12.5.2010

Oh la laa Gloria!




Toukokuun Gloria yllätti positiivisesti. Joku vinkkasi mielenkiintoisesta numerosta, jonka kotiutin vasta tänään, koska ihan joka kaupassa näitä ei enää ollut.

Uudet muodin muodot/ Muodin uudet muodot kuvasarja oli kerrassaan hieno! Raikas ja jännittävä, jotenkin "uuden" oloinen juttu, pidin vaatteista ja stailauksesta kovasti. Mallina Alice Dibb.





En jaksanut alkaa skannailemaan, kannattaa etsiä lehti omiin käsiin!



Glorian päätoimittaja hääräilee nykyisin Sami Sykkö, joka on pääkirjoituksessaan eläytynyt Pariisin muotiviikkojen tunnelmaan.

Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä.

Juttua Dustysta, suunnittelija Marjut Uotila on solminut yhteistyösopparin Topshopin Topmanin kanssa ja Kansallisteatterin Ihmisvihaajan puvustuksesta, jonka Ann Bonander-Looft on toteuttanut Marimekon kankain. Jokainen kohtaus on kuulemma erivärinen, kuulostaa hauskalta!

Samppa Törmälehdon The Garage of Sylvestre Matuschka.

Moschinon kauniit miestenkengät.


Kesäfiilistelyä.

Tuomas Merikoski suunnittelee Givenchyllä ja asuu ihanassa talossa Pariisissa. Merikosken ja hänen tyttöystävänsä koti on pelkistetyn tyylikäs - ihailen tyylikkäitä ja minimalistia koteja, mutta omaan kotiin kaipaa enemmän kamaa, heh.

Jeeee huomenna on Leijonan onnenpäivä?! Enkä ole allekirjoittanut mitään soppareitakaan joten jeee, money's coming on my way! Ja paljon valoa ja kiitoksia luvassa... wuhuuu!

4 kommenttia:

Satu K. kirjoitti...

Hehe, älä ole kade tuolle Merikoskelle! Luitko jutun? Minusta oli surullista, että kaverilla on myös roinaa, mutta piilottelee sitä vuokraamassaan varastossa! Ite oon tyytyväinen, että voin rehellisesti ripotella kämpän täyteen omaa rojua ja rakastaa sitä :) Mieti, äijä joutuu roudaamaan kamojaan edestakaisin varastosta...Vaikka tokihan sen heebon minimalistinen koti näytti hyvältä kuvissa.

blandad. kirjoitti...

:D Joo luin jutun ja mietin vähän itsekin, että aika jännä kun pitää vielä erikseen vuokrata varastoa vaatteille. No toki onhan se kiva että voi dumpata kamat johonkin pois ja elätellä toiveita, ettei niitä olekaan. Onneksi itselläni on rakas vinttikomero :)
Miksi muuten minimalistisuus olisi vain tyylikästä?

Satu K. kirjoitti...

Minusta se koko minimalismi on keksitty vaan kiusaamaan meitä tavaraa rakastavia taviksia. Ainahan sitä ihaillaan just sitä, mitä nyt milloinkin sattuu olemaan vaikea saavuttaa. Kuten nyt meidän aikana ihaillaan minimalismia, kun tavaraa tursuu kaikkialta ja meitä aivopestään samalla ostamaan koko ajan lisää tavaraa. Aina halutaan sitä, mitä tavallaan ei voi saavuttaa. Kuten tosi zeniä kämppää :) Ihanteissa on se vika, et ne on kummallisessa ristiriidassa aina todellisuuden kanssa. Oon ite tosin sitä mieltä, että tavarat just tekee kodista kodikkaan. Ja tykkään siitä, miten joku tavara tai vaate voi tuoda mieleen kivoja muistoja kokemuksia. Mutta sulla on hyvä pointti se, et vois ikään kuin unohtaa sen turhan rojun olemassaolon :) Voiskohan elää silleen...? Tätä ideaa vois kyllä kehitellä :)
Pidät muuten tosi kivaa blogia! Tsemppiä ja cu!

blandad. kirjoitti...

Amen! Tavara luo kodikkuutta! Musta on sitä paitsi kiva katsella kivannäköisiä tavaroita kotona ja on ihanaa ylipäätään olla kotona, kun se on ainoa paikka maailmassa, missä on täysin sellaista niinkuin itse haluan. En mä ainakaan mitä tahansa paskaa kotiini huoli :D Mulle ei tuo zen-kokemusta jos ympärillä ammottaa tyhjyyttä, eikä siinä mitään, joillekin se tyhjyys sopii ja se on ihanaa. Mutta ärsyttää ajatus, että olis vain yksi suunta, minkä mukaan olis tyylikästä.
Kiitos muuten kehuista :)