OLEN KIPEÄNÄ.
Onko se nyt niin vaikeaa myöntää itselle, että kyllä, olen kipeänä, eikä minun siis tarvitse jaksaa eikä suorittaa yhtään mitään. Olen kipeänä ja on ihan ok, jos käpertyy sohvalle peittojen alle villasukat jalassa ja nukkuu kipeytensä pois. Ilmeisesti kylmetin itseni sunnuntaina junaa odotellessa ja nyt on päällä järkyttävä nuha.
Mutku ei niin ei. En tykkää yhtään olla kipeänä ja yleensä tällaisen perusflunssan iskiessä taivunkin ihan käsittämättömiin suorituksiin. Esimerkiksi tänään herättyäni tiskasin tiskit, pesin 2 koneellista pyykkiä, järjestelin vaatekomeroa ja imuroin. Sen jälkeen kävin postissa. Nyt olen kaverillani kissavahtina ja rahtasin läppärin mukanani ja Photoshoppaan, koska yritän tässä samalla päivittää portfoliotani. Sen verran oli taivuttava, että otin reilun puolen kilometrin matkan takia ratikan, koska en jaksanut kävellä. Vesi valuu silmistä ja räkä nenästä, mutta turrutan oloa vuoroin kahvilla ja vuoroin särkkäreillä. Pääasia, ettei taivu sairauden edessä!
Ihan sairasta. Kaikin puolin.
Muutama kuva viime viikolta...
Kaverikuva Lotan kanssa.
Lotta havaitsi kissakaverinsa Kallen. Kohtaamisesta seurasi jonkun aikaa kestänyt takaa-ajoleikki.
Vanhempieni koira Martta on ehkä maailman nössöin koira. Mutta silti kovin kiva.
Martalla on jääneet lumityöt tekemättä, koska se ei suostu viettämään aikaa ulkona juuri ollenkaan. Martan koppi on isäni rakentama, supersiisti pieni kaksio (kyllä, kopin sisällä on kaksi peräkkäistä "huonetta", luulisi kelpaavan...), joka on väritykseltään samanlainen kuin kotitalo!
Samannäköiset kissakaverit Ninni ja Kalle vetelivät yhteispäikkäreitä sohvalla. Saimi ei alentunut moiseen. Vanhempieni kissa Kalle on kooltaan normaalia isompi uros ja Ninni taas vastaavasti ehkä maailman pienin aikuinen kissa.
Sellaista... taidanpa jatkaa hommia.