Työttömyys on ikävä asia. Epäreilukin. Valitettavasti kaikille ei juuri nyt töitä riitä ja valitettavasti kaikki eivät pienen ajan sisällä uutta työtä löydä. Taantuma on tehnyt tehvänsä monesta tuotannollisessa firmassa, kun tilauksia ei ole, ei töitäkään ole ja palkat pitäisi maksaa jne. Monissa paikoissa pyritään pitämään omastakin väestä kynsin hampain kiinni ja tehdään säästötoimenpiteitä ja lomautuksia. Työtä ei vaan välttämättä ole, ja jos on, se kytee jossain pohjalle, paikat täytetään sisäisesti tai tutunkauppana. Törmään jatkuvasti siihen, minua pidetään ronkelina ja tyhmänä. Tosiasia on, että minulle ei ole tarjottu yhden yhtäkään työpaikkaa ja vain pariin olen päässyt haastatteluun. Töitä en ole saanut, mutta palautetta "olit hakijoiden kärkiryhmää". Hyvä, vaan ei paras.
Töitä on tarjolla kyllä. Miten suurin osa niistä onkaan osa-aikaista, alle 25h/vko. Tässä menee oma kipurajani, olen laskenut että sen verran pitäisi työtunteja olla, jotta palkalla pärjää. Tällä tarkoitan vuokran maksamista ja välttämättämyyksien hankintaa. Osa-aikaisissa duuneissa useimmiten lukeekin "soveltuu mainiosti opiskelijalle". Pitäis olla kaksi osa-aikaista työpaikkaa, joiden työtunnit voisi helposti sovittaa yhteen, mutta miten saada edes sitä yhtä? Työtön voi tehdä osa-aikaista työtä, mutta tuloista verotetaan ja kannattaa oikeasti miettiä todella tarkkaan, mikä on kannattavaa taloudellisesti. Varsinkin jos elää yksin ja on ainoa henkilö vastuussa esim. vuokrasta. Suuressa osassa vapaista paikoista vaaditaan työkokemusta ja koulutusta alalle. Kaverini kertoi ilmotuksesta, jossa aulapalveluun haettiin tradenomia tai Kauppatieteiden Maisteria. Kaikkiin paikkoihin voi hakea, mutta koska tällä hetkellä hakijoita on paljon, on työnantajalla kissanpäivät: senkun vaan valkkaa parhaimmat päältä. Ja toki, jos olisin itsekin työntekijää vailla, ottaisin koulutetun, osaavan ihmisen, jota ei juuri tarvitsisi hommaan perehdyttää tai vastaavasti sen, joka tulee halvimmaksi.
Olen hakenut paljon mm. myyjän työtä esim. vaatekauppoihin. Kuitenkin paikat menevät useimmiten nuoremmille, ehkä välivuotta viettäville. Minulle katsotaan miinukseksi "taiteilijan koulutus" (kyllä :D!) ja se fakta, että koska omaan alalle soveltuvaa pohjakoulutusta, minulle joudutaan maksamaan hiukan parempaa palkkaa, kuin sille viime kevään ylioppilaalle. Lisäksi ymmärrän työnantajan näkökulman: koulutettu ihminen saattaa hakea koko ajan oman alan duunia ja lähtee lätkimään, jos sitä saa. Ja taas haetaan uutta työntekijää. Ikävä oravanpyörä.
Monesti mietitään, että työttömän pitää ottaa vastaan ihan mitä vain työtä. "Miksei ne tee paskaduunia?". Tämä kalskahtaa omaan korvaani, varsinkin jos sanoja on itseäni nuorempi ja kokemattomampi henkilö, vailla sitä paskaduunikokemusta. Itse olen ollut siivoojana useampaan otteeseen. Viimeksi kaksi vuotta sitten puolen vuoden ajan. Se alkoi kesäduunista ja tilanteesta jossa halusin "heti töihin, ihan mitä vaan". Olin silloin vielä opiskelijastatuksella. Siivosin erilaisissa paikoissa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Tuntimäärät vaihtelivat rajusti, samoin tulot. Työ oli raskasta fyysisesti ja henkisesti. Jokainen voi koittaa herätä viiden kuuden aikaan aamulla, matkustaa bussilla periferiaan siivoamaan: miltäs kuulostaa vaihtaa miesten vessan pisuaariin kalkkikiveä vanhan tilalle (haju jotain sanoin kuvaamattoman kuvottavaa) tai vastaavasti pestä lattialta PASKAA ja seiniltä pissaa? Bussimatkat maksoin ihan omasta palkasta ja kertaakaan en ollut saikulla, koska sellaista etua kun "sairasloma" ei minulle suotu. Saikkupäivä oli yhtä kuin miinustetaan palkasta, eli menin kipeäkin töihin. Kestin vielä jotenkuten bussivarikolla siivotessa miesten arvioivat katseet kohdistettuihin tisseihini ja perseeseeni, vihjailevat kommentit ja tuijottamisen mutta arvokkaan ulkomaisen yrityksen toimiston siivous ja siihen liittyvä uskomaton nillittäminen uskomattomista pikkuasioista - enough with that shit. Jotkut purkivat oman pahan päivänsä siivoojaan. Kun jossain vaiheessa istuin erään siivottavan paikan siivoojan taukotilan lattialla itkemässä, kun olin niin väsynyt ja loppu, tajusin, että jossain on mentävä raja. Työ, jossa en saanut mitään arvostusta, minun työpanostani ei huomattu kuin ainoastaan silloin jos oli jotain sanottavaa ja kaikenlisäksi työtunnit eikä palkka riittänyt mihinkään, tulin siihen tulokseen, että on pakko olla jotain minulle paremmin soveltuvaa työtä.
Paradoksaalista on, että olin ERITTÄIN HYVÄ SIIVOOJA. Sain erinomaisen työtodistuksen ja kiitoksia ja palautetta siitä, kuin työstäni oli niin kovasti tykätty ja kuinka harmillista oli, että lopetin. Pari vuotta sitten työtilanne oli ihan eri ja vaihdoin vähän niinkuin lennosta työpaikkaa. Työ oli kuitenkin määräaikaista ja kun soppari loppui, ilmoittauduin työvoimatoimistoon. Halusin mennä oman alan harjoitteluun, mutta tarvitsin siihen taloudellista tukea taakse. Ja sillä tiellä ollaan.
Työttömyys on opettanut minulle paljon. Ei pelkästään byrokratian kanssa toimimista, eikä pelkästään minimaalisen rahamäärän venyttämistä ja vanuttamista, vaan myös paljon henkistä pääomaa. Sitä, että osaa suhteuttaa asioita, ihmisten eri elämäntilanteita ja sitä, että vaikka maailma ei olekaan aina reilu paikka, on siinä myös paljon hienoja asioita jotka eivät ole kiinni rahasta tai työstä. Kliseet alkavat kuulostaa hyviltä ja iloa saa vaikka siitä, kun voi ostaa joskus vähän parempaa ruokaa. Kuitenkin jotenkin sumplin raha-asiani siihen pisteeseen, että välillä voi tehdä normijuttuja, kuten ostella vaatteita, syödä ulkona ja käydä leffassa tai baarissa. Ja lisätuloa olen saanut, ompelemalla tai keräämällä pulloja. Sitäkin olen tehnyt. Olen myynyt omia vanhoja kamoja kirppiksellä ja rahoittanut sillä mm. reissun Porin Jazzeille.
Kirjoitan aiheesta nyt siksi, että olen kyllästynyt työttömien syyllistämiseen, arviointiin ja nalkutukseen, että kun siellä meidän verorahoilla eletään. Itse olen ainakin ihan helvetin kiitollinen, että veroja maksetaan, jotta huonossakin taloudellisessa tilanteessa elävä ihminen voi elää edes jokseenkin normaalia elämää. Ei ole mitenkään kivaa olla työtön, rahaton ja ainaisen arvostelun kohteena. Ei ole kivaa saada "valitettavasti sinua ei valittu" maileja, eikä todellakaan ole kivaa anoa toimeentulotukea. Siitä asiasta voisin sanoa, että ainakin minun mielestäni on omaa ihmisarvoani alentavaa, kun joudun esittämään tiliotteeni ja "selittelemään" menojani. Eikä ole kivaa saada puhelinsoittoa sossusta "ei sulle nyt voi myöntää tätä tukea ollenkaan---" niistä ja näistä syistä, vaikka tililläni ei ollut yhtään rahaa. Itkuhan siinäkin taas tuli. Että se siitä sitten, miten työttömät juhlivat sossun rahoilla ja elelevät herroiksi. No, en ainakaan minä. Toki systeemin väärinkäyttäjiä on.
Tästä syystä en minäkään arvostele muiden rahankäyttöä tai kulutusjuhlintaa. Peace.
Ja kun taas jossain vaiheessa pääsen töihin (näin uskon), tietää ainakin, että mihin ne omat verorahat käytetään.
