Dadapäivä

Tänään oli outo päivä. Hyvällä tavalla.

 Oikeastaan kaikki alkoi jo aamulla, kun herättyäni katsoin ulos ja taivaan täydeltä satoi paksua räntää. Sää on ollut niin keväinen, että lumisade tuntui todella hassulta. No, oudosta jumituksesta huolimatta pääsin lopulta lähtemään kotoa. Aamuihin kuuluu kissanvahtipestin puitteissa aamuruokintaa, jonne yleensä suuntaan kävellen. Tänään jouduin kuitenkin ottaman metron, ajanpuutteen vuoksi. Metroaseman tunnelissa oli katusoittaja, joka soitti xylofonilla Axel F -kappaletta, se kuulosti todella eriskummalliselta sinä hetkenä.

Hoitokisut saivat ruokaa ja minä kiirehdin bussiin. Bussissa seurasin, osittain pakosta, kahden nuoren tytön keskustelua näyttelijyydestä ja näyttelijän syvimmästä olemuksesta. Tytöt olivat todella tosissaan, mikä tuntui jotenkin hirveän absurdilta, koska he olivat niin nuoria ja aamu varhainen. Miten joku jaksaakin pohtia jonkun ammatin syvintä olemusta aamubussissa? Ehkä juuri siksi, koska ei lopulta tiedä siitä juuri mitään?

Tämän kurssipäivän aiheena oli cv:n ja työhakemusten muodostaminen. Aihe hyvä, mutta lähtökohtaisesti  väärä luento. Tarkoitan sitä, että luentomateriaali oli luennoitsijan puolelta ihan erilaiselle kohderyhmälle. Turhautuminen oli valtaisaa ja tauolla ryhmämme käytös oli kuin yläastelaisten välitunnilta. Mahtavaa :D

Iltapäivällä sain henkilökohtaista tuutorointia niin portfolion suhteen kuin työllistymiseni kannalta. Sain hyvää palautetta ja oli ihanaa kuulla "Olet fiksu ja lahjakas". Huomasin myös, että pystyn ihan helposti puhumaan itsestäni ja työstäni puoli tuntia lähes tauotta. Pelottavaa :D Toisaalta sain taas kerran tuon kurssin puitteissa kuulla kuinka nuori vielä olenkaan. Ennen kotiinlähtöä juttelin kurssikaverin kanssa todella henkilökohtaisista jutuista.. hassua. Olemme tunteneet vasta 2 viikkoa, mutta samanlaiset henkiset fiilikset yhdistävät tällä hetkellä.

Kotimatkalla ulkona vallitsi aivan täysin eri ilma kuin aamulla. Aurinko paistoi ja sää oli yhtä keväinen kuin aiempina päivinä. Mihin se räntälumi katosikaan? Saavuin kotiin hilpeissä tunnelmissa, mutta hississä juttelin naapurini kanssa. Se oli myös jotenkin outoa, koska olen nähnyt kyseisen tyypin aikoja sitten kerran, enkä ajatellut että hän edes asuu siinä enää. Oikeastaan ei edes hänen sukunimeään lue postiluukussa... silti hän muisti minut ja halusi jutella.

Otin pienet päiväunet, koska olin niin poikki. Ehkä päivän outo, erilainen fiilis johtui vain univelasta, ehkä jostain muusta. Ehkä jos Illan olen pyhittänyt vain olemiselle ja nauttinut kissanhoitoetuisuuksista, kuten saunavuorosta.Ja mussuttanut juustoriisikakkuja.

Good times.

kuvat Ffffond