En tiedä onko hyvä vai huono juttu, mutta kun seuraan muotia ja vaatesuunnittelua, tunnen olevani hieman... ulkona. En ole erityisemmin kiinnostunut tästä vallitsevasta muodista ja tulevan syksyn trendit kiinnostavat oikeastaan aika vähän. Harmillista, mutta toisaalta viihdyn itseasiassa aika hyvin omassa kuplassani. Olen oikeastaan nimennyt sen "Samba rumba bueno"-maailmaksi ja itseasiassa nauran itselleni tämän tästä kyseisen asian vuoksi.
Mielenkiinnon kohteita mm. :
Romanttisuus, herkkyys, naisellisuus, hörhelöt.
Pin up- ja fiftarityyli, mekot, punainen ja pinkki väri, polka dot-kuosi, lantion korostaminen.
Mustat vahvat eyelinerit.
Eva Mendeksen fanittaminen, kauneusidoli nro. 1! Lattarifanitus, espanjan kielen fanittaminen.
Kukat. Kukkamekot. Mekkokukat.
Vitsikkäät kuva-aiheet, piirroksellisuus, tietynlainen lapsenomaisuus, hauskuus, perusväri-yhdistelmät.Taustalla soi sulassa sovussa kaikenmoinen rytmimusiikki rokista reggaetoniin.
Ei tälle tai itselleen voi muuta kun nauraa. En ole ehkä katu-uskottavin fäshiöön disaineri, mutta toisaalta ei kai edes tarvitsekaan olla?
kuvat omalta koneelta, lähteet hukassa...
p.s no mitäs sitä valehtelemaan, tämän hetken suosikkimusiikkia on reggaeton...
3 kommenttia:
Pakko sanoa, että itse en pidä tämän hetken muodista. Kaikki kasari- ja ysärivaatteet, nahkatakit, farkkuleggarit, neonvärit, tekoturkikset yms. on vihokkejani. Taas juuri ainakin osa luettelemistasi asioista on lähellä sydäntäni: romanttisuus, tyttömäisyys, lapselliset kuviot, 40- ja 50-luku ♥. Tärkempää onkin luottaa omaan tyyliin ja makuun eikä vain seurata sokeasti uusimpia trendejä.
Katu-uskottavuudella voi vaikka pyyhkiä pyllynsä! :) sitäpaitsi mun mielestä nuo mielenkiinnon kohteet ja fashiondesignerismi oli juurikin ihania ja kauniita. Eikä pientä lapsenomaisuutta tarvitse unohtaa vanhetessakaan. Ikää on kyllä itsekin tullut mietittyä taas enemmän kun 26-vee synttärit alkaa lähestyä mutta aikuinen olo vain piileskelee jossain. Ehkä aikuisena olo ei olekaan sitä mitä nuorempana kuvitteli?
lamia: näin o. Sitä paitsi se on myös paljon mukavampaa, keskittyy omiin juttuihin. Tosin joskus se iskee se ulkopuolisuuden tunne.
sarakissa: tajusin jo kauan aikaa sitten, että valitettavasti minusta ei tule sellaista tyypillisen katu-uskottavaa hipster-trendsetter-muaawhh-fashionistaa, mutta ehkäpä jotain aivan muuta:)Vanheneminen on prosessia ja eri ihmisille tulee eri jutut vähän eri aikaan... jotkut paljon nuoremmat kokee olevansa aikuisempia kuin minä, mutta sitten jokaisella on vastaavasti omat murheensa - ja myös omat vahvuutensa. Itsestä on pikku hiljaa alkanut tuntua aikuiselta, mutta minulle aikuisuus tarkoittaa sitä, nauttii omasta itsestään ja olostaan heijastamatta itseään koko ajan muihin ja ympäristöön.Aikuisuus ei ole minulle siis se omistuskämppä-vakaa parisuhde-työpaikka kuvio, vaan pikemminkin jotenkin henkinen "zen".
Lähetä kommentti