Suuri ahdistuspäivä kerrassaan.
Voisin joskus myöhemmin selostaa enemmän tuosta kurssista jota käyn parhaillaan, mutta kurssiohjelmaan kuuluu siis taiteilijaesittelyjä ja erilaisia ratkaisuja siitä, miten ihmiset ovat työllistyneet. Useimmat esittelijät ovat eri alalta, mutta heidän esimerkkinsä ovat inspiroivia ja tietonsa sovellettavissa. Käyn koko ajan vahvaa henkistä prosessia siitä, millaisena näen oman tulevaisuuteni ja työurani. Mitkä ovat ne minulle sopivimmat väylät, millaisia juttuja haluan tehdä, missä olen hyvä? En tässä vaiheessa ala selostaa sen enempää millaisia suunnitelmia minulla on, koska blogini on kuitenkin julkinen jossain määrin, mutta koen jonkinlaista ahdistavaa ristivetoa. Toisaalta minun, nuoren vastikään valmistuneen ihmisen, pitäisi kerätä työkokemusta ja mennä vähäksi aikaa johonkin vähän opettelemaan työntekoa. Mitä jos haluaisinkin työllistyä omaehtoisesti, onko minulla varaa ruveta krantuksi? Mutta miten työllistyä omaehtoisesti ja taloudellisesti kannattavasti, kun on jo ennestään vaikeaa maksaa opintolainoja takaisin ja ihan ylipäätään tulla toimeen? Olisiko nyt vain järkevintä unohtaa typerät haihattelut?
Oikeastaan mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Olenko ihan väärällä alalla, onko olemassa helpompiakin teitä?
Ärsyynnyin niin hirveästi tänään (monen syyn seurauksena) että lähdin kotiin hieman aiemmin. Bussista noustuani menin kauppaan, ostin ihanaa maalaisleipää ja kinkkua (vaikka olenkin karsinut valkoiset jauhot, perunat, riisin ja punaisen lihan minimiin) ja maaliskuun Divaanin. Nukuin taas päikkärit ja olen sen jälkeen istunut, miettinyt ja kasannut omia ajatuksia, pessyt pyykkiä ja nauttinut anti-stress-teejuomaa ja tutkaillut Divaanin ihania juttuja. Mussuttanut leipää hyvällä mielellä, vaikka siitä ei hyvää oloa tulekaan. Tällä hetkellä soitannassa on ollut ahkerasti uusin Lapko, johon olen aivan rakastunut. Ihanaa löytää joku bändi uudelleen pienen tauon jälkeen.
En tiedä mitä tapahtuu ja mihin tie johtaa, mutta jossain määrin aion kulkea omaa polkua. Muuten hajotan itseäni aivan liikaa.
P.s. Tämä postaus on ensisijaisesti kirjoitettu minulle itselleni. Kiitos ja anteeksi.
P.p.s. VilleihanaMalja, soittele mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti