Over and out!

OHI ON!!!!
Nimittäin ne pääsykokeet. Olen tosi väsynyt, mutta jossain post-traumattisessa hurmostilassa. Tällä hetkellä tuntuu, että ala on mielenkiintoinen ja yliopisto-opiskelu mahtavaa! Tai sitten olen vain niin onnessani, että pääsin taas toteuttamaan luontaista kilpailuviettiäni, testaamaan omaa suoriutumista ja paineensietokykyä. Täytyy sanoa, että aika oli tosi tiukilla, en mitenkään ehtinyt tarkistaa vastauksia ja voin vaan kuvitella mitä huttua ne konseptit ovat täynnä. En ole varma mistään, enkä osaa edes sanoa osasinko yhtään mitään. Tehtävää oli niin paljon ja aikaa 5 tuntia - olisin voinut käyttää kepoisasti enemmänkin. Tapoihini ei kuulu tarkistella vastauksia kokeen jälkeen, kaikki on kuitenkin annettu ja näillä vastauksilla mennään, riittää se sitten tai ei.

Parasta tässä on ehkä se, että kun saavuin koepaikalle näin ne lukemattomat vakavat naamat, jännittyneet ilmeet ja kireän ilmapiirin - ja tajusin, että minulla ei ole mitään hätää vaikka en pääsisikään sisään. Olen itse ollut niiden stressaajien joukossa, arkana ja pelokkaana. Onneksi siitä on vuosia aikaa, siinä mielessä ikääntyminen on mukava juttu.

Tämä on yksi asia ja elämä jatkuu taas tämän jälkeen. On kesä ja huomenna alkaa taas normaali arki.

Ei käy kateeksi niitä, jotka etsivät vielä sitä ensimmäistä opiskelupaikkaa, niitä jotka joutuvat viettämään pakollisia välivuosia ja tai niitä jotka eivät tiedä, mitä haluaisivat. Mutta kun jaksaa tarpeeksi uskoa, valmentautua ja yrittää, löytyy se oma paikka varmasti jokaiselle jostakin.

Tsemppiä kaikille jo kokeissa olleille ja kokeisiin vielä valmentautuville!