Awakenings, siamese twins and quality time with friends

On aika jännää, miten arvaamattomia päivät ja viikotkin voivat lopulta olla. Esimerkiksi viime viikko: alkupuoli oli mitä masentavin, kun taas loppuviikko oli kiireinen ja täynnä kivoja, mielenkiintoisia juttuja.

Perjantaina kävin viimein katsomassa Spring Awakening-näytelmän Helsingin kaupunginteatterissa. Näytelmän suhteen kävi jonkinlainen "Late awakening", sillä perjantain näytös oli toiseksi viimeinen ja näytelmä on nyt jo historiaa. Saan kaverinin kautta halvennuslippuja aina silloin tällöin, joka mahdollisuus kulttuurielämykset minituloillakin :) Itse näytelmä oli koskettava ja ajatuksia herättelevä, vaikkakin kliseegallerialta ei täysin vältytty. Jännää silti nähdä, miten musikaalin avulla tehdään draamaa.

Viime viikolla luin myös Leena Parkkisen teoksen Sinun jälkeesi, Max. Luin joskus pari kuukautta sitten Parkkisen haastattelun, kiinnostuin oitis kirjasta ja klikkailin itseni kirjaston varauslistalle. Sinun jälkeesi, Max on kertomus siamilaisista kaksosista, Isaacista ja Maxista, jotka syntyvät 1900-luvun taitteen Saksassa ja heidät myydään lapsina sirkukseen. He päätyvät 1920-luvun Helsinkiin, jossa Isaac rakastuu ihmeelliseen Irikseen. Miltä tuntuu olla erilainen ja ulkopuolinen, muttei koskaan yksin? Sinun jälkeesi, Maxissa päätarinaan nivoutuu monta, yksittäistä tarinaa. Kerronta ja aihemaailma tuo pitkälti mieleen John Irvingin, ollen tosin nopeatempoisempaa ja tiiviimpää. Kirja on paikoitellen outo, nerokas, irvokas ja elokuvallinen ja se sopii mainiosti tähän aikaan, jolloin burleski ja vaudeville ovat muodikkaita juttuja. En paljasta tämän enempää, lukekaa ihmeessä itse!

Lauantain vietin lähes kokonaan Espoossa kyläillen. Ensimmäisessä kyläpaikassa ihastelin kaverini Lontoon tuomisten saldoa ja mm. tätä hauskaa TopShopin laukkua:

Toisessa kyläpaikassa odotti kauniisti koristeltu kattaus! On superharmillista, etten omista järkkäriä, koska taas jälleen kerran kuva ei kerro oikein mitään. Pizzan, punaviinin, mutakakun, baileys'n, glögin ja joulutorttujen saattelemina saunottiin ja vilvoiteltiin parvekkeella ihaillen mustana siintävää merta.

Eilen teimme kaverini kanssa pitkän sunnuntaikävelylenkin ja vierailimme Steiner-koulun joulumyyjäisissä. Kokemuksena avartava näin peruskoulun käyneen silmin. Illalla katsottiin vielä kaveriporukalla BB-finaalia, onnea Aso!


Teepurkkikokoelmani karttui pikkuisella Lontoon yksilöllä. Purkki on myös sarjaa "käytännölliset matkamuistot" ja sisältää Ahmad iltapäiväteetä.

Pyysin Lontoosta myös Britti-Voguen, jonka hinta Suomessa on naurettava. Toinen kaveri lahjoi minut tämän syksyn Glorioilla, kiitos!

Spring Awakening-kuva

Sinun jälkeesi, Max

I'm on a run, I'm on a city and I want to have fun

Muodin huipulle ysijakson tehtäväkuvaus kuulosti aluksi himppasen tylsältä pääsykoetehtävältä, mutta osoittautuikin ehkä tähän astisista mielenkiintoisimmaksi. Luvassa odottamaani kaavoitusta ja ah niin ihanan vaikeita materiaaleja, kuten ulkoilukankaita! Buahhahhaaa! Sitä paitsi tuomarointi oli jännittävää ja yllätyksellistä, ainakin loppuratkaisun osin.

Tehtävänä oli siis suunnitella asu urbaanille cityliikkujalle, joka säännehtelee lenkkipolulta Kiasmaan taidenäyttelyn avajaisiin jne. Höhööh, kuka oikeasti tekee niin... no mutta, tosiasia on, että urheilu-/vapaa-ajanvaatesuunnittelu kaipaisi lisää twistiä, hyvä esimerkki on Stella McCartneyn mallistot Adidakselle. Haluttavan näköisiä sporttivaatteita, joissa on toiminnallisuutta mukana, mutta jotka eivät ensisijaisesti näytä sporttivaatteilta. Omaa kokemusta ei ole, mutta ainakin ne näyttävät toiminnallisilta ja sellaisilta joita voisi pitää muulloinkin kuin urheillessa? (Jos jollain on kokemusta, kertokaa ihmeessä.)

Jakson huonoimmat asut, ulkonäköön perustuen, olivat Katrin, Mirkkan ja Marian asut. Katrin asu oli levoton, ämpätty täyteen vetskareita ja hartioiden istuvuudesta iso miinus... Mielestäni asussa oli jotain hauskaa, mutta kokonaisuus ei lopulta toiminutkaan. Mirkkan työ oli rumasti sanottuna tätä nähtyä suttukasa-linjaa. En itse haluaisi päälleni kirjavaa, laskostettua kasaa, joka lisää yläkropan volyymia. En tiedä sen toiminnallisuudestakaan, saati sitten haluaisinko liikkua siinä kaupungilla? Hyvää teknistä toteutusta kyllä löytyi. Marian takki oli vaikein: hartioiden yksityiskohdat (laskokset) näyttävät kivalta, mutta kimonomaisten hihojen kanssa kokonaisuudesta tulee jotenkin ryhditön ja alaspäin valuva. Näyttääkö takki kenenkään päällä imartelevalta? Olisin kaivannut suurten hihojen vastapainoksi ehkä istuvampaa alaosaa tai vastaavasti lyhyempiä hihoja... jotain muuta kuitenkin.

Jarnon työ oli viimeistellyin, hyvä kokonaisuus, mutta yksityiskohtia ja varsinkin niitä naruja oli vähän liikaa omaan makuun. Tehtävä oli Jarnolle varmaankin helppo, sillä takki näyttää hyvin samalta kuin Jarnon Vuoden nuori suunnittelija -kisan voittotyö, sekä Mittelmoda-kisa-asut. Mutta hauska, moderni ja haluttava design, jossa on muunneltavuutta ja sporttisuutta myös. Pussukka oli kaikista toimivin myös.

Mertin takki oli viety kaikista kauimmaksi urheiluvaatteesta. Ehkä juuri tästä syystä Mert voitti tällä kertaa: idea oli rohkea ja hyvin riskialtis veto. Takki ei näyttänyt urheiluvaatteelta, mutta eihän sitä tehtävässä edes loppujen lopuksi haettu, vaan nimenomaan asua cityliikkujalle. Mikä hauskinta, voisin kuvitella, että tällaiselle takille löytyisi kohderyhmää, varsinkin niistä päiväkävelyllä olevista daameista, jotka asuvat Kaivopuistossa ja piipahtavat samalla reissulla Stockalle. Tukka laitettuna, "kevyt" päivämeikki kasvoilla ja helmikorvikset korvissa, tässä takissa Kaivarin daamit urheilisivat "kevyesti". Housuista ja pussukasta Mertille miinusta, vaikka mielestäni yksinkertaisuus toimii takin vastapainona.


Itse voisin haluta Jarnon tai Mertin takit anytime. En osaa sanoa, oliko Mertin voitto ansaittu, enkä toisaalta ole täysin jäävi, koska olen osa International Mert fan clubia :D Mutta oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen ratkaisu olla pudottamatta ketään. Kaikki saavat mahdollisuuden näyttää kykynsä ja parhaimmat pääsevät finaaliin, sillä kaikki ovat omalla tavallaan hyviä. Lisäksi päätös olla pudottamatta ketään lisää paineita kilpailijoissa, jonka kautta päästään tavallaan ohjelmaformaatin ytimeen: kenen luovuus ei kärsi paineenkaan alla? Itse olisin kyllä pudottanut jonkun tytöistä heidän töidensä perusteella, mutta toisaalta kaikissa on hyvää finalistipotentiaalia, joten hyvä näin.

kuvat

Watch me on your video phone

Beyonce feat. Lady GaGa. On tosi vaikeaa päättää, pidänkö tästä laulusta vai en, mutta video on hypnoottinen. Siinä on jotain oudon kiinnostavaa, kirkkaita värejä ja jänniä yksityiskohtia. Ja Lady Beyonce kuumaakin kuumempi, en ikimaailmassa haluaisi tanssia hänen vierellään. Video saa minut haluamaan superlyhyttä otsatukkaa ja joudun koko ajan muistuttamaan itselleni "been there done that, se ei sovi sulle, ei sovi!" Ei se lyhyt otsis tee musta Beyoncen näköistä, ei ei... vai entä jos sittenkin...?

No ei tee...?

I shop, because I am?

Perjantaina vietetään Älä osta mitään -päivää. Nooruska haastoi kanssabloggaajiaan postaamaan aiheesta miksi ostan. Ajattelin vastata haasteeseen, vaikka paljon mielummin kirjoittaisin aiheista "ostaisin, jos voisin" ja "miksi haluan ostaa".

Rahatilanteeni on katastrofaalinen, rahaa ei yksinkertaisesti tule mistään niin paljon, että se riittäisi edes kattamaan kaikki kulut. Vuokran ja välttämättömien laskujen jälkeen ei riitä tarpeeksi rahaa aina edes ruokaan, joten minulla ei käytännössä ole yhtään varaa shoppailla mitään. Kun kuitenkin päivästä toiseen miettii rahaa, laskujen maksamista, seuraavaa vuokraa, opintolainan korkoja ja maksueriä tulee hetkiä, jolloin ei vaan enää jaksa välittää. Kun kaupassa pitää ostaa sitä halvinta ja päätyy syömään viikosta toiseen samoja ruokia. Kun ei ole varaa nähdä kavereita kaupungilla, mennä kahville tai leffaan.

Siksi ostan, ihan niinkin tyhmästä syystä kuin tehdäkseni itseni iloiseksi edes hetken ajan ja useimmiten onnistun. Toinen syy, miksi ostan, on tarve. Kengät kuluvat, talvella tarvitaan talvitakkia... jne. Jos jostain syystä saan rahaa ja sitä jää yli perustarpeiden jälkeen, shopautan ihan surutta jotain, jota tarvitsen tai en välttämättä edes niin tarvitse. Mutta säästelen myös. En yleensä huomioi näitä ÄOM-päiviä, koska vietän viikoittain 1-3 päivää, jolloin en käytä rahaa mihinkään, en edes ruokaan ja vaatteita tms. ostan nykyään todella harvoin ja silloinkin alennuksesta tai kirpputoreilta.

Pakollinen köyhäily on kyllä opettanut valitsemaan, miettimään ja harkitsemaan. Ennen ostin ilolla Hennesiltä, nyt harkitsen tarkkaan tarvitsenko ja haluanko vaatteita, joita on muutenkin jo kaikilla? Entä raaskinko maksaa vaatteesta pyydettyä summaa, onko se sen arvoinen, vaikka hintaa olisi esim. vain 14,90€? Useimmiten en vain yksinkertaisesti raaski ostaa mitään, koska piheys on jo niin juurtunut kiinni. It's not worth it.

Työharjoittelu opetti konkreettisesti miten vaatteet päätyvät kauppoihin ja usein mietin sitä prosessia ja haluanko tukea sitä. Toisaalta jos vaate on itsessään kiva ja haluan sitä todella paljon, ostan sen, ennemmin tai myöhemmin. Luotan vaistooni ja siihen, että hyviä yksilöitä saatan käyttää vuosia. Esimerkiksi mustilla, yksinkertaisilla neuleilla on taipumus jäädä vaatekaappiini ja olla siellä kunnes hajoavat käsiin.

Köyhäily (ja ehkä vanheneminen on opettanut) myös materiaalitietoutta. Hyvät, kestävät materiaalit, jotka tuntuvat miellyttäviltä ovat parempia sijoituskohteita, kuin ikäväntuntuiset, vaikka itse vaate olisi malliltaan kuinka hieno tahansa. Oikeastaan olen upgradannut himotuskohteeni jo niin korkealle, että ne tuntuvat olevan täysin saavuttamattomissa. Haluan hienolaatuista designia ja yksilöllisyyttä! Myös käytäntö opettaa: kun ostaa kymmenet huonolaatuiset kengät, jotka hajoavat muutaman käyttökerran jälkeen, alkaa todella ärsyttää. Harvoin, tuskin koskaan on vain rahaa sijoittaa kerralla siihen kalliimpaan.

Heikko kohtani on kirppisshoppailu, jolloin saatan hankkia jotain sellaista mitä en niin tarvitse, kun saan sen halvalla. Tätä ei auta, että tuote on jo kerran kierrätetty. Kirpputorit ovat minulle paikkoja, joissa rentoudun, kun saan katsella erilaisia, inspiroivia tavaroita, mutta toisaalta ne ovat myös jännittäviä paikkoja: aina on mahdollisuus löytää jotain todella spesiaalia.

Myönnettäköön, jos minulla olisi enemmän rahaa käytössä, ostelisin varmaankin enemmän. Pidän materiasta liikaa ja saan siitä iloa. Tiedän jo, että pystyn olemaan ostamatta pitkiäkin aikoja, en tarvitse niin paljoa ja saan nautintoa halvoista/ilmaisistakin jutuista, mutta ehkä juuri siksi ostaisin. Jos kerrankin olisi varaa.

Toisaalta voi olla, että liioittelen ja asetan materian arvon nyt hieman liian korkealle. Jos minulla olisikin varaa, ostaisin ehkä kalliimpia tuotteita, mutta harvemmin. Tai mieluiten käyttäisin rahaa matkoihin ja elämyksiin, kuten keikkoihin, elokuviin jne.

Maailmalla ja meillä Suomessakin on alettua puhua yhä enemmän Love-ajattelutavasta. Sen mukaan keskitytään siihen mitä todella rakastetaan: lempparivaatteisiin, läheisempiin ystäviin, asioihin joista nauttii eniten. Ympärille ei kerätä enää kasoittain vaatteita, satoja paria kenkiä, eikä joka kissankumminkaimaa pidetä kaverina saati ystävänä eikä pyritä tekemään ja kokemaan kaikkea sitä mitä muutkin, vaan keskitytään niihin asioihin/ihmisiin jotka kiinnostavat itseä eniten. Ajattelutapa tukee kulutushysterian hillitsemistä ja ympäristöystävällisempää elämää, mutta on kuitenkin aika helposti saavutettavissa. Myös läheisimmille ihmisille annetaan enemmän aikaa.

Kuvissa esiintyy Net-a-porterista bongattuja laukkuja, koska rakastan laukkuja. En ole kenkätyyppi, vaikka kivoja kengät ovatkin. Sen sijaan sijoittaisin enemmän laukkuihin.

Haluaisinko silti mielummin yhden, todella hienon laukun vai sata ihan-kivaa laukkua?

Tätä minun pitää vielä miettiä.

Myyräpostia

Tämänpäiväinen posti toi jotain aivan ihanaa! Äiti oli laittanut aikaisena joulutervehdyksena hauskan Myyrä aiheisen kortin, joka on samalla joulukalenteri! Tämä on niin söpö :)

Kortti on kooltaan 11,5cm x 17cm. Kortin sisällä oli jouluinen kuva ehkä vuodelta 1984? How cool is this? Joulupukilla on muodikas karvaliivi, kultaan vivahtava toppatakki, lahkeistaan käännetyt tummansiniset farkut ja sopivasti kulahtaneet ruskeat bootsit. Meikällä on jouluisan punaiset sukkikset ja ruudullinen mekko, isoveljelläni kirjoneule ja taustalla vilkkuu mummo luumuvärisessä mekossa. Vanhemmilla on muuten edelleen tuo sama sohvakalusto samoilla paikoilla, jopa ryijy on samassa kohtaa! :D Tapetit ja lattia ovat tosin vaihtuneet, mutta äiti laittaa nuo samat verhot joskus vieläkin ikkunaan.

P.s Kissani Ninni näyttää samalta kuin kuusen latvassa keikkuva orava :D

Born lippy

Punaiset huulet tuntuvat olevan tämän kauden "iso juttu" ja mikäs sen klassisen kauniimpaa.

Parhaimmillaan se näyttää tältä:

... ja pahimmillaan tältä:

Minulla on mahtava, todella kirkkaanpunainen Goshin huuliväri, joka on myös superkestävää... mutta valitettavasti se tekee huulistani valtavat. Not in a good way. Tämän kuvan alkuperäinen tarkoitus oli kuva ihana uusi huivini, jonka hankin alesta joskus parisen viikkoa sitten, mutta ylivalottuneen kuvan myötä järkytyin: tässä siis syy, miksen lähes koskaan käytä minkäänlaista huulipunaa.

Mainittakoon, että minulla on paha tapa törröttää huuliani kaikissa kuvissa, mutta silti... this is just way too much.

Wonderful world of cute little things

Pari ihanuusjuttua...

Bourjoisin Asokselle tuottama limited edition sarja kauniisti koristeltuja luomiväri- ja poskipunapurkkeja. Minusta nämä ovat aivan superihania ja hintaakaan ei ole kovin paljon, luomiväri £5.85 ja poskipuna £6.85.


Nina Chakrabartin My wonderful world of fashion: A book for drawing, creating and dreaming on hauska sekoitus kuvakirjaa, värityskirjaa, luonnoskirjaa ja tehtäväkirjaa ja sopii meille vähän vanhemmillekkin tytöille. Kirjassa voi suunnitella vaikka omat hennatatuoinnit tai värittää haluamallaa tavalla Vivienne Westwoodin kenkiä. Piirrokset ovat kauniita, yksinkertaisen taidokkaita. Layout on hauska, jos olisin hieman enemmän varoissani olisin todellakin ostanut tämän, hintaa oli siinä 17€ ja ainakin Suomalainen ja Akateeminen kirjakauppa myyvät näitä. Käykää katsomassa linkki, niin pääsette enemmän jyvälle.

Viulunsoittajan putoaminen

Luvassa taas Muodin huipulle -kommentointia. ("Mä en ota tätä tavaksi" sanomiset on nyt virallisesti heitetty romukoppaan ja pyrin kommentoimaan loppujaksoja jos vaan muistan/jaksan/ehdin)

Kahdeksannessa jaksossa heittäydyttiin vapaalle ja pyrittiin olemaan luovia. Mielestäni tehtävänanto oli hyvä: omaa maalausta pyrittiin käyttämään värikarttana ja työssä piti näkyä jotain pientä, jotain isoa, maskuliinista ja feminiinistä. Kehotettiin tekemään jotain luovaa, näyttävää, teatraalistakin. Näihin juttuihin pohjaten voittajavalinta oli mielestäni tylsä. Maria on tyyppinä symppis ja hauska, toteuttajana loistava ja hänen tyylinsä on vahvan omintakeinen, mutta hänen työnsä ei puhutellut minua oikein mitenkään. Se oli jotenkin liian kasaria, liian japanilaista, jotenkin niin nähtyä... toki siinä oli hienoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuudessaan jotenkin... vaimea? Olisin kaivannut vielä vähän lisää heittäytymistä.

Katrin asu oli jakson huonoin. Tuomarina olisin antanut palautetta huonosta mausta, tyylittömyydestä ja toteutuksesta - vaan ei, koska Katrilla oli koskemattomuus, hän pääsi kepoisasti eteenpäin kuin koira veräjästä. Tässä vaiheessa kilpailua ei mielestäni pitäisi enää antaa koskemattomuutta, vaan luvata palkinnoksi vaikka 2h lisää toteutusaikaa tai lisärahaa materiaalibudjettiin seuraavaa tehtävää ajatellen. Näin kaikkien pitäisi antaa kaikkensa, eikä kenellekään jäisi vapaalippuja hassutteluun, kun tietäisi, että vaikka voitin viimeksi, voin seuraavalla kerralla tippua.

Jarnon asussa oli ihanat värit ja ylitsepursuava toteutus, jota tosin olisi kyllä voinut reilusti minimoida. Työ oli kuitenkin piristävä ja luovan överi. Maskuliinisuus ja pienuus jäi nyt uupumaan, mistä miinusta, koska pusero olisi kaivannut alaosakseen jotain paljon tiukempaa ja pienempää.

Kultapoika-Mert teki hienon takin, vaikka housuista pitää kyllä antaa pitkä miinus. Lisäksi tehtävänannon noudattamisessa oli puutteita tässäkin kohtaa.

Mirkan työ oli varmaankin hyvin toteutettu, mutta kokonaisuudessaan pliisu ja ideaton. Eikös näitä nyörityksiä ole nyt jo nähty ihan tarpeeksi Antin toimesta? Kun Anttia on pitkään kritisoitu olkaimeton mekko isolla helmaosalla -töistä, on outoa, että joku tekee tässä vaiheessa jotain niin samantyyppistä? Samoin, kun muut irroittelivat sieltä kritisoimastani mekkokarsinasta, jatkoi Mirkka samalla mekkolinjalla edelleen. Mielestäni oli harmillista, että Antti tippui nimenomaan viulu-työllään, joka ei mielestäni ollut huono ollenkaan. Viulusta löytyi pientä ja isoa, maskuliinista ja feminiinistä. Toteutuksen olisi voinut toki tehdä paremmin, mutta stailaus ja mallit keekoilut lavalla olivat mielenkiintoisia ja onnistuneita. Jos on tarkoitus olla luova ja vähän irroitella perinteisistä normeista, on mielestäni mielekästä ja perusteltua tehdä jotain ihan käsittämätöntä. Itse olisin tiputtanut näiden töiden perusteella Katrin, mutta koskemattomuuden vuoksi on ymmärrettävää, että Antin piti nyt lähteä.

Lukaisin pikaisesti Maikkarin Muodin huipulle sivuilla katsojien kommentteja. Mielestäni ohjelmaa oli paikoin kritisoitu perustellusti. On myös jännää, miten Antti Asplund on jakanut katsojia puolin ja toisin, toiset lähes vihaavat, toiset rakastavat. Itse olen lämmennyt Antin touhuille vasta kisan loppupuolella. Suunnittelijana ja toteuttajana Antti ei ole parhaimmillaan, mutta hahmona omaa luokkaansa. Pointsit myös Antille asenteesta, jossa hän seisoo omien juttujensa takana ja vaikka välillä Antin suureellinen ego ärsyttävää, on siinä myös jotain ihailtavaa. Voisinpa rakastaa omia töitäni samalla tavalla.

