Magazines, books and one big bag

Koin ihan hirveän järkytyksen maanantaina. Kävelin Valtterille, havaitakseni että henkilökohtainen suosikkini, Valtterin itsepalvelukirpputori ON LOPETETTU!
Missä mä nyt sitten käyn?
Olen monesti hehkuttanut kyseistä paikkaa ja sitä, kuinka tykkään siitä faktasta, että tavaran myyjä säilyy minulle anonyymina ja kasvottomana henkilönä. Vain tavaralla on merkitystä.
Nyyh.


Viimeiseksi jäänyt ostos on jäänyt esittelemättä ja syystä. Kuvan laukku on hyvää tekoa, merkiltään paljon parjattu Jouni exclusive ja hintaa sillä oli vain 1,5€. En kuitenkaan vieläkään tiedä, onko se ihan minun tyyliäni. Laukku on kuitenkin iso, hyvässä kunnossa kaikinpuolin ja vetää sisäänsä paljon kamaa. Olen käyttänyt tätä muutaman kerran, joista sattumalta pari käydessäni Stockalla. Huvittavaa, että siellä laukkuni on saanut pitkiä ihailevia katseita. Buahhahhaa, tietäisittepä vain...
Tykkään laukun yksinkertaisuudesta ja malli on myös jotenkin kiva. Lyhyet kantokahvat vain tuottavat hieman päänvaivaa... noh, kokeiluni jatkuu ja jos en tykkää, päätyy tämä kiertoon.

Eilen oli pakko päästä purkamaan pahaa mieltä ja täyttämään kirppistyhjiötä, joten suuntasin Sörnäisten Fidalle. Kaverini oli vinkannut kivoista tuoleista, mutta ne olivat jo ehtineet kadota paikalta. Löysin kuitenkin vasemmanpuoleiset lehdet yhteishintaan 1,50€ ja palan kangasta, josta ehkä lisää myöhemmin. Toukokuun Trendi oli muuten pitkästä aikaa niin hyvä, että harkitsin hetken, josko palaisin taas trendiläiseksi jossain vaiheessa. Ja tässä taas itselleni osoitus siitä, että vaikka olen lopettanut lehtien tilaamisen, en jää niistä kuitenkaan paitsi :)
Oikealla kuvassa taas pitkästä aikaa ostamani irtonumerot, Deko ja Olivia. Jälkimmäisen ostin mökkilukemiseksi ja Dekoa olen haikaillut jo pitkään, sen Tiia Vanhatapion kodinesittelyn takia.
Etualla ihania katalogeja eilisistä avajaisista.


Lisää inspismatskua: japonismini hengessä olin varannut kirjastosta umpimähkään kimonoaiheisen kirjan, joka osoittautui näin hienoksi.

Kimonoiden ja obien kirjailuja esittelevässsä kirjassa on paljon kaikkea ihanaa ja taidokasta käsityötä. Oijjoiii.

Sitten vielä lopuksi eräs juttu, jota olen pimitellyt. Synttärikemujeni päivänä tuli tietenkin siivottua ja vietyä roskia: joku oli dumpannut lehtikeräysastiaan ilmeisesti pienoisen kirjaston. Kyseessä ei ollut vain muutamia kirjoja, vaan kymmenittäin vanhoja kirjoja koulukirjoista romaaneihin, karttakirjoihin, oppaisiin jne. Minusta tuntui todella pahalta ja pelastinkin kassillisen kirjakavereita itselleni. Onneksi mukana oli tuona hetkenä pari kaveria ja hekin saivat joitain kirjoja itselleen.

Daphne du Maurierin Rebekan luin juuri ja täytyy vain hehkuttaa kuin hieno tarina se onkaan. Suosittelen. Tarinan ohella salakavalasti alkaa tehdä mieli erilaisia teeleipiä ja leivonnaisia, joita tarjoillaan aina teen kera. Lisäksi kuvataan luontoa ja kukkia siinä määrin, että kukkaihmistä viedään ja lujaa. Muut kirjat ovat tuntemattomia, kenties luen tai laitan kiertoon näitäkin.

Sekalaisia kirjoja: rakkausaforismeja ja lausahduksia, laihdutusta (huomaa grafiikka!), neuvoja tuleville Morsiamille 1930-luvulta, lasten lukukirjoja kauniiden kuvitusten kera, historiaa ja norjalaisia kansansatuja. Ajankuvaa, joiden materiaalinen arvo ei välttämättä ole suuri, mutta ajankuva on aitoa. En tiedä teenkö näillä varsinaisesti mitään, mutta ehkä löytävät joskus paikkansa jollain tapaa.

Kirjat olivat jonkun roskaa, minulle aarteita.