Joskus päivien yllätyksellisyys yllättää itsenikin.
Olin sopinut tekeväni pari simppeliä puolihametta kurssikaverilleni ja että ne olisivat tänään iltapäivällä valmiita. Toinen hameista oli jo lähes valmis, toinen vasta leikattuna. Nostin aamupäivällä ompelukoneen esiin ja tarkoituksena oli alkaa ommella, mutta kappas, jostain syystä kone ei suostunut toimimaan yhtään. Tikki oli yhtä suttua ja ylälanka pomppi koko ajan pois. Mitkään säädöt eivät tehonneet ja tilanne alkoi olla toivoton. Tuhrasin yli tunnin koneen kanssa ja aloin panikoitua...kello oli siinä vaiheessa yli puolen päivän, hameet kesken ja kone rikki. Mietin jo, pitääkö hameiden luovutusta siirtää toiseen päivään, vaikka niin uhosin että kyllä saan ne valmiiksi ajoissa. Harmitti.
No, irrotin koneesta etupaneelin, puhdistin pölyt ja langanpätkät koneen sisältä, kiristelin ruuveja ja säätelin. Kävin vielä ostamassa uuden lampun ja neuloja. Sitten kone toimi taas, sain hameet ommeltua valmiiksi ennätysajassa ja lopulta, kun kaveri soitteli summeria, silitin valmiiden hameiden helmoja (kuvan otin ennen sitä). Ajoissa, valmista! Kaikenlisäksi hameet onnistuivat, näyttivät hyvältä päällä eikä lisäkorjauksiakaan tarvittu. Kaoottinen tilanne kääntyi siis parin tunnin aikana päälaelleen ja olo oli jotenkin pöllämistynyt.
Helpottuneena kylästelin vielä toisen kaverini luona ja kävin katsomassa tuoreita matkakuvia Pariisista. Tuliaisiksi sain mm. lehtiä ja esitteitä ja jotain muuta ihanaa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Kotimatkalla salakuuntelin ratikassa kahden ranskalaisen pojan jutustelua.
Ihanat ranskikset <3 Haluan heti Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti