Onks tää nyt vähän tylsä?

Nettiyhteydessäni on vähän häikkää, mutta ajattelin että voisin kirjoitella jotain parista viimeisistä Muodin huipulle jaksosta. Kaikki varmaankin ovat viettäneet unettomia öitä odottaen kommentointejani :D Hah! No ei vais, mutta lämpimikseen voisi jotain aiheesta kirjoitella (ja ilman minkäänlaista kuvamateriaalia, koska se ei nyt onnistu), vaikka periaatteessa en ole missään vaiheessa aikonut ottaa sarjan ruotimista tavaksi.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olen ollut hieman pettynyt Jaakko Selinin mentorointiin. Jaakko on sympaattinen henkilö ja hyvä juontaja, mutta jonkinlaisena ohjaavana hahmona hän jää vaisuksi. Tietenkään KUKAAN ei voi korvata maailman ihaninta Tim Gunia, mutta toivoisin kilpailijoiden saavan hieman napakampaa taustatukea. Toisekseen alan hermostua tuomari-Anssin "No onks tää nyt vähän tylsä?" arviointiin. Tylsyys ei ole ainoa kriteeri, millä kilpailutyötä voidaan arvostella ja varsinkin kun se "tylsä/ei tylsä" jaottelu on jokaisen oma henkilökohtainen mielipide. Esimerkiksi ompelutyötä, siisteyttä ja hyvää makua voisi käyttää arvosteluperusteissa jos ei muuta keksi. Välillä tuntuu, että tuomarit eivät uskalla arvioida töitä, vaan vetävät silkkihanskat kätösiinsä ja hipsuttelevat "no tota tossa sun työssä on nyt vähän jotain kummallista... ja lisäks se on vähän tylsä". Mielestäni hyvä, rakentava ja hetkittäin jopa tiukka kritiikki on paikallaan, varsinkin jos kyseessä on kilpailu, johon osallistuja on itse hakeutunut. Käsittääkseni sinnehän mennään myös oppimaan jotain uutta?

Toivoisin, että kilpailutehtävät syventyisivät pikku hiljaa. Tähän asti meininki on ollut kovasti sellaista vaatetusopiskelijoiden ykkösvuosikurssia muistuttavaa, eli siis hajanaisia, mutta yksitoikkoisia tehtävänantoja (suunnittelu iltapuku/cocktailpuku/joku muu mekko) ja jo useampi "käytetään jotain valmista annettua materiaalia/muokataan kierrätysmatskua". Annetuissa materiaaleissa ei ole sinällänsä mitään vikaa, eikä kierrätyksessäkään, mutta se ei varsinaisesti kerro kilpailjan esimerkiksi väri- ja sommittelutaidosta tai materiaalituntemuksesta, jotka kuitenkin ovat suunnittelijalle olennaisia "työvälineitä". Hajanaisilla tehtävillä siellä kouluissakin harjoitellaan aluksi, että saadaan tuntumaan tekemiseen, mutta mielestäni tässä kilpailussa pitäisi olla jo enemmän ammattimaisempi meininki. Torstain kilpailutehtävässä hyödynnetään ilmeisesti Olivia-lehden sivuja?

Mitä jos sen jälkeen annettaisiin jo kunnollinen, oikeasti vaativa tehtävä?

Kilpailutöitä en yksittäisinä lähde rankkaamaan, koska mielestäni en ole paras sanomaan mikä nyt on hyvää ja mikä ei. Tuomariston kanssa olin samaa mieltä Mertin voittoisasta neuleasusta, se nyt vaan oli niin magee. Viime kerran voittajan, Marian, puolukkamekko ei iskenyt minuun oikein mitenkään, näytti mielestäni arkiselta cocktailmekoksi. Yleisesti kilpailijoita arvostellessa ihmettelen usein a) miksi pitää tehdä niin lyhyitä mekkoja b) miksi pitää ämpätä niin jumalattomasti asiaa ja kangasta samaan vaatteeseen. Kaikenlaisia suttukasoja nähdään kyllä, mutta pituudessa kangasta/materiaalia säästellään. Mutta toki aika on rajallinen, suorituspaine valtava ja työrauha minimissä, annettujen rajojen puitteissa kilpailijat ovat kuitenkin onnistuneet mielestäni luomaan hetkittäin tosi hienojakin juttuja. Yritysyhteistyöt ovat aina mielenkiintoisia, mutta esim. viime jaksossa yhteistyössä ollut Fazerin puolukkasuklaa ja sen pohjalta luotu tehtävänanto oli lähtökohdiltaan taas aika perinteinen. Että kun me nyt ollaan täällä Suomessa ja meillä on tämä pohjoinen luonto ja puolukka, niin voitais sitten tehdä cocktailmekko jossa inspiraationa olisi sitten se pohjoisuus ja puolukan väri.

Sanonpahan vaan, että kouluaikana ykkösvuosikurssin joka ikisen annetun tehtävän aiheena oli pohjoinen luonto, oltiinhan Rovaniemellä. Siinä alkoi aika pian kyllästyttää.

Kahden viimeisen jakson putoamiskohtalot ovat olleet ihan toistensa vastakohtia. Helyn putoaminen aiheutti järkyttävää myötähäpeää: miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin käsittämättömän lapsellisella tavalla? Antti P:n putoaminen oli liikuttavaa katseltavaa, rehellisen sympaattinen tyyppi, vaikka kilpailutyö olikin selkeästi huonoin. Lopulta kyseessä on kuitenkin vain yksi kilpailu, joka ei kerro ehdotonta totuutta siitä, kuka on Suomen paras suunnittelija ja tulevaisuuden toivo. Mutta jos minun pitäis valita ohjelman perusteella, palkkaisinko Antti P:n vai Helyn... taitaisin soitella ennemmin Ouluun.