31.7.2009
Elokuuta odotellessa
Ruikutus sikseen, sillä huomenna alkaa ELOKUU, joka on yksi vuoden parhaista kuukausista. Ihan vain siitä syystä, että se on synttärikuukausi. Olen kekkeri-ihminen, tykkään järjestää bileitä, kestitä ihmisiä ja olla huomion keskipisteenä. Viime vuonna elin ihan hirveissä ikäkriiseissä, tänä vuonna odotan vain innolla ja mietin juhlallisuuksia, jota voin kyseisen asian tiimoilta kehittää: bileet, tarjoilut, synttärioutfit jne.! Lähestyvä 28 ei edes ahdista, koska tajusin, että tässä on vielä 2 vuotta hyvää peliaikaa ennen 30. Ja onhan sitä ennenkin menty baariin 02.45 :D Kaksi hyvää vuotta aikaa säästää rahaa ja suunnitella mahtavat 30-vuotiskekkerit! Ja kun on paljon samanikäisiä kavereita, voi olettaa että 2011 vuonna on monet bileet tiedossa.
30.7.2009
Juhlatunnelmissa
Mekkojen mallit ovat nyt suhteellisen selvillä, mut tsekkailin silti muutamia kivoja yksityiskohtia, jotka sopivat juhlamekkoihin, hyvä pitää mielessä tulevaisuuden varalle...

Vaaleassa puvussa on kaunis selkäjuttu, sinisessä mahtava väri ja ihanan kellotettu helma, mutta kapea vyötärölinja. Keltaisen puvun vyötäröyksityiskohta on jännä ja todella juhlava.

Yleensä jos toteutan mekkoja, kyselen ensin "asiakkaan" toiveet ja mielipiteet. Toiset tietävät mitä haluavat, toiset ovat vapaampia ehdotuksille. Sitten valitaan kankaat ja kommentoin, että millaisesta materiaaleja voi käyttää tai miltä mikäkin näyttää. Monet tuntuvat mieltävän juhlavaksi materiaaleiksi taftin tai satiinin, vaikka ihan polyesterisenäkin. Itse tykkään eniten kaikenlaisista silkeistä, yleensä ne tuntuvat ihanalle ja pidän silkin himmeästä kiillosta (esim. silkkisatiini vs. tavallinen satiini). Eettistä tai ekologista, ehkä ei. Kaunista, kyllä.
Oikeastaan kaikista kivointa näissä projekteissa on se hetki, kun valmis mekko puetaan päälle ja pääsen näkemään sen ilmeen, joka mekon saajalla on kasvoillaan. Siinä tuntee itsensä hetken hyväntekijäksi, kun näkee mitä iloa vaate voi tuottaa.
29.7.2009
Type de nimes
Mutta siis punaisen ja lyhyen...

