Back to basics and being boring

Olen huono ihminen. Pidän nimittäin liikaa materiasta. Lauantainen pyöriminen kaikissa ihanissa kaupoissa osoitti sen, että saan aivan liikaa mielihyvää materiasta ja vielä enemmän jos saan omistaa sitä. Olen kuitenkin köyhä, oikeasti ihan virallisestikin jos tulotasoani vertaillaan köyhyysrajaan ja se on fakta, joka rajoittaa materian omistamista. Kun ei ole valuuttaa, ei ole asiaa markkinoillekkaan.

Rahatilanteeni on katastrofaalinen jälleen kerran ja mietin, että jos olisin osannut kieltäytyä niistä kaikista pienistäkin ostoksista ja laittaa rahukat visusti plakkariin tai edes ostanut niillä järkeviä ruoka-aineita kuten jauhoja, riisiä, makaronia jne. Vaan ei, valitsin materian houkuttavan maailman ja ostin itseni onnelliseksi. Nyt saan siis kärsiä, jonkinasteinen karman laki kun näyttää toteutuvan elämässäni oikein mukavasti: pahat teot kostautuvat, hyviä hetkiä seuraa huonot.

Vaatteet eivät kuitenkaan ole ikuisia, jos niitä käyttää jatkuvasti ja tietyt käyttöromppeet kuluvat käytössä, vaikka mikä olisi. Syksyllä aionkin siis elää tylsästi ja panostaa vain perustuotteisiin, jotka täydentävät jo olemassa olevaa. Ja niitäkin voin hankkia vain rajallisesti.




Legginsit ovat elinehto hameiden käyttämiselle ja sukkahousujen vihaajan parhaita kavereita. Gina tricotin laatu ja malli ovat osoittautuneet parhaimmiksi.


Musta, pitkä perustoppi on megalantion ystävä ja kerrospukeutumisen perustarpeistoa. GT saa taas kiitosta hyvästä perustrikoolaadusta.


Musta neuletakki. Sopii kaiken kanssa. Edelleen kiitosta Ruotsiin päin, myös neuletuotteiden laadusta tykätään.

Vaikka köyhyys koettelee, en silti ole jäästä. Seuraavia juttuja voi edes fiilistellä...


Nätti.

Nätimpi.




Rauurrrrrr!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!