Joskus pitäisi nähtävästi olla vain hiljaa.
Juuri kun olin päässyt kirjoittamasta tänne, että kevät tulee ja mukavasti menee, niin homma taas lässähti. Tiistaina havahduin siihen, että toinen kissoistani, Saimi, oksentelee. Se ei yleensä ikinä tee niin, joten hälytyskellot alkoivat soida. Havaitsin, että katti oli varastanut edesmenneen koirakaverinsa särkylääkkeitä ja ahminut niitä (lääkkeet oli maustettu maksanmakuisiksi, jotta maistuisivat paremmin... joo kyllä). Eläinlääkäristä neuvottiin syöttämään kissalle hiililientä ja apteekista haettiin vielä mahansuojalääkettä. Koko tiistai meni odottaessa: miten kissan tila etenee, oksentaako se, hengittääkö se. Tokkuraisuus jatkui eilisenkin, mutta pikku hiljaa alkaa näyttää taas hyvältä ja Saimi alkaa olla entisensä. Tapaus oli järkyttävä, mutta ainakin opin taas lisää kriisinhallintaa.
Eipä siis ole juuri ehtinyt, jaksanut tai huvittanut tehdä mitään ihmeellistä. Jumitan vielä porukoilla ja palailen Helsinkiin viikonloppuna. Eilen kävin kuitenkin kirpputorilla.
Uhmaan karmaa, mutta ah tätä kevättä, joka etenee päivä päivältä. Tänään puhalsi aivan ihana lämmin tuuli ja aurinko paistoi. Mahtavaa. Seisoin pihalla ja haistelin kevätilmaa ja mietin, että tässä ilmassa on paljon toivoa paremmasta.
1 kommentti:
Hyvin hallittu kriisi! Kyllä se pulssi siitä tasaantuu hiljalleen!
Lähetä kommentti