Benettonin punainen, lyhyt, mutta hartialinjaista jotenkin väljänlainen malli henkiin vahvasti yhdeksänkymmentäluvun alkua. Mielestäni aika hauska ja ei-niin-perinteinen malli. Jotain farkkupaitafiilistä tässä on myös. Myös väri on varsin mukava. Epäröin hieman tuota hartialinjaa, se korostaa hieman liikaa jo ennestään leveitä harteita ja tissejä, mutta hyvä kunto, vahva matsku ja laadukas työnjälki antoi periksi. Kassalle ja 3€ tiskiin.
Tankkasin pitkään tuota malliston nimeä, se kuulosti niin hauskalta!
28.7.2009
Who let the dogs out
Ensinnäkin rakastan kissojani yli kaiken, mutta en miellä itseäni vain "kissaihmiseksi". Tykkään yhtä lailla koirista ja muistakin eläimistä, kissa vain oli ensisijainen lemmikkitoive sen itsenäisen luonteen ja helppouden takia. Lapsuudessa meillä kotona oli aina koira tai useampia, vaihtelevasti kissoja (parhaimmillaan 7), välillä kaneja, hanhia, ankkoja, kanoja - ja pitkään aikaa kukko, joka vihasi minua ja minä sitä. Mutta siinä mielessä se kukko oli hieno juttu, että se tuli meille munana, jota haudottiin lämpölampulla - ja eräänä päivänä munasta kuoriutui musta tipu!
Takaisin tähän päivään. Olin lenkillä ja ohitin kaksi naista, joista toisella oli koira. Ohittaessani heitä, koira ilmeisesti pelästyi ja räyhähti ja hyökkäsi hivenen minua kohti. Onneksi omistajansa oli nopea ja kiskaisi remmin tiukalle. Spontaani reaktioni oli vain "HUI!" ja jatkoin matkaa. Koiran käytös oli aggressiivista ja pelottavaa. Kuulin vain selitykset takanani kun toinen nainen ihmetteli toiselle, että mikä koiran tuli, johon omistaja närkästyneen kuuloisena "No kun se oli keskittynyt muuhun ja JOKU tuli takaapäin--". Alkoi välittömästi ärsyttää! Ensinnäkin, en voi sille mitään, että ohitin heidät. Toisekseen, en koskenut koiraa, vaan ohitin sen, enkä voinut tietää että se on arka/herkkä/pelokas/uhmakas/jotain muuta. Kolmannekseen, entä jos olisin ollut lapsi, koira olisi ehtinyt hyökätä jne.?
Tarkoitukseni ei ole nyt siis purnata koiria vastaan, mutta sanoisin, että koiran käyttäymiseen voi omistaja vaikuttaa, ainakin oman kokemukseni perusteella. Minulla oli lapsena ja nuorena oma koira, jota kasvatin ja koulutin ja huolehdin. Se oli hirveän kiltti ja tottelevainen, mutta toki pentuna teki kaikenlaista tuhmaa. Oli tärkeää opettaa sille mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Omien kokemusten perusteella tässä tapauksessa ärsytti se, että omistaja ei puuttunut koiran aggressiiviseen käytökseen vaan syytti asiasta minua, viatonta ohikulkijaa. Ainakin sellainen kuva minulle jäi ja täysin turhaan. Ymmärrän, että kaikki koirat eivät suhtaudu vieraisiin ihmisiin hetimiten ystävällisesti, mutta silti, jos koiraa ulkoiluttaa kaupungissa, on koiran totuttava takaa ohittaviin ihmisiin. Tälläisten ikävien juttujen takia monet pelkäävät kaikkia koiria ja ihan syyttä. Mielestäni oma ymmärrykseni on pitkämielistä, ihan vain siihen vedoten, että olen tottunut koiriin/eläimiin ja osaan tulkita niiden käytöstä. Mutta kaikki eivät ole, eivätkä kaikki osaa.
Noh, jotta ei mene ihan russutukseksi, niin olen törmännyt moniin kivoihin koiriin ja koiranomistajiin. En pelkää koiria, mutta tiedän, että niihin kannattaa aluksi suhtautua varauksella ja katsoa, tykkää koira minusta vai ei. Yleensä monet koirat kyllä pitävät minusta, ainakin eilen kadulla tuli vastaan hassu Matti-koira, joka tykkäsi minusta ehkä vähän liikaakin :D
Lopuksi kuva aika lailla 27 vuoden takaa, muistaakseni tässä vietetään ekoja nimppareitani, siitä lahjapaketti nurmikolla.

Kuvan ihmispallero olen siis minä. Lahjapaketista ei suinkaan ole paljastunut pullea koiranpentu, vaan haukku on vain luultavasti lykätty kuvausrekvisiitaksi. Minä olen sormet ojossa "Tahtoo silittää!" Tykkään tästä kuvasta kovasti, koska tunnistan siitä itseni edelleen. Olin onnekas ja sain kasvaa eläinten kanssa. Se oli kivaa.
The dressmaker
Kaverini oli menossa häihin ja halusi pitkän juhlamekon. Hän osti itse kankaat ja esitti toiveen yksiolkaimisesta mekosta.
Homma alkoi kaavoituksella. Olin aiemmin ottanut mitat ja olimme myös miettineet mallia ja yksityiskohtia yhdessä. Kaavoitus on mielestäni hieman tylsänlaista puuhaa, mittailua, vertailua, miettimistä... tarkkana pitää olla. Peruskaavasta lähdetään, sitten kuositellaan kaavaa halutun mallin mukaiseksi ja lopulta valmis kaava kopioidaan vielä kokonaisuudessaan. Sitten pääseekin jo leikkaamaan :)
Tältä valmiit kaavat näyttivät kankaalle aseteltuina. Sitten neulasin ne kiinni ja leikkasin mitan kanssa valmiit kappaleet saumanvaroineen. Kyseessä oli muuten 34/36 kokoinen mekko, kaavat näyttävät hämmästyttävän isoilta.
Sitten ompelua ja mekko valmiina ensimmäistä sovitusta varten.
Tadaa, mekko valmis.
27.7.2009
Nimpparimekko
Poikkesin lauantaina Ivanalla ja ostin itselleni nimpparilahjan :) sain paikanpäällä tietää, että alakerrassa oli alennustuotteita ja päädyin (yllättäen) nättiin mekkoon:
25.7.2009
She needs more earrings, enough is never a question
Löysin sekalaisia korvakorupussukoita, yksi pussi maksoi euron ja toinen 0,50€. Näiden lisäksi sain vielä extrana pari rannerengasta ja muutamat korvisparit, jotka luovutin jo eteenpäin.
23.7.2009
Kesähengailua
Harvemmin sitä lapsuuden ja teini-iän jälkeen kokee sisaruskateutta siinä määrin, kuin nyt: veljelläni on koiranpentu ja omat fiilikset luokkaa "MÄÄKI HALUAN".
Tässä siis pikkuinen uusi ystäväni Lotta, kutakuinkin 2kk vanha mäyräkoiranpentu. Kuva EI kerro kuinka energinen riehuliisa on kyseessä. Kissat suhtautuivat Lottaan suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. Kissoista muuten sen verran, että Saimihan sitten otti ja karkasi perjantaina: hyppäsi noin 5 metrin pudotuksen yläkerran ikkunasta alas - ja lähti porukoiden kissan kanssa hiirijahtiin, josta sen tavoitin pitkällisten etsintöjen jälkeen. Siellä ne olivat yhdessä vaanimassa... ja minut nähdessään Saimin ilme oli luokkaa "EIIIII... nyt jäin kiinni!". Onneksi mitään ei sattunut...
Lopuksi vielä muutamia ihastuttavia detskuja kaveripariskunnan kotoa... siinä ehti kuvata kun jumitti siellä tuntikausia...

