Tein pienen äitienpäiväreissun juhlistamaan omaa äitiä ja mummoa. Sunnuntainen aamu, kello ei ollut edes yhdeksää ja kaikkialla oli ihanan rauhallista. Rautatieaseman metron liukuportaissa koin kyllä todellista alemmuudentunnetta, kun bongasin itseäni reilusti nuoremman, nätimmän ja huolitellumman tytön, joka kantoi pirteänä aitoa LV-laukkua. Höh. Minä olin matkalla mukavuusvaatteissa, roikottaen kädessä mustavalkoista raitakassia ja olalla turkoosia, monta vuotta vanhaa hennesin olkalaukkua. Blääh. Olen tyylitön, tiedetään. Fiilis ei vaan ollut mitä parhain, pari huonosti nukuttua yötä takana ja ulkona ankea, harmaa sää.
Äiti sai lahjaksi Ruusutarha-muumimukin. Ja vaaleanpunaisia ruusuja.
Heidi 28v. teki mummolle kortin. Yay. Punaisia ruusuja mummolle.
Mummolassa juotiin aivan ihanaa, oikeaa pannukahvia punaisella maidolla - NAM! Parasta kahvia pitkään aikaan. Ja äitienpäiväkakkuna Rommikirsikkakakkua, joka oli aivan törkeän ällömakeaa. Hyvää, mutta liian makeaa.
Eikös nykyään kaikilla ole blogeissaan kuvia muffinseista ja muista leivoksista? Joka tapauksessa Bebe-leivosta oli maistettava sen ihanan ulkonäön vuoksi - mutta ällömakeuden vuoksi joudun syömään sen useammassa pienessä erässä. Ei todellakaan tee mieli makeaa vähään aikaan.
Vaikka junamatka ei ollutkaan kuin 1,5h suuntaansa, tuli päivästä jotenkin pitkä ja se meni todella nopeasti ja väsymyksen takia jotenkin todella "sumussa". Oli kuitenkin ihan mukavaa piipahtaa muualla ja viettää leppoisaa sunnuntaipäivää. Ja tietty pääsin moikkamaan myös erästä nakkikoiraa :), joka muuten tervetuliaisiksi puraisi minua korvasta. Auts!
Nyt nukkumaan univelkoja pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti