Your love is gum

Sarjassamme sekalaisia huomioita viime päiviltä:

Alexander von Schönburgin Tyylikkään köyhäilyn taito on viihdyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa kuluttamisesta, tyylikkyydestä ja siitä, mitä oikeastaan tarvitsemme elääksemme hyvää elämää. Tosin monet jutut tuntuivat itsestäänselviltä huomioilta, joita huomaa pakosta, jos joutuu itsekin elämään vähillä tuloilla. Erityisesti minua huvitti kirjoittajan mielipide rucolasta eli sinappikaalista :D mutta en pilaa juttua etukäteen, jos joku aikoo itsekin lukea kyseisen teoksen. Suosittelen kyllä.

Rakastan kirjastoja! Ja erityisesti varaustoimintoa, mutta välillä tulee pieniä ohilyöntejä, niinkuin Memoirs of a Geisha, tiivistelmäversiona! Virginia Woolfin Orlando lähti kolmannelle tai neljännelle lukukierrokselle, yksi lempparikirjoista ever.

Eilen päädyin vähän ex tempore pohjalta Denise Grünsteinin Figure Out-näyttelyn avajaisiin Kiasmaan. Pidin, Grünsteinin työt olivat vahvoja, kauniita, outoja ja ajatuksia herätteleviä. Dokkarivideossa taiteilija sanoo rakastavansa nostalgiaa ja olevansa romantikko, ja se näkyy kyllä hänen töissäänkin. Oli muutenkin mukavaa käydä Kiasmassa pitkästä aikaa, noin niinkuin free entrance, Järjestetty juttu -kokoelmanäyttely oli mielenkiintoista katsottavaa myös.

Poden jotain hirveää materianhimoa koko ajan ja heikkona hetkenä tein tilauksen Ellokselta, josta kotiutin  jo aiemmin fiilistelemäni hippitunikan. Vaate oli pieni pettymys, puuvillan laatu oli aika heikko. Onneksi kuviot ovat kuitenkin kivat ja päädyin pitämään tämän silti. Yhdistettynä ihanuushuiviin - toimii. Hippikesä 2010 ALA TULLA JO!

Jotenkin salakavalasti soitantaan on päätynyt tämä:

Jep, ja se ois sitten vappu taas ja hell breaks on loose. Itse taidan juhlia - tai olla juhlimatta - aika minimalistisin keinoin.

Kirsi siirup

Ihania nämä kevätpäivät. Ja aina vähän kummallisia. Tänään pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat ja tein mahtavaa ruokaa wok-vihanneksista ja vihreistä linsseistä (helppoa, halpaa ja hyvää!). Luin kirjan loppuun ja lähdin kaverin kanssa ulkoilmaan hengailemaan, jonka jälkeen päädyimme toiselle kaverille kahvi-lätty-jätskikesteille ja sain elämäni ensimmäiset pianonsoitto-opetukset. Kotimatkalla ihasteltiin suurena mollottavaa kuuta.

Ihanasta Tallinnasta ei juuri tarttunut mukaan materiaa. Erilaisia suklaita, kirsikkamehutiivistettä ja Sex and the City-lehti, joka on tosin venäläinen. Kirjoitin venäjästä aikoinaan huikaisevan A:n, joten osaa vielä ehkä sanan sieltä, toisen täältä. Mutta kuvat oli kivoja ja hintaa 39,90 eek (n. 2,80€).

Aijjoo, kuvasta puuttuu vielä pari halpaa kuoharipulloa.

Maanantai-iltana kotona muuten odotteli paketti, josta kuoriutui Trendin toinen tilaajalahja, Lumi accessories-yhteistyölaukku. Olin jo aiemmin saanut toisen tilaajalahjan ja kirjeen, jossa sanottiin että kyseinen laukku on loppunut eikä sitä ole enää mahdollista saada. Olin todella ärtynyt ja aikeissa kirjoittaa taas vihaisen palautteen aiheesta, mutta se sitten jäi.

Laukku on satiininhohtoista kangasmatskua, violetit tehosteet ja nahkayksityiskohdat. Laukku oli yllättävän iso ja laadultaan parempi kuin odotin, ihan positiivinen yllätys siis. Varsinkin kun olin jo ajatellut, että en tule sitä edes saamaan... ihme hommaa, mutta enpä valita sen enempää.

Tallinnassa

Tere! Eilen siis päiväreissulla Tallinnassa, kiitos Trendin tilaajalahjana tulleen ilmaiskupongin :D vaikka eiväthän nuo päiväreissut edes kustanna niin paljoa. Harvoin silti tulee lähdettyä, edellisen kerran olin Tallinnassa marraskuussa 2004.

Tuo vuoden 2004 reissu olikin ihan huippuhauska: koulumme kutsuttiin silloin ensimmäistä kertaa mukaan Tallinnan taidekoulun muotinäytökseen ja opettaja valitsi pienen ryhmän (5 henkilöä, 3 mallistoa) paikan päälle edustamaan. Rovaniemeltä matkaa tehtiin ensin junalla, sitten lautalla ja perillä oltiin 2 kokonaista päivää. Tallinnasta jäi tuon reissun takia hyvät muistot ja fiilikset. Meillä oli ihan huippuhauskaa ja osallistuminen näytökseen oli huikean inspiroiva kokemus. Itse näytöshän oli todella hieno ja ammattimainen tapahtuma, jossa oli paljon yleisöä ja toimittajia. Edelleenkin tulee välillä muistelua sitä, kun näytösbileissä baari ei mennytkään kiinni neljältä... jaksoimme bilettää juuri ja juuri aamuviiteen :) ja bileet senkuin jatkuivat.

Edellisreissulla keskityttiin siis lähinnä kauppoihin, näytösvalmisteluihin ja biletykseen, joten vanha kaupunki jäi välistä. Tämän reissun pointti olikin sitten pyöriä siellä.

Aivan ihana paikka, kauniita vanhoja taloja ja jänniä yksityiskohtia. Ja mitä värejä!

Vanhassa kaupungissa seikkaileminen oli hauskaa ja sää oli mielettömän hyvä. Varsinkin aamupäivästä oli rauhallisempaa, kun turistimassat eivät olleet vielä löytäneet perille. Suomalaisten lisäksi oli paljon ruotsalaista nuorisoa, mikä oli aika jännää. Uskonnollisista menoista en niin perusta, mutta ortodoksikirkossa tuli käytyä, koska sinne pääsi sisään ilmaiseksi. Huikean hienohan se oli sisältä - ja ulkoakin.

Jo viime reissulta Tallinnasta jäi jotenkin jännä fiilis: uusi ja vanha kohtavaat mielenkiintoisella tavalla ja kaupunkielämän kerrostumat ovat selkeämmin näkyvillä. Kaupunki on toisaalta todella siistin oloinen, mutta jossain kohtaa saattaa tönöttää ränsistynyt, purkutuomiota odottava vanha rakennus. Vanhan kaupungin talot ovat ihanan somia, mutta kivenheiton päässä kohoaa utopistisia lasipalatseja. Kauppakeskusten vierestä pääsee nopeasti jännille sivukujille, jossa on kauniita vanhoja, mutta ränsistyneitä puutaloja. Toisaalta taas jossain rakennetaan koko ajan, ja muutosfiiliksen tuntee. Välillä fiilis on kuin vanhasta Neuvostoliitosta, välillä taas ultramodernista tulevaisuuskaupungista. Kokeellisuus on myös olennaista ja tyylitaju on selkeästi erilainen kuin Suomessa. Juuri näistä syistä pidän Tallinnasta, mielenkiintoinen paikka.

Hauska reissu siis, mutta hommasta pitää kyllä miinustaa laivamatkat ja osa kanssamatkaajista... kotiin on silti aina ihanaa palata.

Coffee, good company and inspiring things

No olipas jännä viikko!

Tämä viikko jää historiaan siinä mielessä, että joka päivälle oli jotain ohjelmaa, ehkä vähän liiankin kanssa. Kiva silti nähdä ihmisiä ja kahviteltuakin on tullut enemmän kuin ehkä koko vuotena. Viikon paras pulla tuli syötyä eilen Kierrätystehtaalla ja parhaat kahvit ostin tänään Stockan Delistä: Take away latte täysmaitoon tehtynä, aivan ihanaa. Alkuviikosta tuli myös korkattua Café Piritta Tokoinrannassa, pidin. Torstaina pääsin vierailemaan kurssikaverini jännässä studiossa, jonka fiilis oli jotain todella jännittävää. Ja perjantain baarikeikka oli ikimuistoinen :D Viikosta jäi käteen myös passi ja hammaslääkäriaika, joka tuli vihdoin ja viimein varattua.

