Olen asunut Helsingissä nyt tasan 3 vuotta ja tuo aika tuntuu ikuisuudelta. Mikä oikeastaan onkaan muuttunut? 2 vuotta sitten kuvittelin, että nyt eläisin onnellisesti parisuhteessa ja odottelisin ensimmäistä lasta, olin silloin typerästi rakastunut ja koin ensimmäisen polttavan vauvakuumeen. Olen tyytyväinen, että ne haaveet eivät koskaan toteutuneet, koska paljon tärkeää kokemusta olisi jäänyt kokematta (sitä paitsi tunteideni kohde oli täysin väärä). Tuntuu että elän nyt jonkinlaista välitilaa elämässä: olen toisaalta hyvin onnellinen mutta toisaalta täysin hajalla. Olen levoton ja täysin kärsimätön, mutta toisaalta omaan jotain sellaista mielenrauhaa, mitä en ole kokenut ehkä ikinä. Tunnen, että olen kasvanut ihmisenä. Ehkä aikuistunutkin jonkin verran, hyvällä tavalla. Olen itsevarmempi ja luottavaisempi, mutta myös itsekkäämpi.
Uskon tietyssä määrin kohtaloon, siihen että onni on suhteellista ja hetkittäistä ja se esiintyy eri muodoissaan eri ihmisille. Jos teen jotain väärää, se kostautuu ja toisinpäin. Sama pätee siihen, jos minua kohdellaan huonosti/ hyvin. Kaikki liittyy kaikkeen.
Ehkä mietin liikaa, mutta toisaalta oma ajatteluni auttaa minua eteenpäin ja kasvattaa.
Eksistentiaalikriisistä tuli melankolinen olo ja päädyin ilahduttamaan itseäni H&M:n alehässäköihin ja kiskaisin kassan kautta kotiin seuraavaa:
Printti t-paita orgaanista puuvillaa 3€. Printti on todella kiva, muistuttaa jotain eläintarhan mainosta.
Hakusessa olivat perusvaatteet kuten trikootopit ja leggarit, sekä urheiluvaatteet, mutta noh... seepraleggarit sekoittivat nämä haaveet. Nämä ovat BB-mallistoa ja hintaa 9€. Nämä ovat nyt sitten kuitenkin ylhäältä aika löysät päällä, joten en näköjään olekaan niin iso tyttö, kuin olen kuvitellut. Pitäisi taas alkaa sovittamaan vaatteita ennen kuin niitä ostaa. Mutta eiköhän näitä tule pidettyä, vaikka kaukaa kuosi näyttääkin aika kalsarilta (muttä läheltä ihana!)
Olen hakenut pidemmän aikaa sinisävyistä/turkoosia huivia joka sopisi tuon hennesin vanhan kassin kanssa. Ihanuushuivi löytyi jo eilen Lindexiltä ja oli normihintainen. Tykkään tästä ihan hulluna jo nyt :) Lopputulos: materialismi köyhdyttää henkistä ajattelua, mutta tuo hetkeksi pienen palan puhdasta iloa esteettisen elämyksen kautta.
2 kommenttia:
Oijoi, toi paita on niin söpö *__* Kelpais mulleki. Ja noi seeprapöksyt on siistit kans, voiskohan niitä kaventaa :o
Kyllä niitä varmaan voi, saumat on muistaakseni ihan vaan saumuroidut. Materiaali on sellasta, joka lässähtää äkkiä, joten kannattaa ottaa pienimmät mitä löytää ja kokeilla sitten niistä. Mietin myös että toisaalta vois olla hauskat, jos kiristäis vaan vyötäröltä ja nilkasta niin sais haaremihousuhenkeä :D
Lähetä kommentti