Olen ollut hyvin maltillinen alennusmyyntien suhteen. Talvikenkien lisäksi olen hankkinut mustan neuletakin ja musta-valkoraidallisen trikootunikan sekä alusvaatteita. Oikeastaan en tarvitse mitään erikoista juuri nyt. Uuden myssyn, sukkia ja sukkahousuja kyllä, mutta housuja, hameita, paitoja, mekkoja, huiveja, koruja, laukkuja, neuleita, takkeja, kenkiä... kaikkea on. Toisaalta takaraivossa jyskyttää tieto, että parin viikon päässä olevat kaverini häät vievät jonkun verran rahaa ja haluan myös uuden kameran.
Oikeastaan tämä pitkään jatkunut köyhäily on opettanut paljon ja tehnyt minusta laatutietoisemman ja uskaltaisin jopa väittää, tyylitietoisemman. Ainakin oman tyylini suhteen, jos ei muuta.Yksi hieno korvaa monta ihan-kivaa. Mitä väliä, jos käyttää usein yhtä ja samaa vaatetta, jos se on hieno ja sitä rakastaa ja siinä viihtyy parhaiten? Miksi hankkisin seitsemän takkia, jos pärjään yhdellä? Miksi hankkisin seitsemän samankaltaista talvitakkia, vain siksi kun-ne-on-niin-kivoja, kun pärjään kolmella (yksi paukkupakkasiin, toinen peruskylmyyteen, kolmas kerrospukeutumisen avulla varioitavissa nollakeleistä miinuskymppiin). Miksi en käyttäysi kolmatta talvea samaa takkia, koska yhä vain rakastan sitä? Miksi en pitäisi päivittäin samaa trikootunikaa, koska se on vaan niin hyvä?
On hauska leikkiä Jos-leikkiä. Entä jos olisi oikeasti varaa sijoittaa kalliimpiin vaatteisiin? Enkä puhu nyt mistään ehtymättömästä pankkitilistä, vaan hyvin toimeentulevan, nuoren työssäkäyvän kaupunkilaisnaisen tilistä, josta on varaa sijoittaa silloin tällöin muutama sata euroa vaatteisiin. Ei mitenkään mahdoton skenaario siis ja monet kuitenkin elävät niin. Siis entä jos minä olisin sellainen, jolla olisi varaa...?
Malene Birgerin smokkitakki on upea. Ja iätön. Täydellinen ostos siis. Musta cocktailmekko pääsisi monenlaisiin juhliin.
Rakastaisin Sonia Rykielin raitaneuleita. Röyhelöneuletakki olisi ihana, jos tuo väri mietityttäisi, voisi sen hankkia mustana.
Musta rusettipaita puolihameen kanssa = täydellistä. Tuskin kyllästyisin perusmallisen mekon kirjavaan kuosiinkaan, siinä on lähes kaikki lempivärinikin.
Vivienne Westwoodin Anglomania-mallisto on aina yhtä i-h-a-n-a. Näitäkin rakastaisin ja lujaa. Jos pitäisi valita vain yksi, valitisisin tuon puseron.
En sitten tiedä, että onko parempi ostaa yksi hieno ja vähän kalliimpi kuin samalla rahalla paljon kaikkea ihan-kivaa. 5 paitaa on kuitenkin 5 paitaa, miksi ostaa yksi musta jos tarvitsee kuitenkin myös valkoisen? Entä jos vaatekaapissa olisi jo pari paitaa, olisiko silloin järkevämpää sijoittaa yhteen superihanaan kuin useampaan kivaan? Kyllästyisikö sitä sitten helposti? Entä jos ostaisi paidan, jota haluaisi käyttää ihan joka päivä?
Naistenlehdet eivät turhaa kannusta selailemaan nettikauppojen alennuksia. Huikeasta lähtöhinnasta jo -30% alennus on tuntuva, saati sitten jos päästään jopa -70% aleen. Alennusten avulla voi merkkivaatteisiin olla tavallisillakin kuolevaisilla jopa varaa.
Jos siis merkkivaatteet ylipäätään kiinnostavat.
kuvat nettiputiikki My Wardrobesta ja kaikki alenneittuina. Joitain saattaa olla vielä jäljellä. Taannoisessa Ellessä oli kyseistä putiikkia testattu ja havaittu hyväksi. Go shopping!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti