Tänään oli sosiaalisen median päivä.
Kurssilla siis. Mahtavan kiintoisa aihe, josta jaksan aina innostua. Olen kurssiryhmän ainoa, joka pitää blogia ja sain (tai jouduin) kertomaan omista kokemuksistani muille. Mikäs siinä, onhan tämä mukava harraste, helppoa ja aktivoivaa, ylläpitää kirjoitustaitoa ja opettaa analysoimaan, tiivistämään ja miettimään kerrontaa ja julkaisemista. Oikeastaan tuo sosiaalisen median luento sai ajattelemaan, ehkä minun pitäisi ottaa huomioon teitä lukijoita enemmän?
Mietin tänään myös, olisiko aiheellista tarkistaa jossain vaiheessa tämän blogin suuntaa ja poistaa joitain vanhoja kirjoituksia, joiden en ehkä haluaisi enää olevan julkisia... toisaalta ne ovat osa minua ja minun prosessiani, mutta blogin tulevaisuuden kannalta en tiedä ovatko ne enää oleellisia juttuja ollenkaan. Toisaalta olen ollut pitkään sitä mieltä, että itsestään voi näyttää muitakin puolia kuin vain sen kivan, iloisen ja positiivisen, koska (oma) elämä ei vain ole sitä ja ehkä joku muu, samojen asioiden kanssa kamppaileva saa jonkinmoista vertaistukea. Ja prosessiin kuuluu myös ne huonot hetket.
Minusta on vähän hassua lukea jonkun blogista "pidän tätä muita lukijoita varten" statementteja ja postausidea-/kysymyspyynnöt ovat itselleni jotenkin vieraita, en minä niitä ainakaan osaa keneltäkään edes vaatia. Korkeintaan "hei pist kämppäpostausta, jooko?" (ja tämäkin vain siksi että olen utelias muiden ihmisten koteja kohtaan :D KYYLÄ). Minusta on kivaa bloggailla omista jutuista, mielenkiinnon kohteista ja angsteista, pitää jonkinmoista päiväkirjaa, muistikirjaa ja ennen kaikkea tarkastella ilmiöitä, kuvia. Fanittaa, ihastella ja rakastaa pieniä juttuja, jotka tekevät iloiseksi.
Mutta siis toki minulta saa kysyä ja esittää mahdollisia bloggaustoiveita, nyt ja jatkossa, yritän vastailla parhaani mukaan ja ottaa toiveita huomioon, jos vain pystyn ja muistan :) Minulla on selkeästi parannettavaa muistamisen ja ajanhallinnan kanssa. Tästä syystä ylläpidän kommenttien valvontaa: näin ollen luen läpi jokaisen saamani kommentin ja pyrin vastaamaan, jos vastaaminen tuntuu oleelliselta tai siihen on aikaa. Ikävä kyllä joskus ihan vain unohdan...
Olisi kivaa kuulla keitä te lukijat tai täällä kävijät olette, jos emme ole reaalimaailmasta jo tuttuja. Ketään ei kuitenkaan pakoteta ja anonyymina saa edelleenkin pysyä :) Se tässä sosiaalisen median maailmassa on mukavaa, että oman osallistumisensa voi määritellä jokainen itse - ja parasta on, kun se ei sisällä pakotettuja velvoitteita mihinkään suuntaan. Aika on kuitenkin aina rajallista ja maailma blogimaailman ulkopuolella on varsin ihana paikka.
kuvat löytyivät tällä kertaa koneen kätköistä joten lähteitä ei ole. Excuse-moi.
12 kommenttia:
Yksi vakkarilukija ilmoittautuu!
Pitäiskö sun miettiä lisäksi, mitä haluaisit blogin avulla saavuttaa? Kuulostaa ehkä ärsyttävältä, mutta olen ollut huomaavinani että aihetta vois olla (esim. sua taisi ärsyttää kun et saanut kutsua johonkin bloggarien vip-tapahtumaan -> oisko sulla ainakin alitajuisesti toiveena päästä mukaan sellaisiin juttuihin blogin avulla?).
Kun asettaa jonkinlaisen tavoitteen, on ehkä helpompaa päättää sekin, millaiset jutut sopivat blogiin ja mitkä voi jättää omaan päiväkirjaan.
Ikävä tosiasia taitaa olla, että valittajaksi leimautunutta ja omassa alakulossaan kieriskelevää tyyppiä ei niin mielellään pyydetä mukaan markkinointimielessä järjestettäviin juttuihin. Ei siksi, etteikö kaikilla olisi joskus huonoja päiviä, vaan siksi että markkinoivaa tahoa niiden esiin tuominen ei auta.
Toisaalta on hienoa, että olet rehellinen ja teeskentelemätön, mutta toisaalta liika avoimuus voi olla esteenäkin joillekin asioille. Iloisen ulkokuoren ylläpitäminen ja itsevarman mielikuvan luominen auttaa pärjäämään maailmassa. Sitten, kun on jo onnistunut pärjäämään, voi alkaa paljastaa enemmän todellista itseään. Näin olen päätellyt kokeiltuani itsekin ensin tuota samaa avoimuuspolitiikkaa. Kavereiden kanssa se toimii, mutta hyvänpäiväntuttujen suhteen ja julkisessa viestinnässä ihmiset eivät taida olla sille oikein valmiita.
Toivon silti että joskus tilanne muuttuisi. On nimittäin raskasta ja kaikkien voimavaroja kuluttavaa vetää jatkuvaa showta.
adelheid:
Jee! Kiva kuulla :)
anonyymi: Pitäisi ehdottomasti miettiä ja sitä teenkin, koko ajan. Oikeastaan koko kysymys on itselleni avoin, koska välttämättä minun ei tarvitse tämän blogin avulla saavuttaa yhtään mitään. Tärkein syy tällä hetkellä omaan bloggaukseen on ehkä se, että minusta tämä on mukavaa ja on jotenkin mukava olla tietynlainen osa sosiaalista mediaa - ja tietää siitä jotain. Työtilaisuuksia ajatellen tämä ei ole se väylä, jolla niitä etsin, mutta olen toki avoinna jos niitä mahdollisuuksia tulee.
On ehkä naivia ajatella ja sanoakin näin, mutta minun mielestä on vain kivaa kirjoittaa ja pitää blogia, enkä mieti tätä siis ansaintamielessä. On varmasti ollut hetkiä, jolloin olisin halunnut olla jossain bloggaritilaisuudessa, mutta toisaalta en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä en vielä voisi saavuttaa. On tietysti harmillista, että ilmeisemmin olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että minua harmittaisi kovasti jotkut menetyt tilaisuudet, koska itse en nyt juuri keksi muuta kuin sen KappAhlin tilaisuuden, jonne olin kuitenkin saanut kutsun. Ehkä joskus aiempina vuosina enemmänkin, kun tilaisuudet olivat uusia...? Mutta toisaalta tiedostan kyllä, että minun tapani blogata esim. muotimaailmasta ei ole markkinoijia kiinnostavin, mutta tämä riittää minulle.
Alunperin ajattelin ehkä oman blogin kanavana omille töille, mutta jossain vaiheessa olikin paljon mukavampaa vain pölpötellä omia juttuja eikä esittää vain omia töitä. Toisaalta viimeiset pari vuotta ovat olleet aika vakavaa etsikkoaikaa kaiken sen suhteen, mitä haluan alkaa tekemään. Joten tässä suhteessa olen käyttänyt omaa blogia omien ajatusten purkamiseen ja itsereflektioon. En pidä päiväkirjaa. Nuorempana kirjoitin paljon kirjeitä, ehkä jollain tavalla pidän siitä ajatuksesta, että minun teksteilläni on vastaanottaja. voisin kuitenkin perustaa ihan oman blogin tai omat nettisivut omien töiden esittelyyn ja jatkaa omaa henkilökohtaista bloggaamista täällä - tai sitten lopettaa koko blogin kokonaan. Se on niin yksinkertaista.
Olet oikeassa siinä, että varmaankin ne aina iloiset/peruspositiiviset tyypit ja lukijoitaan enemmän viihdyttävät henkilöt ovat markkinoijien suosiossa, mutta toisaalta itse arvostan enemmän sitä, että joku henkilö seisoo itse omien sanojensa takana. Minä teen niin, ainakin pyrin koko ajan ja minusta on ihanaa lukea niin jonkun muun blogistakin. Tässä mielestäni kiteytyy yksi sosiaalisen median olennaisimmista ytimistä: yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ajatusten jakaminen. Jos se, että minä urputan silloin kun oikeasti ottaa päähän ja kovasti, jättää minut jostain ilmaisista tuote-esittelyistä ja showroom-brunsseista ulkopuolelle, niin asia on vain niin eikä se sinällään harmita, koska oma linja menee siinä ja voin olla iloinen siitä mitä teen. Kuriositeettina voisi olla hauskaa käydä showroomeilla, mutta se toiminta on minulle jo entuudestaan jossain määrin tuttua.
"Toivon silti että joskus tilanne muuttuisi. On nimittäin raskasta ja kaikkien voimavaroja kuluttavaa vetää jatkuvaa showta." Näit sanot sinä, arvon anonyymi ja toivon, että et oikeasti joudu tekemään niin, koska tuo ei kuulosta erityisen hyvältä. Jatkuva shown vetäminen nimittäin kuultaa aika pian läpi ja useista bloggareista se suorastaan paistaa läpi. Se on minusta myös tavallaan surullista ja osa tätä päivää, että pidetään hymyä yllä joka tilanteessa, koska ajatellaan, että on tärkeämpää pitää jonkinlaista kulissia yllä.
Mutta kiitos tästä kommentista, minusta on hyvä että annetaan palautetta ja haastetaan miettimään asioita. Toki olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuka sinä olet ja pidätkö itse blogia ja missä muodossa, mutta toisaalta anonymiteetti mahdollistaa joskus sen, että joku uskaltaa sanoa totuuksia ääneen. Arvostan sitä kovasti.
satunnainen lukija täs moi :)
Marsu moiii! Satunnaisuus on jees!
meitsi ilmoittautuu, täällä ollaan!
ei sun tarvi lukijoita huomioon ottaa paitsi jos siltä tuntuu. en tiedä otanko ite, koska en oo asiaa koskaan ajatellut. oma blogi on mulle semmoinen päiväkirjamainen paikka minne tulee kirjoitettua paljon enemmän kuin mitä tulisi ihan oikeaan paperiseen päiväkirjaan. no okei, it's no secretin piti alunperin olla semmoinen pinnallinen länkytysblogi ja erikseen sit se vanha missä olis enemmän ne omat jutut koska en niitä vaatejuttuja sun muita halunnut sinne spämmätä. no ei siitä mitään tullut ja vanhaan blogi jäi kokonaan.
mun mielestä bloggaamisessa parasta on se kun sen kautta löytyy samanhenkisiä ihmisiä. ällistelen aina kun huomaan että on tullut uusi lukija, mietin et mikä ihmisiä noissa mun jutuissa oikeesti kiinnostaa :D
Hei! Luen juttusi aina mutta en kommentoi juuri koskaan. Pidän blogissasi oikeastaan kaikesta muusta paitsi kissoista :D (olen koiraihmisiä). Olen 24-vuotias, asun ja opiskelen Tampereella, oma tyylini on aika erilainen mutta blogilistallani onkin pääasiassa blogeja joiden kirjoittajat mielestäni ymmärtävät tyylin päälle - minulla on sitten se oma tyylini ja saa ollakin. Pidän blogissasi myös siitä että osaat kirjoittaa kokonaisia lauseita etkä kovin usein hehkuta laadutonta lapsityövoimalla tehtyä kertakäyttövaatetta (ompelijamummoni ja tätini ovat aivopesseet mut jo varhaisessa vaiheessa :).
tuitui: mä luen sun blogia just siks koska sulla on hyvät jutut ja oot oma itses!
kaisu: jee! Tamperelaiset rulez. kissajutut pyrin pitämään aika minimissä, kun tiedän etteivät ne kaikkia kiinnosta, eikä tarvitsekaan. Kuulostaa erittäin hyvältä, että joku sanoo "minulla on oma tyyli". Ihan mitä se sitten onkin, niin on ihanaa, että joku pitää rehellisesti siitä mikä itseä miellyttää eikä lähde siihen juttuun mukaan mihin muut. Arvostan!
Moi!
Luen sun blogin aina ensimmäisten joukossa kun selaan Blogilistan suosikkejani. Asun Kalliossa Helsingissä ja opiskelen kulttuurialalla ja taidealan koulutusta löytyy muutenkin. Pidän ja arvostan avoimuuttasi ja just sitä ettet teeskentele että kaikki on kokoajan täydellistä. Ja mä kuulun myös niihin jotka pitää myös kissajutuista koska voiko ollakkaan mitään ihanampaa kuin kissat :)? En oo aiemmin kommentoinu, mutta voin kuvitella että on kiinnostavaa tietää millaiset tyypit blogia lukee :). Kiitos hyvästä blogista!
Moi Noora! Kallio on just paras ja kiva aatella että sä oot tässä jossain lähistöllä :) Kiitos kehuista ja kiva kuulla, että joku myös arvostaa sitä, että meitsi aina välillä avautuu.
Muutenkin näistä kivoista kommenteista tulee sellanen fiilis, että vitsit täällähän käy ihan huippuja tyyppejä! jeee!
Sama anonyymi täällä vielä:
En ole mikään kokenut shown vetäjä, vaan vasta opettelemassa sitä puolta elämästä (minulla ei ole blogia). Tavoitteeni on pärjätä niin vähällä esittämisellä kuin suinkin mahdollista - mutta totuus on, että olen nyt päätymässä alueelle, jolla ensivaikutelman on oltava helposti sulatettava ja myönteinen, tai ovet sulkeutuvat. Koska en ole siinä lainkaan harjaantunut, minulla on nyt kahta enemmän opittavaa lyhyessä ajassa.
Aihe on siis pinnalla omassa elämässäni, mistä johtui ylempi avautumiseni. Tarkoitus ei ollut tietenkään painostaa sinua muuttamaan mitään, vaan vain tuoda esiin tämäkin näkökulma.
Toivottavasti en loukkaa, kun haluan säilyttää anonymiteettini. Toivon, että huomio kiinnittyy siihen, mitä sanotaan, eikä siihen kuka sen sanoo. :)
anonyymi: kuten sanoin, arvostan sinun mielipidettäsi ja rehellisyyttäsi ja sinulla on oikeus olla anonyymi. Ja on hienoa, että et joudu vetämään mitään showta. Mitä ihmisten miellyttämiseen tulee, niin itse suhtaudun ainakin reaalimaailmassa kaikkiin uusiin ihmisiin avoimesti ja ystävällisesti. Vaikka siis täällä olenkin yhtä, voin olla tosielämässä myös toista, esittämättä mitään. Vaikka olenkin täällä blogissa avoin, on silti paljon mitä jätän kertomatta ja tarkoituksella.
Lopulta, oli ammattialasi mitä tahansa, eniten merkkaa se miten hommasi teet. Tiedän esimerkkejä normielämästä, jotka ovat saaneet hyviä duuneja koska ovat olleet valloittavia ja vakuuttavia tyyppejä aluksi - mutta lopulta se todellisuus onkin paljastunut ja sitten ollaan lirissä.
Mutta tsemppiä siihen mihin oletkaan ryhtymässä.
Lähetä kommentti