Luin Marimekon perustajahahmon, Armi Ratian, elämästä kertovan "Love Armi - Armi Ratian henkilökuva" kirjan, jonka on kirjoittanut Marja-Leena Parkkinen. Kirjan kertojana toimii itse Armi, vaikka materiaalinsa Parkkinen on kerännyt kirjeiden, postikorttien, lehti- ja henkilöhaastatteluiden avulla. Kuvista ja ulkoasusta on vastannut Armin vanhin poika, Ristomatti Ratia.
Ajattelin, että olisi hyvä tietää legendaarisen Marimekon perustajan elämästä ja Marimekon perustamisen taustoista, ehkä saaden myös omaa inspiraatiota. Luettuani kirjan fiilis oli kuitenkin hieman surullinen. Armi Ratialla oli rankka elämä: vaikeita ihmissuhteita, onneton avioliitto, keskenmenoja, abortti, konkursseja, itsemurhayrityksiä, vuosikymmenien pinnan alla kytevä alkoholismi... mutta elämään mahtui myös paljon onnekkaita asioita, kolme lasta, matkoja, menestystä, suuria rakkauksia... ja suuria unelmia.
Mietin pitkään, eikö menestystä voi saavuttaa menemättä jotain?
Armi ei ollut helppo ihminen, mutta osasi kanavoida näkemyksensä johonkin suurempaan ja saavutti menestystä sitä kautta. Mietin myös, onko hyvä juttu, että joku muu kirjoittaa toisen ihmisen elämästä pari vuosikymmentä tämän kuoleman jälkeen, tulkiten vain dokumentteja ja lähipiirin haastatteluja. Silloinhan muut kertovat sinusta, ulkopuolisen havaintojen kautta, et sinä itse. Toisaalta ehkä tapa on lopulta jopa parempi. Jos kertoisin itse elämästäni, kertoisin siitä vain sen, mitä haluan kertoa. Ehkä silottelisin asioita. Ja varmasti jättäisin paljon kertomatta. En kertoisi sitä puolta, mitä minä en itsestäni nää, mutta muut näkevät. Varmasti silloin jäisi paljon myös hyvää pois, vaikka vastaavasti myös ikäviä asioita nousee pintaan.
Totuus on kuitenkin, että Armi Ratia rakasti Marimekkoa ja loi siitä innovatiivisen, rohkean brändin, joka sulautui monen sukupolven sielunmaisemaan iäksi. Armin elämänkokemukset vaikuttivat työhönkin ja kasvattivat näkemystä ja kärsivällisyyttä tavoitella menestystä. Vielä nytkin Marimekon tuotantoa rakastetaan kiihkeästi ja vanhasta ammennetaan yhä enemmän, joskus jopa liikaa, niinkuin muutaman vuoden takainen Unikko-overdose. Kaunis kuosi, mutta liika on liikaa. Parhaimmat brändit elävät ja muuttuvat ajan myötä, säilyttäen silti hyvän perusideansa ja fiiliksensä.
Hyvä ajatus ei koskaan kuole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti