The winning zipper

Tiina kommentoi ja pyysi, että kirjoittaisin mielipiteeni edellisestä Muodin Huipulle -jaksosta. Aluksi ajattelin, että turha perustaa mitään kommentointijatkokertomusta kyseisen sarjan osalta, mutta kun nätisti pyydetään, niin toki voin oman mielipiteeni sanoa :)
Tosin kannattaa muistaa, että suhtauduun sarjaan aika kriittisesti ja tarkasti, ehkä liiankin, eivätkä mielipiteeni ole mitään yleismaailmallisia totuuksia, ainoastaan omiani :) Ja kotisohvalta on helppo lähteä kritisoimaan, kun ei ole itse mukana ja osana -- ha haa, juurikin tästä syystä en itse hakenut ohjelmaan :D :D :D

Olen iloinen, että Suomessa jaksetaan kuitenkin yrittää ja että Muodin huipulle näyttää ihan laadukkaasti tehdyltä, vaikka toki suomalaiset olosuhteet eivät niin mediaseksikkäät olekaan, kuin jenkkiversion. Siinä ollaan kuitenkin ikuisesti elämää sykkivässä New Yorkissa, joka on varmaankin aivan erilainen kuin kotoinen, arkisempi ja pienempi Helsinki. Kakkosjakson tehtävä oli kiva, mutta palkinto jäi itselleni vähän irralliseksi aiheeksi: jos palkintona on luonnos hiuslakkapullon kylkeen, pitäisi ensisijaisesti mielestäni kilpailuttaa piirroksia eikä konkreettisia asuja? No joo, toki ohjelma tuo näkyvyyttä myös itse tuotteelle.

Toinen ihmetykseni liittyi pukujen ideointiin ja toteutukseen. Käsittääkseni haettiin klassista, punaiselle matolle soveltuvaa glamouria. Itse käsitän tämän näyttävänä, moitteettomasti toteutettuna, kauniina iltapukuna. Istuvuutta, kauniita, ehkä jopa ankaria linjoja, iättömiä yksityiskohtia. Kuitenkin moni osallistujista teki yllättävän modernia, muotoja peittävää, pehmeää linjaa muotoilemalla kangasta suoraan nuken päälle ilman minkäänmoista kaavoitusta. Valmiit puvut näyttivät suttuisilta kangaskasoilta. Ymmärrän, että aika oli tiukilla ja kilpailijat paineen alla, mutta periaatteessa jos tietää mitä tekee, siinäkin ajassa olisi ehtinyt edes jonkin verran kaavoittaa ja ommella. Tuntui vain, että monikaan ei edes yrittänyt. Toisaalta tämä on ehkä vain oma mielipiteeni ja oma makuasia, sillä itse arvostan hyvää kaavoitusta pohjatyössä - ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että se helpoittaa prosessia kummasti. Monissa puvuissa oli myös liikaa yksityiskohtia ja glamouria oli haettu ämppäämällä kaikkea ja paljon. Jos aikaa ei ole, miksi lähteä tekemään pieniä yksityiskohtia, vaan kannattaisi enemmin lähteä tekemään suurempia, näyttäviä linjoja, vaikka esimerkiksi runsaita helmoja, röyhelöitä, kerroksia tai vastaavasti veistoksellisia muotoja.

Pitää siis edelleen muistaa, että aika oli tiukilla ja kaikilla ei välttämättä ollut minkäänlaista kokemusta juhlapuvun tai iltapuvun tekemisestä. Jos minkäänlaista kokemusta toteutuksesta ei ole ennestään, saattaa kynnys olla tosi korkealla ja tehtävä tuntua vaikealta. En tiedä millaisilla eväillä kilpailijat ovaat kisaan lähteneet, mutta luulisin, että he ovat ainakin jossain määrin voineet valmentautua henkisesti koitokseen ja miettiä, ehkä jopa harjoitella ideoita varastoon. Monet jutut ovat kuitenkin muokattavissa tilanteen mukaan, eikä vaatesuunnittelussa aina olekaan tarkoitus keksiä sitä pyörää uudelleen, vaan esittää se vain uudesta näkökulmasta. Kyseistä sarjaa on voinut Suomessakin seurata jo monen tuotantokauden verran, niin luulisi, ettei ohjelmaformaatti ja sen puitteissa toimiminen ole tulleet ihan täytenä yllätyksenä.

