30.7.2009

Juhlatunnelmissa

Tänään käytiin taas vähän kangaskaupoilla. Minulla on meneillään muutama juhlamekkoprojekti, pukuja tulossa kaasoille ja häävieraalle - kaikki eri häihin tosin. Satiinia, sifonkia, silkkiä, tylliä... oijjoi. Aikas mukavaa tekemistä sanoisin. Olen oppinut tykkäämään näistä mekkoproggiksista, ne tuovat vaihtelua ja oma kokemuskin karttuu samalla. Ensimmäisen juhlamekon tein 2005, silkistä ja vannoin, että se oli myös viimeinen... kuinkas kävikään :) Sittemmin olen tehnyt mekkoja puuvillasta, satiinista, silkistä, sifongista jne. Parasta on se, kun mekon saaja tykkää ja itsekin tykkään. Total win-win situation.

Mekkojen mallit ovat nyt suhteellisen selvillä, mut tsekkailin silti muutamia kivoja yksityiskohtia, jotka sopivat juhlamekkoihin, hyvä pitää mielessä tulevaisuuden varalle...



Vaaleassa puvussa on kaunis selkäjuttu, sinisessä mahtava väri ja ihanan kellotettu helma, mutta kapea vyötärölinja. Keltaisen puvun vyötäröyksityiskohta on jännä ja todella juhlava.


Persikkaisen pukun pliseeraukset ovat yksinkertaisen kauniit, esim. sifongista toteutettuna. Mustassa on kaunis avonainen pääntie, joka tosin sopii vain todella harvoille, eikä ihan joka kekkereihinkään. Turkoosi puku on nuorekas ja hauska, mutta itse jättäisin ruusukkeen kokonaan pois. Vastaavan voisi laittaa vaikkapa ihan oikeista kukista? Helman voisi toteuttaa myös ihan toisenlaisena.

Yleensä jos toteutan mekkoja, kyselen ensin "asiakkaan" toiveet ja mielipiteet. Toiset tietävät mitä haluavat, toiset ovat vapaampia ehdotuksille. Sitten valitaan kankaat ja kommentoin, että millaisesta materiaaleja voi käyttää tai miltä mikäkin näyttää. Monet tuntuvat mieltävän juhlavaksi materiaaleiksi taftin tai satiinin, vaikka ihan polyesterisenäkin. Itse tykkään eniten kaikenlaisista silkeistä, yleensä ne tuntuvat ihanalle ja pidän silkin himmeästä kiillosta (esim. silkkisatiini vs. tavallinen satiini). Eettistä tai ekologista, ehkä ei. Kaunista, kyllä.

Oikeastaan kaikista kivointa näissä projekteissa on se hetki, kun valmis mekko puetaan päälle ja pääsen näkemään sen ilmeen, joka mekon saajalla on kasvoillaan. Siinä tuntee itsensä hetken hyväntekijäksi, kun näkee mitä iloa vaate voi tuottaa.

Ei kommentteja: