Who needs new clothes, when you can have more stuff to your home

Viikonloppu on sujunut ihan mukavasti. Eilinen päivä meni yhtä proggista tehdessä varsin sutjakkaasti  ja illalla kävin vähän notkumassa parissa baarissa parin punkkulasin verran. On kyllä ihan piristävää käydä vähän istumassa ja ihmettelemässä meininkiä. Ongelmaa tuotti kyllä taas pukeutuminen, koska en omista mitään kivoja baariasusteita.

Tästä pääsemmekin kätevällä aasinsillalla juttuun, jonka olin jo vähän niinkuin unohtanut. Nimittäin Henkan kotimalliston tyynyliinaan, jonka kotiutin jo viime vuoden puolella nettikaupasta.

Ah, on se vaan niin hieno. Tykkään noista naisfiguureista ihan törkeästi. Kätevää siis hankkia kivoja tyynyliinoja kotiin ja käydä ihmisten ilmoilla sitten aina vaan niissä samoissa kulahtaneissa releissä. Tyynyliina käy aika passelisti muihin sohvatyynyihin tai on vastaavasti käytettävissä ihan nukkumiskäytössäkin. Sininen tyyny on ommeltu Ivanan kankaasta, mustavalkea Ikeasta.

Purkkikokoelma kasvoi taannoin myös pyöreällä yksilöllä.

Kaverini toi kerran tullessaan rasiallisen buttercookieseja. Ele oli mahtava ja jotenkin niin retro! Rasiassa on ihanaa mummofiilistä ja keksitkin teki kauppansa.

Verta, hikeä ja t-paitoja

Ylellä on alkanut neliosainen sarja "Verta, hikeä ja t-paitoja", joka dokumentarisoi kuuden brittinuoren matkaa muotivaatteiden tuotannon juurille Intiaan. Heidän matkansa tarkoitus on havaita koko tuotantoprosessi ja osallistua siihen ja elää samanlaisissa oloissa, kuin muutkin työntekijät. Hyväosaisille nuorille tulee yllätyksenä millaisissa oloissa töitä tehdään ja miten paljon kovaa työtä halpismuotivaatteiden tekeminen vaatii. Katsoin kaverin kehotuksesta uusintajakson telkkarista ja löysin ensimmäisen osan Ylen Areenalta.

Ohjelma on hyvin tehtyä ja koukuttavaa katsottavaa. On mielenkiintoista ja jopa raivostuttavaa seurata, miten väliinpitämättömiä, tietämättömia ja avuttomia ohjelman brittinuoret ovat (mutta varmasti samantyyppisiä ihmisiä löytyy myös Suomesta). Toinen pojista, Richard, suuttuu totaalisesti huonoon systeemiin kakkosjaksossa, kunnes alkaa pikku hiljaa tajuta, että köyhyys ei ole aina vain ihmisen laiskuutta vaikuttaa omiin asioihin. Tehtaiden työtahti on kova ja palkkaa maksetaan vähän. Ansaitut rahat käytetään elämiseen ja sekin riittää juuri ja juuri. Ihmiset tulevat kaukaa työskentelemään tehtaisiin, nukkuvat ompelusalin lattialla ja lähettävät ansaitsemansa rahat perheilleen. On todella outoa, että pari nuorista tuntuu kääntyvän systeemiä vastaan ja ensimmäinen reaktio on suoranainen inho paikallista elämää kohtaan. Toisaalta reaktio on varmasti hyvin normaali - ehkä jotkut kääntyvät vastaan, kun toiset taas alkavat voida henkisesti pahoin ja tuntea raastavaa sympatiaa.

Ohjelma on koskettavaa, hetkittäin surullista ja ajatuksia herättelevää katsottavaa, käykää ihmeessä katsomassa mahdollisimman pian jo nähdyt jaksot Yle Areenasta, jos olette missanneet sarjan niin kuin minä. Muulloin ohjelmaa voi seurata keskiviikkoisin TV2 klo 20 ja uusintana perjantaisin klo 15.05.

Sinällänsä ohjelmassa nähtävä tuotantoprosessi ja työntekijöiden elinolosuhteet eivät tulleet itselleni täytenä yllätyksenä, mutta on silti vakavaa katsottavaa millaisessa globalisaatioketjussa olemmekaan mukana. Jos minä ostan edullisen vaatteen kaupasta, on siihen sitä ennen nähty aivan uskomaton aika, vaiva ja työ suunnittelusta tuotantoon ja kuljetukseen, markkinointiin ja jälleenmyyntiin - unohtamatta kuitenkaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat jossain määrin prosessissa mukana.

Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Well, at least the weather is great

Tällä viikolla olen taas kerran tehostanut työnhakua. Tuloksetta. En silti kuitenkaan ajatellut valittaa aiheesta sen enempää, koska se ei millään tavoin helpota jo ennestään surkeaa tilannetta.

Mukavampaa miettiä mukavampia ajatuksia.

Suurena kahvinystävänä minusta on tullut myös aikaa myöden totaalinen kahvimukisnobi. Mietin aamuisin, millä mukilla haluan aloittaa päivän. Viime aikojen suosikkiasemaa ovat vaihdellet Muumeista joululahjaksi saatu Tuutikki ja aiempi Mymmeli. Vanhempien luona kyläillessä on kamalaa, jos kahvin joutuu juomaan rumasta mukista.

                         

Keskiviikkona kyläilin perhetutun luona ja vierailu oli todella piristävä. Kyseessä on vanha nainen, joka asuu vuokrayksiössä takanaan paljon elettyä elämää, hyviä ja huonoja aikakausia. Ikäpolvensa edustajaksi hän on kuitenkin matkustellut ja juttelimme mm. Pariisista ja Roomasta. Hän tarjoili ruokaa ja kahvia. Jälkkärikiisselit syötiin Lontoon kirppikseltä löydetyistä posliinikipoista, kahvit juotiin hauraista koristeellisista kahvikupeista. Sain häneltä vinon pinon vanhoja levyjä, joista hän halusi eroon... ja tietysti itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Olen tottunut liian hyvälle, sillä olen aina saanut perinteisiä riisi- ja perunapiirakoita, koska mummoni on kotoisin Karjalasta ja suuri osa hänen tuttavistaan myös. Sanomattakin on selvää, että itsetehdyt piirakat voittavat aina kaupasta ostetut...

Olen maailman huonoin poseeraaja (kiitti tosta naamasta ja ilmeestä) , mutta halusin näyttää miten pukeuden jatkuvasti - siis lappineuleeseen. Mukava, sopivasti väljä, lämmin ja kaunis. Tuuletin tätä muuten yhden yön parvekkeella pakkasessa ja neuleesta tuli taas kuin uusi. Kannattaa hyödyntää pakkaset ja lumikinokset, myös lumipesu tekee villavaatteille silloin tällöin hyvää.

Eilen kävin ottamassa sikainfluenssarokotteen ja lenkkeilemässä kirpsakassa talvisäässä. Nautin yhä pakkasista, vaikka monen muun systeemin nämä ilmat alkavatkin jo käydä.

Sweet, cool, colours and fun

kuvat Ffffound

Pablo honey

Kävin viimein katsomassa Picasso-näyttelyn. Eihän tänään ollutkaan kuin toiseksi viimeinen näyttelypäivä, huom. jatkoajalla. En tiedä miksei ole tullut mentyä aiemmin, ei olisi ehkä tarvinnut jonottaa sitä 25 minuuttia -15 asteen pakkasessa.

Näyttely oli varsin antoisa. On aina mielenkiintoista nähdä niitä ei niin tunnettuja töitä, luonnoksia, valokuvia... kummasti syventävät käsitystä taiteilijasta, jolla on kuitenkin niin suuri statusasema. On myös huvittavaa kuunnella tavistaidekriitikkojen spekulointia ja syväluotaava teosanalyysiä sivukorvalla.

On mielenkiintoista avata kaikki aistit ja antaa omien mielikuvien tulla ja syntyä: jostain teoksesta en pidä alkuunkaan, jossain voi olla kaunis sävy yhdessä nurkassa - ja joku teos on mielestäni nerokkuuden huippu, kun taas jonkun teoksen kömpelyys naurattaa. Parasta on tutkia teoksia mahdollisimman läheltä, tarkastella tekniikkaa, nähdä miltä värit oikeasti näyttävät. Miettiä, kuinka se nyt joskus teki just tätä työtä, mitä se silloin ajatteli ja millaista aikaa silloin elettiin. Hassua oli, että värikkäimmistä töistä tuli mieleen graffitit... ehkä mielleyhtymä perustuu juurikin kirkkaisiin väreihin, pyöreisiin muotoihin ja rajaaviin mustiin viivoihin. Tärkeintähän itselleni Picassossa on tyyli ja sen ilmaisun vapaus, joka antoi tilaa monelle muulle uudelle jutulle.

Nyt äitinikin on varmasti tyytyväinen, että kävin katsomassa näyttelyn - hän on nimittäin patistanut minua menemään sinne jo koko viime syksyn. Ollessani Oriveden opiston kuvataidelinjalla, teimme eräällä öljyvärimaalauskurssilla taidekopiot. Kopio klassikkomaalauksesta on hyvin perinteinen kuvaamataitoa kehittävä työaihe, jossa opetellaan sommittelutaitoa ja maalaustekniikkaa. Mitään sen kummempaa ajattelematta valitsin kunnianhimoisesti omaksi klassikkotyökseni Picasson Avignonin naiset. Jälkeenpäin ajatellen olisin ehkä voinut valita jotain vähän helpompaa... mutta sain lopulta (hirveän määrän kiukuttelua sisältäneen ) viikon jälkeen aikaiseksi ihan kelvollisen kopion kyseisestä työstä.

Taulu on isoin tekemäni ja ainoa, joka roikkuu esillä lapsuudenkodissani - ei tosin erityisen näkyvässä paikassa. Tästä syystä äitini (joka ei ole mikään suuri taiteentuntija) siis olettaa, että Picasso on suurin innoittajani ja jaksaa jauhaa kuinka "se sun maalaustyyli on sinne samaan suuntaan päin". HAH :D Olen tästä jutusta saanut niin monet hyvät naurut. Ylläolevassa kuvassa on siis osa minun kopiostani.

Oikea Avignonin naiset on hieno teos, jonka tasoon oma kopioni ei pääse edes lähelle, mutta kaikesta huolimatta se on ihan kiva sisustustaulu ja tuo mieleen monta hyvää muistoa. Oikeastaan koko sen keväisen viikon (eli 4 päivää) jonka aikana tein sitä... miten kirkkaana aurinko paistoi ja miten paljon tuskaa ja epävarmuutta maalaamiseen liittyi. Opistoaika oli erittäin hauskaa ja mielekästä aikaa, mutta tulevaisuus siintyi erittäin avoimena ja epävarmana. Kopiotaulullani on siis minulle erittäin suuri tunnearvo, mutta se opetti myös katsomaan Picasson töitä eri tavalla. Sommitelma, tekniikka, värit... Eräs samalla linjalla ollut tyttö sanoi tuolloin, kun tauluni oli suhteellisen valmis,  "ajattele miten hieno työ tää olisi, jos se olisi sun oma aihe?"

Niinpä.

Love music angel baby bag

Harajuku Loversin puuvillainen shopperi lähtisi Asokselta hintaan 35£.

Ihan mahdottoman soma kassi! Erityisesti minua ihastuttaa nuo somat geisha-hahmot.

I love my blog

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Monet ovat vastikään liittyneet bloglovin'iin, koska blogilistaan ei ole aina luottamista. Muistin, että olen kirjautunut joskus kyseiseen palveluun, joten ehkä olennaista kertoa siitä myös muillekin :D

Sometimes even I succeed

Tässäpä nyt siis valmiina se toinen mekko, jonka tein morsiamen siskolle. Oikeastaan luonnossa mekko on paljon tummempi, pitsiosio saa mekon näyttämään mustemmalta, mutta kuvissa salama valaisee mekkoa hieman liikaa. Harmillista, sillä en huomannut kiinnittää asiaan huomiota ottaessani näitä kuvia, etuosan vedostukset näyttävät nyt hirveältä ruttukasalta, vaikka oikeasti menevät nätisti. En saanut käsiteltyä valoisuuksia tyydyttävästi Photoshopissa, joten nyt mennään näillä.

Mekko on siis olkaimeton, kellohelmainen satiinipläjäys, jonka yläosaan on ommeltu mustaa pitsiä, jonka sitten vedostin, laskostin, muotoilin jotta siitä tulisi epäsymmetrinen ja painopiste olisi  oikealla sivulla (eli kuvissa vasemmalla). Tästä syystä pitsiosion helma on leikattu myös epätasaiseksi.

Helma toimi oikein mukavasti ilman minkäänlaista kohottavaa alushamettakin ja muutenkin mekko oli "hyvää tuotantoa" ainakin omasta mielestäni.

It's a nice day for a white wedding, it's a nice day to start again

Eilen vietettiin siis lapsuudenystävän häitä. Sää oli huikaisevan kaunis ja morsian vielä kauniimpi.

Oli ihana tapa aloittaa juhlapäivä menemällä kampaajalle ja meikattavaksi Pointiin. Ensinnäkin kokemus oli superrentouttava, mutta parasta oli saada kampaus ja meikki joka pysyi koko päivän. Tuli fiilis, että voi kunpa näin voisi tehdä paljon useammin.

Muutenkin kaikki sujui hienosti ja kaasoilustakin selvittiin kunnialla. Juhlat olivat ihanat ja tunnelmalliset. Häälahjaksi hommasimme porukalla dragartisti Jukka K.:n, jonka esitys oli ihan superhauska, hääpari ja vieraat nauroivat sydämensä pohjasta.  Elämyslahja on muutenkin varteenottettava vaihtoehto pitkään yhdessäolleelle parille, joilla on jo kaikkea, vaikka täytyy kyllä myöntää että tällä kertaa saimme hieman alennusta esiintyjästä hyvien suhteiden vuoksi.

En ollut 100% tyytyväinen omaan asuvalintaani... mutta mekko oli tarpeeksi juhlava ja kaikessa tylsyydessään turvallinen valinta. Asukokonaisuus oli kuitenkin hyvin omannäköiseni, joten sinällänsä ihan onnistuneen puolella.

Musta mekko on materiaaliltaan paksua strechsatiinia, kiilto mattainen, mutta väri taittoi hauskasti ruskeanviolettiin. Punainen rusettivyö oli todella outoa matskua, jota kaappasin ison palan alelaarista 2€:lla. Pintastruktuuriltaan se muistuttaa dupionsilkkiä, mutta on varmasti keinokuituinen. Alle hyvin kevyt ja kapea tyllihame, jossa oli vain 4 kerrosta tylliä, mutta nosti helmaa kuitenkin hieman. Mekossa on prinsessaleikkaus ja hihat ovat kimonomalliset. Pääntie oli hieman kulmikas. Helma on leveydeltään puolikello. Todella nopea ja helppo mekko toteuttaa kiireessä, mutta kuitenkin monikäyttöinen. Onneksi morsiamen siskolle tehty mekko onnistui mielestäni todella hyvin :)

Koruina yläkuvassa näkyvä paksu helminauha ja helmikorvikset. Asusteetkin olivat mustat, lyhyet satiinihanskat, kirpputorilta löytyneet kengät ja Sokoksen alesta musta pitsipäälysteinen clutchbag. Tukkaan ja meikkiin saatiin myös toivomani fiftarivivahteet. Kaasoilla oli myös kauniit ranteisiin laitettavat kukkalaitteet, joista ei tosin tainnut tulla yhtään kuvaa...

Onnistuneiden juhlien jälkeen mieli on tietysti hyvä, mutta myös hieman haikea. Monesti sunnuntaisin muutenkin ahdistaa, mutta nyt jotenkin erityisesti. Takana on monta häihin liittynyttä proggista, polttareista häävalmisteluihin ja mekkohommiin, joten olo on myös hieman tyhjä. Kaverini kysyi eilen kuulumisiani ja mitä suunnitelmia minulla on tulevalle keväälle. Sanoin, että en tiedä. Toisaalta nyt on taas hyvä aloittaa uusia juttuja... mitä ne nyt sitten ovatkaan.

When things go wrong

Täällä on viimeiset pari päivää näyttänyt tältä:

Tässä kohtaa voisin huokaista syvään.

HUOH.

Mutta kuvissa näkyy oleellinen välineistö: sakset, kaavoja, silputtua kaavapaperia, neulatyyny, kankaanpaloja, metriviivotin, kaavapyörä, jäljennöspaperia, liimaa, mittanauha, kynä ja oleellisista oleellisin: RATKOJA.

Täytyy kyllä sanoa, että on myös parina päivänä tullut vedettyä niin megalomaaniset raivarit, ettei mitään rajaa. Joskus ei vaan onnistu, ei niin yhtään. Kamalinta on tehdä mekkoa itselle, koska samaan mekkoraivariin voi vetää ulkonäkökriisityksen ja itkeä dramaattisesti sitä, kuinka on ihmisenä täysin epäonnistunut ja turha, koska se työn alla oleva mekkoyksilö ei näytä hyvältä päällä. Tuntuu, että kaikki on pilalla, mennyttä, lopussa... kunnes rauhoittuu ja tajuaa, että peli ei ehkä sittenkään ole vielä menetetty.

Kuvissa näkyvät kangaspalat on nyt siivottu talteen ja puolivalmis tummansininen satiini-sifonki kaunotar on laitettu sivuun odottamaan jotain muuta juhlaa, jota varten se sitten viimeistellään valmiiksi. Sen aika ei selkeästi ollut vielä. Onneksi kangaskaupasta löytyi minibudjetista huolimatta uusia kankaita uutta mekkoa varten.

EDIT: Note to self: vastaavien tilanteiden välttämiseksi muista, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja sen lisäksi kaavoituksen tärkeys! Joskus voisi olla myös aiheellista tehdä proto, jos muistat mikä se on.

Lopuksi vielä syy siihen, miksi ompelukoneen lamppu ei ole toiminut enää aikoihin.

Ompelukonevalmistaja ei nähtävästi ole ottanut huomioon, että raskastekoinen kissakaveri voisi tykätä istua koneen päällä, koska siitä on mukava katsella maisemia.

Maybe the coolest clutch ever

Sarjassamme "Tajunnanräjäyttävät tavarat":

Alexander McQueenin nyrkkirauta-iltalaukku.

Tai sormusrauta.

Ihan mitä vaan, mutta voi että olispa tämmönen!!!

Olis niin pähee.

Irtoaa Saks Fifth Avenuelta pre-orderina 1495$

Kuva Saks Fifth Avenue

Beata's baby panther

Kaupoissa on jo pidemmän aikaa näkynyt kuvituksenomaisia printtejä ja kuoseja. Mielestäni tämä on hyvä juttu, jotenkin fressinpää katsoa piirretyn oloista kynänjälkeä ja vesivärihenksiä värityksiä, kuin suoraan "koneella väännettyjä" vektorikukkasia. Ketjuvaateliikkeissä käytetään monesti "kuvapankkeja" joista voi suoraan kopsata jonkun nasevan t-paitaprintin, mutta sama printti saattaa sitten olla käytössä naapurifirmallakin. Piirrosprinttejä on hauskaa bongailla, varsinkin kun jossain vaiheessa alkaa pakosta tunnistamaan jonkun saman tekijän kädenjälkeä. Erityisesti piirrosprinttejä näkyy Hennesillä ja Zarassa. Ehkä painotekniikan muuttuminenkin mahdollistaa erilaisten printtien toteuttamisen... mene ja tiedä siitä sitten.

Hennesin tiedotteessa oli mielenkiintoinen juttu.

"H&M:n ArtBy-projektissa on tehty ensimmäistä kertaa yhteistyötä kuvittajien ja taiteilijoiden kanssa tavoitteena erityinen lastenvaatemallisto. Mallisto on tehty luomu- sekä kierrätyspuuvillasta, joten luonto ja maapallon tulevaisuus ovat luonnollisia teemoja. Tyttöjen vaatteisiin ruotsalainen kuvittaja Beata Boucht on luonut unenomaisia fantasiahahmoja ja ympäristöjä, jotka näkyvät T-paidoissa, trikoopuseroissa, leggingseissä ja suloisissa ballerina-kengissä. ”Haluan ihmisten katoavan luomaani, toisinaan surrealistiseen maailmaan”, Beata kertoo. ”Pidän siitä kun voin yllättää ihmisiä, myös itseni.” "

" Poikien vaatteissa kuvitus on ruotsalaisen designduon VÅR käsialaa. Heidän rohkeat ja sarjakuvamaiset kuvansa koristavat T-paitoja, huppareita, tennareita ja trikoopipoja. ”Tapamme kuvata yhteiskuntaa ja elämää ympärillämme on luoda omia maailmoja”, kertoo Karl Grandin, joka muodostaa VÅR:in Björn Atldaxin kanssa. Tulos on hyvin erikoinen: eettisiä lastenvaatteita, joita on myös hauska käyttää! "

Mielestäni on ihan piristävää, että lastenvaatteissakin käytetään hieman "vaikeampia" ja artsumpia kuvituksia, kuin vaikkapa vuosia sitten muodissa olleet "princess"-printit. Tai vastaavasti rumat öttismönkiäskuvat, joita on selvästi suunniteltu lapsille ajatuksella "noku lapsille pitää olla sellasta hauskaa ja yksinkertaista - ja sitä paitsi mulla ei oo nyt sen enempää aikaa laittaa tähän". Sitä paitsi on mielekästä, että kuosien ja printtien kuvituksissa hyödynnetään kuvittajien ja taiteilijoiden töitä, koska heillä on monesti antaa jotain uutta näkemystä aiheeseen - ja aikaa keskittyä siihen kuvan tekemiseen.

 
 

 

Mitään täysin uudenlaista eivät nämä henkan lastenvaatteet tuo, mutta printit ovat varsin söpöjä. Ainakin tuo pantterivauva, jonka näkisin mieluusti omassakin t-paidassa. Luulisi, että eettisyys ja ekologisuus miellyttäisi myös vanhempia. Harmi kun en oikein tunne ketään lapsosia, olisi kiva kuulla mitä he ajattelevat näistä.

 

kuvat ja infot H&M

 

Tsekatkaa ihmeessä Beata Bouchtin sivut! Me likes!!!

Almost done and not yet started

Bloggaamista haittaavia tekijöitä viime päiviltä...

- häävalmistelut, kaasovelvollisuudet ja niihin liittyvät puuhat ja tapaamiset. First things first.

- migreeni (hyvin rajoittava tekijä, jos ei pysty katsomaan näyttöä koska se sattuu silmiin)

- kreisibailaus (no joskus lipsahtaa)

- ompeleminen (deadlinet pukkaa päälle)

- systeemille käyvät asiat (sillon ei huvita ei niin mikään!)

Tänään heräsin hyvin levänneenä ja pitkien yöunien jälkeen väsyneenä, koska en saanut nukuttua viime yönä. Ja aloin ommella. Tässä todistusaineistoa prosessista.

Siskonmekko alkaa olla lopullista silausta vaille valmis. Näiden hyvin valoisien kuvien jälkeen tapahtui ratkaisevia muutoksia ja täytyy sanoa, että kuvista oli apua: näin heti mikä mättää.

Nyt sitten vielä se oma mekko.

It's gonna be a loooong week.

The half is sometimes prettier than the whole

Ensinnäkin, mikä ihme blogilistaa vaivaa?!?!? Ei toimi ei, ei minulla eikä vissiin muillakaan. HALOO, webmaster, ole ystävällinen ja TEE ASIALLE JOTAIN!

Asiaan.

Just my luck, mutta kun kävin kuvailemassa huurrepuita, niin seuraavana aamuna ne olivat kadonneet. No, onneksi ehdin saada edes muutamia kuvia. Uuden kameran kanssa pitää vielä vähän tutustua, tähän mennessä olen käyttänyt vain automaattitoimintoja, jotka on ihan jees, mutta toki olisi hyvä hallita asetuksia paremmin.

Meidän talon takapihalta avautuu ihana näkymä, tuon yhden talon "puolisiluetti" on ihan lempparinäkymiä jota voisin tuijottaa aina... mutta olen kyllä ihan tyytyväinen, että omat ikkunat ovat kadulle (jännempää ja enemmän kytättävää...)

Torkkelinmäellä oli huikeasti lunta!

Ja sitten ne kirpputorilta löydetyt kengät, joita en osannut kuvata hienosti... ehh. Mutta siis Biancon ehkä kerran tai pari käytetyt mustat kengät pienellä korolla ja jalkapöydän ylittävällä remmillä. Korkoa on minimaalisti, mutta vähän kuitenkin. Malli on tosi perus ja siksi hyvä. Villi veikkaus, että olisivat ainakin päältä nahkaa, ainakin tuntuvat ja tuoksuvat nahalta.

Hintaa oli 5€, joka ei tässä tapauksessa tuntunut paljolta, kun kenkien kunto oli niin loistava. Ajattelin viettää näissä kaverini häitä viikon kuluttua, mikäli saan ajettua kengät hieman sisään... ja sen mekon tehtyä :)

p.s Nevermind turkoosit sukat ja ruttuiset lahkeet, eiks joo ;)

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen

Tänään olikin ihan hyvä päivä, vaikka aamu lupaili päinvastaista...

... heräsin puhelinsoittoon noin 30 min ennen herätyskellon soimista ja kuulin erään superärsyttävän jutun,

... puhelun jälkeen luulin, että voin silti nukkua vielä hetken, mutta

... Ninni tuli maumaumamaukumaan korvan viereen, jonka jälkeen hyppäsin päälleni ja alkoi talloa tassuillaan

... ja kaiken tämän epämukavuuden lisäksi sain viestin exältä "mitä kuuluu, kivaa päivää".

Siinä vaiheessa oli todella kaukana, että päivästä tulee KIVA. Rauhotuin siinä sitten pikku hiljaa ja olin ihan tyytyväinen, että tulipahan noustua ajoissa. Aamutoimien jälkeen suuntasin Itikseen. Ostin maanantaina mekkokangasta Kaisaniemen Eurokankaasta, mutta sitä ei ollut tarpeeksi alunperinkään vaan sain "loppupakan". No, koska kyseinen kangas on aika peruskauraa ja väri myös, suuntasin Itiksen Eurokankaaseen oletusarvona, että saan sieltä sitä lisää.

Juu ei.

Pitkälliset jossittelun ja jahkailun ja epätoivon ja nousevan kiukun jälkeen valitsin korvaavaa kangasta ja menin pakan kanssa palvelupisteelle odottamaan... siinäpä sitten odottelin, ensin itsekseni ja sitten edellisen asiakkaan kankaiden leikkuuta. Oikeasti valehtelematta ainakin 15 min. Tässä vaiheessa aloin olla todella täynnä kiukkua ja mietin, että jätänkö kankaan siihen ja lähden menemään. Lopulta myyjä alkoi leikata kangastani, mutta --- huomasi ystävällisesti asiakseen, että kun liikkeeseen tuli uusia asiakkaita, huikata toisen myyjän HEILLE paikalle--- AAARRGGHHH. Tapoihini ei kuulu kiukutella myyjille, nielin kiukkua ja vääryyskohtaloa ja kiitin kankaasta ja painuin tiskille.

Kiertelin kaupoissa ja onneksi sain piristävän viestin, että postissa odottaa paketti! Eikun metrolla Hakikseen ja postiin. Paketista paljastui uusi kamera, jeeeeee! Kävin hieman testailemassa kameraa ja samalla reissulla poikkesin kirpputorilla, josta tein mielestäni hyvän löydön. Sitten taas himaan, ompelin hieman ja myöhemmin vielä sovittelin "siskonmekkoa". Homma on ihan hyvällä mallilla, mutta työtä on vielä...

Jep, että sellainen päivä lyhykäisyydessään :) vaikka uusi kammera onkin, niin kuvia en vielä jaksanut latailla koneelle... stay tuned!

Come home

Nyt kun koko ajan mennään kuitenkin kevättä kohti, tekee mieli alkaa uudistaa kotia sen mukaan. Ensin voisin tosin poistaa viimeisetkin joulukoristeet :)

Tukholmassa kävin H&M Home -konseptimyymälässä. Voiko niin sanoa...? No sielläpä nyt kuitenkin ja se olikin uudenlainen kokemus: avarassa tilassa oli esillä myynnissä olevia tuotteita ja niitä sai sitten kierrellä ja ihmetellä. Heti sisäänkäynnin yhteydessä oli tarjolla magneettitauluja, johon sitten kerättiin halutusta tuotteesta pieni kuvallinen magneetti. Tuotteiden viereltä löytyi siis näitä pieniä magneettikylttejä, ja lisäksi parilla seinällä oli organisoidusti pienillä magneettilistoilla lisää niitä tuotemagneetteja. Kaikkia tuotteita ei siis löytynyt välttämättä esiltä ollenkaan. Sen magneettitaulun kanssa sitten mentiin tiskille/kassalle, josta sitten tuotteet toimitettiin. Jäi hieman epäselväksi, mutta oletan että joko ne haettiin jostain varastosta tai toimitettiin asiakkaalle muulla tavoin. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta ja siltä se aluksi vaikuttikin, kesti hetken aikaa käsittää mikä se meininki on, varsinkaan kun osaan vain auttavasti ruotsia... mutta joo. Hyvä fiilis siitä myymälästä jäi, kannattaa käydä itse kurkkimassa jos Tukholmaan suunnistaa, kyseinen liike löytyi yhden perushennesin yläkerrasta Drottninggatanilta.

Henkan kotia on täällä fiilistelty aiemminkin ja fiilistellään yhä. Henkan kotona on jotenkin fressiä ja konstailematonta. Jos olisin nyt jotenkin rikkaampi ja tarvitsisin materiaa, tykkäisin kovasti ristipistoruusu-aiheisesta suihkuverhosta, pantterilakanoista ja american diner-henkisistä keittiöpyyhkeistä. Jos olisi tarve laittaa omaa kotia ja keittiötä, niin tykkäisin sellaisesta hienovaraisesta kahvila/diner-henkisyydestä. Don't know why.

Menetin melkein yöuneni, kun bongasin kyseisen orientaalihenkisen sermin Ellokselta. Hintaa n.160€ ja harkitsin jo vakavasti kotiuttavani mustan yksilön. Se huusi hallelujaa ja nimeäni vuorotellen. Onneksi kamerani hajosi, joten ei tarvitse miettiä enää - kumpaa tarvitsen enemmän, kameraa vai sermiä? :( Mutta ihana se silti on.

Ellos houkutteli myös kuvan lakanoilla, jotka ehkä-ehkä-ehkä kotiutan. Jostain syystä tykkään ihan älyttömästi lakanoista ja jossain vaiheessa ostin niitä monet vuodessa. Sitten tajusin, että voisi olla ihan aiheellista käyttää niitä, eikä ostaa vain lisää.

kuvat H&M Home ja Ellos

Designer's block

Äh! Olen kehittänyt itselleni ihan käsittämättömän turhan ongelman: en vain kerta kaikkiaan osaa päättää, millaisen mekon haluaisin sinne kaverini häihin. Haluan, että mekko on ihana ja mukava. Kaasontehtävissä pitää kuitenkin olla hetkittäin hieman esillä ja päivästä tulee pitkä.

Jahkati jahkati jaa.

Minä en toimi, minä jahkailen.

Olen selannut vanhoja kaavamallipiirroksia läpi siinä toivossa, että saisin  kuningasidean.

En ole saanut.

Mikää ei varsinaisesti nappaa eikä minulla ole mitään suurta visiota, millaisen outfitin haluaisin. Helma saisi olla leveä ja hanskat olisi kiva laittaa. Ajattelin hyödyntää jo omistamiani kenkiä. 

Seuraava askel on mennä kangaskauppaan, heittää kehiin entten-tentten ja ostaa summamutikassa määrä X kangasta/kankaita X ja TOIMIA.

Kaavamallipiirrokset ovat muuten oivallinen apu, jos haikailee jonkun tietyn aikakauden mekkoa. Piirrokset ovat suhteellisen selkeitä ja yleensä tyyliteltyjä, joten esimerkiksi mittasuhteet ja niiden sopivuuden näkee heti. Koulussa kaavoitustunneilla teimme yleensä niin, että kaavoitettava malli analysoitiin kuvan perusteella. Joten kaavoituskaan ei ole varsinainen ongelma, vaan se kokonaisuus.

kuvat täältä ja täältä.

... I love it

Ihana talvi!!!

En voi lakata fiilistelemästä tätä ihanaa, ihanaa talvea! Nyt kun toitotan sitä koko ajan, niin kohta se tietysti kostautuu :D Jos nyt joku on täysin musertunut vallitseville sääolosuhteille, sanoisin että kesäfiiliksen saa aika helposti parilla tavalla:

1)

2) Kyllä se laittaa hymyilyttämään, kun joku jaksaa flirttailla -15 asteen pakkasessa!!! Varsinkin jos on itse toppautuneena, pipo silmillä ja ilman meikkiä ja se flirttaava osapuoli on selkeästi nuorempi poika :D ja söpö ja kohtelias, kun piti ovea auki. Uijjuuiiii.

(p.s. Videolla esiintyvä kosketinsoittaja... i-h-a-n-a. Oli pakko googlettaa, kyseessä herra nimeltä Kevin Godley. How hot was he back in the days!?!)

Entä jos...?

Olen ollut hyvin maltillinen alennusmyyntien suhteen. Talvikenkien lisäksi olen hankkinut mustan neuletakin ja musta-valkoraidallisen trikootunikan sekä alusvaatteita. Oikeastaan en tarvitse mitään erikoista juuri nyt. Uuden myssyn, sukkia ja sukkahousuja kyllä, mutta housuja, hameita, paitoja, mekkoja, huiveja, koruja, laukkuja, neuleita, takkeja, kenkiä... kaikkea on. Toisaalta takaraivossa jyskyttää tieto, että parin viikon päässä olevat kaverini häät vievät jonkun verran rahaa ja haluan myös uuden kameran.

Oikeastaan tämä pitkään jatkunut köyhäily on opettanut paljon ja tehnyt minusta laatutietoisemman ja uskaltaisin jopa väittää, tyylitietoisemman. Ainakin oman tyylini suhteen, jos ei muuta.Yksi hieno korvaa monta ihan-kivaa. Mitä väliä, jos käyttää usein yhtä ja samaa vaatetta, jos se on hieno ja sitä rakastaa ja siinä viihtyy parhaiten? Miksi hankkisin seitsemän takkia, jos pärjään yhdellä? Miksi hankkisin seitsemän samankaltaista talvitakkia, vain siksi kun-ne-on-niin-kivoja, kun pärjään kolmella (yksi paukkupakkasiin, toinen peruskylmyyteen, kolmas kerrospukeutumisen avulla varioitavissa nollakeleistä miinuskymppiin). Miksi en käyttäysi kolmatta talvea samaa takkia, koska yhä vain rakastan sitä? Miksi en pitäisi päivittäin samaa trikootunikaa, koska se on vaan niin hyvä?

On hauska leikkiä Jos-leikkiä. Entä jos olisi oikeasti varaa sijoittaa kalliimpiin vaatteisiin? Enkä puhu nyt mistään ehtymättömästä pankkitilistä, vaan hyvin toimeentulevan, nuoren työssäkäyvän kaupunkilaisnaisen tilistä, josta on varaa sijoittaa silloin tällöin muutama sata euroa vaatteisiin. Ei mitenkään mahdoton skenaario siis ja monet kuitenkin elävät niin. Siis entä jos minä olisin sellainen, jolla olisi varaa...?

Malene Birgerin smokkitakki on upea. Ja iätön. Täydellinen ostos siis. Musta cocktailmekko pääsisi monenlaisiin juhliin.

Rakastaisin Sonia Rykielin raitaneuleita. Röyhelöneuletakki olisi ihana, jos tuo väri mietityttäisi, voisi sen hankkia mustana.

Musta rusettipaita puolihameen kanssa = täydellistä. Tuskin kyllästyisin perusmallisen mekon kirjavaan kuosiinkaan, siinä on lähes kaikki lempivärinikin.

Vivienne Westwoodin Anglomania-mallisto on aina yhtä  i-h-a-n-a. Näitäkin rakastaisin ja lujaa. Jos pitäisi valita vain yksi, valitisisin tuon puseron.

En sitten tiedä, että onko parempi ostaa yksi hieno ja vähän kalliimpi kuin samalla rahalla paljon kaikkea ihan-kivaa. 5 paitaa on kuitenkin 5 paitaa, miksi ostaa yksi musta jos tarvitsee kuitenkin myös valkoisen? Entä jos vaatekaapissa olisi jo pari paitaa, olisiko silloin järkevämpää sijoittaa yhteen superihanaan kuin useampaan kivaan? Kyllästyisikö sitä sitten helposti? Entä jos ostaisi paidan, jota haluaisi käyttää ihan joka päivä?

Naistenlehdet eivät turhaa kannusta selailemaan nettikauppojen alennuksia. Huikeasta lähtöhinnasta jo -30% alennus on tuntuva, saati sitten jos päästään jopa -70% aleen. Alennusten avulla voi merkkivaatteisiin olla tavallisillakin kuolevaisilla jopa varaa.

Jos siis merkkivaatteet ylipäätään kiinnostavat.

kuvat nettiputiikki My Wardrobesta ja kaikki alenneittuina. Joitain saattaa olla vielä jäljellä. Taannoisessa Ellessä oli kyseistä putiikkia testattu ja havaittu hyväksi. Go shopping!

Ixus is gone, but I have feathers

Kamerani hajosi.

Tiedän, että olen jo pitkään mollannut sitä ja sen huonoja ominaisuuksia, mutta silti, kun tänään yritin käynnistää sitä eikä se enää suostunut käynnistymään, tuntui pahalta. Kameran ostosta on kutakuinkin tasan 3 vuotta ja 10 päivää aikaa ja sen kanssa koettu hauskoja hetkiä. Eilen se sitten tipahti suojalaukussaan kepeästi lattialle ja vaikka niin on tapahtunut kymmeniä kertoja, oli se nyt ilmeisesti se ratkaiseva viimeinen kerta. Elvyttävät toimenpiteet eivät auttaneet, kamera on ja pysyy mykkänä. Harmittaa hieman, koska olisin halunnut ikuistaa tätä ihanaa lumista talvea. Ja myönnettäköön, että juuri sillä hetkellä olisin halunnut ikuistaa hauskan hetken kisujen kanssa. 

Pari kuvaa kuitenkin arkistoista viime vuoden puolelta (taas), askartelin punaisen sulkapannan eli uusiokäytin vanhan, kirpparilta aikoja sitten ostetun pannan ja somistin sitä höyhenillä.

Kultakaakeli

Kirppislöytö edellisviikolta. Pukkilan 15cm x 15cm kultakuvioinen kaakelilaatta, joka on pingotettu metallikehykseen siten, että laattaa voi käyttää pannunalusena. Oikein soma löytö 1,20€:lla, vaikka kuvionnissa onkin hieman kulumaa.

One partly made, one still to go

Ensimmäinen mekkoproggis tälle vuodelle. Kaverini häät lähestyvät huimaa vauhtia ja teen tilaisuuteen kaksi mekkoa: toisen morsiamen sisarelle, toisen itselleni. Priorisoin siskonmekon ensimmäiseksi. Alan olla kohta huippuhyvä olkaimettomien ja kellohelmaisten mekkojen tekijä, mutta minkäs sille mahtaa, että niin moni haluaa juuri tämän tyyppisen mekon juhlamekoksi. Mekkokangas on vihreää satiinia ja sen päälle olisi tarkoitus saada aseteltua jotenkin kauniisti mustaa pitsiä. Ja se tapa ei ole se, mikä näkyy kuvassa.

Kuva on hirveää suttua, mutta jouduin antamaan sille fotarikäsittelyn, jotta sain kankaiden eroja edes hieman näkyviin. Sen siitä saa, kun ottaa hätsynpikaa jonkun kuvanretaleen ja sitten vielä keksii iskeä sen tänne blogiin niinku-nyt-just-heti.

Oma mekkoni on edelleen vielä ajatustasolla. Olin ajatellut, että teen mekon (mitä se sitten mahtaa ollakaan) samaa laatua olevasta satiinista, tosin tummansinisenä, mutta nyt näyttää siltä, että mekosta tulisi todella "raskas", joten koitan keksiä jotain muuta.

Saa nähdä mitä näistä nyt sitten tulee...

Sulkakorviksia

...Ja palataan vieläkin viime vuoden puolelle. Askartelin kavereille sulkakorviksia joululahjoiksi.

Oranssit niiteillä ja muovidimangeilla.

Mustat strassikivinauhoilla.

Violetit mustilla helmillä.

Askartelin myös pikkuiset lahjalaatikot. Värivalintoja ihmetellessä kannattaa huomioida se, että hyödynsin kaikkea jo kotoa löytyvää, koska ei ollut liiemmin rahaa/aikaa shopauttaa hienompia. Malli on perinteinen origami ja aion hyödyntää sitä ehdottomasti jatkossa, koska se oli niin hauska ja helppo.

Muistaakseni siistin korviksia vielä kuvauksen jälkeen, joten toivon mukaan ihan kaikkia liimarihmoja ei niihin jäänyt... tätäkin olisi ehkä voinut miettiä ENNEN kuvaamista.