Niitticlutch, huivi, rannekoru ja lookbook. Fiilis oli lähinnä "siis saanko mä nyt nää ihan omaksi?". Ihania ja pääsevät todellakin käyttöön. Huivia käytin eilen koko päivän, materiaali on viskoosia ja koska se on kooltaan niin suuri, sen voi kieputtaa kaulaan monen monta kierrosta ja oikeasti se myös lämmitti. Mahtava kesähuivi uskoisin. Helmassa paljettilintuset. Huivin värisävy on itselleni vieras, en ehkä osaisi valita sitä kaupassa, mutta kuitenkin pidän siitä kovasti.
Vaan eivät ne ihanat tavarat siinä vaiheessa paljon lohduttaneet, kun maanantaina kuulin vielä illalla surullisia uutisia koskien vanhempieni koiraa, Marttaa. Koirakaveri oli vähän sairastellut ja leikattukin ja kaiken piti olla jo hyvin (rutiinileikkaus), mutta oikeastaan sittenkin aivan päinvastoin. Leikkaus vain nopeutti asioita ja maanantaina ei enää ollut mitään tehtävissä. Luulisi, että eläinkavereiden poismenoon olisi jo tottunut kun sen on kuitenkin joutunut kohtaamaan jo monen monta kertaa, mutta ei. Kaikki tapahtui niin nopeasti, eikä koira ollut edes vielä niin vanha, hieman alle 7-vuotias. Suru on valtava.
Eteenpäin tässä silti mennään ja kovasti. Lemmikkien omistamisen hauskuus menee kaiken ikävän edelle. Saimi kömpi varsinaiseen goodie bagiin ja piti siellä majaa hetken aikaa. Naamasta oli nähtävissä se käsittämätön hauskuus, mikä sen mielestä tilanteeseen liittyi. Rapiseva piilopaikka. Parasta :)
4 kommenttia:
Voi ei, lemmikkien poismenot on ikäviä asioita. Voimia!
Kiva muuten, että muitakin kuin lukijalistojen TOP10-bloggareita kutsutaan noihin esittelytilaisuuksiin :) vähän vaihtelua asiaan.
Osaanottoni. Itseltäni juuri poistui yllättäen alle 7v kissakaveri, Saimi hänkin. Ihmettelin jouluna kun karvaa lähti tavallista enemmän ja parissa viikossa alkoi eristäytyä ja kävely muuttui kummaksi. Aivokasvain :/ Siinä ei ollut tehtävänä mitään muuta, kuin kärsimyksen lopettaminen. Kauniisti jaksoi lopussa nukkua vieressä ja raahautua eteiseen vastaan, vaikka oli jo liikkuminen ihan kummallista.
Lemmikit ovat yhtälailla perheenjäseniä kuin ihmisetkin. Usean lemmikin haudanneena luulisi, et tottuu, mutta ei. Aina jää tyhjä kohta.
Jaksamista!
Ihana pussieläin kuvissa! (mä en ole voinut pariin kk poistaa kenkälaatikoita lattialta kun omat katit pilettää niissä koko ajan..)
-Oola
W: On, erittäin ikäviä :(
Vaihtelu on hyvä asia, monessakin mielessä. Ja ihan kiva oli olla paikalla, vaikka oma blogi ei tilastoilla juuri keikukaan - ja hyvä niin.
Oola: Voi voi, kamalaa :( En halua ajatella asiaa ollenkaan omien kissojen kannalta, vaikka joskus edessä sekin.
Meillä oli kotona aina jotain eläimiä, yleensä monia kerrallaan. Joka ikinen kerta ollut yhtä kamalaa ja itkua on väännetty. Vielä nytkin jotkut edesmenneet tulevat uniin aina joskus. Rakkaita ne on ja kavereita ja omia persooniaan.
Pussieläin oli kyllä niin itsetyytyväinen omasta keksinnöstään ettei sille voinut muuta kuin nauraa.
Lähetä kommentti