Tulin paikalle vähän myöhässä, joten jotain juttuja jäi näkemättä mm. Fashion show, jossa mukana oli The Greendress ja sponssina OMO, kuulosti ihan mielenkiintoiselta.
Marimekko ja Anteeksi -kollektiivi lanseerasivat jonkun artsupläjäysworkshopin, joka ei ihan täysin avautunut minulle, siis ilmeisesti Marimekon kankaista Anteeksilaiset tekevät jotain artsujuttuja.
Avajaistilan arkkitehtuuri koostui lähinnä suurensuurista pahvilaatikoista ja katossa keikkuvista valkoisista palloista. Valkoisella korokkeella oli valkoisella pöydällä mehukattikanistereita ja muita muovijuttuja, joista sai askarrellapaskarrella jotain. Malleina oli ihan hauskannäköisiä lamppuja. Ilmeisesti kyseessä siis oli workshop.
Anteeksilaiset olivat kutsuneet jonkun venäläisen artistivieraan, joka huputti itsensä trikoosukkaputkeen. Tässä vaiheessa ei enää jaksanut ymmärtää. Pardon Moi, mutta mielestäni tässä ei ollut mitään taidetta eikä mitään designiakaan.
Ryijy? -näyttelyssä oli mielenkiintoisia juttuja, mm. nahkatakin uudelleen työstämistä taiteellisen lopputuloksen nimissä. Kuvassa toteutus näkyy oikein hienosti, kerran kameran asetukset oli kohdillaan!
Lopuksi esiintyivät Zebra and Snake, joita on hehkuteltu mm.syyskuun Imagessa. Kuulosti kyllä ihan hyvälle, sellaiselle nykyaikaiselle hipstermusalle.
NAPA X PEKKA -näyttely uudesta suomalaisesta kuvitustaiteesta oli tapahtuman parasta antia, mukana mm. töitä Laura Laineelta ja Inka Järviseltä. Edellinen HDW avajaiskokemukseni on vuodelta 2007 ja silloin meininki oli aivan eri. Leikkisämpi, iloisempi, enemmän nähtävää ja koettavaa. Avajaisnäytöksessä Hanna Sarén. 2009 HDW oli jotenkin tylsä, enkä ainakaan minä saanut oikein mistään kiinni. Missä oli se oikea muotoilu, design? Onko muotoilu nyt pelkkää ekologisuudella ratsastamista, kierrätysmatskujen hyödyntämistä siten, että lopputulos on myös vähän aneeminen ja halpa? Että jokainen voi vähän askarrellapaskarrella ja kokea olevansa muotoilija? En tiiä, täytyy sanoa. Ehkä en nyt vaan yhtään ymmärrä. Periaatteessa teema Do touch! on hyvä ja suunnitteluprosessin esiintuominen mielenkiintoinen lähtökohta, mutta minulle se tarkoittaa enemmän materiaaleja, pintaa, kerroksia, näkökulmia, ideoita, ajatuksia. Ekologisuus suunnittelussa on hieno ja tärkeä asia, mutta niin turhan usein hieno taustaidea lässähtää kotikutoiseen toteutukseen. Avajaisista jäi pitkälti sellainen "keisarin uudet vaatteet" fiilis, joka ainakin minua on vaivannut jo jonkin aikaa tässä "dissainiskenessä". Että pukataan kaikenmoista asenteella "taas tuli hieno!", vailla kritiikkiä? Ja kunhan tekee tarpeeksi outoa/ankeaa/ihmeellistä, tarpeeksi pokkanaamalla, niin kansa hurraa ja taputtaa käsiään.
Minusta tuntuu siltä niin kuin siitä lapsesta joka huusi "eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan!"
Blääb.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti