12.6.2009
Katusotkuja
Olen aina pitänyt graffiteista. Tällä hetkellä ihastuttavat erityisesti tägit, tarrat ja stencilit. Onhan tällainen kaikenlainen sotkeminen kiellettyä ja verorahoilla näitäkin putsataan, mutta silti... minusta ne ovat joskus vaan niin mielenkiintoisia ja piristäviä: sotku on jonkun henkilökohtainen statement. Lisäksi niissä on monesti mielenkiintoisia väriyhdistelmiä ja graafisia elementtejä.






Kaikki tägit eivät ole hienoja ollenkaan ja ymmärrän hyvin, miten närkästyneitä jotkut ihmiset ovat tähän sotkemiseen, enkä ketään tähän kannusta... mutta pakko myöntää, joskus ärsytyksen suurina hetkinä olen miettinyt, että pitäisikö alkaa heittämään omia tägejä ympäri kaupunkia :D In your face, byrokratia! En ole kuitenkaan ikinä uskaltanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
En ole koskaan ymmärtänyt miten ihmiset eivät ymmärrä, että pinta johon näitä "kauniita" tageja raapustetaan, on jonkun omaisuutta. Oli se sitten jonkun yrityksen, yksityisen tai kaupungin. Monet perustelevat että julkisen tilan ja kaupungin pinnan ovat kaikkien omaisuutta. Mutta eikö sitä suuremma syyllä ole väärin, jos pieni joukko ihmisiä päättää miltä ne näyttäjät? Suurin osa valtaväestöstä ei kuitenkaan toivo tageja puistonpenkkeihin ym. Saati sitten että tageja tehdään toisten koteihin, muun muassa oma kerrostaloni seinä (omistusasunto) on usein tagien peitossa. Miltä kyseisistä maalareista tuntuisi kun tulisi maalailemaan heidän omakotitalonsa ikkunan alle?
Olen erittäin puolesta sellaisille graffiteille jotka ovat ajalla ja vaivalla tehtyjä (taidetta) ja paikka on valittu huolella. Mielellään laillisesti. En myöskään näe niin pahana esim. siltojen alusten maalaamista, kunhan niissäkin jälki on muuta kuin huonolla käsialalla sutaistu "v*ttu" tms. jota valitettavasti myös paljon näkee.
Niin. Tämä on todella vaikea aihe, koska sinällänsä täggaamista ei oikein voi "puolustaa", mutta en myöskään ole sitä täysin vastaan. Kuten sanoin, näen itse joissain näissä sotkuissa niiden "oman kauneuden" ja sinällänsä itse teko on myös mielenkiintoinen ajatustasolla, jossa siis olen tietoisesti rajannut omaa ajatteluani miettimällä vain asiaa tekijän kannalta ja siltä, miltä tekijästä tuntuu, koska aihetta käsitellään yleensä siltä toiselta näkökulmalta. Jonkun omaisuuden vahingoittaminen, vaikkakin vain tussilla/maalilla, on tietynlainen loukkaus ja rikosoikeudessa luokiteltu vahingonteoksi. Ymmärrän hyvin, että se ärsyttää ja kovastikin monia ihmisiä ja varmasti hyvistä syistä. Täggaajat ovat pitkälti kai nuoria, joille materia ja aineellinen omistaminen ei ole niin tärkeää, kuin "systeemin vastustaminen", jona moni esim. täggaamisen kokee. Tai sitten joku haluaa vain "sotkea". Iän myötä näkökulmat muuttuvat ja vaikutuskanavia löytyy muitakin. En tiedä, mutta oma tulkintani on, että esim. tägin tekijä haluaa jättää merkin omasta itsestään ja mielenkiintoisinta siinä on kysymys miksi? Onko teko nimenomaan vastalause sille, että muut päättävät siltä miltä yhteiskunta näyttää, siltä mikä on tiettyjen normien mukaan kaunista ja "oikealla tavalla hyvää" vai pelkkä itsekäs "mä olin täällä ja mä teen mitä itse haluan ja mä sotken nyt vähän koska tiedän että se kyllä jotain ärsyttää" teko? En vertaa omaa suhtautumista aiheeseen valtaväestön mielipiteen mukaisena, koska se ei sitä todellakaan ole, enkä pyri omaa näkemystäni puoltamaan kiihkeästi, koska ymmärrän myös sen vastakkaisen näkymyksen puolen. Mutta itselleni enemmän ärsytystä aiheuttaa julkinen roskaaminen ja porttikongeihin ym. julkisiin paikkoihin kuseminen. Ne ovat ehkä helpommin siivottavissa olevia asioita, mutta minä itse en näe niissä mitään omaa kauneutta tai sosiaalisesti mielenkiintoista kulttuurista "kerrostumaa", jota näen sitten jossain ihan muualla. Ja tämän jutun tarkoitus oli tuoda vain oma näkökulmani esille, sellaisenaan. Suosittelen mielenkiintoista New York Timesin juttua "ensimmäisestä tunnetuimmasta täggääjästä", http://fi.wikipedia.org/wiki/TAKI_183 ja myöhempää haastattelua http://www.zephyrgraffiti.com/otherwrt/taki183.html jossa Taki kertoo itse joutuneensa täggääjien kohteeksi.
Tykkään myös hienoista graffiteistä (olipa ympäripyöreästi sanottu), siis sellaisista joihin on nähty vaivaa, joissa on joku idea tai juttu. Ei niiden tarvitse olla teknisesti supertaidokkaita, mutta sellaisia jotka herättävät kiinnostuksen eikä jätä vain mielikuvaa teinien kännisöherryksistä. Jossakin vasemmistoliiton (Libero) lehdessä oli juuri juttu Euroopan luvallisista graffitipaikoista, ja voi kuinka hienoja kuvia niissä olikaan! kannattaa tsekata jos lehti tulee vastaan -tai varmaan netistäkin löytyy.
En muuten muista olenko kommentoinut tänne aikaisemmin, mutta tykkään blogistasi hirveästi! keep up the good job.
Pitääpä katsoa esim. kirjastosta!
Kiitos samoin, tykkään myös omasta blogistasi! :D
Lähetä kommentti