Muistan hyvin edellisen lama-ajan. Miten se kosketti omaa perhettä ja kavereiden perheitä, koulua, yhteiskuntaa. Sekin aika elettiin ja siitä noustiin. Molemmat vanhemmistani olivat työttömiä, mutta koti säilyi, ruokaa riitti ja oltiin onnellisia. Kaikkea ei saanut, mutta ei niin tarvinnutkaan. Sittemmin veljenikin on ollut työttömänä pitkiäkin kausia, mutta tällä hetkellä hyvässä duunissa. Tämä taantuma on koetellut äitini työpaikkaa tänä vuonna jo kaksien YT-neuvotteluiden verran, veljeni työpaikassa on olleet yhdet. Silti molemmat ovat saaneet jatkaa.
Kotoa tuetaan henkisesti ja rahallisestikin, kun siellä tiedetään miltä tämä tuntuu.
Mutta en jaksa tämän enempää valittaa. Elämä on kuitenkin kivaa köyhänäkin ja jotkut rahareiät (esim. kissat ja yksiössä asuminen) ovat omia valintoja. Tykkään asua Kalliossa siitäkin syystä, että täällä sitä pahinta "paskajengiä" näkee ihan päivittäin. Narkkeja ja juoppoja, mutta ihmisiä kaikki. On kuitenkin niin pienistä asioista kiinni, miten sinne pohjalle päädytään, joten kenenkään on turha jeesustella siinä suhteessa. Monet niistäkin tyypeistä ovat herkkiä, korkeastikoulutettuja ihmisiä, joilla oli joskus perheet ja normaali elämä. Maksoivat veronsa ja elivät, miten elivät, mutta jotain tapahtui ja alamäki alkoi. Kukapa sitä on arvostelemaan millään tavalla ja osoittelemaan, että miten toisen pitäisi elää. Yritetään ymmärtää ja pääasia, keskitytään omaan elämään, mutta annetaan myös muiden elää.
Eiks nii?
Nyt köyhä lähtee möksäilemään, moikka!
p.s JOS joku jaksoi lukea loppuun asti, niin onnittelut! Meikällä oli taas vähän asiaa... xD!
11 kommenttia:
Moikkis! En oo koskaan aiemmin kommentoinut sulle, mutta seuraan juttujasi päivittäin. Nyt oli sitten viimein aika elämöidäkin jotain. :)
Tekstisi oli mielestäni sopivan kiihkottomasti ja asiallisen nasevasti kirjoitettu. Itse en ole onneksi joutunut työttömyystukea vielä nostamaan, mutta ainainen työnhaku ja pienituloisuus kalvavat täälläkin jatkuvasti. Toivotankin mitä suurimmassa määrin tsemppiä ja sisua jatkossakin - kyllä se oikea työ vielä jostain ilmaantuu!
Hyvää syksyn jatkoa. :)
Jaksoi lukea loppuun, ja oli sen arvoista. Aika freessiä lukea vaihteeksi ihan asiaakin. Ja tuo edellisen postauksen "käsveska" on upea :)
Olitpa hienosti kirjoittanut asiaa, toivoisin kovasti että ko. blogin emäntä päätyisi tämän lukemaan.
Luin kummankin blogisti-riitapukarin kirjoitukset (se joka oli vastaan ja se joka puolsi) ja kummassakin oli hyviä pointteja, mutta minua ahdisti hirvittävästi se oman mielipiteen jyrääminen, eikä kuunneltu tai haluttu ymmärtää, mitä toinen sanoi.
Toiset ovat oman elämänsä hannuhanhia, joiden ei koskaan tarvitse tehdä sitä "paskaduunia" (oma kehityskaari: mediaseksikkäästä ja hyväpalkkaisesta tapahtumatuotannosta kaupan kassalle kun kenkää tuli eikä löytynyt työtä, osaampahan nyt arvostaa rahaa ja työntekoa IHAN ERI TAVALLA, joten omalla kohdallani fudut olivat onnenpotku), mutta uskompa, että jahka ko. blogin emäntä saa vielä vähän lisää kasvuvuosia, mielipteet eivä enää ole niin mustavalkoisia. Olin minäkin mustavalkoinen 19-vuotiaana ja luulin tietäväni elämästä kaiken. Miten väärässä oinkaan...!!
Mutta summa suumarun, todella hienosti kirjoitit. Eksyiin sattumoisin Nelliinan sivuilta tänne ja lisään tämän heti kyllä suosikkeihini!! :)
Olen kyllä ihan samaa mieltä. Joskus tuntuu että työttömyystukien arvostelijat jotka ovat sitä mieltä että niillä maksellaan toisten leveää, laiskottelusta johtuvaa elämää, ei ole koskaan itse olleet työttöminä. Tällä hetkellä ensinnäkin töitä on älyttömän vaikea saada, esimerkiksi eräs opiskelijakaverini (25v) joutui kesäksi muuttamaan vanhempiensa luo kun ei Tampereelta löytynyt edes sitä siivoojan paikkaa. Ja ei sillä työttömyystuella ihan oikeasti juhlita.
Ollessani ennen opiskelujeni aloittamista työttömänä en edes saanut toimeentulotukea avomiehen palkkatulojen takia -se vasta onkin inhottavaa joutua väkisin toisen elätettäväksi ja se tekee sitä paitsi tahtomattaankin suhteen osapuolet eriarvoisiksi. Vieläkään en osa-aikaisilla töilläni tienaa tarpeeksi että saisin niitä makseltua takaisin, toivon mukaan rikastun jossain vaiheessa niin voin vastavuoroisesti elättää häntä.
No joo, jokatapauksessa näille sossun rahoilla juhlivia kritisoiville voisin sanoa että siitä vain kokeilemaan. Ei ole kivaa, ei. Suomessa parasta onkin jossain määrin toimiva sosiaaliturva, siitä syystä täällä näkyy niin vähän kerjäläisiä ja kodittomia kaduilla verrattuna moniin Euroopan maihin, tai vaikka USA:an. Nekin kerjäläiset joita täällä on on järjestelmän ulkopuolelta, ilman oleskelu- ja työntekolupaa. Jännä että samat ihmiset jotka kritisoi veroilla rahoitettavaa sosiaaliturvaa, on yleensä myös erittäin paljon näitä kerjäläisiä vastaan, pitkällä tähtäimellä nämä tuet kuitenkin estävät kokonaan yhteiskunnasta tippumista (alkoholisoitumista, rikollisuutta jne). Ilmeisesti ratkaisu olisi että kaikki huonosti toimeentulevat vain pyyhkäistäisiin jonnekin pois...
Minä ainakin sitäpaitsi erittäin mielelläni maksan niitä veroja, en ole ikinä oikein tajunnut sitä marmatusta. Harvoin se oma toimeentulo niihin prosentteihin kaatuu. Ja on hyvä tietää että jos elämältä joskus lähtee pohja, on toimeentulo kuitenkin edes jotenkin turvattua.
Ei tässä mun kommentissä oikein mitään uutta tullut :) Onnea sulle työnhakuihin, toivottavasti jotakin sopivaa löytyy! Vaikka olen sitä mieltä että kaikki työkokemus on hyvästä ja siksi "paskaduunejakaan" ei saisi dissata (en tarkoita että sinä tekisit niin), niin oma jaksaminen on kuitenkin tärkeintä. Nimimerkillä kokemusta on myös tuosta itsensä erittäin raskaalla työllä tappamisesta... Ei kellekään ole hyötyä burnoutin pohjalla vellovasta imisraadosta.
Halusin vain kertoa, että luen blogiasi ja kirjoitit hyvin aiheesta. (Ja hauskasti kuvatut nuo siun kissat edellisessä postauksessa!) Hyvää viikonloppua! :)
Asiallista tekstiä. Kiitos näkökulmasi esiin tuomisesta!
grace: Kiva kuulla, kiitos tsemppauksesta ja hyvää syksyn jatkoa myös!
Elenee: Jee jee, kiva kuulla myös tämä. Yritän pysyä asialinjalla, mutten liikaa :)
Sikri: Tarkoituksella en linkittänyt ko. blogeja tänne, koska tarkoitus oli lähinnä tarkastella asiaa omasta näkökulmasta. Ja toisaalta haluaisin, että ihmiset muodostaisivat itse omia mielipiteitä, eivätkä vaikuttuisi liikaa muista, joten ei myöskään omistani. Enkä koe olevani fiksumpi tai tietävämpi, enkä myöskään osoittaa, että olisin muka jotenkin enemmän oikeassa, koska en voi puhua kuin omalla suulla. Nuorempana on mustavalkoisempi ja muutenkin monesti luulee, että elämä on avoinna edessä ja kaikki tieto omassa hallussa ja omat mielipiteet niitä kaikkein fiksuimpia... Molempien mielipiteissä oli hyviä pointteja, mutta myös uskomatonta kärjistystä, joka sorahti eniten omaan korvaan.
sarakissa: Ehkä asiaa eniten arvostelevat ne, jotka eivät sitä ole joutuneet kokemaan. Uskoisin, että harvalla työttömyys on kiva valinta, joka menisi työnteon edelle. Ja arvostan ainakin suuresti sosiaaliturvajärjestelmää, joka hetkittäin tuntuu perseeltä, mutta on kuitenkin siinä määrin toimiva, että siitä on oikeasti apua ja hyötyä jos sellaista sattuu tarvitsemaan. Vertasit hyvin jenkkeihin, jossa sinällänsä hyvinvointi kukoistaa, mutta yhteiskuntaluokkien erot voivat olla hyvinkin rajuja. Suomessa ei ainakaan vielä näin ole ja mielestäni se on hyvä juttu.
Ja se, että jos avopuoliso tienaa hyvin, josta syystä et itse saa tuloja, on aika syvältä. Lähtökohtaisesti ei voida olettaa, että kaikki elättävät kumppaneitaan, vaikka useimmiten niin kai joudutaan toimimaan. Kai silläkin säännöksellä pyritään rajoittamaan systeemin väärinkäytöksiä...? En tiedä. Mutta pikku hiljaa eteenpäin itse kukin :)
Anonyymi: Kiitos, asiallisuuteen pyritään ja oman näkökulman tuominen olikin tämän jutun tärkein pointti.
Yleisesti tähän omaan juttuuni sanoisin vielä, että toivottavasti en antanut sitä kuvaa, että halveksuisin siivoojien työtä. Minulle se tuotti vain suurta henkistä painetta, koska aikaa ei ollut tarpeeksi tehdä työtä niin hyvin kuin olisi halunnut ja koska en omaa alan koulutusta, en omannut myöskään tehokkaimpia työskentelytapoja. Tästä syystä tein jonkun verran ylitöitä ilmaiseksi, joka taas aiheutti sitä, että kulutin itseäni loppuun tekemällä työtä, josta minulle ei maksettu niin hyvin, että olisin tullut taloudellisesti toimeen. Tyhmää toimintaa minulta. Arvostan siivoojia ja heidän työtään, koska tiedän itse mitä se on. Vaikka toimistosiivous esim. on aika "siistiä", osaavat toimistotyöntekijät olla todella inhottavia siivoojille ja välillä kyllä aivan ilman syytä.Monesti tunsin olevani heidän silmissään lowest of the low, joka stressasi myös, koska hehän eivät tienneet mitään minusta ihmisenä, mutta kohtelivat silti huonosti vain siksi, että olin siivooja!!! Siivoojista tiedän, että monet ovat siinäkin työssä omasta vapaasta valinnastaan ja tykkäävät siitä kovasti, mikä on ihanaa ja tästä syystä siivouksen mieltäminen "paskaduuniksi" on osittain myös siivoojien ammattiarvoa alentavaa. Olin työssä yksityisessä siivousalan yrityksessä, josta minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana: homma toimi ja siellä työskenteli ihania ihmisiä.
Muutenkin vielä, että tarkoitukseni ei ole kirjoitella saadakseni säälipisteitä siitä miten työttömyys ei ole kivaa, mutta eriarvoisuuden asetelmaa en kestä, ainakaan jos syyttelijät eivät tiedä mistä puhuvat. Yritän ajatella oman työttömyyteni siten, että se opettaa minulle jotain sellaista, mistä on minulle vielä hyötyä.
Lisäksi esim. työttömien sosiaaliturvan vertaaminen esim. mielenterveyspotilaiden hoitamisen priorisointiin on mielestäni järkyttävä kärjistys, koska työttömyys itsessään on stressaavaa ja ihmisarvoa alentavaa, joka saattaa laukaista masennusta, ahdistusta ja muita mielenterveyshäiriöitä. Eiköhän ole parempi olla pois jonosta kuin jonon hännillä. Toki mielenterveyden hoitoon käytetään liian vähän varoja, mutta itse puoltaisin ehkä eniten ennaltaehkäisevää työtä, monessakin suhteessa.
Moiks,
ei tuosta siis mulle ainakaan tullut sellainen kuva, että olisit enemmän oikeassa :D
Voi rähmä. Siis että "väittäisit olevasi enemmän oikeassa" on oikea lause. Huoh. Nyt mä hiljenen :D
Sikri: Hyvä kuulla, koska tämä on nyt vaan yksi pointti ja oma mielipide!
Lähetä kommentti