Keskiviikko. Ei pysty keskittyyn

Olen painanut kaksi päivää hommaa niska limassa. Takana siis kaksi erittäin tehokasta työpäivää ReUse-proggiksen suhteen. Tänään ei sitten enää huvitakaan niin paljon. Aika kiitää eteenpäin ja ihan liikaa hommaa vielä tehtävänä. Paniikki. Olen jopa muistanut kuvailla työprosessin eri vaihteita, mutta nyt en vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa samasta aiheesta täällä. Kaipaan taukoa.

Luin Hesarin nettisivuilta tämän uutisen mielenosoituksista Bangladeshissa. Vaatetehtaiden työntekijät vaativat palkankorotusta minimipalkkaansa. Homma on riistäytynyt käsistä monissa suhteissa: on kyse ihmisten elinkeinosta, köyhistä olosuhteista ja oikeudesta ansaita tekemästään työstä sopivaa palkkaa. Samaan aikaan me täällä länsimaissa kiiruhdamme alennusmyynteihin ja hehkutamme mahtavia alelöytöjämme "Tää oli niin halpa!". Itsekin sorrun tähän, usein, samalla unohtaen mikä sen halvan hinnan oikea hinta voikaan olla. Ahdistaa ja kovasti, koska tuntuu että yksinkertaista ja helppoa ratkaisua tähän asiaan ei ole. Jos jätetään kokonaan ostamatta, vaateteollisuudesta elävät maat kärsivät taloudellisesti, mutta onko oikein riistää ihmisiä tekemään kivoja, halpoja vaatteita, kun heidän tekemästään työstä saama palkka on minimaalinen. Olen monesti myös selkeän ristiriidan edessä, tuntuu että en täysin voi enkä pysty sulkemaan itseäni vaatetusteollisuuden ulkopuolelle, koska saatan menettää monta hyvää omaa työllistymismahdollisuuttani.

Minusta on kuitenkin tärkeää kyseenalaistaa asioita ja miettiä niiden eri puolia. Yhtä oikeaa ratkaisua ei useimmiten edes ole.

Tänään ei siis huvita, ainakaan juuri nyt. Keskiviikko, ei pysty keskittyyn.

Kummeli-sketsit ovat aina kolahtaneet minun yksinkertaiseen huumorintajuuni. Ehkä asiaa auttaa "kotiseutuetu" ja murrealueen tuttuus, valitettavan usein huomaan puhuvani sujuvasti kotoista murretta, joka ei aina kuulostaa "niin viksulta" :D. Asuessani Rovaniemellä huomasin aina kotopuolessa käydessäni, kuinka vahvasti meillä päin lopulta puhutaan ja kuinka hassulta se kuulostaakin. Helsingin vuosina asia on tasoittunut, varmaankin siksi että nykyisin lähipiiriini kuuluu enemmän oman murrealueen ihmisiä. Heh. En tosin voi väittää, etteikö pieni pääkaupunkiseutulainen s-kirjaimen painotus olisi tarttunut minuunkin.

Ehkä se vielä tästä, keskiviikko, etenee.

Midsommar

Suunnitteleminen on ihanaa, mutta joskus suunnittelemattomuus on parasta. Kaupunkijuhannus 2010 onnistui varmasti juuri siitä syystä näin loistavasti. Alunperin ajattelin, että taidan viettää aikaa lähinnä kotona, mutta kävikin niin että kävin kotona vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita :D

Aattona fiilisteltiin juhannuskokkoa Tokoinrannassa. Kukkamekossa ja tyllihameessa tietenkin. Paikalla oli paljon porukkaa ja fiilis erittäin jees.

Juhannuspäivänä grillailtiin Töölössä, erään kerrostalorykelmän kauniilla sisäpihalla. Kertsigrilli ja julmetusti makkaraa :D Näiden lisäksi salaattia, dippailtavia juttuja, brietä, karkkia, kahvia ja mutakakkua... Asfaltti poltti jalkojen alla.

Illan päätteksi pistäydyttiin baarissa, josta pyöräilin kotiin hetken mielijohteesta vähän pidemmän matkan kautta. Hieno kesäaamu, mahtavat maisemat, pyörä alla... I love Helsinki.

Kaupunkijuhannus oli nyt kyllä sen verran hyvä juttu, että tulevaisuudessa pitää tarkkaan harkita, poistunko maaseudulle juhannuksen takia...

You make me feel so mahtava

Suurin osa ajastani menee nyt tuon ReUse-proggiksen kanssa, mutta välillä kaipaan taukoja. Keskittymiseni ajoittuu selkeästi aamupäiviin ja iltoihin, mutta iltapäivisin on kiva tehdä jotain ihan muuta. Keskiviikkona tauko tarkoitti piipahtamista Ikeassa, torstaina kirppisreissua.

Hakaniemen Fidalta löysin jotain aivan mahtavaa, jonkinlaisia Youth Exchange -rintamerkkejä Japanista. Kiinnitin huomioni pieniin viuhkoihin, jotka ovat aivan älyttömän hienot. Parasta niissä on, että ne saa avattua ja suljettua oikean viuhkan tavoin. Ajattelin tuunata näistä korvikset tai kaulakorun. Hintaa 0,50€/kpl eli yhteensä euron.

Viuhkat on koristeltu kauniilla kurkiaiheella. Korut ovat kirkkaan kullanhohtoiset, näyttävät vieläpä käyttämättömiltä.

Venlasta mukaan tarttui nippu lehtiä vuosilta 2008-2010, 1,5€.

Juhannusta aion taas kerran viettää ihan kotosalla Helsingissä. Kaupungista tulee ihanan rauhallinen, kun jengi pakkaa maaseudulle tai jopa ulkomaille asti. Sen kummempia suunnitelmia ei ole, ompeluhommia pitää tehdä, mutta ehkä jonkinlaista juhlistamista on myös tiedossa. Jos sää sallii, pukeudun kukkamekkoon ja lähden piknikille. Ehkä, tai sitten jotain ihan muuta. Varaslähtö ehdittin ottaa jo iltasella Koffarissa.

Nuorempana haaveilin voivani viettää kesää kaupungissa. Maaseudulla oli kaunista, mutta tylsää. Neljäs kesä Helsingissä ja mietin voisinko olla enää onnekkaampi. Kadulta bongattu teksti kiteyttää ajatukset. Hauskaa juhannusta kaikille, missä olettekaan ja miten sitä vietättekään. Kesä on ihana.

Fint

Kamerassa olis kuvia miten ompeluproggikset etenee, mutta akku on loppu... muutoinkin pientä turhautumista ilmassa, hommat ei suju ihan odotusten mukaan ja teknisiäkin ongelmia (saumuri ei taas toimi) ilmenee. Tässähän nämä päivät sitten menee, mutta hitaan varmasti edetään koko ajan. 

Tänään olen mussuttanut liikaa ruisleipää, pyöräillyt kaupungille, unohtanut ettei ehkä sittenkään pitäisi puhua itsekseen ääneen julkisilla paikoilla ja miettinyt mm. sitä, miksi naapurini on alkanut tervehtiä niin iloisen ystävällisesti. Mahtaako tämä johtua siitä, että satuin kerran katsomaan kadulla vastaantulevaa tyyppiä tyyliin "onpas siinä ihan kivannäkönen kaveri", jonka vasta hetkiä myöhemmin tajusin naapurikseni... hän hymyili niin vaivaantuneesti tervehtiessään... ja jäin miettimään että millainen se oma ilmeeni mahtoi olla... no-lo-a. :D

Pointtina oli kuitenkin fiilistellä ilmaisjakelulehti Papperissa olleita kuvia.

Kuvasarjan tyyli on kaunis ja kesäinen, jotenkin ihanan ajaton ja vähäeleinen. Raikas. Pidän.

