...se nyt vaan on niin hieno

Asiat, jotka tekevät iloiseksi juuri nyt:

- kissat
- kahvi
- ruudut
- kaalia ja porkkanaa saa todella edullisesti
- leipominen
- C.S.I (erityisesti pidän Miamista)
- lehdet
- kirjat
- elokuvat
- villalangat ja kutominen
- kaikki ihanat kaverini
- Punainen
- neuleet
- pimeät illat
- Sanna Annukan suunnittemat kuviot Juhla Mokka -kahvipurkin kyljessä. Olen kuin lapsi, mutta tykkään vain katsella sen kivoja kuvioita. Erityisesti tykkään kukosta, kahvipannusta ja mukeista.

Free movie and the upcoming coat issue

Valituksestani huolimatta eilen oli kuitenkin ihan kiva päivä. Kaverini pyysi minut mukaansa Kohtaamisia -leffan ensiesitykseen: ilmainen leffa, kyllä kelpaa kiitos! Kyseessä on siis kotimainen Saara Cantellin ohjaustyö, joka tulee teattereihin muistaakseni 5.3.2010. Itse elokuva oli lopulta aika perinteinen kotimainen draamapläjäys, jossa pelattiin pitkälti kliseegallerian avulla, mutta koin sen kokonaisuudessaan silti plussanpuolelle jääväksi. Kohtaamisia on sarja toisiinsa nivoutuvia valotuksia eri ikäisten naisten elämistä. Erityisen hienoja ja uskottavia roolitöitä tekivät Anneli Sauli mummina ja Sampo Sarkola pelottavana sekakäyttäjänä.

Leffan jälkeen kävin vielä kahvittelemassa toisen kaverin luona. Havaitsin, että syksy alkaa olla jo sen verran pitkällä, että on jo oikeasti kylmä. Ja taas pääsemme jokavuotiseen takkiongelmaan. Minulla ei ole tarpeeksi takkeja: vain muutama kevyt ja muutama paksu, mutta välikausitakit loistavat poissaolollaan.

Takkien suhteen olen myös kauhea nillittäjä: joko niissä tuntuu olevan aivan liikaa yksityiskohtia, joka yksityiskohdat ovat tyhmiä tai halvannäköisiä tai sitten takit ovat aivan liian kalliita. Ollessani vuosi sitten työharjoittelussa tein paljon töitä takkisuunnittelijan kanssa ja opin paljon yksityiskohdista, mutta myös siitä, millaiset yksityiskohdat lisäävät takin hintaa. Ehkä näistä syistä silmä on aika harjaantunut, enkä kestä yhtään, jos takki ei ole kokonaisuudessaan hyvä, mieluiten täydellinen. Hyvän takin saattavat pilata huono materiaali, rumat napit tai liian alhaalla oleva vyö - olkoonkin irrallinen, mutta pilalla se on silti :D

Tein hieman taustatyötä, vain todetakseni, että ei nyt taas oikein mikään tunnu kelpaan. Tykkään kyllä esimerkiksi olkapäällä olevista epoleteista, 2-rivinapituksista ja mekkomaisista helmoista, mutta en samassa takissa. Minulle hyvä takki on lämmittävä ja kivannäköinen, mutta silti vain pelkkä päällisvaate. Syksy- ja talvitakeissa suosin mieluiten puolipitkää mallia, ihan vain lämmittävyyden takia. Lyhyet takit voivat olla ihan kivoja, mutta sitten pitää miettiä mitä sinne alle pukee, ettei kokonaisuus näytä tyhmältä.

Asokselta löysin pari ihan mukiinmenevää juttua: viitta olisi varmasti lämmittävä ja ihan hauska, tykkään jopa nahkaremmisoljista, mutta silti, en tiedä haluaisin liikkua päivittäin viitassa. Tämä ei siis ratkaise takkiongelmaa, vaan on vain kiva lisä takkikokoelmiin.

Harmaa takki alkaa olla jo aika pelkistetty, mutta silti yksityiskohtiakin on. Materiaali ei vain miellytä ja kaulusten muotokin mietityttää.

Mustassa vetskatakissa aletaan jo olla aika pelkistetyssä, mutta hyvässä linjassa. Ainoa miinustettava on näppärännäköinen sivutasku, joka huutaa olemassaoloaan silti liikaa.

Yksi vaihtoehto olisi tehdä takki ja miksei vaikka toinenkin, mutta takkikankaat maksavat maltaita, joten pitää tosissaan miettiä, mikä vaihtoehto tulee kannattavimmaksi. Kirppareilla takkeja kyllä on, mutta arpapelillä: jos on kiva malli, on väärä koko. Jos on oikea koko, on mallissa yleensä jotain huomauttamista. Ja enimmäkseen kirppareilla on takkeja 1980- ja 1990-luvuilta ja näiden väljä mitoitus ja olkalinja ja olkatoppaukset...

Huomaatteko? Vaikeaa on :D

kuvat Asos

Queen of Knits with the swedes

SONIA RYKIEL HUIPENTAA H&M:N JUHLAKAUDEN 2009 JA TUO VÄRIKKÄITÄ NEULEITA KEVÄÄSEEN 2010 !!!!!

H&M ja Sonia Rykielin toimitus- ja taiteellinen johtaja Nathalie Rykiel ilmoittavat ylpeinä, että Sonia Rykiel on H&M:n seuraava yhteistyödesigner talvella 2009 ja keväällä 2010.

Ranskalainen muotitalo, joka tunnetaan myös nimellä “Queen of Knits”, edustaa Pariisille ominaista, modernia ja rohkeaa henkeä. H&M laajentaa nyt ensimmäistä kertaa designeryhteistyötään alusasujen ja niitä täydentävien asusteiden maailmaan. Tämä ainutkertainen mallisto lanseerataan 5.12.2009 noin 1500 H&M-myymälässä ympäri maailman. Samaan aikaan alusasumallisto tulee myyntiin myös Sonia Rykielin suurimmissa boutiqueissa eri puolilla maailmaa – toinen uutuus H&M:lle.


Yllätyksiä rakastavat H&M ja Sonia Rykiel ovat innoissaan yhteistyön jatkosta keväällä 2010. Silloin saapuu designerin tyylille ominainen naisten ja tyttöjen (1,5–8-vuotiaat) neulemallisto, jota täydentävät leikkisät asusteet. Tämä mallisto lanseerataan noin 250 H&M-myymälässä 20.2.2010.


Jeeee! Olen aikas innoissani tästä yhteistyöstä, koska Sonia Rykielin kohdalla voidaan odottaa jotain värikästä ja hauskaa ja ihania neuleita! En olekkaan ollut yhtä innoissani Henkkiksen suunnittelijayhteistöistä kuin sitten Stellan.


Ehkäpä luvassa jotain tämänsuuntaista...?

syksy 09

Kevät 09

Syksy 08

kevät o8

”Sonia Rykielille on tunnusomaista ottaa huomioon kaikki naiset, sillä muodissa on kyse tietystä hengestä eikä niinkään käytettävissä olevista varoista. Tämä yhteistyö sopii siis erittäin hyvin periaatteisiimme.

Sonia Rykiel pour H&M -alusasumallisto on ihanteellinen tapa tarjota olennaisinta Rykiel-tyyliä suurelle määrälle naisia kaikkialla maailmassa, ja se on lisäksi kaunis päätös vuodelle.

Neulemallisto on puolestaan täydellinen avaus värikkäälle uudelle sesongille”, Sonia Rykielin toimitus- ja taiteellinen johtaja Nathalie Rykiel sanoo. ”Sonia Rykiel on todellinen muoti-ikoni, joka kehitti oman modernin naisellisen, Parisian chic tyylinsä – sekä käytännölliset, mukavat ja monikäyttöiset vaatteet. Hänen asenteensa herättää ihailua kaiken ikäisten naisten keskuudessa ympäri maailman. Ihastuimme Sonia Rykielin 40. juhlavuoden muotinäytöksen iloisen chiciin tunnelmaan – sama henki toistuu tässä mallistossa, jossa alusasuista nautitaan niiden itsensä takia. Olemme luoneet täysin nykyaikaisen, uuden alusasutyylin. Kun aloitimme sen kehittelyn yhdessä Rykielin kanssa, emme pystyneet lopettamaan”, kertoo H&M:n luova neuvonantaja Margareta van den Bosch. ”Se korostaa päämallistoamme upealla tavalla.

”Sonia Rykielin ainutlaatuinen muotitarina alkoi vallankumouksellisena aikana Ranskassa: vuoden 1968 poikkeuksellisen kevään toukokuussa. Rykiel avasi ensimmäisen boutiquensa rue de Gerenelle -kadulla tuona yhteiskunnallisten mullistusten aikana, ja hänestä on sittemmin tullut erittäin pariisilaisen, kauttaaltaan Saint Germain’laisen, tyylin lähettiläs. Sitä leimaa yksilöllisyys, nykyaikaisuus ja tietty röyhkeys, jota designer itse kutsuu nimellä ”la démode" (suom. epämuoti). Rykielin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvat näkyvät ompeleet, hallitseva musta väri, pitsit, strassit, värikkäät raidat sekä luonnollisesti neuleet, joista on tullut synonyymi brandille. Näyttävä, punahiuksinen designer on kansallinen ikoni, jolle on myönnetty useita kunniamerkkejä. Hän on myös kirjoittanut yhdeksän kirjaa ja on läpi uransa ollut ranskalaisen seurapiiri- ja kulttuurielämän keskeinen vaikuttaja. Hänen tyttärensä Nathalie Rykiel tuli yritykseen vuonna 1975, ja muotitalo on sen jälkeen laajentunut konsepteilla Sonia by Sonia Rykiel, Rykiel Woman, Rykiel Enfant sekä kenkä- ja asustemallistoilla. Sonia Rykiel on muotiteollisuuden ainoa ranskalaisyhtiö, joka on edelleen 100 % itsenäinen perheomisteinen yritys.

iiiihiiihiiiiiii! Anteeksi lehdistötiedoteoksennus, näitä on varmaan taas joka toisessa blogissa, mutta olen vain niin tohkeissani! Sitä paitsi, itse Soniahan on totaalisen cool daami. Vai mitäs pidätte omalla kasvokuvalla varustetusta mekosta?

mallistokuvat style.com ylläolevan mä googlasin, yllättäen :)

Hidastelua

Olen viettänyt laiskaa sunnuntaita. Tai oikeastaan laiskaa viikonloppua.
Viime aikoina olen stressannut niin paljon, ensin raha-asioita, työttömyyttäni ja lopulta taas keksinyt joka ikisen epäkohdan, jota voin itsessäni inhota ja osoitella, että ajattelin unohtaa nämä edes hetkeksi ja kuunnella sisäistä hyvää ääntä. Tehdä juttuja, jotka kohottavat mieltä ja lisäävät onnistumisen oloa.

Sisäinen ääni sanoi eilen, että minun pitää tehdä muffinseja ja kutoa (neuloa siis).


Tänään olenkin siis lähinnä vain kutonut, juonut paljon kahvia, syönyt marjamuffinseja ja porukoiden luota tuotuja omenoita. Eikä kukaan syytä siitä, että ostin epähuomiossa leivosvuokia muffinssivuokien sijaan. Hieman pienempiä, mutta eipä tarvitse potea niin huonoa omatuntoa jos syö monta pientä monen ison sijaan.

Kutomisen aloitin eilen, kudon vain aina oikeaa, suoraa ja tasaista. Sininen lanka osoittaa kärsimättömälle kutojalle, että edistystä tapahtuu. Pidän kutomisesta (neulomisesta), mutta en jaksa keskittyä siihen tarpeeksi. Nyt yritän taas, jälleen kerran.

Lankana on ihanaa Novitan Wind Luxus lankaa. 80 villaa, 20 silkkiä. Tuntuu todella pehmeältä. Se, mitä tästä tulee, on vielä auki. Aina ei kannata suunnitella liikaa.

Näiden lisäksi olen katsonut samalla paljon telkkaria: ensin Frasier-putken, päätyen suomalaiseen versioon Unelmien poikamiehestä. En voi muuta kuin ihmetellä kyseistä ohjelmaformaattia: miksi kukaan haluaa kisailla jostain miehestä monen muun tytön/naisen kanssa samaan aikaan? Kuka tekee näin normaalielämässä, ei kai kukaan? Ohjelmaan osallistuvat ihmiset ovat varmasti oikein mukavia tyyppejä, mutta silti... ehkä olen liian vanha ja tylsä ymmärtämään tai liian ylpeä haluamaan deittiasioissa täyden huomion itselleni.

Tänään fiilistellään mainosbiisiä ja annetaan lopulta periksi sille, että Anna Puu on aika jees. Ei kai sen tunnustaminen voi viedä katu-uskottavuuttani, kun ei sellaista ole kai ikinä ollutkaan :)

Neko

Jos tykkäät kahdesta asiasta erikseen ja sitten tietämättäsi ne yhdistetään, mitä voikaan tulla lopputuloksesta?

Eilen elokuvateatterissa eteeni istui nainen, kantaen paperikassia jossa oli kuvan piirretystä kissannaamasta ja tekstit NEKO, Rosa Liksom ja Klaus Haapaniemi. Pieni, tahaton mainos, joka osui ja upposi HETI. Ja kun nainen kaivoi kassistaan esille kauniin kuvakirjan, olin välittömästi vakuuttunut, että kyseessä on jotain, josta pidän.
Tykkään Liksomin kirjoista.
Tykkään Haapaniemen kuvituksista.
Haluan tämän kirjan.


