Helmikuun (2/2010) Oliviassa oli ohjaaja-käsikirjoittaja Aleksi Salmenperän haastattelu " Isyystesti", jossa Aleksi sanoo, että hänen leffoissaan seikkailevat eniten isät, koska se on aihe josta hän tietää eniten.
"Ellei minulla olisi perhettä, ehkä elokuvani olisivat sinkkujen parinetsintää tai epämääräistä eksistentiaalista pönötystä."
Terveisiä vaan Aleksille; koska minulla ei ole perhettä, ei edes parisuhdetta, eikä työtäkään, ovat viime päiväni olleet epämääräistä eksistentiaalista pönötystä.
Terveisiä vaan Aleksille; koska minulla ei ole perhettä, ei edes parisuhdetta, eikä työtäkään, ovat viime päiväni olleet epämääräistä eksistentiaalista pönötystä.
Flunssasta selvittyäni työstin portfoliomatskua. Tarkoituksenani on tehdä vähän uutta materiaalia ja annoin itselleni taannoin tehtäväksi suunnitella perusmallin mukaisen malliston. Ihan vain siksi, että haastaisin itseäni tekemään jotain. Homma maistui oikein puulta, mutta tilanne kääntyi jossain vaiheessa ihan voitoksi asti ja vaikka en hommaa vielä loppuun saanutkaan, niin suurimman osan duunista tehtyä. Mallisto on laaja, kaupallinen ja jollain tavalla jopa pidän siitä, vaikka alkuperäistä ideaa en niin rakastanutkaan.
Eilen aloitin kurssilla, jonka tarkoituksena antaa uusia ideoita ja faktatietoja siitä, miten taidealan tyypit voivat työllistää itsensä eri tavoin. Neljän viikon aikana käsitellään esim. apurahojen hakemista, CV:n ja työhakemusten laadintaa, yritystoiminnan perusteita, vuorovaikutustaitoja, palvelu- ja tuotekonseptointia jne. Kurssilla on parikymmentä eri-ikäistä ihmistä taiteen eri aloilta, joten pelkästään toisia kuuntelemalla oppii paljon. Ja opetustaso vaikuttaa todella laadukkaalta, joten tuntuu ihan hyvältä... katsotaan mitä tuleman sitten pitää.
Vielä palatakseni Aleksin kommenttiin, joka oli varmasti harmiton, mutta silti se ärsytti syvästi. Minulle ainakin perheettömyys on pakon sanelema valinta. En ole löytänyt kumppania ja enkä perustanut sitä perhettä (vaikka ehkä olisinkin jo halunnut), mutta tekeekö se elämästä eksistentiaalista pönötystä? Ei. Iso osa kurssilaisista on perheellisiä, mutta silti kaipuu oman uran luomiseen ja työllistymiseen on luja. On myös mahtavaa havaita, että on olemassa niin monia erilaisia väyliä tehdä juttuja elämässä... on vielä pientä, jos ei 28-vuotiaana ole löytänyt yhtä selkeää suuntaa uralle ja elämälle. Jo parin päivän jälkeen olen havainnut, että esim. omat tiedot ja taidot pyörittää "paperisotaa" ovat oikeastaan aika hyvät. Ja että en ole urasuunnitelmissani täysin epärealistinen, vaan oikeastaan ihan hyvillä jäljillä.
Äh, nyt nukkumaan että jaksaa taas. Jotenkin yhtäkkiä päivät ovat niin kiireisiä ja täynnä ohjelmaa, että kaikki uusi väsyttää kovasti :)
3 kommenttia:
Minua puhutteleva teksti :)
mua ärsyttää suunnattomasti se, miten ihmiset ajattelevat jokaisen elämän päämäärän olevan se perheen perustaminen ja siihen asti kaikki on sitä epämääräistä eksistentiaalista pönötystä.
mä en todellakaan halua ikinä lapsia ja ajatus kymmeniä vuosia kestävästä parisuhteesta saman ihmisen kanssa vain puistattaa, mutta mä teen silti ihan helvetisti kaikkea, varmaan paljon enemmän kuin se perheellinen joka ei pönöttele.
tää perheelliset-perheettömät -vastakkain asettelu saa mun VEREN KIEHUMAAN mut kestän sen :D
kurssi kuulostaa kivalta:) onneks tommosia jaksetaan järjestää vaikka ajat onki semisti synkät.
Jaksamista uuden pariin, mä vietän IHANAA LOMAA ja nukunnnn ainakin 12 tuntia <3
SuPi: Niin toivottavasti tää mun eikä Aleksin :D
tuitui: joo mäkään en näe, että perheen perustaminen olis mikään itseisarvo, vaikka ehkä perheen haluaiskin, niin tärkeintä on kuitenkin että on olemassa myös omana itsenään ja tekee omia juttuja ja nauttii myös omasta elämästään. Ei oo olemassa vain yhtä väylää miten tehdä/kokea asioita eikä se poissulje ketään tai aseta "huonompaan" asemaan.
Loma ja nukkuminen kuulostaa hyvältä, nauti!
Lähetä kommentti