All that Pori Jazz (ja vähän Yyteriäkin samalla)
Pieni bloggailutauko hieman venähti, sillä palasin Helsinkiin vasta myöhään tiistai-iltana. Kesäretki Poriin oli varsin mukava ja sen jälkeen jäin vielä porukoille lomailemaan ja tekemään kaikkea kivaa. Paljon olisi kerrottavaa, joten aloitetaan tällä kertaa Porista.
Liikkeelle lähdettiin keskiviikkona junalla. Olimme vuokranneet leirintämökin Yyteristä, joka olikin ihana paikka. Sää oli mahtava. Ajattelin, että voisin ehkä muuttaa tuonne rannalle aina kesiksi asumaan. 6km pehmeää puhdasta hiekkaa, aaltojen rentouttava ääni, aurinko - mitä muuta voisi vielä toivoa?




Sitten tuli Duffy.





16.7.2009
Päivänsankari

Saimi "Sapi, Saikke, Saimuli, Sabe, Mustuli, pullero, möhmö, Saikkis, Saikkuli, Saimo jne. " kissalainen täyttää tänään 5 vuotta. Saimia onnittelevat ylpeä mamikissa ja ystävätär/ elämäntoveri Ninni!
5x Saimi:
1. Saimi syntyi 16.7.2004 Ylitorniolla. Ilmeisesti johonkin omakotitaloon ja metsän läheisyyteen, koska viekas kettu repolainen nappasi Saimin suuhunsa ja oli jo lähtenyt viemään saalistaan, mutta kissa saatiin pelastettua. Tästä syystä parin kuukauden ikäinen Saimi ja siskonsa tuotiin Rovaniemelle. Sisko sai myös uuden kodin ja nimekseen Selma. Kettutarina on lempitarinoitani, koska se osoittaa että Saimi on selviytyjä. Ja varmaankin tästä syystä se suhtautuu todella vihamielisesti koiriin.
2. Saimi tuotiin kotiini 21.9.2004. Sain syliini ruikulin, hontelon ja pitkäjalkaisen mustan kissanpennun, joka yllättävää kyllä, luotti minuun heti. Kutsuin heti kavereita kylään katsomaan uutta pienokaista. Illalla Saimi käpertyi tyynylleni nukkumaan.
3. Pentuna Saimi oli todella villi ja sanoinkin sitä "riehuliisaksi". Ensimmäisenä jouluna porukoilla Saimi tunki joka paikkaan, niin että vanhemmillani meni hermo, kun kissa keikkui milloin missäkin ja mm. tiputteli kirjahyllystä koriste-esineitä, jotka menivät rikki. Homma ei sinällänsä ole muuttunut, koska Saimi tykkää yhä keikkua korkeissa paikoissa, tiputella ja rikkoa esineitä. Se on todella itsepäinen ja vahvatahtoinen, mutta kun se osoittaa kiintymystään, on tunne aito.
4. Saimin ongelma on syöminen. Se haluaisi syödä jatkuvasti ja lähestulkoon kaikkea. Tästä syystä myös painoa on vähän liikaa. Kissanruuat, liha, kala ja puuro ovat herkkua. Saimi tunnetaan myös puuronarkkina - siellä missä on puuroa, on narkkina paikalla myös Saimi.
5. Saimi on ensimmäinen täysin oma kissani, vaikka lapsuudessa kotona toki oli kissoja ja koiria ja muitakin eläimiä. Halusin nimenomaan mustan kissan ja vieläpä ison kissan ja nämä toiveet toteutuivat Saimin kohdalla täydellisesti. Olen myös erittäin ylpeä onnistuneesta nimenvalinnasta.
15.7.2009
Shoppaan leikisti

Kukkamekon, tähtimekon, polka dot-mekon...