Perjantaina kävin päiväkävelyllä mm. Lintsin kalliolla. Mahtava paikka, yksi lemppareista Helsingissä.

Jos lapsena joku olisi sanonut, että aikuisena tulen asumaan muutaman sadan metrin päässä Linnanmäen huvipuistosta, olisin ehkä pyörtynyt onnesta. Kesällä vois koittaa käydä ainakin tuossa maailmanpyörässä...

Perusfiilistelyjä...

kuvat  Net-A-Porter.com

Ja sunnuntain kunniaksi muutamia iiiihania laukkuja, täysin saavuttamattomissa olevia tosin... :(

Ihania silti.

Nyt sitten kohti uutta viikkoa, viikon päästä onkin jo oi ihana toukokuu!

More is more, but too much is too much

Kaverini ehdotti eilen, josko menisimme parille lasilliselle johonkin kivaan paikkaan perjantai-illan kunniaksi. No, baarin edessä tapasimme entuudestaan tuntemattoman tyypin, joka lyöttäytyi seuraan - ja osoittautui aivan mahtavaksi bilekaveriksi, joka intoutui myös tarjoamaan punkkua koko illan... kotiin pääsin vasta kolmen jälkeen. Aamupäivästä sitten Kaapelille kierrätystehtaalle silmät ristissä...

Olen tyytyväinen, että sain roudattua isohkon kassillisen tavaraa tavaratorille, taas periaatteella "vien enemmän kuin tuon". Kuitenkin moni saapui torille tyhjin käsin suuren laukun kanssa ja lappoi kassiinsa tyyliin kaiken, jonka irti sai. Siitä jäi vähän ikävä fiilis, ihmisten ahneus ja röyhkeys ja kyynärpäätekniikka alkoivat ottaa totaalisesti päähän. Ärsyttävää yrittää purkaa omaa kassia, kun joku on jo läähättämässä niskaan ja vielä ärsyttävämpää, kun joku tuuppaa väkivaltaisesti vetolaukullaan, eikä edes pyydä anteeksi. HÖH! Viime vuonna tunnelma oli astetta leppoisampi. No, toivottavasti joku hyötyi minun viemistäni jutuista, mieluiten saaden niistä itse iloa, eikä jälleenmyymishengessä. Toki on hienoa, että tavara menee kiertoon joka tapauksessa, mutta toisaalta olisi kiva jos tavaratorilla vallitsisi reilu ja hyväntuulinen meininki.

Itse löysin retromukin omannäköiselläni kuvionnilla.

... ja kolme Arabian vanhaa pikkulautasta. Lisäksi rullan valkoista ompelulankaa ja kerän mustaa villalankaa. Hienoja löytöjä.

En tiedä johtuiko edellisillan jälkimainingeista, ihmistungoksesta vai mistä, mutta fiilis jäi vähän latteaksi. Esillä oli jotenkin liikaa samankaltaisin menetelmin toteutettua kierrätystavaraa. Erityisesti myyntipöydät tuntuivat olevan tällä kertaa vielä homogeenisempiä kuin aiemmin.

Kaikki vanhat verhokankaat eivät mielestäni vain taivu vaatteiksi, kun ne on alunperin verhoiksi suunniteltu ja ajateltu, eikä vetoketjupussukka tai rintaruusuke ole uniikki taidekäsityö. Muotinäytöksessä oli mukana tuubimekko, jonka miehustaan oli lätkäisty sipsipussi - anteeksi, mutta toivon että se oli vitsi, vaikka ei kovinkaan hyvä sellainen. Tapahtumassa oli paljon hyvää, mutta liika on aina liikaa. Keskittymiskyky herpaantui ja homma alkoi tuntua nuhjuiselta.

Ohjelmasta sen verran, Aija Ronkaisen valmistama verho vanhoista postikorteista Aarikan Discus-verhojen henkeen vaikutti ihan hauskalta jutulta ja muotinäytöstä oli ilo seurata, kun siinä oli mukana muutamia ammatti(maisia)malleja. Kahvilalle lisäpisteitä: kahvi oli hyvää ja jättimäinen korvapuusti oli ihana voilla leivottu rasvasokeripommi (maistui erittäin hyvältä hieman väsähtäneessä olotilassa). Plussaa myös elektroniikan kierrätyspisteistä ja pyörähuoltomahdollisuudesta.

Semmoisia fiiliksiä täällä, toivottavasti muut viihtyivät paremmin.

Lopuksi vielä kuvia talvella tuunailemastani lampusta, josta joku taisi toivoa lisäkuvia... better late than never?

Näin siinä useimmiten käy, kun yrittää kuvata jotain: jompikumpi kissoista änkeää kuvaan ja tällä kertaa Ninnillä oli asiaa: "HALUAN RUOKAA HETI!!!" 

No mutta, tuollainen lamppu siis. Jalka Pentikiltä 2007 (saatavilla edelleen), maisteri osti itselleen lampunjalan valmistujaislahjaksi :D. Olen itse tykästynyt tuohon kömpelöön tähtiviritelmään, minusta se on ihan jees. Lautaset ja lamppu siis samat kuin yllä, sydänrasia on muuten taannoin kirppislöytö, joka on jo täälläkin nähty.

Tuosta lampusta tulee mieleen teini-iän rakkausbändi, The Smashing Pumpkins:

Kierrätystehtaalle mars

Viikonloppuna Kaapelitehdas muuntautuu taas Kierrätystehtaaksi. Ovet avautuvat lauantaina aamukympiltä.

Lavaohjelmassa mm. Risain 2010 -kilpailun voittajan palkinta, risaineri Aija Rouhiaisen työnäytöksiä ja Myyntitorin näytteilleasettajien suuri muotinäytös. Kaapelitehtaan sisäpihalla on Hyötypyörän fillaripaja, jossa pyörän voi huoltaa kesäkuntoon. Sisäpihalta löytyy myös Vegemestan myyntipiste, josta saa kasvishampurilaisia ja virvokkeita. Taitotorin kierrätysaiheisissa työpajoissa voi mm. tehdä koruja ja kirjailla, suunnitella uuden lempivaatteen sekä solmia huivin japanilaisittain kassiksi tai paidaksi. Työpajoja järjestävät mm. Kierrätyskeskus, Nuorisoasiainkeskus, Ompeluseurat, Saumuriralli ja Työväenopisto.Tavaratorille voi tuoda kotoa kevätsiivouksen yhteydessä löytyneet ylimääräiset tavarat ja tekstiilit ja mukaansa saa ottaa ilmaiseksi mitä haluaa. Sähkö- ja elektroniikkaromulle on oma keräyspiste sisäpihalla. tekstilähde 

Ajattelin suunnata paikanpäälle, itseäni kiinnostaa miten tapahtuma on kehittynyt viime vuodesta ja tavaratorille olisi tarkoitus roudailla jotain ylimääräisiä kamoja. Viime vuonna torilta löytynyt Espritin laukku on ollut kovassa käytössä ja yksi lemppareista.

Kierrätystehdas 24.-25.4.2010

Avoinna la-su klo 10-17

Kaapelitehdas, Merikaapelihalli

Tallberginkatu 1, Helsinki

Ovet M1-M4

Vapaa pääsy

www.kierratystehdas.fi

www.kaapelitehdas.fi

p.s. Pakko sanoa, mutta en pidä sanasta risain.

The most beautiful passport picture, and how surprising it isn't mine

Hain uutuuttaan hohtavan passini. En olekaan omistanut passia viimeiseen reiluun kolmeen vuoteen, tässä uudessa on kaikenmaailman lisäsysteemit ja sormenjäljet ja kaikki. U-uuu. Nyt on maailma auki.

Mutta se kuva.

Ok, passi on voimassa vain seuraavat 5 vuotta. Ja tiesin jo etukäteen, että en ole kovin kuvauksellinen henkilö, joten passikuvakaan ei tule onnistumaan. Mutta ilmeisesti odotin, että passintekijä olisi avittanut vähän Photoshopilla tai jotain... näytän passikuvassa aivan hirveältä. Kyllä siinä melkein tulee tippa linssiin, että hei, ihanko oikeasti MINÄ näytän tuolta? Vihaiselta, laajaotsaiselta, tummakulmaiselta lörppähuulelta, jolla on tukka oudosti ja vikatikkinä helminappikorvikset, jotka nähtävästi tuovat minulle muutaman ikävuoden lisää.  Ja ne korviksetkin laitoin, koska jännitin tutkintakyselyä niin kovasti (koska minulla ei ollut muuta virallista henkilöllisyystodistusta, minulta kyseltiin tietoja menneisyydestäni, jotta minut voitaisiin tunnistaa minuksi) ja yritin olla jotenkin uskottavampi...

Kyllä siinä matkustusinto vähenee, kun miettii tilannetta, että passia pitäisi näyttää julkisesti.

NOT GONNA HAPPEN.

Ilmeisesti jotkut ihan oikeasti onnistuvat passikuvassa:

kuva google

Kauneus ja terveys, vuosimallia 1965

Toinen lehtipoiminta, Kauneus ja terveys huhtikuulta 1965.

Itämaiden eksotiikkaa

Tämä on jotenkin vaan niin huippu kuva, aina ajankohtainen :D

Onneksi elegantin naisen käsite on nykyään hieman laajempi...

Tämän kuvan avulla oli kysytty asiantuntijoilta, houkutteleeko huone ja millä tavalla, mihin sitä voisi käyttää jne. Minusta sisustus on huvittava, ihanakin ja toimisi varmasti nykyäänkin jossain retro-futuristisessa konseptissa.

Lehden avulla opeteltiin joogaamaan, tässä vuorossa joogakoulu nro. 4.

Kun lukee tai vaikka vain selailee näitä vanhoja lehtiä, itselleni tulee vähän hölmö fiilis, että onpa ihanaa että maailma muuttuu. Toisaalta muutokset ovat jossain määrin pieniä (edelleen mainostetaan kosmetiikkaa, hiusvärejä, Pariisia pidetään tyylikkäänä paikkana, ahneus ja sukupuolitaudit jylläävät jne.) mutta näkökulmat muuttuvat, tieto lisääntyy ja ihmiset ovat ehkä astetta tietoisempia, kyseenalaistavampia kuluttajia. Tuskin enää voitaisiin yrittää myydä kosmetiikkaa pelkkien toteavien lauseiden kautta, mainosmanipulaatiosta on tullut vahvempaa, mutta samalla toki röyhkeämpää. Myös pukeutuminen, ja sitä kautta itsensä ilmaiseminen on aina vähän vapautuneempaa, vaikka menneiden aikojen naisten tyylikkyyttä ihaillaan edelleen. 

Parasta kuitenkin havaita, että elettiinhän sitä ennenkin. Meidän aikamme keksinnöt eivät olekaan niin uusia, hienoja ja maailmaamullistavia kuin ehkä joskus tulee naivisti ajatelleeksi. Oikeastaanhan nykyään katsotaan paljon taaksepäin, vaikka ennen katsottiin eteenpäin ja yrittettiin tarkoitushakuisesti olla ajassa, mieluiten jopa vielä aikaa edellä...?

Mielenkiintoisia juttuja nämä.

Naisten maailmaa toukokuussa 1960

En tiedä johtuuko se tästä keväästä, auringonpaisteesta vai tuhkapilvien aiheuttaman kaaoksen vaikutuksesta maailmankaikkeuden henkiseen tasapainoon, mutta yhtäkkiä olen onnistunut hankkimaan itselleni joka päivälle jotain menoa, parhaimmille jopa kaksi. Sosiaalista elämää. hahah.

Hetkittäin kyllä tuntuu, että elämämme jotenkin todella outoja aikoja.

Koska elämässä pitää nähtävästi olla myös jatkumoa, rutiineja ja itsensä toistamista, poikkesin tänään kirbellä :) tein pienen päiväkävelyn ja kirppistelyintuitio oli vahvana juuri tänään. Ja, yllättäen, ostin taas vähän lehtiä. Tällä kertaa 7kpl erilaisia, vanhoja lehtiä vuosilta 1952-1985, koko satsi 2€, joista ajattelin nostaa pari tänne blogiinkin asti.

Naisten maailma toukokuulta 1960. Kansi on ihanan tyylikäs ja täydellisesti tätä päivää.

Aistikas pariisitar. Pariisia ja pariisittaria fanittettiin lehdessä mennen tullen :), eikä ihme, olihan tuolloin Pariisi ehdoton muodin mekka. 

hattumuotia

jotain muutakin kuin lihapullia (ihana teksti!)

Christian Diorin sukkismainos.

Kerro tuleeko hän? Mainontaa tämäkin.

Takakannen kukkamekko ois aika pähee.

Myöhemmin sitten lisää...