" Klaus Haapaniemen ja Rosa Liksomin Neko on monella tavalla poikkeuksellinen teos. Se on suomalainen samuraikirja ja yli ikärajojen yltävä kuvateos, jonka aukeamia katsellessa tuntee kulkevansa häikäisevästä palatsisalista toiseen. Kirja kertoo oikeamielisestä samurai Nekosta, joka on suojellut kyläläisiä julmaa läänitysherra Toranagaa vastaan. Vastustuksesta vihastunut Toranaga lähettää miehensä tappamaan Nekon, mutta tämä pakenee ja päätyy mystikkomunkkien luostariin. Siellä hänestä koulutetaan ninjasoturi, joka palaa kostamaan läänitysherralle.
Kuvataiteilijanakin tunnettu Rosa Liksom on kirjoittanut vuodesta 1985 novelleja, romaaneja, lastenkirjoja, sarjakuvia ja näytelmiä. Klaus Haapaniemi on kansainvälisesti mainetta saavuttanut muotoilija, jonka ihaillut ja rakastetut kuvat ovat herättäneet voimakkaita tunteita ympäri maailmaa. Hänen mielikuvituksellinen tyylinsä ja fantasiamaailmansa ovat tulleet tutuiksi lukuisten luksusmerkkien ja muodin parissa. Haapaniemen rikas visuaalinen kieli on luonut uuden merkityksen suomalaiselle muotoilulle, joka on tunnettu yksinkertaisesta funktionaalisuudestaan. Haapaniemi valittiin vuoden graafikoksi 2008. Neko on hänen ensimmäinen Suomessa julkaisemansa kirja. Neko on maksimalismia ja minimalismia yhtä aikaa. Liksomin teksti virtaa kevyenä ja syvänä, viileänä ja viisaana. Haapaniemen kuvat luovat jalokiviväreissä säkenöivän tarinatodellisuuden, jossa etualan yksityiskohtien runsaus piirtyy levollista taustaa vasten ja kumartaa omailmeisesti japanilaisten puupiirrosten traditiolle. "
kuva ja tekstilainaus
WSOY:n Sanomatalon myymälässä (Sanomatalo, Töölönlahdenkatu 2, Helsinki) on esillä suurennoksia Klaus Haapaniemen kuvituksesta. Sinne siis.

Chéri, chéri baby

Perjantain alkuillan ohjelmistossa oli ex temporen hengessä elokuva Chéri. Coco Chanel & Igor Stravinsky jäivät vielä odottamaan vuoroaan, mutta trailerin perusteella kyseinen elokuva ja sen estetiikka houkuttelisi myös.

Chéri on hyvin kaunis, pieni ja hieman kevyen oloinen elokuva, jos sen antaa vain viedä mukanaan. Tarinan sanoma on kuitenkin ajaton ja vakava - oikea rakkaus ei katso ikää, mutta elämän rakkaus voi tulla vastaan joskus liian aikaisin, joskus liian myöhään eikä se silloin pääty onnellisesti. Onnettomat rakkaustarinat ovat aina kiinnostavia. Varsinkin kauniissa puitteissa.



Chériä on sanottu Michelle Pfeifferin comeback-elokuvaksi, mutta onko Michelle koskaan varsinaisesti ollutkaan poissa? Vanhentuneenakin Pfeiffer on yhä kaunis, ylväs ja vähän kalskean eteerinen, niin kuin hän on mielestäni aina ollutkin. Joka tapauksessa Pfeiffer tekee hienoa työtä. Kathy Bates on Chérin äitinä, Madame Pelouxia jälleen kerran erinomainen.

Chéri sijoittuu Belle Époquen aikaan ja visuaalisesti ihana ja kaunis, jos kyseinen muotokieli ja tunnelma sattuu viehättämään. Itsehän pidän tämäntyyppisestä vanhasta "kaunistelusta" ja huokailin elokuvan kauniiden pukujen ja lavasteiden perään.

Pitkin elokuvaa mietin, onko Chéri eli Rupert Friend minusta komea. En päässyt vielä johtopäätökseen. Friendin hahmo on kuitenkin tympeä ja ylimielisen kolkko kiukuttelija, joka luulee asioiden järjestyvän niin kuin hän tahtoo - ja toisaalta on kuin pässi narussa.

Chérissä pyöriskellään paljon lakanoissa, käyskennellään kukkatarhoissa, juodaan kauniista laseista ja pidetään yllä kulisseja sovinnaisen epäsovinnaisesti, onhan kyseessä joukko vanhan ajan kurtisaaneja. Michelle Pfeifferin Léa tuskailee ikääntymisen kanssa ja on hetkittäin aidon koskettava. Léan rakkaudentuska nuoren Chérin perään on hillityn epätoivoista. Hän riutuu tyylikkäästi ja pakenee, mutta tuska ei ota heltyäkseen. Léa kysyy sisäköltään, onko koskaan ollut niin onneton miehen takia, johon sisäkkö vastaan myöntävästi ja mainitsee nimen, johon Léa vastaa:"Olin silloin 28-vuotias, olin silloin vielä niin nuori."

Niin, keskeinen kysymyshän on, milloin on nuori ja milloin vanha, onko koskaan liian vanha?

Chéri on viihdyttävä elokuva, pidin. Joskus tarvitaan vain jotain kaunista ja vähän myös tuskallista.

kuvat google

p.s Haluan Pariisiin, välittömästi ja heti!

The redhead and the bearded man

H&M:n syyskampanjan mainoskuvissa ihana punapää Karen Elson, jota ihailin jo teininä ysärillä. Pidän myös karskin miehekkäästä partasuusta, John Nolletista, joka poseeraa miesmallina. Internetin ihmemaa kertoo, että mies on ranskalainen hiusmuotoilija... oijj.

kuvat

Hamsteri kyläilee kirpuilla

Maanantaina vietin siis kirppispäivää, joka käsitti kolmen kirppiksen tarjontaan tutustumista. "Maakuntakirppistely" on vaan niin parasta, joskus voi tehdä hienoja löytöjä totaalisen halvalla. Toisaalta pelkkä paikka vaikuttaa kovin: kävin Tampereella kahdella eri kirpputorilla, josta Radiokirppis oli tylsempi ja kalliimpi, varmaankin juuri keskeisen sijaintinsa vuoksi. Sinne kirppistelijät löytävät helposti ja parhaat tavarat viedään käsistä jo viikonloppuna. Toinen kirppis on taas vähän kauempana keskustasta, teollisuusalueella ja se on selvästi vielä "Bubbling under". Radiokirppiksesta täytyy muuten sanoa, että paikassa oli ahdasta, liikaa ihmisiä ja tylyä palvelua kassalla... ei nyt sinänsä mitään uutta, mutta silti ikävä juttu. Toisaalla oli taas enemmän tilaa ja ystävällistä kassapalvelua. Harmillista, että näin on, kun periaatteessa tykkään Radiokirppiksestä ja olen tehnyt sieltäkin hienoja löytöjä vuosien varrella, mutta silti aina sama tympeä meininki.

Nyt siis lisää löytöjä, sekaisin vähän sieltä sun täältä.


Finel kahvipannun kuvionti on nimeltään "Kehrä" ja sen suunnitteli Esteri Tomula. Ostin tämän ihan käyttöpannuksi ja saimme äidin kanssa puhdistettua sen lähes uuden veroiseksi :) Hintaa tällä oli 9€.
Ryppyisiä paitoja... pilkkuja ja pantteria. Molempia paitoja täytyy hieman fiksailla käyttöä ajatellen, enkä tiedä miksi olen niin kovin innostunut hamstraamaan paitapuseroita, kun en niitä edes juuri käytä?? Ehkä haluaisin alkaa käyttämään? Hintaa oli jotain 2-3€/kpl, en enää jaksa muistaa.

Tässä pikkulaukussa oli hauskaa se, että se on alunperin kaiketi matkamuisto Eiffel-tornista. Etumerkissä on kohopainettuna tornin kuva ja teksti La tour Eiffel Paris. Laukku on selkeästi hyvää tekoa, osittain oikeaa nahkaa ja pidän kierolla tavalla sen hienoisesta Vuitton-henkisyydestä. Tässä matkamuistotuotteistamista parhaimmillaan!

Vuorissa on on tornilogokuviointi ja "kultainen" metallilaatta. Hinta 1€.

Ja pikkulaukkujahan pitää aina hamstrata... perustan vielä joskus kaupan, jossa myyn second hand pikkulaukkuja. Vasemmanpuoleinen on mustaa lakeria, oikeanpuoleinen tummanruskeaa mokkaa. 1€/kpl.

Korviksia vähän lisää myös... oikeastaan nämä eivät ole kirpputorilta, vaan halpakaupasta ihan uusia jostain 1990-luvun taitteesta. Mustavalkoiset ostin kaveriani ajatellen, keltamustat jäävät omaan käyttöön.

Karttahenkiset nappikorvikset olivat hauskat, varsinkin kun karttaa on "vähän fiksattu" :D Nämäkin halpiskaupasta eurolla ja ostin kaveriani ajattelen... en tiedä, haluan ehkä samanlaiset itsellenikin :D

Olisiko tämä esim. jokin sinappipurkki? Tämän tyyppisiä näkyy jonkun verran kirpputoreilla, tällä oli hintaa vain 0,60€. Onhan se soma.

Lehtiä pitää ostaa myös, Olivia ja Elleä tältä vuodelta 0,50€/kpl, viime vuoden Marie Claire myös 0,50€. Samettipintainen osuuspankin logolla varustettu blankko kirja myytiin yllättäen tamperelaisella kirpputorilla nimikkeellä viaraskirja :Dt -50% jälkeen hintaa jäi enää 0,90€ ja siitä saa hyvän luonnos/leikekirjan. Ranskankielinen romaani lähti mukaan 0,50€ hintaan ja ikuisuusprojektini "nyt mä kyllä alan parantaa mun ranskankielen taitoja" puitteissa.

Iso pino vaatekankaita yhteensä 2€, osan lahjoitin äidille. Vetoketjuja myös vino pino, kaikki yhteensä ehkä jotain 3,50€, joka ei ole todellakaan paljon, kun ajattelee paljonko esim. metalliketjut maksavat uutena.

Maanantaisen kirppissession jälkeen oli pieni ostomorkkis, vaikka tavaraa olikin paljon verrattuna yhteishintaan... mutta toisaalta noudatan kirppistelyssä periaatetta "osta nyt, niin ei jälkeenpäin kaduta". Mikäli itselläni ei jollekin tavaralle löydy käyttöä, voi niitä antaa eteenpäin tai myydä edelleen.

Joo joo, seli seli.

You just can't love enough the swinging sixties fashions

Mainitsinkin jo, että löysin kirpputorilta pari muotilehteä 1960-luvulta ja lupailin, että voisin laittaa tänne muutamia kuvia. Jee, nyt mulla on uusi skanneri ja sen iloista päästään nauttimaan heti! Vanhoissa lehdissä on ihan omanlaisensa fiilis ja muotikuvat jotenkin niin ihania - varsinkin kun värikuvia on vain osa.

Sorjat pukimet lehti on vuodelta 1965, neljäs numero viidestä. Suuri osa lehden sisällöstä koostuu neule- ja ompeluohjeista, joukossa myös ajan muotia ja trendejä.


Takakannen ihana mainos!

1965 André Courrèges oli todella kuuma nimi ja lehdessä annetaan virkkausohjeita Courrèges-henkisiin mekkoihin. Minimuoti näkyy myös lehden muissa jutuissa. Muuten nuo punaiset kengät on tosi hauskat!

Ihana kuosi ja ihanat mekkomallit!

Muotijuttuja! Punainen käsilaukku on IHANA, myös puuhelmisomisteinen koru ja YSL-huivi näyttävät mahtavilta. Yksi syksyn muotiväreistä oli punainen.

1966 vuodesta lähtien Sorjat pukimet jatkoi nimellä Muotisorja. Löytämäni lehti on vuodelta 1969, viides numero kuudesta. Tässä lehdessä on jo enemmän itse muotia, mutta ohjeita on myös aika paljon. Aikakauden henki näkyy vahvasti ja Muotisorja pyrki selkästi olemaan edelläkävijä.

Hippihenkisiä sormuksia sai tilata lehden kautta! Ihania ja tälläkin hetkellä taas tosi ajankohtaista.

Keltainen neulemekko kuviosukkisten ja mustien kenkien kenkien kanssa toimii aina, isot pelikortit hauskaa kuvausrekvisiittaa.

Ihana pitsineulemekko ja täydelliset asusteet! Ja mikä ilme tuolla mallilla :D

Yksi lempiaiheista eli unisex-pukeutuminen on saanut suuren huomion lehdessä. Oikein harmittaa että lehti löytyi vasta nyt, koska tässä olisi ollut mahtavaa gradumatskua! Kuvan asut ovat kuvatekstin mukaan Friitalan nahkaa (mokkaa?), väriltään avaruuden siniset valkoisin tikkauksin ja kultaisin napein! Aika huikeaa!

Hippeily oli kova juttu. Hajuvesiä esittelevässä jutussa on uskomaton marokkolaishenkinen muotikuva, puhuttelee ainakin minunlaista koristeellisuusfanaatikkoa erittäin lujaa!

Neuletakkimekko yhdistettynä pitkiin kaulakoruihin, pidän!

Oiii haluan lisää näitä mahtavia lehtiä!

Että joskus näinkin

Viime päivien saldoa:

- juotu hirveästi kahvia
- saunottukin on
- leikitty koirien kanssa
- inspiroiduttu
- kielletty useita kertoja Saimia tekemästä tuhmuuksia ja alistamasta koiria
- haettu töitä
- ulkoiltu koirien kanssa
- käytetty päivittäin samoja likaisia farkkuja ja hupparia
- valitettu
- ulkoiltu valjaissa Saimin kanssa
- matto pesty
- angstattu
- askarreltu
- ihastuttu palavasti taas kuviosahaan
- piirretty
- syöty, aivan liikaa
- vaivuttu epätoivoon
- saatu kosintaviesti Facebookin inboxiin tuntemattomalta mieheltä
- fiilistelty kaikkea yksinkertaista
- palautettu pulloja kauppaan ja saatu aika messevä tuntipalkka
- sijoitettu pullonpalautusrahoja kuivaruokiin, jee kerrankin jotain fiksua!
- kirppistelty niin paljon että alkaa jo vähän hävettää...
- ...mutta toisaalta tehty hienoja löytöjä
- naurettu BB-Ninon jutuille
- tykätty salaa tästä biisistä

You spin me around

Piristäviä juttuja eli tämän hetken top muzavideot:

Kaverin Facebookki-seinältä bongattu kasari-ihmetys, jonka haluan jakaa kaikkien siitä tietämättömien ihmisten kanssa. Se on vaan niin paras: erityisesti kannattaa tarkastella laulajan käsiliikkeitä ja superteatraalista esitystapaa.



Madonnan uutukaiseenkaan ei ihan heti kyllästy. Ketkutuksen katseleminen on jotenkin hypnoottista ja noi iiihhaaannnnat tanssijapojat. Mietin jo, että laittaisinko kosintakirjeen sille pantterihousuiselle, mutta toisaalta en tiedä kestäisinkö jos boifrendillä ois niin mageet housut! Nam! Lisäksi tykkäilen Madden niittimekosta ja Jesuksesta. Mietin myös, että kuinka kivaa elämää: ketkutella vaan kaikkien mageitten tyyppien kanssa, poikaystävä soittelee vähän levyjä ja oma likkakin on niin iso jo, että senkin voi pistää jortsuamaan omalle videolle. Lopputulos näyttää siltä, että kaikilla oli tosi kivaa.

Miss Piggy

Hoblaa.
Viimeaikainen hiljaiselo on johtunut siis pitkälti siitä, että ottaa rankasti kupoliin. Olen taas jokseenkin "kyllästynyt systeemiin". Mutta olen pitänyt tietoista linjausta siitä, että valituksen määrä on vähenemään päin täällä blogissa, joten on siis parempi olla hiljaa.

Täällä maalla on kuitenkin ollut ihan mukavaa. Olen päässyt toteuttamaan itseäni, mm. leipomaan karjalanpiirakoita, värjäämään kangasta, ompelemaan, lämmittämään saunaa.
Kirppistelemään.
Oikein urakalla.

Miss Piggy -muki. Aika ihana!

Muotilehtiä vuodelta 1965 ja 1969. Varsinkin tuo "uudempi" on hauska, totaalisen hienoja ajanhenkisiä muotikuvia! Skannerini hajosi (---) mutta jos jossain vaiheessa pystyisin pistämään pari kuvaa tännekkin.

Kivoja nappeja.

Just to let you know

Morjens kaverit,

Tulin taas tänne maalle muutamaksi päiväksi, kun Helsingissä alko ketuttaan tarpeeks ja turhauttaan. Teen vähän omia proggiksia, nautin maalaiselosta, ilmaisesta ruuasta, saunasta ja suuntaan kirppiksille. Onneks netti toimii täälläkin :) ja otin omankin koneen mukaan.
Mut palataan pian!

Every girl should have one pink dress

Mekkourakka alkaa olla ohi, viimeinen uunista ulos. Kylläpä väsyttää.
Digitaalista kuvamateriaalia en ottanut, koska mekon omistaja tuli noutamaan tuotosta ja siinä tohinassa unohtuivat kuvaamiset. Itselleni saan varmasti kuvamatskua myöhemmin, joten sinällään en panikoi. Mutta täällä ilahdutan nyt vain suttupiirroksen verran.

Tällä kertaa materiaaleina oli sifonki, satiini ja tylli. Satiinissa oli sen verran voimakas kiilto, että sitä himmennettiin astetta tummemmalla sifongilla. Mekon yläosan "päällystin" kokonaan, helmassa sifonki on päällikerroksena, vapaasti hulmuten. Kiiltoa oli kuitenkin tarkoitus tuoda vähän esiin, joten sifonkikerroksen helmaa nostettiin lantiolle vapaina poimutuksina. Yläosassa on saumoissa tukena rigileneä, muovista "tukiluuta". Helmaa kaavotin alunperin puolikelloksi, mutta lisäsin leikkausvaiheessa vähän extraa... helman alta pilkistää tylli: helman vuoriosa on osittain tylliä ja rimpsukerroksia on kolme, jotka nostavat muuten aika liukasta ja laskeutuvaa helmaa.

Malliltaan mekko on ihan tosi perus, mutta saajan toiveiden mukainen. Lopputulokseen olin myös minä ihan tyytyväinen, olosuhteet huomioon ottaen jäljestä tuli siisti. Ja jos ei muuta, niin väri on ihana, syvä pinkki. Nam.

Paras kommentti mekon omistajalta: "Mä oon niin tyttö!"

Edit: Kommentti tuli siis silloin, kun soviteltiin valmista mekkoa päälle ja omistaja katsoi itseään peilistä... näköjään taas ajatus ei ole juossut bloggaajalla...

Aran

Harmaa, pitkä, palmikkokuvioinen neuletakki. Haluan.
Vai miten olisi joku ihan oikea Aran-neule?

" Aran saarilla Irlannin länsirannikolla neulotaan värjäämöttämästä lampaanvillalangasta "kalastajanpaitoja". Paidat on kauttaaltaan kuvioitu oikeita ja nurjia silmukoita ja silmukan paikkaa vaihtaen. Palmikot, helmineulos, hunajakenno ja vanhat kelttiläiset kuvioaiheet eri tavoin ryhmiteltyinä täyttävät neulepinnan. Suvuilla ja kylillä on omat erikseen tunnistettavat neulemallinsa. Kun merellä sattui onnettomuus, voitiin uhri, hukkunut merimies tai kalastaja tunnistaa, jos ei muusta, niin ainakin neulepaidan kuvioinnista."

Yksilöllinen neule, jonka kuviointi kuuluu suvulle tai saman kylän väelle? Kuulostaapa lähes runolliselta tänä päivänä, mutta ennen se oli arkipäivää.

tekstilainauksen lähde & kuva Asos

Habitare 09

Pääsin eilen vierailemaan Habitaressa, kun kaverini kautta vapautui ilmainen lippu. Oli kiva huomata, että Habitare-messut ovat vielä ihan suhteellisen elinvoimaiset lamasta huolimatta, kun tuntuu että esim. muotimessut kutistuvat vuosi vuodelta ihan olemattomiin. Oli myös kiva pörrätä paikalla ammattilaispäivänä, ei ollut ainakaan tungosta ja messuesittelijät olivat innokkaita esittelemään juttujaan ainakin minulle ja kaverilleni. Tuli sellainen vakavastiotettava olo.

Innostuimme kaverini kanssa valtavasti Deko-lehden osastolla (?) olleesta retrohenkisestä asuntovaunusta. Se oli niin pikkuinen ja söpö!

Pinkkisävyisestä tapetista innostuin myös...

... ja muutamia mielenkiintoisen näköisiä osastoja...

Muistaakseni Skannon osastolla olleessa sohvassa on hauska kuviointi ja muoto, mutta totta puhuen se ei ollut erityisen hyvä istua. Design on vuodelta 1968. Hienoisesti epämukavuudesta huolimatta voisin kyllä ihan mielelläni ottaa tämän :)

Habitaressa oli siis mukava käydä, kierrellä ja katsella, aina sitä jotain uutta näkee ja saa uusia ideoita. Erityisen inspaavaa olisi, jos omaisin akuutin sisustustarpeen, esim. asunnon tai mökin tai jotain vastaavaa. Olimme kaverini kanssa samaa mieltä siitä, että messut herättelevät tarpeita, joiden olemassaolosta ei ole ollut välttämättä mitään tietoakaan: sitä alkaa haluamaan isoa kaupunkiasuntoa, maalaiskotia, kesämökkiä, asuntovaunua... yhä uusia tiloja, joista voisi sisustaa itselleen oman pesän. Alkaa tehdä mieli puulattioita, isoa keittiötä, erilaisia sohvia, sadesuihkuja...