaan mallistoonsa. Viime viikolla havaitsin, että Seppälässä olivat Sarénin vaatteet -40% alessa, kengät jopa -70%. Sanoisin, että kannattaa käydä kurkkaamassa, löytyisikö jotain kivaa myös itselle: mielestäni Sarénin Seppälälle suunnittelemat mallistot olivat hyviä - kaupallisia, mutta astetta persoonallisempia ja laatukin näytti olevan ihan jees. Kenkiin ja laukkuihin kannattaa sijoittaa, ne kun ovat nahkaa ja käsittääkseni laadukasta työtä - ja niissä Sarén on omimmillaan. Oikeastaan pidin Seppälä by Hanna Sarén -mallistoista enemmän, kuin nimikkomalliston linjasta, joka on ehkä vähän turhan viimeistelemätön omaan makuun. Tosin paljon mielenkiintoisempi ja yllätyksellisempi.

Suomalaisessa suunnitteluskenessä puhaltavat siis uudet tuulet - tai no pikemmin tuntuu, että meininki on hyvinkin vaihtelevaa ja tuulista. Subilla näytettiin jo spoileri tulevasta Suomen Muodin huipulle ohjelmasta, jossa vilahtivat ainakin yhdet tutut kasvot. Joukossa on siis jo mainetta niittänyttä suunnittelijaa, ihan pelkkiä amatöörejä kisasta tuskin löytyy - ja juontajan mukaan osanottajat ovat PERSOONIA. Kuulostaa hyvältä, kyseessähän on kuitenkin ensijaisesti tv-ohjelma, eikä suunnittelijakilpailu... vai toisinpäin? Käsittääkseni ainakin IVANAhelsingillä menee ihan mukavasti ja ovat ahkerasti esillä maailmalla... New York, Tukholma, Pariisi, Kööpenhamina... Rinne Niinikoski puvustaa Oopperaa, mikä onkin varmasti mielenkiintoista - teatteripuvustus kun on ihan oma maailmansa. Minna Parikka laajentaa neuleisiin jne. jne. Taantuma koettelee herkkää alaa, mutta vahvat selviävät.

Elämme siis jännittäviä aikoja.

Tourismo

Juhannus oli ja meni! Itse olin kaupungissa, yksin kotona ja hieman kipeänäkin.

Aattona kävin lenkillä ja toin luonnonkukkia kotiin. Tässä ne on jo vähän nuupahtaneita, kisut ovat käyneet innokkaasti haistelemassa...
Oikeastaan koko ajan oli vähän kehno sää, mutta eilen sunnuntaina alkoi aurinko paistaa ja lämpö nousta. Tuli fiilis, että pitää päästä meren rantaan, joten suuntasin Eiraan.

Kuvassa siintää Suomenlinna, jos pitääkin mennä käymään joku päivä!

Ja Uunisaaressa voisi käydä myös...
Olin siis käytännössä Kaivopuiston rannassa, josta lähdin kävelemään... ja samalla leikin turistia. Reitti kulki kohti Kauppatoria, josta suuntasin Mariankadulle ja kiertelin Kruununhakaa ympäri.

Kesäkaupunkina Helsinki on ihana. Täällä on paljon nähtävää ja oikeastaan liian harvoin tulee "avattua silmät" kaikille kauniille yksityiskohdille. Tykkään katsella vanhoja taloja ja koneella on nyt liikaa kaikkia "mielenkiintoisia" kuvia arkkitehtuurisista yksityiskohdista, mutta niillä en pitkästytä tämän enempää.

Ja vielä sarjassamme "Mielenkiintoiset ikkunasomistukset!"

Vanhoja huulipunahylsyjä ja meikkejä, tekokynsiä ja täytetty rotta(?!)!

Kruununhaassa sijaitsevat myös ihanat vintageliikkeet Play it again, Sam (nenä kiinni lasissa ah!) ja Nasta. Kruununhaka eli Krunikka on lempipaikkojani Helsingissä, kauniita taloja ja jotenkin aina kovin hiljaista ja seesteistä. Silti on aina kiva palata kotiin Kallioon.

Pretty sweet things

www.hannahzakari.co.uk

Me-lan-ko-li-a (pakottaa ostamaan uutta)