Lehti löytyy nettisivuilta kokonaisuudessaan PDF-muodossa, jos joku siitä erikseen kiinnostui.

Vickan 2010 & Eeva 1957

Viikonloppu meni ohitse aika railakkaissa merkeissä. Lauantaina oli ihanaa fiilistellä prinsessa Victorian häitä ja siinä sivussa tirauttaa pari kyyneltä "ne on niin onnellisia!" . Victorian puku oli kaunis. Mielestäni se sopi loistavasti kantajalleen ja hänen tyyliinsä, unohtakaamme mussutukset "etikettivirheistä". Tiara, ihanuushuntu ja upea kukkakimppu tekivät kokonaisuudesta juuri sopivan romanttisen. Nyt sitten odottelen vain omia häitäni Carl-Philipin kanssa!!! :D Niin komea ja vielä oikea prinssi... huh. Lauantai-iltana tuli lähdettyä myös ulos, pitkän kaavan kautta, joten eilinen meni vähän niinkuin siinä sivussa... ja hommat kasaantuu, ihanaa ihanaa... no, olipahan hauskaa.

kuva

En olekaan tainnut mainita, mutta päädyin tässä parisen viikkoa sitten sattumalta pieneen divariin Albertinkadulla. Sen kummempaa osoitetta en edes tiedä, koska poikkesin vain sisälle kävellessäni siitä ohitse. Divarin ikkunassa oli ihania, vanhoja naistenlehtiä... ja sisällä niitä oli vieläkin enemmän. Meinasin hieman seota siitä valikoiman määrästä :D mutta päädyin investoimaan vain yhteen yksilöön sen kauniin kannen takia. Lehdet maksoivat 2€/kpl. Ajattelin vinkata, jos joku muu vanhoista lehdistä innostunut sattuisi lukemaan tätä.

Kesätyyliä 53 vuoden takaa :)

Dots, dots, more dots, lot's of dots, I love dots!

Tein kaverin vauvalle (... lapselle, anteeksi kun en tiedä termistöä...?) lahjaksi mekon neidin ihka ensimmäisten synttäreiden kunniaksi. Tämä oli toinen kerta koskaan, kun olen tehnyt vaatteen lapselle. Lastenvaatekurssin jälkeen piti tehdä mallikappale (... ja vuosi oli 2003?) ja nyt sitten innostuin ajatuksesta toisen kerran. En löytänyt mitään kivaa kaavaa valmiina ja ajatuksissa oli jotain todella yksinkertaista. Päädyin the mekkomalliin, jollaisia äiti teki minulle kun olin lapsi. Ehkä helpoin, mutta niin ihana malli:

Tämä mekko on about 80cm:n kokoiselle. Täytyy sanoa, että todella vaikeaa löytää noin pientä valmiskaavaa, saati kaavoitusohjetta... Heitin mittasuhteet aika randomilla vähän sinne päin, mutta käytin apuna lasten mittataulukkoa. Kangas löytyi varastoista, ostin tuon viime vuonna kun ajattelin siitä itselleni hametta, mutta sitä ei koskaan syntynyt, koska pelkäsin näyttäväni siinä kärpässieneltä. Lapselle ja varsinkin aika pienelle sellaiselle se on vain hassu ja reipas. Parasta tässä nyt on se, että mekko onnistui -- voitto! -- ja on jo päässyt käyttöön.

...mut hei huomashan kaikki että taas pallokangasta?!?!? :D Palloja, pilkkuja, whatever, love them all! I salute the polka dots!

Pilkuista puheenollen, joku aika sitten fiilistelemäni metsänvihreä Ivanan pilkkumekko on bongattu myös Peaches Geldofin yltä! Olen vähän kateudesta vihreänä nyt :D

 

                  

Kuva

Harmi kun tuo alkuperäinen lähde koskeen Peachesin poikaystävän pullistumista... niin typerä uutinen, ettei mitään rajaa. Mutta mekko näyttää hyvältä.

