Kello viiden tee

Ehkä oma elämäntilanteeni vaikuttaa, mutta olen viime päivinä miettinyt minkälaiset jutut kiinnostavat minua juuri tällä hetkellä. Lähinnä mietin visuaalisia maailmoja ja niihin liittyviä asioita, joista voisin itse ammentaa inspiraatiota. Tunnelmia, paikkoja, tiloja, kuvioita, kuvia, tyylejä, materiaaleja.Tässä muutamia.

Ultrafemininiisyydellä tarkoitan jonkinlaista vastareaktiota vallalla olevaan androgyyniyden ihannointiin. Väljien linjojen vaihtumista enemmän muotoa korostaviin? Itselleni tämä on jotain menneiden aikojen naisellisuuden ihannointia tyylillisesti, mutta ultrafemmeys voisi olla myös asenteellista: sitä, että vahva naisellisuus ei vie uskottavuutta vaan pikemminkin luo sitä. Ehkä kaipaisin uudenaikaisia femme fataleja? Ultrafeminiinisyys voisi olla myös ruumiillista: superlaihuuden tai tiukan lihaksikkuuden sijaan voisi ihannoida tervettä naisellisuutta, lantion kaaria, pyöreitä reisiä jne. Toki pidän myös androgyyneistä, mutta tällä hetkellä näen vahvan naisellisuuden mielenkiintoisempana. Miksei naisellisuus voisi nimenomaan olla myös ulkoista?

Englantilaisella kartanoromantiikalla tarkoitan ihan tyylillisesti vaikkapa ruusukuoseja, tiettyjä värisävyjä, runsautta, romanttisuutta, mutta myös jonkinlaista vanhanaikaista, hidasta elämäntapaa: kello viiden teetä, ratsastusasuja, lordeja ja leidejä, tunkkaisia kartanohuoneita, raskaita, kudottuja materiaaleja. Taustalla kuulee seinäkellon raksutuksen. Kirjoista vaikkapa D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja tai Daphne du Maurierin Rebekka.

Hevosten esteettinen olemus puhuttelee, varsinkin kuvan yksilö on mielestäni superkaunis, vaikka en ole koskaan ollutkaa ns. heppatyttö. Hevosihannointi liittyy edelliseen, englantilaiseen kartanoromantiikkaan, jossa hoidetaan heppoja maaseudulla, käydään ratsastamassa jne.

Geometriset kuosit miellyttävät myös, niiden orjallisuus ja kurinalaisuus. Funktionalismi.

Arktisuudella tarkoitan sitä tunnetta, kun on kaukana pohjoisessa, on kylmää, paljon lunta, pimeää ja hiljaista. Yhdistän tähän neuleet, puun, nahan. Paikannan tämän vahvasti lappiin, mutta myös Särestöniemi-museoon, Reidar Särestöniemen kotitilalle, jossa vierailin pääsiäislomalla 2008.

Op-art, mustavalkoisuus, raidat. Kuvan mekko on mahtava runsaudessaan ja kuosissaan.

Värinä erityisesti syvä, hieman kylmä turkoosi miellyttää.

Punk-henkeä on pukeutumisessakin nähty jo jonkin aikaa, itse miellän tämän sellaiseen perinteiseen vanhan ajan punkkiin, joka on asenteellista: enemmän räkä poskella, kuin luksus, johon tämä nykymeininki tuntuu enemmän viittaavan. Varsin hyvältä näyttävät nuo Balmainin ruudulliset pillihousut viime vuoden syysmallistosta. Musta-puna-valkoinen, ruudut, raidat, converset, maiharit.

Osa näistä on jo pinnalla, osa varmaankin menossa, osa tulossa ja osa ei tule koskaan sellaisenaan, kuin miellän sen itse. On kuitenkin hauskaa miettiä ja kohdentaa juuri niitä "omia juttuja", fiilistellä, ideoida.