Tuomaroinnista antaisin kuitenkin eniten kritiikkiä. Esimerkiksi Katrin voittotyössä kiinnitettiin todella paljon huomiota asuun kiinnitettyyn vetoketjuun: vetoketju oli kuitenkin vain pieni osa ja helpoimmasta päästä lisätä vaatteeseen, koska sillä on selkeä funktio. Lisäksi vetoketjut ovat olleet jo jonkun aikaa trendikkäitä ja muodikkaita. Oli siis mielenkiintoista, että kaulaan kiepsaistu vetska sai niin paljon armotonta huomiota - se saattoi jopa tuoda voiton? Puku oli itsessään ihan kiva ja kangashan oli todella kaunis. Itse kuitenkin olisin kiinnittänyt enemmän huomiota itse malliin, jonka toteutus vaikutti "heppoiselta", juurikin sen takia, että se oli vain muotoiltu nuken päälle. Tosin voittotyö oli ehkä voittonsa ansainnut, koska muutkaan työt eivät olleet sen vahvemmilla. Pidin Jarnon puvun yläosasta (miinus se solkihomma), mutta muuten pukua olisi pitänyt pelkistää ja rajusti. Mirkan puvussa oli klassista kauneutta, mutta persoonallisuutta olisi voinut ehkä olla vielä enemmän. Helyn puvussakin oli jotain kivaa, tosin olisin mieluusti nähnyt puvun eri materiaalista ja vähemmillä ruusukkeilla. Olgan puvussa oli hyviä ideoita, pidin selkäosasta ja hihoista, mutta kokonaisuus ei vain natsannut.

En ymmärrä, miksi Mertin työ oli tiputettu häätöuhan alle: puku oli kaunis ja siinä oli klassista ideaa, toteutus oli vain hieman keskeneräinen, mutta niin oli monessa muussakin! Sen sijaan seulan läpäisivät paremmin esim. Antti P ja Laura, joiden mekot eivät tehneet minkäänlaista vaikutusta, eivät ideallaan tai toteutuksellaan. Onkin erikoista, että siitä rankaistaan, jos yrität "liikaa", mutta sitten onkin ihan ok olla tylsä ja helposti toteutettavissa? Mitä sitten jos haukkaa liian suuren palan kakkua, eikä tällä alalla pitäisi juuri kannustaa yrittämään enemmän ja tekemään kunnianhimoisia ratkaisuja? Kilpailutöitä ei ainakaan ohjelman mukaan juuri kritisoitu, eikä esimerkiksi sen lisättävän osan puuttumista tunnuttu kaipaavan ollenkaan. Jenkkiversiossa ihanaa on juuri rakentava, hyvä kritiikki, josta kilpailija voi tosissaan ottaa oppia. Katsojallekkin tulee sellainen fiilis, että nyt myös kilpailija saa tästä jotain eikä vain ole osana viihdeohjelmaa.

Harmillista sinällänsä, että Silja putosi. Hänen mekkonsa oli tyylillisesti ehkä huonoin, mutta Silja vaikutti suunnittelijana mielenkiintoiselta ja olisin mieluusti nähnyt häneltä vielä jotain lisää. Toki taas pitää muistaa, että kilpailussa tehdään viihdeohjelmaa ja ärsyttävämmät/näkyvämmät tyypit saavat suosiota. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tuotannolla mitään vaikutusta kilpailijoiden tiputusperusteisiin? Ainakin jenkkiversiossa on monesti tuntunut siltä, että kisasta pudotetaan persoona eikä työ. Mielestäni Antti A on kisan viihdepläjäys, vaikka taidollisesti hän ei ole ainakaan tähän mennessä vakuuttanut minua mitenkään. Tyyppi on kuitenkin niin oma, teatraalinen hahmonsa, että hänen puuhailujaan on hauska seurata. Toivon, että Silja saa tehtyä oman, virkkaamalla toteutetun mallistonsa, olisi mielenkiintoista nähdä lopputulos. Pidän Siljan otteesta suunnitteluun, hän haluaa tehdä värikästä ja iloista ja nämä lähtökohdat ovat myös itselle mieluisia. Tsemppiä Silja!

No, eiköhän tässä ollutkin jo taas ihan liikaa jaaritusta aiheesta.