Kävin eilen Stockmannilla katsomassa Argos young designers myyntinäyttelyn, tänä vuonna nimeltään ja teemaltaan "Sprouts ", versoja. Mukana mm.
2 OR + BY YAT, Antti Asplund, Chao & Eero Jewel, Costo, CTRL clothing, Dusty, Eeva Väänänen, Fiasko, Grey Market, gTIE, ILOA, Kaisa Leka, KAKSITVÅ, Kauriss by Marita Huurinainen, Kirsi Nisonen, Liike6, Linda Bergroth, Martina Carpelan, Meri Malmi, Minna Parikka, Miun, MMM, muru, Nathalie Lahdenmäki, NAOTO NIIDOME PRODUCTION, Pisto, Adrian Mustelin Spectacles, Shinsaku Fukutaka, Tiia vanhatapio and Vanhatapio bebes, Tero Kuitunen, VAADIN, Veera Kulju, Zagros Hatami.
Näyttelyä on kritisoitu tylsyydestä verrattuna edellisvuotiseen. Päällisin puolin tila näytti aika simppelisti rakennetulta, siis jos verrataan edellisvuotiseen (korotettu lava, valkoista ja mustaa), mutta täytyy sanoa, että viihdyin kuitenkin hyvin. Fiilis oli kevyt ja rento, tuotteet helposti esillä ja katseltavissa, hypisteltävissä. Väreinä valkoista, vaaleaa vihreää ja mustaa. Taustalla soi "äänimaailma" joka oli samalla vähän outo, mutta yllättävän kevyt sekin. Mielenkiintoa lisäsi lastulevyistä rakennettu, erittäin mielenkiintoisen näköinen arkkitehtuurinen "teos" jonka sisällä soi taas erilainen äänimaailma ja esillä kuvia ja yksittäiskappaleita Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden töistä, siis vaatteita.
Myynnissä ollut tuotevalikoima oli mielenkiintoinen ja mielestäni hyvin laadukas. On kuitenkin kyse vain pienestä otoksesta suomalaista uutta muotoilua ja esillä olleet toimivat hyvin yhteen. Valikoimaa kritisoitaessa täytyy kuitenkin muistaa, että skaalan pitää olla laaja ja kaupallisia tavoitteita mukaeleva - eli siis esillä pitää olla monenlaista ja hintaista tuotetta, joitten pitää myydä. Tuttuni oli mukana järjestämässä viime vuoden näyttelyä ja kertoili tuolloin miten yhteistyö toimii ja jos en nyt ihan väärin muista, tuotteiden hinnasta menee jokin osa Stockmannille kattamaan näyttelykustannuksia? Täytyy kuitenkin huomioida, että Stockmann on perinteikäs tavaratalo, jolla on oma linjansa, joten ihan täydelliseen "revittelyyn" ei myyntinäyttelyssä päästä.
Omat suosikkini olivat aina laadukas ja tyylikäs 2or+by Yat, kevyt ja värikäs Pisto, mukavannäköisiä collegeita ja muita omaava MMM, positiivisesti yllättänyt Miun (näytti jotenkin uudemmalta ja "valkoista valkoiselle" painettu ihmisprinttihame oli kiva!) sekä vuosi vuodelta vakuuttavampi Dusty, jossa on mielestäni ihan huimasti potentiaalia! IknowWhyNo- kaulakoru, jossa oli sulkia ja puupalasia oli jännä. Costolla oli hyvännäköisiä merimiessäkki-henkisiä laukkuja ja pidin myös esillä olleista koruista, tekijöiden nimet nyt unholassa, mutta esim. huutomerkki-sormus olisi hauska. Tyynyliina, jossa oli brodeerattu pieni teksti peilikuvana oli myös huvittava: nukkuessa teksti painautuu iholle ja jättää pienen "viestijäljen".
Ja tässä nyt siis vain muutamia esimerkkejä, toki esillä olleet Minna Parikat ja Kirsi Nisosen paljetti-ihanuudet olivat myös hienoja, mutta sen sijaan olin ehkä vähän pettynyt Tiia Vanhatapion juttuihin... en tiedä, oma mielikuvani Vanhatapion linjasta on ollut jotenkin työstetympi, mutta nyt esillä olleet vaatteet olivat aika köykäisiä. Toki linjaansa saa uudistaa. Näin myös ensimmäistä kertaa Fressis-mallistoa, mikä sekin ihan mielenkiintoinen yhteistyö. Lisäksi paljon esillä olleesta Antti Asplundista sen verran, että viime vuotiset vaatteet olivat mielestäni kiinnostavampia, ainakin rakenteellisesti ja muodollisesti. Toisaalta Asplundin mallistoa täytyy mielestäni tarkastella enemmänkin kokonaisuutena. Täytyy kyllä nostaa hattua ristipleksikorulle, josta on tullut ainakin muotibloggareiden kesken hyvin suosittu.
Itselläni ei kuvia ole tarjota, mutta esim. Silveriltä niitä löytyy http://www.stara.fi/silver/?p=4451 ja varsinkin Dustyn hienoista paidoista, kannattaa käydä katsomassa. Muutamia kuvia ja hieman erilaista näkökulmaa löytyy myös Pia Sievisen blogista http://blogit.taloussanomat.fi/luovamaailma/arkisto/tag/sprouts, jossa kirjoittaja pohtii suomalaisten suunnittelijoiden kykyä tuotteistaa mallistojaan. Oma näkemykseni on, että Suomessa on paljon uutta suunnittelijapotentiaalia, mutta rahallista tukea tarvittaisiin paljon enemmän. Lisäksi hyvin usein suunnittelijoita kannustetaan koulutuksen yhteydessä enemmänkin taiteellisuuteen kuin kaupallisuuteen - myyvyttä ei nähdä potentiaalina vaan "taidetta rikkovana tekijänä". Harmillista. Käsittääkseni tuotteita tehdään kuitenkin myyntiin.
kuva
p.s Pieni miinus siitä, että perässäni kulki "myyjä" joka asetteli uudestaan katselemiani tuotteita... ai että jäi ärsyttämään, ihan niin kuin myytäviin tuotteisiin ei saisi koskea! Ja ihan niinkuin olisin jättänyt ne hujan hajan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti