I don't like mondays, I wanna shoot the day down

Ihan rehellisesti sanottuna, vihaan maanantaita. Mälsämaanantai, aina ja ikuisesti.
Tämä nimenomainen maanantai alkoi kello kuuden jälkeen aamulla, koska heräsin pissahätään. Onko muuten ärsyttävä juttu, jonka vuoksi on pakko herätä ja pakko nousta. Fiksuna muistin, että ai niin, aamuseiskan jälkeen lämpö katkeaa ja myös lämmin vesi. Niinpä siinä aamutuimaan piti alkaa pesemään tukkaa ja peseytymään muutenkin... ja sanoin heippahei unelle. Luin kirjaa siihen asti, että alkoi uudestaan väsyttää.

Oikea päivä käynnistyikin sitten häpeällisesti vasta torkutettuani aivan liian pitkään. Päivä oli jo lähes puolessa, mutta silti väsytti ihan tolkuttomasti edelleen ja särki päätä. Aika pian alkoi myös jäytävä maanantaiahdistusangsti, jonka pakottamana olen vaeltanut ees taas pitkän kämppää, miettinyt mitä tästä elämästä tulee ja koittanut samalla aktivoitua tekemään tekemättömiä asioita.

Ahdistusta poistamaan sytytin kynttilöitä. Kyllä, keskellä päivää. Lämmittävät myös hieman.

Viime viikolla kävin ehkä kolmesti kirjastossa. Kallion kirjasto meni remppaan ja laina-aikaa sai ensi maaliskuun alkuun. Piti siis hamstrata lukemista ja katseltavaa, inspistä, kässyohjeita ja elämänkertoja. Viikko kruunautui eiliseen, joilloin kävin juomassa kirjastossa remonttikahvit. Oli huippua törmätä kavereihin kirjastossa, mikä yhteisöllisyyden tunne! Tein kirjoille tilaa hyllystä... kirjahyllyni tilanpuute on riistäytynyt käsistä!

Tämän hetken lempineuleet. Äidin tekemä mustavalkoinen keeppi on kolme vuotta vanha, mutta rakastan sitä palavasti yhä. Niin hieno. Revontulineule eli tuttavallisesti "lappineule" on 1,5 vuoden takainen ostos Uffilta, ehkä 2-3€. Tämäkin on niin hieno ja mikä parasta, jonkun ihan omin käsin kutoma. Neule on niin paksu ja lämmin.

Aloitin reilu viikko sitten uutta kollaasia ja päätin, että tänään on se päivä, jolloin se valmistuu. Kiskaisin muuten tuon korkkitaulun oikein seinälle asti. Jos tästä nyt inspiroituisi.

Millaiselta ulkona näyttää lokakuisena maanantaina? Ankealta tietty. Luonto tekee kuolemaa, ei ihme jos syksyllä masentaa! (niin mikä luonto...? kun ikkunasta näkyy lähinnä betonia ja muita ikkunoita)

Onneksi kotona voi sentään ihastella nättejä juttuja.

Mälsämaanantaina kahvikin laimenee mukissa ja omenoita on pakko tuhota monta.

Maanantaista erityismälsän tekee kiva viikonloppu, joka on siis jo takana. Lauantaina olin Espoossa synttäreillä ja lahjaksi vein mm. tämän:

Aikas ihana, eikö? IVANAhelsingin Starrain-mallistosta pikkulaukku.

Äh. Pitää alkaa tehdä taas jotain järkevää, jos aika kuluisi nopeammin ja päästäisiin tästäkin maanantaista. Tänään aika näyttää kulkevan todella hitaasti.

P.s. Taustalla soi tämä ja tämä.