Olen kutakuinkin samaa mieltä, kuin 8.jakson keskustelujen nimimerkki Tylytyyli: Yksi harvoista hyvin toimivista tosi-tv-ohjelmista on pilalla pökkelön juontajan, teennäisen mentorin ja tylsän vakituomarin ansiosta. Tässä viimeisessä vielä omituinen luovuuteen ohjaava henkilö vielä kruunasi pannukakun. Joukosta pudonnut väripilkku Antti kaikesta hulluudestaan huolimatta -- kuuluisi johonkin toisenlaiseen ohjelmaan -- innoitti katsomaan mitä seuraavaksi; nyt loppui sekin. Suunnittelijat ovat jokainen omalla tavallaan lupaavia, ihan sama kuka voittaa.

kuvat MTV3

On a special day

Lauantaina vietettiin kaverini polttareita ja koska olen yksi kolmesta kaasosta, olin siis enemmän järjestäjänä kuin osallistujana. Kaikki sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan, vaikka pieneltä säätämiseltä ei nytkään vältytty. Tärkeintä oli, että tuleva morsian viihtyi ja muillakin tuntui olevan mukavaa. Jääköön nyt mainitsematta mitä kaikkea kivaa teimme ;) mutta polttareita suunnitteleville suosittelen kantavan teeman valitsemista, jonka ympärille tekemistä voi kehittää, ainakin meitä se auttoi todella paljon ja mitä ilmeisemmin se myös toimi.

Kaasoja jännitti luultavasti vielä vähän enemmän kuin itse morsianta :D Lauantaista tuli pitkä päivä, kun oma aamu alkoi jo kahdeksalta ja nukkumaan pääsin siinä puoli neljään aikaan sunnuntain puolella. Sunnuntaina aamupäivällä menimme vielä hakemaan morsianta hotelli Kämpistä. Ei sitä ihan joka päivä pääse kokeilemaan, miltä tuntuisi viettää aamupäivää historiallisen kauniissa ja ylellisessä hotellihuoneessa, mutta jos siihen on mahdollisuus, suosittelen.

... kylpysuolaa, pumpulipuikkoja, vanulappuja, meikinpoistoainetta, suuvettä, kirjepaperia ja ompelusetti oli pakko ottaa mukaan, näissä on niin kaunis ja tyylikäs graafinen ilme.

Juhlimisen jälkeen väsyttää, ehkä paluu arkeen onnistuu tässä pikku hiljaa.

NRJ FA 09

Olin eilen NRJ Fashion awardseissa Kaapelitehtaalla. Kutsu tuli kaverin kautta avecina.

Menin tapahtumaan hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Ensinnäkin, olin ommellut itselleni uutta mekkoa tilaisuutta varten ja tuossa aiemmin tällä viikolla tuskailin laskostuksen kanssa... mekon kanssa kävi niin, että sain loihdittua upeat laskokset ja olin mekkoon todella tyytyväinen, kunnes laitoin sen päälleni - vain todetakseni, että kaunis mekko ei sovi minulle yhtään. Ei siis auttanut muu, kuin purkaa laskokset ja päätyä ihan muuhun lopputulokseen. Olin todella pettynyt itseeni. Fiilikset eivät siis olleet mitä parhaimmat lähteä muotitapahtumaan, kun on epäonnistunut itseensä suunnittelijana ja ihmisenä (heitin myös pienet ulkonäkökriisitykset samaan syssyyn). Blääh.

Itse tapahtuma oli kerännyt paikalle huikeasti väkeä. Tarjottavana oli punaista boolia ja sushi-noutopöytä, nam. Illan ohjelma alkoi NRJ Design awards palkinnonjaolla, joka on siis Ikean sponssaama huonekalusuunnittelukilpailu alan opiskelijoille. Voittotyö oli hieno, mutta huvittavaa oli se, että yksi kisan tarkoituksista oli saada suomalainen suunnittelija Ikealle ja voitto meni kuitenkin kansainväliselle opiskelijalle :D

NRJ Fashion awardsin teemana oli tänä vuonna Heroes. "Kilpailutehtävänä on suunnitella kolmen asun mallisto kunnianosoituksena omalle sankarillesi. Yksi asuista tulee olla näyttävä fantasia- tai juhla-asu ja kaksi muuta siitä johdettua kaupallista asua samalle sankarille eri elämän tilanteeseen. Kilpailussa arvioidaan ensisijaisesti luovuutta, taiteellista kokonaisuutta, vaatteiden toimivuutta, uusia ratkaisuja ja materiaalien innovatiivista käyttöä."

Kilpailunäytös oli kokonaisuudessaan keskitasoa, sillä mielestäni aiempina vuosina on nähty vaikuttavampia töitä ja sykähdyttävämpiä kokonaisuuksia. Olisin kaivannut enemmän sitä fashionia ja draamaa. Nyt nähdyt työt näyttivät hyvin paljon lähinnä kokeilevilta koulutöiltä tai sitten vastaavasti valmisvaatteilta ja monessa kilpailutyössä oli todella vaikeaa erottaa, mikä kolmesta oli fantasia-/juhlapuku, koska kaikki kolme työtä olivat niin samankaltaisia. Käytettävyyttä näkyi enemmän kuin luovuutta. 1. palkinto meni Anne-Mari Kokkosen ja Heidi Urpalaisen työlle "Suurin niistä on rakkaus", jossa nähtiin mm. hienosti toteutettua nahkapalatekniikkaa. Itselleni työ jäi kokonaisuudessaan vähän hajanaiseksi, mutta työ oli tehtävänannon mukainen ja nähdyistä töistä sikäli parhaimmistoa. Sympaattisin työ oli mielestäni Elinan Laitisen "Vaarallinen juhannus", jonka sankarina seikkaili Tove Jansson muumeineen. Kokonaisuus oli hauska ja hyvin mallistollinen ja yhdessä asuista nähtiin hienosti toteututtuja kolmiulotteisia applikoituja ruusuja (termin oikeudellisuudesta en nyt mene takuuseen). Mielestäni olisi hauskaa nähdä moniosaisempi mallisto samalla teemalla, tekniikalla ja värimaailmalla toteutettuna.

Näytöksen jälkeen esiintyi Chisu kolmen biisin verran, Antti Tuisku oli harmillisesti kipeänä.

Illan päänäytös eli kaupallinen näytös oli mielenkiintoista katsottavaa. Päädyimme väliajalla seisomapaikoilta istumaan vapaille paikoille, joista näki kyllä aivan loistavasti. Harmillista, että kamerani on surkea, mutta parit aneemiset fiiliskuvat sain taltioitua.

Lopuksi esittäytyivät promootiomielessä Bitch Slap elokuvan tähdet, jotka ovat ilmeisesti aiemmin puputyttöilleet Playboyssa. Oli ihanaa nähdä läheltä, miten tavallisia kuolevaisia nämäkin neitoset ovat.

Parempia kuvia tapahtumasta on varmasti nähtävissä lukuisissa blogeissa, sillä paikalla oli tuhoton määrä muotibloggareita. Tapahtumaan sai ostaa myös lipun, jonka hintaa en paikalla olleena edelleenkään pysty käsittämään. Toivon, että jos joku maksoi lipustaan sen vaaditun 94€, sai hän myös jotain erityistä lisäkohtelua, niin kuin esimerkiksi istumapaikan ja goodie bagin. Tuntuu vain epäreilulta, että jos joku oikeasti maksoi sisäänpääsystä niin ison summan, kun paikalla ollut enemmistö oli kyllä ihan tavallista porukkaa ja varmaankin suurin osa oli päässyt tapahtumaan kutsun kautta.

Mutta ihan kivat bileet, mikäs siinä. Jatkokemut olivat Motelletissa, jonne olisi päässyt ilmaisella bussikuljetuksella. Minä lähdin ihan vain kotiin :)

Blandad. 2 vuotta!

Blandad. täyttää tänään jo 2 vuotta!

Huikeaa! Enpä olisi 2 vuotta sitten uskonut, että jaksan jatkaa tätä yhä edelleen. Aika on kuitenkin mennyt nopeasti ja blogien kasvava suosio saa edelleenkin jatkamaan omaa bloggailua. Tämähän on kivaa ja hauskaa, vaikka hetkittäin iskeekin suuri angsti ja tekee mieli painaa deleteä. Hyvässä parisuhteessa tarvitaan omaa aikaa, rauhaa ja tilaa ja silloin kun ahdistaa, otetaan hieman etäisyyttä. Sitten taas jaksaa jatkaa ja iloita niistä monista kivoista jutuista, mitä se tuo tullessaan.

2 vuotta sitten olin kutakuinkin juuri valmistunut, odottelin maisterijuhliani ja kävin töissä. Elämä ei ollut huoletonta, takana oli monta pettymystä, mutta tulevaisuus näytti toiveikkaalta. Taantuma oli vasta tuloillaan ja elettiin kulutusjuhlaa. Ostin lempparitakkini (jonka olenkin kuluttanut jo lähes puhki). Olin juuri osallistunut NRJ Fashion awards-kilpailuun ja Nelliina bongasi minut TV-taltioinnista ja otti yhteyttä. Olimme tuttuja lapsuudesta ja nuoruudesta, kotoisin samalta paikkakunnalta. Hänen kauttaan innostuin siis blogeista, vaikkei bloggaaminen ollutkaan minulle täysin uutta. Olin pitänyt blogia pienimuotoisesti kavereilleni. Sittemmin Blandad. on saanut rauhassa muotoutua ja muokkaantua omanlaisekseen sekamelskaksi, joka toivon mukaan muuttuu yhä. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Mielikuvallisesti pukeudutaan siis kimaltavaa kultaan, helmiin ja paljetteihin, avataan vino pino kauniita lahjapaketteja ja nautitaan kakkua, marenkeja ja vaahtokarkkeja. Ei sen tarvitse niin vakavaa olla.

Some technical problems

Teen mekkoa ja kärsin toteutuksellisista ongelmista. Googlasin, josko löytäisin jotain apukuvia ja löysin lähes omaa ideaani vastaavan lopputuloksen:

Jasmine Di Milon mekko.

Ihan täysin samanlaista ei ole tulossa, mutta idea on pohjimmiltaan sama: on pohjamekko ja sen päällä laskostettua kangasta. En ajatellutkaan ideani olevan täysin originelli, mutta nyt aloin miettiä onkohan tuleva mekkoni jo niin nähty? No jaa, toisaalta en jaksa nyt välittää asiasta sen kummemmin.
Omastani tulee paaaljon pidempi ja olkaimettomuus on vielä auki... voi olla että tulee hihatkin. Mutta teknisten ongelmien suhteen tästä oli hieman apua, en ole täysin hakoteillä.
Ei auta kuin jatkaa.

kuvat

Epistä?

Pikkujoulukauden myötä kaupoissa tuntuu olevan jopa ihan mielenkiintoisia vaatteita ja viikonloppuna saimme hetkellisesti nauttia Henkan uudesta yhteistyökumppanista, Jimmy Choosta. Mutta vain hetken, sillä aika pian näistäkin oli enää jämät jäljellä.

Täytyy hieman purnata, että jos olisin fanittanut tätä juttua enemmän kuin mitään, olisin ollut kyllä ihan totaalisen devastated lukiessani muotibloggareiden ja muiden olleen jossain hemmetin VIP-ostoillassa. Elämästä näköjään tehdään epäreilua ihan tahallisesti. Eipä sielläkään kai tunnelma kovin katossa ollut, mutta kuitenkin hieman paremmat mahkut saada haluamansa tuote? Vai tuotiinko samanverran tavaraa esiin myös varsinaisena ostopäivänä eli lauantaina? Whaeva. Sunnuntaina Kämpin Hennesillä ehti vielä hiplailemaan jäljelle jääneitä ja ehdottomat omat suosikit:

Harmaata ja sähkönsinistä, ah niin pehmeää mokkanahkaa. Olkoon se onnellinen, joka tällaisen omistaa :) Muuton en kyllä niin jaksanut innostua Jimmyistä... ihan jees mallisto, eipä kait siinä. Mutta ovathan nämä hienoja tapauksia, siis Henkan suunnittelijayhteistyöt.

Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. Acnen Ewa Larssonin Lindexille suunnittelema Affordable luxury -mallisto näyttää aika hyvältä.