Istuin tänään Espalla, join take away -kahvia (luksusta) ja söin halpaa tummaa suklaata. Siinä auringon paistaessa ja ihmismassojen velloessa ohi, iski jonkinlainen eksistentiaalikriisi.
Olen asunut Helsingissä nyt tasan 3 vuotta ja tuo aika tuntuu ikuisuudelta. Mikä oikeastaan onkaan muuttunut? 2 vuotta sitten kuvittelin, että nyt eläisin onnellisesti parisuhteessa ja odottelisin ensimmäistä lasta, olin silloin typerästi rakastunut ja koin ensimmäisen polttavan vauvakuumeen. Olen tyytyväinen, että ne haaveet eivät koskaan toteutuneet, koska paljon tärkeää kokemusta olisi jäänyt kokematta (sitä paitsi tunteideni kohde oli täysin väärä). Tuntuu että elän nyt jonkinlaista välitilaa elämässä: olen toisaalta hyvin onnellinen mutta toisaalta täysin hajalla. Olen levoton ja täysin kärsimätön, mutta toisaalta omaan jotain sellaista mielenrauhaa, mitä en ole kokenut ehkä ikinä. Tunnen, että olen kasvanut ihmisenä. Ehkä aikuistunutkin jonkin verran, hyvällä tavalla. Olen itsevarmempi ja luottavaisempi, mutta myös itsekkäämpi.
Uskon tietyssä määrin kohtaloon, siihen että onni on suhteellista ja hetkittäistä ja se esiintyy eri muodoissaan eri ihmisille. Jos teen jotain väärää, se kostautuu ja toisinpäin. Sama pätee siihen, jos minua kohdellaan huonosti/ hyvin. Kaikki liittyy kaikkeen.
Ehkä mietin liikaa, mutta toisaalta oma ajatteluni auttaa minua eteenpäin ja kasvattaa.

Eksistentiaalikriisistä tuli melankolinen olo ja päädyin ilahduttamaan itseäni H&M:n alehässäköihin ja kiskaisin kassan kautta kotiin seuraavaa:


Printti t-paita orgaanista puuvillaa 3€. Printti on todella kiva, muistuttaa jotain eläintarhan mainosta.

Hakusessa olivat perusvaatteet kuten trikootopit ja leggarit, sekä urheiluvaatteet, mutta noh... seepraleggarit sekoittivat nämä haaveet. Nämä ovat BB-mallistoa ja hintaa 9€. Nämä ovat nyt sitten kuitenkin ylhäältä aika löysät päällä, joten en näköjään olekaan niin iso tyttö, kuin olen kuvitellut. Pitäisi taas alkaa sovittamaan vaatteita ennen kuin niitä ostaa. Mutta eiköhän näitä tule pidettyä, vaikka kaukaa kuosi näyttääkin aika kalsarilta (muttä läheltä ihana!)

Olen hakenut pidemmän aikaa sinisävyistä/turkoosia huivia joka sopisi tuon hennesin vanhan kassin kanssa. Ihanuushuivi löytyi jo eilen Lindexiltä ja oli normihintainen. Tykkään tästä ihan hulluna jo nyt :)

Lopputulos: materialismi köyhdyttää henkistä ajattelua, mutta tuo hetkeksi pienen palan puhdasta iloa esteettisen elämyksen kautta.

Miss Vanin tyttöjä

Palatakseni vielä ihan pikkuisen graffiti-asiaan...

Mitä mieltä näistä?

Ranskalainen graffititaiteilija Miss Van! Do I have to say how much I like these?

No mutta entäs tämä:

Puinen rintakoru, jossa digiprintattuna Miss Vanin kuvitusta! O-oooH!!!!

check this out: http://www.princesasmarket.com/woodpin/index.html# Kannattaa ihastella kaupan valikoimaa muutenkin, jos tykkää Miss Vanin tyylistä, tuo paikka on jotain aivan mahtavaa :)

Kuvat

täältä

ja täällä blogi

Kesäkemuissa

Viikonloppuna olin kaverin valmistujaiskemuissa hänen lapsuudenkodissaan. Ilma oli huikea ja Vantaan Korsossa lähes maalaisidyllimäinen tunnelma! Itse juhlat olivat mahtavat, paljon ruokaa, juomaa, musiikkia, meininkiä... lähes koko ilta vietettiin ulkona, vaikka jossain vaiheessa alkoikin sataa. Tunnelma oli sopivan hippi, mikä sopikin uuden Kuvataiteen maisterin juhlintaan.

Pääsin käsiksi omaan kesähippeyteni ytimeen, kuljin pihalla paljain jaloin ihastelemassa kasveja, puita, marjapensaita, istutuksia. Ruusumekko pääsi viimeinkin tositoimiin ja sen alle puin tyllialushameen, joka osoittautui hyväksi vedoksi. Ihastelin salaa koko illan runsasta helmaa ja tursuilevaa tylliä :) Tyyli oli muutenkin sopivan fifties, I liked.



Illan kuvatuotos sisältää näinkin mielenkiintoisia otoksia... lisäksi kuvia vauhdikkaasta krokettiottelusta ja iltafiilistelyistä, mutta niitä ei nyt täällä nähdä :)

Kemut olivat niin kivat, että kun kotiinlähdön aika tuli, päätimme toisen kaverini kanssa jäädä sittenkin yöksi ja jatkamaan juhlintaa... nukkumaan päästiin puoli viiden jälkeen. Eilen oli ihanaa palata omaan kotiin, superhyvissä fiiliksissä...

"Kyllä oli HYVÄT kekkerit!"