26.9.2009

Chéri, chéri baby

Perjantain alkuillan ohjelmistossa oli ex temporen hengessä elokuva Chéri. Coco Chanel & Igor Stravinsky jäivät vielä odottamaan vuoroaan, mutta trailerin perusteella kyseinen elokuva ja sen estetiikka houkuttelisi myös.

Chéri on hyvin kaunis, pieni ja hieman kevyen oloinen elokuva, jos sen antaa vain viedä mukanaan. Tarinan sanoma on kuitenkin ajaton ja vakava - oikea rakkaus ei katso ikää, mutta elämän rakkaus voi tulla vastaan joskus liian aikaisin, joskus liian myöhään eikä se silloin pääty onnellisesti. Onnettomat rakkaustarinat ovat aina kiinnostavia. Varsinkin kauniissa puitteissa.



Chériä on sanottu Michelle Pfeifferin comeback-elokuvaksi, mutta onko Michelle koskaan varsinaisesti ollutkaan poissa? Vanhentuneenakin Pfeiffer on yhä kaunis, ylväs ja vähän kalskean eteerinen, niin kuin hän on mielestäni aina ollutkin. Joka tapauksessa Pfeiffer tekee hienoa työtä. Kathy Bates on Chérin äitinä, Madame Pelouxia jälleen kerran erinomainen.

Chéri sijoittuu Belle Époquen aikaan ja visuaalisesti ihana ja kaunis, jos kyseinen muotokieli ja tunnelma sattuu viehättämään. Itsehän pidän tämäntyyppisestä vanhasta "kaunistelusta" ja huokailin elokuvan kauniiden pukujen ja lavasteiden perään.

Pitkin elokuvaa mietin, onko Chéri eli Rupert Friend minusta komea. En päässyt vielä johtopäätökseen. Friendin hahmo on kuitenkin tympeä ja ylimielisen kolkko kiukuttelija, joka luulee asioiden järjestyvän niin kuin hän tahtoo - ja toisaalta on kuin pässi narussa.


Chérissä pyöriskellään paljon lakanoissa, käyskennellään kukkatarhoissa, juodaan kauniista laseista ja pidetään yllä kulisseja sovinnaisen epäsovinnaisesti, onhan kyseessä joukko vanhan ajan kurtisaaneja. Michelle Pfeifferin Léa tuskailee ikääntymisen kanssa ja on hetkittäin aidon koskettava. Léan rakkaudentuska nuoren Chérin perään on hillityn epätoivoista. Hän riutuu tyylikkäästi ja pakenee, mutta tuska ei ota heltyäkseen. Léa kysyy sisäköltään, onko koskaan ollut niin onneton miehen takia, johon sisäkkö vastaan myöntävästi ja mainitsee nimen, johon Léa vastaa:"Olin silloin 28-vuotias, olin silloin vielä niin nuori."
Niin, keskeinen kysymyshän on, milloin on nuori ja milloin vanha, onko koskaan liian vanha?
Chéri on viihdyttävä elokuva, pidin. Joskus tarvitaan vain jotain kaunista ja vähän myös tuskallista.
kuvat google
p.s Haluan Pariisiin, välittömästi ja heti!

2 kommenttia:

W kirjoitti...

Hei vau! Mä kävin pari päivää sitten katsomassa Coco & Igorin (harkitsin tuota Cheriä, mutta päädyin Cocoon :D) ja suosittelen! Mads Mikkelsen on taivaallinen <3 Eikä muuten pahalta näytä tuo Rupertkaan... :P

blandad. kirjoitti...

Joo pitäneekin päästä tsekkaamaan sekin :) oon siitä kuullut vain hyvää ja traileri näytti hyvältä... ja Audrey Tautoun tähdittämää Coco avant Chanel odotellessa!