Sanomista on kuitenkin tullut kokopolitiikasta, kun mallistoa tarjotaan vain S (36-38) ja M (40-42) koossa. Aluksi olin sitä mieltä, että mitä turhaa valitusta, eihän ole ensimmäinen kerta kun suunnittelijayhteistöissä koot loppuu nelikakkoseen, muistaakseni näin oli Karl Lagerfeld for H&M:n kohdalla. Mutta jos katsoo Lindexin nettisivuilla mallikuvia, en näe erityistä syytä miksei kokovalikoimaa olisi voinut laajentaa XS (32-34) ja L (44-46) koolla. Mielestäni mallillisesti vaatteet eivät ole niin ihmeellisiä, etteikö niitä olisi voinut tarjota astetta pienemmille/isommille. Jos ei ihan jokaista mallia, niin ainakin useampaa. Kai tässä on kyseessä kustannukselliset asiat (toki helpompaa ja edullisempaa tuottaa, kun kokoja on vain kaksi) ja epävarmuus siitä, riittääkö ostovoimaa XS ja L -kokoisten joukoissa? Jotain outoa tässä kuitenkin on, sillä Lindexin koot ovat hieman reilumpia ylipäätään kuin monen muun valmistajan ja yleensä kokoja perusmallistoista löytyy laajemmalla skaalalla, puhumattakaan isojen kokojen Generous-mallistosta: näin ollen uskaltaisin väittää, että Lindexillä löytyy asiakaskuntaa hieman isompien kokojenkin puolella. Ehkä kyseessä ovatkin siis imagolliset ratkaisut, joiden toivotaan tuovan uutta asiakaskuntaa (=muotitietoisia naisia, jotka ovat kokoa S tai M), mutta samalla unohdetaan kuinka tärkeää olisi pitää entiset asiakkaat tyytyväisinä? Näistä perusteista pitäisi siis nimenomaan tarjota myös niitä XS ja L kokoja? XS-koolla saataisiin ehkä houkuteltua uusia, nuorempia ja/tai pienempiä asiakkaita. Uskollisille L-kokoisille asiakkaille tarjottaisiin myös jotain uutta ja mielekästä.

No jaa, tiedä sitten mikä on toimivinta ja mikä ei. Ehkä Linden myydyimmät koot ovat juurikin ne S ja M. Mutta ajatustasolla voisi olla mielenkiintoista tarjota erikoismallisto, jossa kokoina olisivat vain XS ja L, siinä olisi jo haastetta suunnittelijallekkin :D

Eiiiiiiii jaksa ajatella enempää.

kuvat H&M ja Lindex

Monki calling

Ensi kuussa Tukholmaan!!!!!!!!!!!!!!!!!
Energiataso on kyllä niin alhaalla, että ajatus edes pienimuotoisesta maisemanvaihdosta tekee hyvää. Varsinkin kun reissu sijoittuu juuri joulua edeltäville päiville :)
Jeij!

Pienet Monki-fiilistelyt:

On muuten ihan törkeää tuuria, että edestakainen matka Tukholmaan kustantaa 10€! Ei juuri mitään! Can't wait!

P.S Haluan tuon huivin. www.monkiworld.com/se

Halvennusta

Tänään ja huomenna on Fidoilla mylläkkäpäivät, kaikista hinnoista -50%!

Eikä tämä ole maksettua mainontaa, vaan halusin vaan jakaa halpojen hintojen ilosanomaa :)
Minä menen, menkää tekin!

Semmosta tällä kertaa

Hahaa, pakko vielä päästä ruotimaan uusinta Muodin huipulle -jaksoa näin tuoreeltaan. Vieraana ihana Jenni Vartiainen, joka oli esiintymisasua vailla.

Ensimmäiseksi pakko taas päästä sanomaan: TEHTIINKÖ TAAS YKSI MEKKO LISÄÄ? KYLLÄ!!! Voisko nyt keksiä seuraavaksi jo jotain muuta???

Täytyy sanoa, etten ollut tällä kertaa yhtään samaa mieltä voittajasta. Katrin asussa oli kivaa keltainen väri. Muuten se oli mielestäni kamala suttukasa. Mekko oli TAAS aivan liian lyhyt, ei istunut yhtään ja se vetoketju näkyvillä selässä... eeiiijjjj. En käsitä, miksei mekko voinut olla yhtään pidempi, koska jos se olisi ollut 10cm pidempi, se olisi siltikin ollut todella lyhyt. Ja mikä juttu se tyllikasa oli...?

Katrihan on varmasti sympaattinen tyttö ja taitavakin kaikin puolin, mutta kieltämättä täytyy sanoa, että kanssakilpailijoiden kritiikki siitä, että joitain suositaan, näyttäisi olevan ihan totta. Olisi mukava nähdä Katri kaavoittamassa, vaikka kuinka tykkääkin muotoilla, alkaa se jo ainakin minua kyllästyttää. Muotoiltuja mekkoja toinen toisensa perään. Suomessa usein ihastutaan yhteen tekijään, joka saa päästää käsistään kaikkea, vailla minkäänmoista kritiikkiä. Ihastelijat vaan taputtavat käsiään yhteen ja hokevat ihanaa-ihanaa-ihanaa. No, Jennihän se itse valitsi mitä päällensä tahtoisi laittaa, eikä siinä mitään jos lopputulos miellytti häntä itseään. Mutta minun mielestäni se ei ollut hienoin mekko ollenkaan.

Itse pidin eniten Mirkan mekosta. Kangas oli kaunis, toteutus hieno ja lopputulos tyylikäs. Itse esiintyisin siinä mieluusti. Mutta kukin tyylillään ja minähän en ole esiintyvä artisti :D

Olen lukenut jonkin verran muista blogeista Mertin disautusta. Täällä taas Mertistä tykätään ja kovasti, kerta kerran jälkeen. Piste. Tyllihörselöitä ja kukkahörselöitä. Pidän ja pidän. Toki kaikkien ei tarvitse tykätä, mutta minä tykkään. Kaverini sanoi hienosti "Mertin tyyli on tosi ranskalainen." How cool is that? Ja jätkä on vasta 18. Jos on jotain sanottava, olisin itse ehkä himmaillut helmatyllien kanssa ja stailaus oli aika kova, vähän siinä rajalla että onko jo liian synkeä.

Kisa alkaa olla jo niin pitkällä, että tekijöiden maneerit tulevat esiin. Esimerkiksi taas kerran Jarno teki todella runsasta ja ei niin imartelevaa ja Antilla nähtiin kuumaliimapyssy kätösissä ja selkään vedettiin taas nyöritys. Ei siinä, Antin hommassa oli jotain jännää mistä pidin, mutta Antin tarinointi alkaa kohta jo karata käsistä. On mahtavaa seurata, miten vilpittömästi joku voi tykätä omista töistään niin paljon :D Marian mekossa oli jotain outoa meneillään, vaikka kangasyhdistelmä näytti kivalta. Olgan työ ei ollut huono, ehkä vähän suttuinen ja keskeneräinen tosin, mutta tausta-ajatus ei ollut niin huono mitä annettiin ymmärtää.

Ihmettelen, että jos kilpailijoille annetaan budjetiksi 200€, niin miksei sitä huomioida arvosteluissa mitenkään? Se on kuitenkin ihan tuntuva summa matskuihin ja sillä hinnalla saisi jo vaikka mitä, ainakin yhtä mekkoa ajatellen. Esim. pari metriä hyvälaatuista silkkiä tai vaikka 10m jotain halvempaa. Jenkkiversiossa budjetteja on huomioitu tuomaroinneissa ja huomautettu jos jokin asu ei näytä vaikkapa tarpeeksi arvokkaalta tai jos vastaavasti pienellä budjetilla on saatu aikaan jotain kalliin näköistä. Tässäkin taas se Keisarin uudet vaatteet -meininki: kukaan ei tunnu muistavan, kuinka paljon rahaa niihin matskuihin käytetään, kun lopputuloksena on joku ylilyhyt olkaimeton mekko, johon ei nähtävästi edes kovasti kangasta mennytkään ja lopputulos näyttää suttuiselta.

Ja lopuksi: mikä juttu tämä oli, että kilpailijat lopettivat työt vartin yli kuusi? WHAT? Ja mitä he tekivät loppuajan, makoilivat asunnollaan? Jos työaikaa olisi annettu vaikka klo 24 asti, oltaisiin ehkä nähty mielekkäämpiä lopputuloksiakin. Kai tässäkin säästettiin tuotantotiimin kustannuksia, olihan se tärkeämpää että saatiin extrapoika Janne Pariisiin hassuttelemaan.
Höh.

kuvat

Peltipurkkikokoelma

My precious tin can collection. Ajattelin että voisi olla hauska esitellä kokoelma kokonaisuudessaan. Retropurkkeja, Aarikkaa, teepurkkeja, koristepurkkeja, Pauligin purkkeja, mainospurkkeja, kahvipurkkeja.

Kiinalaiskuvioidut perinteiset teepurkit. Nämä ovat tämän hetken keräilyprioriteetti nro. 1

Alfa tea -purkki lapsuudenkodista, toiset eri kirppareilta.

Pinkkikukkapurkki kirpparilta, Aarikan pinkki sirotinpurkki kirpparilta (jokapäiväisessä käytössä suolasirottimena), Sanna Annukan kuvittama Paulingin purkki äidiltä, teepurkit eri kirppareilta.

Ruusupurkit mummolasta, kahvipurkkeja alunperin. Näitä tuotiin tuliaisiksi kun tultiin kyläilemään eli niissä oli "tuliaiskahvia". Kukka- ja hedelmäkuosipurkki kirpparilta.

Mainospurkkeja eli kylkiäispurkkeja: Kellogg's purkin sai, kun osti yllättäen corn flakeseja. Gille Kakor -purkin sai kun osti kaurakeksejä. Molemmat purkit ovat kooltaa isoja ja saatu äidiltä.

Pauligin perinteinen Paula-purkki äidiltä, kirppislöytönä. Hauskasti kuvioitu kahvipurkki kirppislöytö.

Aarikkaa punaraidallisena. Oikeanpuolimmaiset ovat Marianne-karkkipurkkeja, ilmeisesti nekin valmistettu samassa paikassa kuin Aarikan purkit, koska ovat kooltaan ja malliltaan täysin samoja. Aarikat lapsuudenkodista, kuin myös toinen Marianne-purkeista - toisen olen ostanut kirpparilta.

Aarikkapurkkeja vihreänä. Pienin on sirotinmallia ja kirppislöytö, loput lapsuudenkodista.

Kukka- ja raitapurkit Aarikkaa. Kukkapurkkeja on muuten kaksi, missä se toinen mahtaa olla?

Pallopurkit olen saanut isältä, toisessa hän säilytti ruuveja :D

Oranssi mustakuvioinen purkki Aarikkaa ja sydänpurkki ei ole. Molemmat kirppislöytöjä.


Englantilaisia purkkeja etnohenkisin vivahtein. Molemmat kirpparilta.


Klaus Haapaniemen kuvioimat Taika-pelti loota Iittalasta ja Pauligin keräilykahvipurkki viime vuodelta.

Suurin osa purkeista ovat ihan arkikäytössä: säilytän niissä kahvia, teetä, mausteita, jauhoja, ryynejä, kuivaruokia, koruja, nappeja, kynsilakkoja, lankoja, ompelutarvikkeita, särkylääkkeitä, laastareita, tamponeja, kyniä ja kaikenlaista sälää. Niitä on ripoteltuna ympäri kämppää koristeeksi ja tungettuna kaappeihin säilytystarkoituksiin. Ehkä näitä on sen takia tullut puolivahingossa keräiltyä, koska niillä on selkeä funktio, mutta ne ovat samalla kivoja katsella sekä yleensä edullisia ostaa. En ikinä osta kalliita (yli 5€:n purkkeja) kirpputorilta, koska se on mielestäni riistoa. Olisi kiva kerätä oikein vanhoja purkkeja ja niitä on jonkun verran tarjolla, mutta ovat niin kalliita, etten piheyksissä raaski ostaa.