Living in denial

OLEN KIPEÄNÄ.

Onko se nyt niin vaikeaa myöntää itselle, että kyllä, olen kipeänä, eikä minun siis tarvitse jaksaa eikä suorittaa yhtään mitään. Olen kipeänä ja on ihan ok, jos käpertyy sohvalle peittojen alle villasukat jalassa ja nukkuu kipeytensä pois. Ilmeisesti kylmetin itseni sunnuntaina junaa odotellessa ja nyt on päällä järkyttävä nuha.

Mutku ei niin ei. En tykkää yhtään olla kipeänä ja yleensä tällaisen perusflunssan iskiessä taivunkin ihan käsittämättömiin suorituksiin. Esimerkiksi tänään herättyäni tiskasin tiskit, pesin 2 koneellista pyykkiä, järjestelin vaatekomeroa ja imuroin. Sen jälkeen kävin postissa. Nyt olen kaverillani kissavahtina ja rahtasin läppärin mukanani ja Photoshoppaan, koska yritän tässä samalla päivittää portfoliotani. Sen verran oli taivuttava, että otin reilun puolen kilometrin matkan takia ratikan, koska en jaksanut kävellä. Vesi valuu silmistä ja räkä nenästä, mutta turrutan oloa vuoroin kahvilla ja vuoroin särkkäreillä. Pääasia, ettei taivu sairauden edessä!

Ihan sairasta. Kaikin puolin.

Muutama kuva viime viikolta...

Kaverikuva Lotan kanssa.

Lotta havaitsi kissakaverinsa Kallen. Kohtaamisesta seurasi jonkun aikaa kestänyt takaa-ajoleikki.

Vanhempieni koira Martta on ehkä maailman nössöin koira. Mutta silti kovin kiva.

Martalla on jääneet lumityöt tekemättä, koska se ei suostu viettämään aikaa ulkona juuri ollenkaan. Martan koppi on isäni rakentama, supersiisti pieni kaksio (kyllä, kopin sisällä on kaksi peräkkäistä "huonetta", luulisi kelpaavan...), joka on väritykseltään samanlainen kuin kotitalo!

Samannäköiset kissakaverit Ninni ja Kalle vetelivät yhteispäikkäreitä sohvalla. Saimi ei alentunut moiseen. Vanhempieni kissa Kalle on kooltaan normaalia isompi uros ja Ninni taas vastaavasti ehkä maailman pienin aikuinen kissa.

Sellaista... taidanpa jatkaa hommia.

Polka dots, pretty blossoms and some good old vintage fun

Eiiiih!

Sen kerran, kun saan kutsun johonkin esittelytilaisuuteen, niin sitten missaan sen vain omaa tyhmyyttäni... eli koska en ollut muistanut taas kerran blogimailini olemassaoloa. KappAhlin Vintage Stories-mallistoa promottiin Villipuutarha-kahvilassa ja olisi voinut olla hauskaa olla paikalla. (Ainakin mitä olen nähnyt tilaisuudesta kuvia muista blogeista... eiiii....)
 Äh. Better luck next time (jos sellaista enää tulee). Kevään Vintage Stories-mallisto nimittäin uppoaa minuun kuin veitsi voihin.

Mainoskuvien daamin tyyli on ainakin kohdallaan. Puna-valkea polka dot-mekko, check! Valkoiset hanskat, check! Helmikorut, check! Rusetti tukassa, check! Punaiset huulet ja kissansilmärajaukset, check! Vaaleanpunainen tausta, check! Haluan olla tuollainen nainen, check!

Tuo mekko! Nätti! Pilkkupohjalla ruusuja ja tuo malli on ihan täydellinen! Villi veikkaus, että mallinsa puolesta kuvan mekko sopii yllättävän monelle vartalolle, joka on aina plussaa, kokojakin löytyy laajalla skaalalla 34-46.

KappAhlissa ollaan mielestäni yllättävän hyvin osattu yhdistää fiftariestetiikkaa massaketjun vaatimiin mallistostandardeihin, mutta vaatteiden mallit ovat kuitenkin päivitetty tähän päivään. Höpsönhempeät värit puhuttelevat, samoin "raaka denim"  ja polka dot-kuosit.

En voi ymmärtää, miksei ylläolevaa neuletakkia ja ihanaa mekkoa ole tehty aikuisille, vaan lapsille! So unfair! Tosin näistä tulee jotenkin mieleen myös oma lapsuus: halusin 9-vuotiaana kevätjuhlaan fiftarihenkisen mekon, koska olin inspiroitunut Anni Polvan Tiina-sarjasta. Esitin toiveen äidille ja mallikappaleeksi annoin vaaleanpunaisen, kellohelmaisen Barbienmekon. Äiti ompeli edestä napitettavan mekon, jossa oli valkoinen, iso ja leveä kaulus. Kangas oli vaaleanpunainen, jossa oli ruusuja. Neljännen luokan kevätjuhlaan menin puna-valkoisessa polka-dot-vekkihameessa ja kukkakirjaillussa kauluspaidassa. Kuvan mekko ja neuletakki ovat siis taattua kevätjuhla-ainesta.

Ja on nuo laukutkin vaan niin somia.

Ja voi ei, ne on tehneet vielä törkeän söpöjä vauvanvaatteita ja paperinukenkin!

Kuosissa on pikku kissasia rusetit kaulassa!!! En kestä!!! Niin söpö!

Kerrassaan ihana mallisto, harvoin tulee innostuttua näin paljon jonkun ketjuliikkeen mallistosta. On myös ihanaa, että KappAhlin mainosväki on ymmärtänyt mielikuvien voiman, mallisto on kerrassaan soma, mutta niin myös promokuvatkin ja pisteet hienosti toteutetusta tyylistä ja graafisesta ilmeestä.

kuvat

Do you have any money? I want to spend all your money!

IVANAhelsinki esitteli taannoin uutta Copper Chain -kokoelmaansa (A/W 2010-11) Kööpenhaminan muotiviikoilla. Nimenomaisesti kupariketjua, printtejä, kirkasta turkoosia, kuparia, mustaa. Aika skarppia, pelkistettyä linjaa, tämän ajan mukaisesti. Ivanan mallistoissa on mukavaa se, että hyvä malli saattaa elää pitkälle mallistosta toiseen, kuitenkin hieman päivitetyssä muodossa.

IVANAhelsinki avasi myös Pop up-storen New Yorkiin, jonka avajaistunnelmista voi lukea Laura de Lillen blogista. (Kyseinen blogi on muutenkin erittäin hyvä, mutta sen lukeminen aiheuttaa itselläni useimmiten suunnatonta kateutta... :) )

Ja ajattelin, että lopuksi voisin muistutella jo hyvissä ajoin, että ensi viikon maanantaina ja tiistaina on luvassa Ivanan klubimyyntiä Uudenmaankadun myymälässä! Mallikappaleita, näytös- ja kuvausvaatteita, kankaita jne. 1.-2. maaliskuuta klo 11-19, Uudenmaankatu 15.

lisää näytöskuvia Copenhagen Fashion Week

This is the good stuff

Takaisin kotona :) Eilinen sunnuntai ja varsinkaan ilta ei ollut ehkä mitä parhain junailuajankohta, mutta pääsin kuin pääsinkin Helsinkiin asti. Jouduin jäämään junasta Pasilassa, ja sielläkin oli paljon ihmispoloja, jotka odottivat oman matkansa alkamista, jotkut ihan turhaan... joten en voi muuta kuin todeta olleeni onnekas, että pääsin junan myöhästelystä huolimatta kotiin asti, kun ottaa huomioon kuinka kaoottinen tilanne junaliikenteessä on muutaman viime päivän ajan vallinnut.

Tuli ehkä vähän turhaa keulittua omilla kirbelöydöillä, mietin tässä niitä kuvaillessa, että varmaankin jonkun toisen mielestä nämä ovat ihan kamalia. Mutta siis omasta mielestä tein hyviä löytöjä, tässä samalla myös muutama muu "löytö".

Nämä kissatossut odottivat viimeinkin eteisen lattialla kun tulin kotiin. Tilasin viime vuoden puolella kolme numeroa Talo & Koti -lehteä tarjoushintaan (ehkä noin 12€) vain saadakseni nämä tossut, ja jouduin kyselemään tossujen perään, koska niitä ei alkanut kuulua... better late than never. Kissatossut ovat Ivanalla suunnitellut, tuotannosta en niinkään tiedä. Päällinen on painettua froteekangasta, pohjassa liukuestekangasta.

Sitten kirppislöytöihin, kaikki yhdeltä tamperelaiselta kirpputorilta. Iso turkoosi Igniksen mainostarjotin kustansi 3,5€ ja on mielestäni aika hauska. Tarjottimista ei ole nyt siis pulaa ollenkaan, vaikka tämä voisi olla ihan vain koristeenakin.

Tarjotin voisi olla 1960-luvulta kuvioinnista päätellen. Reseptit ovat hauskoja ja vieläkin ihan toimivia.

Nanson iso canvaskassi on vuoritettu muovikankaalla ja sisällä on myös pieni vetoketjullinen tasku. Perhoskuosi on kiva ja hinta vain 2€. Tämä oli mielestäni superhyvä löytö, koska vastaavat Nanson kassit maksavat uutena monta kymppiä, eikä huutonetistäkään niitä oli paljon halvemmalla saanut. Kassi on hieman ruttuinen pesun jäljiltä, mutta kaikinpuolin ehjä. Värit pääsivät leviämään hieman, ajattelin kokeilla uutta pesua... toisaalta ei sen ole niin väliä edes. Ihana ranta/piknik-kassi, tosin en taida malttaa odottaa tämän käyttämistä kesään saakka.

Purkkikokoelma kasvoi taas kahdella yksilöllä. Vanhat muovikannelliset kahvipurkit ovat loistokunnossa ja hintaa oli vain 1,5€/kpl. Olen katsellut vastaavia joskus johonkin hirveään 6€/kpl kiskurihintaan. Nähtävästi kannattaa siis odottaa, että joskus tulee vastaan halvemmalla.

Näiden kirppislöytöjen lisäksi ostin pinon tämänvuotisia lehtiä (Olivia, Gloria) alle euron kappalehintaan ja kirjan.

Niinkin eksoottisesta ja mediaseksikkäästä ostospaikasta kuin Tokmanni, löytyi kahdet kotimaiset nahkahanskat 2€/pari. Vaaleat ovat oikeasti maitokahvin väriset, mustat mokkaa. Onneksi ei tullut ostettu viime syksynä tekonahkaisia hanskoja henkalta...

En pystynyt enää pidättelemään, keltsu Pikku Myy-muki lähti myös Tokmannilta mukaan. Olen ollut kovin ihastunut tähän, mutta en ole raaskinut ostaa. Joululahjaksi pyysin sen Tuutikin, koska olin himoinnut sitä vielä pidempään. Tokmannilla muumimukit kustansivat 10,90€, joka on kohtuullinen hinta kun miettii sitä 15-16€ mitä näistä pyydetään joissain kaupoissa. Ja oikeasti sain tämän kyllä äidiltä ;) Ihanaihanaihana muki! Keltainen ja siinä on punainen sateenvarjo ja Pikku Myy pallomekossaan!

Päivän videovinkki: Check this out.

Oi Armi

Luin Marimekon perustajahahmon, Armi Ratian, elämästä kertovan "Love Armi - Armi Ratian henkilökuva" kirjan, jonka on kirjoittanut Marja-Leena Parkkinen. Kirjan kertojana toimii itse Armi, vaikka materiaalinsa Parkkinen on kerännyt kirjeiden, postikorttien, lehti- ja henkilöhaastatteluiden avulla. Kuvista ja ulkoasusta on vastannut Armin vanhin poika, Ristomatti Ratia.

Ajattelin, että olisi hyvä tietää legendaarisen Marimekon perustajan elämästä ja Marimekon perustamisen taustoista, ehkä saaden myös omaa inspiraatiota. Luettuani kirjan fiilis oli kuitenkin hieman surullinen. Armi Ratialla oli rankka elämä: vaikeita ihmissuhteita, onneton avioliitto, keskenmenoja, abortti, konkursseja, itsemurhayrityksiä, vuosikymmenien pinnan alla kytevä alkoholismi... mutta elämään mahtui myös paljon onnekkaita asioita, kolme lasta, matkoja, menestystä, suuria rakkauksia... ja suuria unelmia.

Mietin pitkään, eikö menestystä voi saavuttaa menemättä jotain?

Armi ei ollut helppo ihminen, mutta osasi kanavoida näkemyksensä johonkin suurempaan ja saavutti menestystä sitä kautta. Mietin myös, onko hyvä juttu, että joku muu kirjoittaa toisen ihmisen elämästä pari vuosikymmentä tämän kuoleman jälkeen, tulkiten vain dokumentteja ja lähipiirin haastatteluja. Silloinhan muut kertovat sinusta, ulkopuolisen havaintojen kautta, et sinä itse. Toisaalta ehkä tapa on lopulta jopa parempi. Jos kertoisin itse elämästäni, kertoisin siitä vain sen, mitä haluan kertoa. Ehkä silottelisin asioita. Ja varmasti jättäisin paljon kertomatta. En kertoisi sitä puolta, mitä minä en itsestäni nää, mutta muut näkevät. Varmasti silloin jäisi paljon myös hyvää pois, vaikka vastaavasti myös ikäviä asioita nousee pintaan.

Totuus on kuitenkin, että Armi Ratia rakasti Marimekkoa ja loi siitä innovatiivisen, rohkean brändin, joka sulautui monen sukupolven sielunmaisemaan iäksi. Armin elämänkokemukset vaikuttivat työhönkin ja kasvattivat näkemystä ja kärsivällisyyttä tavoitella menestystä. Vielä nytkin Marimekon tuotantoa rakastetaan kiihkeästi ja vanhasta ammennetaan yhä enemmän, joskus jopa liikaa, niinkuin muutaman vuoden takainen Unikko-overdose. Kaunis kuosi, mutta liika on liikaa. Parhaimmat brändit elävät ja muuttuvat ajan myötä, säilyttäen silti hyvän perusideansa ja fiiliksensä.

Hyvä ajatus ei koskaan kuole.

The same sh*t rolling

Olen tällä viikolla ollut taas täällä landella, porukoilla. Perustoimintojen, niinkuin Moccamasterin ylikuormituksen, ruuanlaiton, lenkkeilyn ja saunomisen lisäksi olen...

- piirtänyt (käsin ja koneella... saavutus...)

- treenannut Illustratorin käyttöä (cv:ssä lukee että hallitsen illun ja periaatteessa osaan käyttää sitä, sen käyttö on vain kovin  h i d a s t a)

- lukenut

- kerännyt inspiraatiokuvia

- miettinyt

- surrut kuukauden vanhan uuden kamerani kohtaloa. Ilmeisesti jotkut pikku tontut kävivät heittämässä kameran veljeni koiran eteen ja sen löytyi hampaanjäljillä tuunattuna. Suljin ei toimi kunnolla enää...

- tehnyt taas kerran hyviä kirbelöytöjä. Jos ei onni aina muuten potki tässä elämässä, niin kirbeonni sitäkin enemmän. Olen vakavasti alkanut harkita second hand -liikkeen perustamista...

Äitini kirppislöytö, höpsö posliinibambi on kaikessa kitschmäisyydessään söpö! Kehtaisikohan sitä yrittää pyytää omaksi?

Not in need, but good finds indeed

En ollut ajatellut, että tarvitsisin uutta tarjotinta, kun se sittemmin osui vastaan kirpputorilla.

Viilupuinen tarjotin on hieman huonossa kunnossa, mutta maksoi helsinkiläisellä kirbellä vain 2€. Pohjassa lukee valmistajana Backman ja made in Finland. Oikeastaan tykästyin koko tarjottimeen siksi, että lapsuudenkodissani on aina ollut vastaavanlainen ja muistan jo lapsena pitäneeni siitä.

En myöskään tarvitsisi yhtään uutta laukkua, mutta kun hyvä yksilö tulee vastaan, en voi vastustaa kiusausta. Tämä yksilö löytyi Roban Uffilta ja kustansi 2€. Siinä on jonkinmoista Mulberry-vibaa, mutta kaikesta huolimatta kätevän kokoinen ja mallinen veska.

Ehkä vaatevalikoimastani on puuttunut vanha hippimekko, mutta nyt puutetta ei enää ole. Somasti kulahtanut intianpuuvillainen mekko löytyi Tampereen Uffilta, 3€:n päivänä. Väriyhdistelmä, koralli-tummanvihreä (kuva vetää turkoosiin) on outo, mutta toimii.

 

I trashed it and I like it

Ostin tuossa joku aika sitten Pentikiltä varjostimen lampunjalkaani, joka onkin ollut ilman varjostinta siitä asti, kun ostin sen itselleni valmistujaislahjaksi marraskuussa 2007. Varjostin oli poistomyynnissä ja maksoi 1,65€.

Niin... eihän tuossa varjostimessa varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta minun makuuni se ei yhtään passannut ja ostinkin sen vain hajottaakseni sen atoimeiksi.

Jep jep, että semmoinen siitä sitten tuli. Alkuperäinen suunnitelmani ei ihan toiminut, mutta täytyy sanoa, että tämän työstäminen oli todella rentouttavaa. Tähdet leikkasin varjostimen muovista, jonka päältä revin tuon ruskekuosisen kankaan pois. Ja loput väänsin rautalangasta. Prosessin kautta havaitsin, että erilliset lampunvarjostimet ei taida vaan olla se mun juttu.

Blandad playlist

Blogeissa on viime aikoina nähty linkkejä omiin Spotify-listoihin ja niinpä siis minäkin väsäsin taannoin ihka oman blogiplaylistin lukijoita varten. Täytyy sanoa, että en voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että marraskuussa 2007 valitsin blogini nimen sen mukaan, että voin ämpätä tänne kaikkea omasta mielestäni kivaa sekalaista juttua. Samaa pätee siis myös soittolistaan, kaikkea kivaa maan ja taivaan väliltä minun mielestäni ja ihan päättömästi genrejä sekoitellen. Kyseinen lista on myös sellainen, jota kuuntelen jatkuvasti itsekin :) Enjoy!

kuvan lähde ???

P.s I love hittibiisit. Enkä ole ikinä uskonut siihen, että pitäisi kuunnella jonkun mielestä jotain katu-uskottavaa indiemusiikkia vaan siksi että se olis mageempaa. Paljon kivempaa kuunnella sitä mistä itse tykkää eniten!

P i n g

Aktiiviviikonloppu takana. Perjantaina kahvistelua ja pullistelua kaverin yllätysvierailun merkeissä, lenkkeilyä ja se Paloma Faithin keikka. Eilen päiväkävelyä ja tuparit pitkällä kaavalla. Tänään öh, jokseenkin väsynyt  fiilis, mutta mukava pitkäksi venähtynyt ystävänpäivälounas.

Mukavan rentouttava ja tapahtumarikas viikonloppu siis, hyvää vastapainoa torstaiärtymykselle, jolloin sain tietää, etten taaskaan saanut työpaikkaa... mutta toisaalta pääsen lyhyelle kurssille, jonka avulla koitetaan aktivoida työhakua eri menetelmin. Ainakin jotain uutta juttua siis näköpiirissä.

Nyt lepäämään, kuva vastaa olotilaa. Hyvää myöhäistä ystävänpäivää!

p.s Kuvan puu löytyy Töölönlahden rannalta :) kannattaa tuijotella ylöspäin.

Stone cold Sober

Olin eilen Paloma Faithin keikalla Apollossa. Kaverillani oli pari lippua ja pääsin aveciksi :) Lucky me, koska keikka oli kerrassaan huikea. On mahtavaa katsoa ja kuunnella artistia, joka pystyy puhtaalla laulullaan täyttämään koko paikan. Oikeastaan olin artistin suhteen hieman tietämätön... artistin levy " Do you want the truth or something beautiful?" on tullut tutuksi lähinnä Spotifyn kautta, olen nähnyt joitain hienoja promokuvia ja kuullut juttuja neidin monilahjakkuustaustasta, mutta that's pretty much about it.

Paloma Faith on lahjakas laulaja, mutta harvinaisen hyvä esiintyjä, joka otti yleisönsä varmasti, iloisesti ja leikitellen. Apollon kaunis lava ja hieno valaistus tukivat visuaalista ilmettä, joka oli varsin elämyksellinen. Paloma Faith oli pukeutunut pitkään helmikirjailtuun mekkoon, punaiseen paljettiseen pillerirasiaan, jossa oli punainen tyllihuntu. Keikan loppupuolella artisti poksautti yleisön joukkoon konfettisateen.

Tilaisuuden aluksi kaikille jaettiin hienot pahvinaamarit :)

Keikasta jäi tosi hyvä mieli, on se livemusiikki on vaan aina ihan omassa luokassaan.

For Alexander

Eilen uutisointiin Alexander Mcqueenin yllättävästä kuolemasta. Ilmeisemmin itsemurhan tehnyt nelikymppinen brittisuunnittelija oli kiistattomasti yksi lahjakkaimmista ja seuratuimmista suunnittelijoista, Mcqueenin vaikutus muotitaiteeseen oli, noh, kerrassaan vaikuttava.

Oikeastaan tuntuu tyhmältä kirjoittaa asiasta mitään... tai ylipäätään julkaista kuvia McQueenin luomuksista. Mitä voi sanoa, mitä kuvia voi valita...?

Alexander McQueen oli ensimmäisiä suunnittelijoita, joihin kiinnitin ylipäätään huomioita back in the days ysärillä, kun ylipäätään aloin kiinnostua muotisuunnittelusta ja sen tekijöistä. Alexander McQueen, John Galliano, Jean Paul Gaultier, Calvin Klein, kuumia ysärinimiä. McQueen oli lahjakas, yllättävä, piristävä, rajoja rikkova ja ennen kaikkea kaikkea-muuta-kuin-tylsä. Toinen toistaan hienompia mallistoja, ideamaailmoita... ei muotinäytöksiä vaan oikea, kunnon show, toinen toisensa jälkeen aina vain uskaliaampaa, hienompaa...

Taannoin juttelimme kaverini kanssa McQueenistä näinkin ylistävään sävyyn "Kato, voi ei, McQueen on vanhentunu tosi paljon pienessä ajassa." Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä miestä painoi elämä itsessään ja lopullinen ratkaisu sen päättämiseen tuli äidin kuoleman myötä. Niin surullista, kerta kaikkiaan. Menestys ja lahjakkuus ei takaa onnellisuutta elämässä. Fashion isn't everything.  McQueenillä olisi ollut vielä vuosikymmeniä aikaa luoda kaikkea mahtavaa muodin saralla... mutta ei niin ei.

R.i.p king Alexander, we will love you always.

kuvat google, alexandermcqueen.com

Peut-être

Sonia Rykiel pour H&M- mallistoesittelyt tursuavat jo varmaankin korvista, mutta halusin silti fiilistellä muutamaa omaa lempparia. 

Want some frills, yes please

Mälsäpäivä. Thank god we have fashion.

Balenciaga resort 2010

Simppeliä, naisellista, röyhelöjä, kuosia, täydellistä. Omatapa pitkä ja langanlaiha putkivartalo, kasapäin rahaa ja seurapiirielämä, jossa pyöriä kyseisissä outfiteissä.

...mutku ei, niin sit katotaan vaan kuvia ja ripataan ne blogiin Style.comista.

C for Chanel, L for Love.

Chanel resort 2010

Chanelin resort-mallisto esiteltiin viime vuoden toukokuussa Venetsiassa. Voiko näytöspuitteet näyttää enää ihanammalta? Full scale fashion show hiekkarannalla, mallit tepastelevat pitkin lankkuwalkia ja taustalla loimottavat valopoimut, kun näytösvieraat istuvat biitsituoleilla. Paikalla tuoksuu meri! Venetsia oli tärkeä lomailukohde itselleen Coco Chanelille, joten nappiveto järjestää show siellä. Vähän niin kuin back to roots.

Mallien kampausta ja meikkiä luonnehdittiin Style.comissa "mykkäelokuvien tähdille ominaiseksi" ja siinäkin suhteessa on onnistuttu luomaan perinteistä Chanelia kunnioittava tyyli, mutta kosiskelemaan nousussa olevaa trendiä.

Näytöksen aluksi esiteltiin supermageita, kokomustia outfitteja: koska ollaan Venetsiassa, pukeudutaan salaperäisesti hattuihin ja viittoihin. Varmasti todella vaikuttava ilmestys eritoten paikan päällä, kun varsin tervehenkisessä ja luonnollisessa ympäristössä esiin marssiin mustiin verhoutuneita malleja. Sitten sailor-henkisyyden kautta Chanelin ominaiseen mustavalkoisuuteen. Oikeastaan kesäkautta ajatellen kokomusta ja musta-valkoisuus tuntuu jotenkin fressiltä, vaikka värien ystävä olenkin ja perinteinen merimies-tyylinen mekko näyttää sellaiselta, mitä haluaisin itse käyttää. Punainen versio perinteisestä jakusta on erittäin soma ja toimii yllättävän hyvin vaaleanpunaisten housujen kanssa. Chanel-henkisiä pikkujakkuja on näkynyt jo jonkun aikaa ja kaikessa mummomaisessa klassisuudessaan se on kyllä jotenkin niin ihana. Pitsimekot henkivät nostalgiaa, mutta ovat aina ajankohtaisia, tyylikkäitä... boheemeja. On suoranainen ihme, jos miesten graafista puna-musta-valko-neuletta ei tuoda "pienin muutoksiin" myyntiin esim. Hennesille, onhan se nyt vaan niin magee. Nerokas suorastaan. Resort-mallisto on mielestäni loistava kokonaisuus. Kyllä se Karl vaan aina osaa.

Chanel on myös yksi tämän kevään "muotitaloista", siis niistä, jotka ovat ajankohtaisia ja juuri nyt niin muodikkaita - ja joiden tyyliä on myös eniten kopioitu. Viime vuoden puolella ilmestyneet Coco Chanelin elämästä kertovat elokuvat "Coco avant Chanel" ja " Coco Chanel & Igor Stravinsky" lisäsivät varmaan osaltaan entisestään mielenkiintoa Chanelia kohtaan, mutta toisaalta jo jonkin aikaa esiintynyt taantuma saa kiinnostusta kääntymään kohti perinteisiä muotitaloja, joilla on tarjottavana aina jotain tuttua, turvallista, mutta tyylikästä ja kaunista. Toisaaltaan Chanel on jo pidemmän aikaa saanut lähes kulttimaista suosiota ja perinteinen käsilaukkumalli 2.55 on kopioitu lähes jokaiseen isompaa vaate- ja asusteketjuun. Myös Chanelin kirjainlogoa on käytetty mitä erilaisemmissa yhteyksissä, kun halutaan alleviivata jotain mikä on muodikasta ja "trés chic".

I love Chanel. Minkäs sille mahtaa, mutta vuosien jälkeen löydän itseni fanittamasta jotain niin perinteikästä ja miltei kliseemäistä kuin Chanel. Coco Chanel nyt kuitenkin oli vaan niin loistava ja lahjakas tyyppi, jonka traaginen, hieman repaleinenkin elämä vetoaa minuun. Hän uskoi vankkumattomattomasti omaan tyyliinsä ja loi sillä menestyvän bisneksen, joka kantaa eteenpäin vieläkin.

kuvat Style.com

Lovely ladies

Lauantain kirppiskierros oli mukava, mutta saalis jäi aika pieneksi. Helmikuun Trendi 1,50€, joulukuun In Style 0,10€ ja kolme postikorttia 0,50€/kpl. Kortteja oli eräällä kirbelle vino pino ja teki tiukkaa valikoida vain muutama niistä, koska kaikki olivat jotenkin niin hienoja!

1920-ja 1930-luvun filmitähtösten ihailijakuvia. Kauniit sävyt ja ihana tyyli kaikissa. Janet Gaynorin puku on upea! Ajattelin että nämä voisi vaikka kehystää :)