Olin eilen NRJ Fashion awardseissa Kaapelitehtaalla. Kutsu tuli kaverin kautta avecina.
Menin tapahtumaan hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Ensinnäkin, olin ommellut itselleni uutta mekkoa tilaisuutta varten ja tuossa aiemmin tällä viikolla tuskailin laskostuksen kanssa... mekon kanssa kävi niin, että sain loihdittua upeat laskokset ja olin mekkoon todella tyytyväinen, kunnes laitoin sen päälleni - vain todetakseni, että kaunis mekko ei sovi minulle yhtään. Ei siis auttanut muu, kuin purkaa laskokset ja päätyä ihan muuhun lopputulokseen. Olin todella pettynyt itseeni. Fiilikset eivät siis olleet mitä parhaimmat lähteä muotitapahtumaan, kun on epäonnistunut itseensä suunnittelijana ja ihmisenä (heitin myös pienet ulkonäkökriisitykset samaan syssyyn). Blääh.
Itse tapahtuma oli kerännyt paikalle huikeasti väkeä. Tarjottavana oli punaista boolia ja sushi-noutopöytä, nam. Illan ohjelma alkoi NRJ Design awards palkinnonjaolla, joka on siis Ikean sponssaama huonekalusuunnittelukilpailu alan opiskelijoille. Voittotyö oli hieno, mutta huvittavaa oli se, että yksi kisan tarkoituksista oli saada suomalainen suunnittelija Ikealle ja voitto meni kuitenkin kansainväliselle opiskelijalle :D
NRJ Fashion awardsin teemana oli tänä vuonna Heroes. "Kilpailutehtävänä on suunnitella kolmen asun mallisto kunnianosoituksena omalle sankarillesi. Yksi asuista tulee olla näyttävä fantasia- tai juhla-asu ja kaksi muuta siitä johdettua kaupallista asua samalle sankarille eri elämän tilanteeseen. Kilpailussa arvioidaan ensisijaisesti luovuutta, taiteellista kokonaisuutta, vaatteiden toimivuutta, uusia ratkaisuja ja materiaalien innovatiivista käyttöä."
Kilpailunäytös oli kokonaisuudessaan keskitasoa, sillä mielestäni aiempina vuosina on nähty vaikuttavampia töitä ja sykähdyttävämpiä kokonaisuuksia. Olisin kaivannut enemmän sitä fashionia ja draamaa. Nyt nähdyt työt näyttivät hyvin paljon lähinnä kokeilevilta koulutöiltä tai sitten vastaavasti valmisvaatteilta ja monessa kilpailutyössä oli todella vaikeaa erottaa, mikä kolmesta oli fantasia-/juhlapuku, koska kaikki kolme työtä olivat niin samankaltaisia. Käytettävyyttä näkyi enemmän kuin luovuutta. 1. palkinto meni Anne-Mari Kokkosen ja Heidi Urpalaisen työlle "Suurin niistä on rakkaus", jossa nähtiin mm. hienosti toteutettua nahkapalatekniikkaa. Itselleni työ jäi kokonaisuudessaan vähän hajanaiseksi, mutta työ oli tehtävänannon mukainen ja nähdyistä töistä sikäli parhaimmistoa. Sympaattisin työ oli mielestäni Elinan Laitisen "Vaarallinen juhannus", jonka sankarina seikkaili Tove Jansson muumeineen. Kokonaisuus oli hauska ja hyvin mallistollinen ja yhdessä asuista nähtiin hienosti toteututtuja kolmiulotteisia applikoituja ruusuja (termin oikeudellisuudesta en nyt mene takuuseen). Mielestäni olisi hauskaa nähdä moniosaisempi mallisto samalla teemalla, tekniikalla ja värimaailmalla toteutettuna.
Näytöksen jälkeen esiintyi Chisu kolmen biisin verran, Antti Tuisku oli harmillisesti kipeänä.
Illan päänäytös eli kaupallinen näytös oli mielenkiintoista katsottavaa. Päädyimme väliajalla seisomapaikoilta istumaan vapaille paikoille, joista näki kyllä aivan loistavasti. Harmillista, että kamerani on surkea, mutta parit aneemiset fiiliskuvat sain taltioitua.
Lopuksi esittäytyivät promootiomielessä Bitch Slap elokuvan tähdet, jotka ovat ilmeisesti aiemmin puputyttöilleet Playboyssa. Oli ihanaa nähdä läheltä, miten tavallisia kuolevaisia nämäkin neitoset ovat.
Parempia kuvia tapahtumasta on varmasti nähtävissä lukuisissa blogeissa, sillä paikalla oli tuhoton määrä muotibloggareita. Tapahtumaan sai ostaa myös lipun, jonka hintaa en paikalla olleena edelleenkään pysty käsittämään. Toivon, että jos joku maksoi lipustaan sen vaaditun 94€, sai hän myös jotain erityistä lisäkohtelua, niin kuin esimerkiksi istumapaikan ja goodie bagin. Tuntuu vain epäreilulta, että jos joku oikeasti maksoi sisäänpääsystä niin ison summan, kun paikalla ollut enemmistö oli kyllä ihan tavallista porukkaa ja varmaankin suurin osa oli päässyt tapahtumaan kutsun kautta.
Mutta ihan kivat bileet, mikäs siinä. Jatkokemut olivat Motelletissa, jonne olisi päässyt ilmaisella bussikuljetuksella. Minä lähdin ihan vain kotiin :)
4 kommenttia:
En allekirjoita tota "nam" sanaa :-) Boolia loppui ennen kuin jokainen vieras oli saanut sitä (booli ei ehkä edes oikea sanavalinta, kaatoivat suoraan viinapullosta muovimukiin ja mehua päälle?) ja sushista ei tosiaankaan pidä kaikki, veikkaisin että ehkä 25% vieraista olivat raan kalan ystäviä. Että vähän outo ruokavalinta :-)
No mä aattelin että yritän ees kuulostaa positiiviselta:D (siks toi nam :D) enkä alkanu eritteleen kaikkia pieniä epäkohtia, mitä tapahtumassa oli.
Oli varmaan laskettu, että sitä juomista riittää kaikille se yks muki ja sitkun ihmiset toki santsaa niin osa jää ilman.
Oot täysin oikeessa siinä, että ruokavalinta oli harmillisen yksipuolinen,jos aattelee niitä jotka ei tykkää/saa syödä kalaa ollenkaan, mietin itseasiassa tota ihan samaa. Oli siinä kasvisvaihtoehtoa tarjolla, mutta jäähän sä vähän yksipuoliseksi kokonaisuuden kannalta. Lisäks olisin kaivannut lisää ottimia, esim. wasabia oli tosi hankalaa annostella puikoilla.
Mulla oli kuitenkin nälkä ja tarjoilut uppos, mutta ilmeisesti kaikille sushin ystävillekkään ei maistunut. eli seuraavaan kertaan järkkääjien kannattais miettiä ruokapolitiikkaa, ja palkata lisää henkilökuntaa niin narikkaan kuin baaritiskeille.
oon jotenkin tosi järkyttynyt tuosta suunnittelijoidenkin tasosta, jälkikäteen katsellut kisa-asut netistä ja ei ne nyt kovin kummoisia olleet, arkisia jopa. Eli oot ihan oikeassa että aiemmin nähty paljon upeampia luomuksia... niinkun vaikka pari vuotta sitten ;) Se mikä erityisesti pisti silmään oli että monessakin mallistossa oli käytetty vetoketjuja, joka on kyllä tavallaan tätä päivää, mutta aika kulunut idea jo koska jokaisessa hennesvaatteessa löytyy vetskaa jos toistakin. Kuvittelisin että mallistojen pitäisi olla ennemmin tulevaisuutta...?
Ja hurjasti onnea 2v. Blandad!!
Kiitos!
Arkinen on aika hyvä sana kuvaamaan mallistoja. Mä en erityisemmin tietoisesti halua lähteä ruotimaan yksittäisiä asuja sen kummemmin, mutta on ihan totta, että vetoketjut on jo aika nähty juttu. Kilpailut on siitä hyvä juttu, että voi lähteä kokeilemaan omia rajoja ja uusia juttuja. En tykkää yhtään omista parin vuoden takaisista asuista yhtään, ne on omasta mielestä aika kaameita, mutta sinä vuonna taso oli korkea enkä kokenut hävinneeni huonommille vaan päin vastoin. Fashionia jäin kaipailemaan ja uusia, tulevaisuuteen tähtääviä juttuja, enkä niinkään niitä koulutöitä, joita näkee varmaan kaikissa koulujen näytöksissä.
Lähetä kommentti