Tähdet tähdet

Poikkesin muutama päivä sitten pitkästä aikaa Ivanalla ihastelemassa Starrain-mallistoa, joka on jo hyvän tovin ehtinyt keikkua Uudenmaankadun Campus-myymälässä. Tässä vähän jotain fiilistä ainakin niille, jotka eivät pääse paikanpäälle. Itse olin ihan fiilareissa tähtikuoseista :)

Ruskea mekko oli yksi ihan lemppareista.

Myös tähtineule olisi ihana.

Tähtiprintti on kyllä todella nätti.

Tykkäilin suuresti myös tästä mustasta mekosta.

Ihasteluiksihan nuo sitten vain jäivät ja valitettavasti kuvatkin ihan kamalaa suttua. Haluan järkkärikameran! Tiesittehän muuten, että Gossipin laulajalla Beth Dittolla on myös Ivanaa?

p.s Viitaten otsikkoon: päässäni soi tähtikuosia katsellessani Rauli Badding Somerjoen kaunis laulu, mutta en halua linkittää sitä tänne masentavien sanojen takia. Minulle tähdet ovat kauniita ja niissä on toivoa, mutta Raulille ne olivat jotain ihan muuta. Isäni rakastaa iskelmämusiikkia yli kaiken ja sitä soitettiin lapsuudessa kaikki automatkat, joten olen jossain määrin traumatisoitunut. Rauli oli niitä harvoja, joista pidin oikeasti ja jonka traagisvivahteinen elämä koskettaa minua vieläkin. Respect.

I can go with the flow

Jksghsdf!!!! sdjfrerfgfg!!!!!! dsf%&** !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tälle viikolle mahtuu kaksi läpikäytyä työhaastattelua ja yksi luovien alojen yrittäjyyttä koskeva infotilaisuus. Molemmat haastattelut menivät ihan ok, toisesta tuli jo kielteinen vastaus, mikä ei yllättänyt - haastattelija ei nimittäin kysynyt minulta juuri mitään, kertoi vain työstä ja siitä, miten kaikkia ei voi valita. Jep. Sinällänsä jo haastatteluun pääseminen on ollut plussaa, mutta tilanteena se on aina yhtä ahdistava ja latautunut: siinä sitten yrität vakuuttaa olevasi tosi hyvä juuri kyseiseen työhön ja haluavasi juuri nimenomaista työtä enemmän kuin mitään muuta!!! Tämänpäiväisessä haastiksessa kyseltiin vähän kaikenmoista, enkä varmaan osannut edes kaikkiin vastata niin kovin fiksusti... no, mutta 500 hakemusta ja pääsin edes parinkymmenen haastateltavan joukkoon, ihan hyvä suoritus sinänsä. Haastatteluiden jälkeen on ollut sellainen olo, että tekisi mieli vain oksentaa se kaikki jännitys ulos, unohtaa koko juttu ja jatkaa elämässä eteenpäin.

Yrittäjäinfo oli kaikenpuolin ihan ok, mutta koska olen vastaavia tilaisuuksia käynyt läpi jo kouluaikoina ja viimeksi viime keväänä. Ajattelin, että koska tilaisuutta mainostettiin nimenomaan luovien alojen yrittäjyyttä harkitseville, voisi siitä saada jotain uutta. No... ainahan sitä nyt jotain uutta jää käteen, mutta periaatteessa alan osata nuo jutut jo ulkoa. Neljän tunnin jälkeen tuli sellainen fiilis, että en kyllä koskaan enkä ikinä perusta mitään ja viimeiseksi yritystä! Mutta kun se fiilis siitä tasaantui, toivo elää silti. Ehkä saan sen oman malliston joskus elämässä ulos systeemistä :) Infossa käytiin läpi mm. starttiraha-asioita ja erään kanssaosallistujan kauhistunut kommentti " Eihän tuo summa ole yhtään mitään, ei sillä tee yhtään mitään!" (viitaten n.700€/kk olevaan tukeen) huvitti minua suuresti: ehkä se ei ole yhtään mitään työssäkäyvälle, mutta minä elän sillä jo pitkälle. Jos ei tässä työttömyysajassa muuta hyvää ole, niin ainakin peloton suhtautuminen pienituloisuutta ja byrokratiaa kohtaan.

Rentouttavana toimeenpiteenä leivoin ja nyt alan puuhastella jotain mukavaa, eipä tässä muukaan auta.

Keltaisten lehtien kaupunki

Tajusin vasta joku aikaa sitten, että Helsingissä on ihan hirveästi vaahterapuita. Keltaisia lehtiä on suurina kasoina lähes kaikkialla missä kuljen. Taantumana lapsuuteen olen kahlannut lehtikasoissa, ihan vähän vain, salaa. Mustat puunrungot näyttävät synkiltä, mutta keltainen lehtimeri piirtää ne jotenkin niin kovin kauniiksi.

Syys sateinen, kaihoinen ja niin keltainen.

Ja loppuun ihanuusmusiikkia ihanuuselokuvasta.

When my thoughts fly by, I just say, bye bye

Blandadissa nyt kyllä ajatus harhailee ja kovasti. Muutamia tämän hetken mukavan inspiroivia juttuja...

- Iittalan Pikku Myy -muki on ihana väriltään, kuvaltaan ja fiilikseltään. Muki on muutenkin ihan lemppariesine, koska siihen liittyy rakkain harrasteeni eli kahvinjuonti. Kiva muki+hyvä kahvi= elämä astetta verran mukavampaa.

- Neuletakkikuva on Asokselta ja muistuttaa, että juuri tämän hetken lempiväri on keltainen ja pukeutumisfiilis äärimmäisen mukavuudenhaluista, rentoa ja pelkistettyä.

- Pikku Myy sateenvarjoineen, keltainen, neuletakit, mukavuudenhaluisuus... syysmielentiloja



- KappAhlin Vintage Stories-malliston parasta antia on kaunis musta mekko. Kuva ei tee oikeutta, hintaa viitisenkymppiä.

- Meikkihommissa jatketaan yhä edelleen mustilla rajauksilla,, paksummilla, vahvemmilla...

-... ja kaikki tai ei mitään on hetkittäin aika helvetin hyvä asenne.

Piikkimattopiikki

Luin kesällä piikkimatosta Mintun blogista. Se oli ensimmäinen tiedollinen kosketukseni aiheeseen ja täytyy todeta, että kiinnostuin välittömästi. Lapsesta asti fakiirit piikki/naulamattoineen ovat aiheuttaneet minulle kummastusta, ihmetystä ja ihailua. Siinä on jotain niin kiehtovaa... ja terveysvaikutteinen kotimatto kuulostaa hyvältä.

En ole mitenkään erityisemmin kivun ystävä, en nauti asettaa itseäni kivulle alttiiksi, mutta en kuitenkaan ole ihan hirveän kipuherkkä. Minulla on fiilis, että pitäisin piikkimatosta: sen luvataan helpottavan stressiä (jota minulla on aina), vilkastuttavan verenkiertoa ja antavan lisää energiaa.

Kävin tänään Clasulla ja pääsin hiplaamaan ensimmäistä kertaa mattoa luonnossa. Painoin kämmentä mattoa vasten jonkun aikaa ja piikit tuntuivat aluksi teräviltä, mutta ärsytys nosti heti mukavasti adrenaliinitasoa. Claus Ohlssonin kauppaamaa mattoa kuvaillaan näin nettisivuilla: Soveltuu kaikille, jotka haluavat saada lisää energiaa. Stressiä, huonoa unta, vetämättömyyttä tai lihasjännitystä voi lievittää 8820 akupunktiopisteen kautta. Kaikki piikkikuviot on kalibroitu eli kaikki piikit ovat yhtä tehokkaita/teräviä. Koko: 78x46 cm.Matto ei ole mikään kaikista esteettisin design-luomus ja 49,90€ hintakin hieman arveluttaa... mutta tätähän voisi toivoa vaikka joululahjaksi.

Valmistajan omat sivut vetoavat minuun vielä enemmän: Päivinä 1–4 suosittelemme n. 10 minuutin käyttöä. Kokeile mielellään päiväsaikaan. Jotkut tulevat väsyneiksi käsittelyn jälkeen, jotkut nukahtavat heti. Toiset kokevat saavansa energiapiikin heti käytön jälkeen. Tämä tasaantuu, kun ryhdyt käyttämään mattoa säännöllisemmin.

T A H T O O kokeilla!!!

Jos jollain on matosta kokemusta, niin vinkatkaa ihmeessä! En haluaisi heittää rahoja hukkaan, jos kyse on jostain ihan humpuukista.

Mustat reunat ja raidat

No niin, ulkoasua on yritetty työstää ja hommaa pitää edelleen jatkaa. Se on niin jännä juttu, miten sitä kyllästyy tasaisin väliajoin blogin ulkoasuun ja tuntuu, että kun kuppi on täynnä niin muutoksen on tapahduttava HETI. Tämänhetkinen banneri on suttuinen ja epätarkka, mutta palvelee siihen asti, että keksin jotain parempaa. On myös mielenkiintoista, miten jumiutunut sitä voi olla tiettyihin juttuihin, niin kuin vaikka mustiin reunoihin...

Muistaakseni en ole maininnut täällä aikoja sitten ompelemastani raitakassista? Ostin siis Ikeasta joskus alkusyksystä puoli metriä tuollaista raidallista markiisivahvuista puuvillakangasta. Kutakuinkin koko palasta tuli tuollainen kassi, joka on osoittautunut ihan lemppariksi. Käytän sitä kauppakassina, kirjakassina... ja ihan muuten vain. Sinne mahtuu paljon tavaraa koska se on hieman levämpi kuin perinteiset kankaiset kauppakassit. Materiaali on kestävää ja vahvistin ja muotoonompelin pohjan myös.

Ei siis mitään sen ihmeellisempää tällä kertaa :)

Pientä pintaremonttia

... eli ulkoasua muokataan tässä pikku hiljaa... stay tuned...

Now my heart bleeds the colour of roses

Tänään vietetään "Pukeudu pinkkiin"- päivää. Kyseisen ajatuksen taustalla on tärkeä asia. Sukulaiseni sairasti rintasyöpää ja voi nykyään hyvin.
En tiedä olenko menossa tänään sen kummemmin mihinkään, mutta teemaa kannattaakseni voisin pukea päälleni keväällä Lindexiltä ostamani vaaleanpunaisen neuletakin. Pidän vaaleanpunaisesta, mutta vielä enemmän pinkistä. (Itse puhun mieluummin vaaleanpunaisesta ja pinkki on minulle tummempi ja syvempi väri, enemmän juuri se "hot pink" tai "fuschia".)

Bonusmateriaalina teemapäivän kunniaksi ihana kuva Ruotsin Ellestä (8/2007), Bea Szenfeldin vaaleanpunainen mekko on paperia.

Otsikon viite

Mitä tapahtui peruspaidoille?

Nyt täytyy vielä vähän purnata. Mitä on nimittäin tapahtunut Lindexille? Menin sinne tänään ajatuksena, että tarvitsisin mustan, pitkähihaisen trikoopaidan. Sellaisen peruspaidan. Mutta ei, löysin ainoastaan yhden, joka sekin oli orgaanista puuvillaa eli ihan hirveän ohut ja tuntui tosi huonolaatuiselta. Kokeilin kevyesti vetämällä hihansuuta, joka jo siinä vaiheessa sanoi uhkaavasti "ritss" eli oletettavasti saumat ei kestä. En siis ostanut, kun alkoi kiukuttaa. Minulla oli -30% Lindexklubin alekuponki, joka siis ohjasi valintaa juuri Lindexin suuntaan ja olen kuitenkin aiemmin ostanut sieltä vastaavia tuotteita, joihin olen ollut supertyytyväinen. Nyt kuitenkin kauppa tuntui olevan täynnä suttuista, huonolaatuista rättiä, sellaista samanlaista mitä kaikki kaupat ovat pullollaan. Neuleet huokuivat pelkkää tekokuitua ja kaikki oli jotenkin niin ikävää, niin ikävää että. Harmillista, olen tykännyt Lindexistä niin pitkään ja varsinkin sen hyvälaatuisista trikoista.

Ehkä menen siis jossain vaiheessa kilpailevaan svedufirmaan, josta kaipaamani tuote näyttäisi löytyvän. Halvemmalla ja ehkä parempaa matskua jopa.



Hennesiltä riepu irtoaisi vielä halvemmalla, mutta en tykkää tuosta organic cottonista. Hyvä ajatus joo joo, mutta en tykkää siitä ohuesta materiaalista. Etsin nimenomaan sellaista hyvin muotonsa pitävää, perusvahvuista ja hyvinjoustavaa paitaa, edullisesti, kiitos.

Pitäkää tunkkinne, ei väkiste.

You are all mine and mine only

Yleensä jaksan valittaa: "Mulla ei oo mitään kivoja vaatteita."
Eilen kuitenkin järkkäilin vaatekomeroa ja totesin omistavani paljon sellaista, mistä tykkään ihan todella paljon. Monet on vanhoja, eikä läheskään kaikki viimeisten trendien mukaisia, mutta hyviä yksilöitä, joista pidän edelleen. Minun näköisiä ja oloisia, suurin osa hyviä löytöjä.
Tätä pitää juhlia.
Muutamia poimintoja:

Laukkuja on enemmän kuin paljon, mutta jaksan silti tasaisin väliajoin innostua Espritin vetskaolkalaukusta, jonka löysin viime keväänä Kaapelin kierrätystapahtuman ilmaiskorista. Nuhjaantunut Pertsa (eli Pertti Palmrothin laukusta käytetty tuttavallinen nimitys) on Radiokirppislöytö viime keväältä ja tykkään hypistellä sitä, koska se on niin vahvaa tekoa.

Punaisessa olkalaukussa on hyvä koko ja muoto ja täydellinen sävy. Vähän jo kulumaa, mutta silti rakas. Tämän löysin vuosia sitten myös kirpparilta, hintaa oli ehkä 0,40€. Oranssi lakericlutch on myös kirppikseltä ja jotenkin vaan niin magee.

Kuvioneuleen olen tehnyt melkein 3 vuotta sitten ja rakastin sitä niin paljon, että se on jo ihan nuhjaantunut. Tykkään edelleen tuosta kuolain/solkiremmi-kuviosta. Keltsu neule on hennesiä vuodelta 2005. Ainakin. On väriltään todella sinappisen keltainen ja iso kaulus on ihana! Ainoa miinus tässä on, että se on "lyhyt" (eli normaalipituinen).

Viime talvena ostetut Clarksit hain vastikään vintiltä. Nämä on edelleen kivat, mutta jäivät todella vähäiselle käytölle tuon koron takia. Note to self, korkeat korot ei ole mun juttu.

Suippokärkiset Spiritin kenkäset löytyivät viime keväänä vintiltä, ostin nämä kai talvella 2008 jostain alesta? Olin ehtinyt unohtaa niiden olemassaolon kokonaan. Nämä ovat jo kuluneet, mutta rikkimenneet kantapäät paikkasin liimaamalla sinne nahkapalat.

Kaikki ihanankamalan kirjavat riepuni sulassa sovussa. On kirppistä, ketjuliikkeitä, omatekemiä ja muutama merkkivaatekin joukossa. Kaikki kuosivaihtoehdot raidoista ruutuihin, polka dotiin, eläinkuosiin ja printteihin. Villaa, silkkiä, puuvillaa, viskoosia, kaikenmaailman tekokuituja. Farkkua, samettia, neulosta, flanellia, batistia. Kaikkia värejäkin löytyy paitsi ei vihreää - ja syystä.

Vaatekomerossa voi ottaa myös unet.

Twin times pretty

Maailmassa on kaikkea liian ihanaa. Niin kuin esimerkiksi koruja. Les Jumelles on kaksoissisarusten korumerkki ja sen päämajaa pidetään Barcelonassa. Ideana on tehdä nykyaikaisia koruja, joissa on kierrätettyjä vintegeosia yhdistettyinä uusiin osasiin. Joissain koruissa käytetään 40-50 vuotta vanhoja helmiä, koristeita ja riipuksia, jotka ovat säilyneet avaamattomina pakkauksissaan ja tuovat näin historiallista vivahdetta koruihin.

Niin suloinen!

Ihanan ällölässyromanttinen!

Ja niin hieno viuhka!


kuvat

You were there then and I am here now and looking at your picture, you seem alright, you were graced with style

Olen tosi huono seuraamaan erilaisia katumuoti- ja tyylikuvasivustoja. Hel-looksia seurailen silloin tällöin, aika harvoin kuitenkin nykyään, koska kyllästyin yhdessä vaiheessa siihen, että sinne valikoitiin vain kaikenlaisia oksennusyhdistelmiä, joista oli tyyli kaukana. Ehkä pitäisi kunnostautua paremmin, koska varsinkin The Sartorialistin kaltaisista, laadukkaista sivuistoista saattaisi saada uusia ideoita ja inspiksiä. Periaatteessa en vain ole kiinnostunut muiden ihmisten pukeutumisesta matkimismielessä. Luotan omaan visiooni ja omiin mieltymyyksini siitä, mikä sopii parhaiten minulle ja missä tunnen oloni kotoisaksi.

Mutta toki tyylikkäitä ihmisiä on aina mukava katsella.


Kuvan mekko on ihana ja täydellinen väriltään ja malliltaan. Voisin kuvitella, että minulla olisi juuri tällainen mekko :) Olen myös kehittänyt jonkun oudon mieltymyksen monogrammi-vuikkalaukkuihin... ehkä juuri siksi, että monien mielestä ne ovat niin tyylittömiä.


Mustavalkoinen pantteripaita lampaanlapahihoilla, korallikorulla ja mustalla vyöllä on ihan supermahtava... mutta onko kyseessä mekko? En tiedä, mutta itse laittaisin tämän kanssa yksivärisen alaosan. Tykkään myös kelta-sinisesta yhdistelmä, myös omassa pukeutumisessa. Siinä on sellaista humoristista heja sverige-latausta.

Lyhyt vekkihame (vai laskoshame?), harmaa pusero ja ketjukoru näyttää niin hyviltä yhdessä. Itselleni ei käy edes pitkät vekkihameet (eikä laskoshameetkaan), se on vain tappio joka täytyy tunnustaa :( Myös punainen laukku on hieno.

Casual yet cool. Ihanan värinen tukka tolla pojalla. Ihana poika ylipäätään :)

Kuvat The Sartorialist. Käykää muuten bongaamassa kuvista hesarin entinen muotitoimittaja, Glorian nykyinen päätoimittaja Sami Sykkö.

A bit less is just plain boring?

Olen tässä miettinyt mm. semmoista juttua kuin "tylsä vaate". Varsinkin tässä monesti mainitussa Suomen Muodin huipulle ohjelmassa tuomaristo tuntuu tykkäävän arvioida vaatteita asteikolla tylsä-ei tylsä. Itse mainitsin viime viikolla, miten en seuraa muotibloggareita, jotka pukeutuvat vain musta-harmaaseen, koska se on mielestäni tylsää.

Musta-harmaa on hyvä värikombo, mutta vaikka vaatteet olisivat kuinka tyylikkäitä mallillisesti, silti kahden "epävärin" pyörittäminen muuttuu omissani silmissäni tylsäksi ennen pitkää. Maailmassa kun on niin paljon värejä ja sävyjä ja sitä kautta mahdollisuuksia. Mutta tämähän on nyt oma mielipiteeni, jolla sinänsä ei ole yleispätevää merkitystä.

Mitä vaikka Muodin huipulle tuomarointiin tulee, niin hetkittäin tuntuu, että on parempi olla vaikkapa mauton ja ämpätä kaikkea suttua sekaisin, koska yksinkertaisuus on tylsää? "No eihän se nyt kuitenkaan ollut tylsä." Mutta mites sitten se tyylitaju?! En tiedä, joskus vaan tuntuu, että varsinkin suomalaisessa muotiskenessä arvostetaan joko ämpänpämppää (eli siis futuristis-kokeellis-avantgardismia-japanilaisfiiliksin) tai sitten superpelkistettyä Vuokko-linjaa (ajattoman-tyylikkään-graafista-skandinaavisuutta). Edellisjakson asusteet olivat kyllä pääosin mukavannäköisiä, mutta silti olisin vielä antanut karsivaa kättä aika monellekin asulle. Tosin tehtävää rajoitti ja vaikeutti materiaali eli sateenvarjon kangasosa, joka itsessään on jo aika muotoonommeltu kappale.

Itsehän olen aika simppelin ystävä, eikä se kaikenlaisen yksityiskohdan yhdisteleminen vaan tunnu luontevalta. Ehkä olenkin suunnittelumielessä kunnon tylsyli. Minulle riittä korkeintaan muutama juttu samassa vaatteessa, kunhan kokonaisuus näyttää toimivalta. En kuitenkaan ole minimalisti :) enkä kyllä mielestäni skandinaavisen tyylin kannattajakaan. Taas vähän kaikkea siltä väliltä.

Tästä pääsemmekin pohdinnoissa eteenpäin ja tähän Asokselta bongaamaani Eva Evanovichin takkiin. En oikein osaa päättää, että onko tämä kiva, kamala, tylsä, hauska...? Jotain kivaa ja hauskaakin tässä on, mutta sitten materiaali- ja värivalinnat töksäyttävät pahasti. Mietin onko tässä liikaa asiaa vai sopivasti sitten kuitenkin...?

Visiitti Evan omille sivuille tipauttaa kyllä mielipiteeni siihen, että Eva ei ole ainakaan tylsä. Itseasiassa aika hauska ja tässä puhutaan jo pitkälti siitä mistä itse pidän.

Mutta noista takin napeista en kyllä tykkää.

P.s. Olen muuten sitä mieltä, että SMH:sta tippui viimeksi oikea tyyppi. Huono asenne, jos ei jaksa noudattaa tehtävänantoa, vaan tekee mieluummin sitä, mikä omasta mielestä on kivointa. Ja mitäs niistä palvelusväen vaatteista...

How to do it in the easy way

American Apparel muistaa minua tämän tästä sähköpostiin tipahtavalla newsletterillä. Tilasin sen joskus viime keväänä, kun olin vakuuttunut että haluan ja tarvitsen AA:n putkikassin. Onneksi pitkällisen kädenväännön jälkeen järki voitti ja säästin nekin rahat.
Luen AA:n uutiskirjeitä aina silloin tällöin, joskus poistan ne suoraan. Vastikään tulleessa kirjeessä oli kuitenkin mielestäni aika hauskoja ja helppoja naamiaisasuvinkkejä Halloweenia varten.

Kabareetanssijan, sirkustirehtöörin ja miimikon asut ovat aika helposti toteutettavissa ja vaatteet saattavat löytyä jopa omasta kaapista - tai jos ei, niin ovat helposti toteutettavissa.

Grease-leffan henkeen pukeutuminen vaatii jo sitten vähän timmimpää vaatetusta (ja kroppaa). Lapsillekin löytyi hauskoja pukeutumisvinkkejä, voiko Greasen Dannyksi pukeutunut pikkukaveri olla enää söpömpi ilmestys?! Ihana! Tosin joku äiti saattaa pitää asua liian aikuismaisena ja AA antoi vinkkejä myös lapsekkaampiin kokonaisuuksiin.

Tykkään ideasta, että naamiaispukeutuminen ei vaadi tämän enempää eforttia. Periaatteessa tykkään naamiaisista, mutta olen vähän joko tai: pukeudutaan kunnolla tai ei sitten ollenkaan. En erityisemmin pidä teemabilepukeutumisesta, koska olen vanhemmiten tullut hirveäksi pukeutumisnatsiksi. Haluan itse valita vaatteeni ja tyylini ja kaikenlainen pakotettu pukeutuminen teemavaatteista työasuihin ahdistaa aivan jumalattomalla tavalla. Siitä on huumori ja iloinen teemahassuttelu kaukana.

No, toki putkikassifiksaatiooni löytyi taas uusi kohde: raidallinen, arvelisin että foliopainettu, raidallinen putkikassi. Nam nam nam.

American Apparel on ihan jees noin mallistollisesti. Tukholmassa pääsin käymään myös AA:n kaupassa, jonka perusteella sanoisin että tuotteetkin ovat ihan jees, joskin vähän hintavia suhteessa siihen, että ne ovat lähinnä t-paitoja, collegepaitoja, trikoovaatteita. Matskut ja työnjälki vaikuttivat olen ihan kohdallaan. En kuitenkaan pääse yli siitä, että AA:n mainonta on hetkittäin arveluttavaa, lähes ällöttävää:

Raidallisessa bodyssa/uimapuvussa näyttäisi olevan leveä haarakiila. Hieno homma, tuli selväksi. Itse vain miellän AA:n tavan muotikuvata kovin tylsäksi ja suttuiseksi. Oi ihanan turhamaisuuden silloinen Kirsikka eli nykyinen Eeva kirjoitti aiheesta osuvasti lähes 1,5 vuotta sitten täällä. Allekirjoittaneet kommentti tekstiin liittyen kuului näin:

Vice ilmaisjakelulehden (volume 5 numeber 4) takakannessa oli jokseenkin aika härski AA-mainos, jossa nuori tyttö makaa selällään,levittäen haarojaan ja riipien sukkiksia pois. Haaraväli on peitetty valkoisella palkilla ja AA-logolla. Aika ilmeinen "take me"- asetelma. Seksikkyys ja miksei "pornokin" mainoksissa voi olla jees ja hauskaa, mutta jotenkin AA tekee homman suttuisesti ja liiaksi provosoiden. Mahtaako kyseessä olla "paljon melua tyhjästä", koska vaatteissahan ei ole mitään erityistä, niin hommaa pitää nostaa esiin jollain muulla. Plussat toki työntekijäpolitiikasta ja eettisyydestä.

Hah! Ja olen edelleenkin täysin samaa mieltä. Koska niissä vaatteissa ei nyt vaan ole mitään ihmeellistä eikä sellaista, mitä kukaan muukaan ei pystyisi tekemään, niin nähtävästi mielenkiinto ja brändin tunnistettavuus tehdään sillä, että likat esittelee vaatteita jalat auki ja huulet törröllä. Toki näin tehdään vaikka Voguessakin, mutta ei sekään tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Lisäksi tapa on tylsän helppo ja nähty jo. On muuten jännää, että jotkut vetävät AA-keskusteluissa tämän hienon eettisen ja työntekijäpoliittisen valttikortin, mutta samat tyypit eivät tunnu olevan pätkääkään kiinnostuneita siitä, miten vaatetusteollisuutta ja sen työntekijöitä tuettaisiin Suomessa.

Menipäs nyt ohi taas aiheesta. No joo, siis kiva putkikassi ja kivoja naamiaisideoita, mutta taidan siirtää uutiskirjeet taas roskakoria kohti.