CTRL 4 U

Äh, tämä jäi nyt vähän myöhäiseksi, mutta siis jos joku on elämäänsä vailla CTRL:a, niin nyt olis hyvät mahkut saada sitä edukkaasti mallikappalemyynneistä! Tänään 18.6. klo 12-19 ja huomenna klo 12-17 osoitteessa Tehtaankatu 27-29D.  Rip rap sinne! Ja käteistä messiin.

Used again

"ReUse Republic -projekti ja Helsingissä sijaitseva Kauppakeskus Kamppi järjestävät yhteistyössä suunnittelukilpailun vaatesuunnittelijoille sekä vaatesuunnittelusta kiinnostuneille harrastelijoille. Kilpailussa suunnitellaan ja muokataan vaateliikkeiden varastoon jääneistä tuotteista ekologisia uniikkikappaleita. Henkiin herätetään vaatteita, koruja, huiveja, laukkuja ja muita asusteita useilta eri merkeiltä. Kilpailijoiden tehtävänä on luoda annetusta materiaalista täysin uusi, mielenkiintoinen vaate tai tuote, joka voidaan myydä kuluttajalle kohtuulliseen hintaan. Lisäksi tuotteelta edellytetään korkeaa laatua sekä mielenkiintoista ja käyttökelpoista toteutusta. Tuunatut mallistot myydään lopuksi kuluttajille. Aiemmin ReUse Republic -projekti on toteutettu Virossa, jossa se on saavuttanut valtavan suosion. Suomen ensimmäinen ReUse Republic -projekti huipentuu tuunattujen vaatteiden esittelyyn ja myyntiin Kampin kauppakeskuksessa 17.–19.9. järjestettävässä syysmuotitapahtumassa. "

Jokin aika sitten osallistuin pienen harkinnan jälkeen tuohon kyseiseen kilpailuun, joka jakautui noin kolmeen vaiheeseen: ilmoittautumiseen, kilpailutyön työstämiseen ja palauttamiseen, ja voittajien valintaan. Kilpailuvaiheessa saimme valita 2-3 uudelleen muokattavaa vaatetta, minun vaatteeni olivat Sisleyltä, jakku ja shortsit. Osallistujen joukosta valittiin 8 voittajaa, ja minä olen yksi niistä. Pääsen siis toteuttamaan oman malliston, joka tulee myyntiin syyskuussa.

Eilen järjestetyn infopäivän jälkeen tieto on nyt siis ihan julkista ja hommat voivat alkaa. Tarkoituksena olisi kesän aikana työstää noin 60 kpl myyntiin tulevia vaatteita, per suunnittelija. Joten syyskuun myyntitapahtumassa on siis luvassa paljon mielenkiintoisia ja uniikkeja vaatteita, joiden materiaalit ovat peräisin Kampin kauppakeskuksen vaateliikkeiltä, omissa muokkausmatskuissani mm. Benettonin, Sisleyn, Armani Jeansin ja Burberry Britin vaatteita. Kokovalikoimat jakautuvat ainakin C36-42 välille. Lapsille ja miehille tulee myös jonkun verran vaatteita. Hinnat ovat kohtuullisia. Me "voittoisat" suunnittelijat olemme kaikki hieman erityylisiä, joten uskon että tarjolla on paljon erilaisia juttuja.

Kesäproggikseni vaatii siis paljon työtä, mutta on samalla mielenkiintoista ja aika jännää. Olen vieläkin hieman pihalla kaikesta tästä tulevasta, onhan se iso juttu päästä myymään omia tuotteitaan, mutta samalla myös iso vastuu tuottaa laadukasta ja mielenkiintoista jälkeä, joka on samalla kaupallista. Tuotteita myydään omalla naamalla, joten samalla on seistävä myös oman työn takana. Päivittelen jatkossa projektin etenemistä täällä blogissakin, mutta pelkälle mainostuslinjalle en aio kuitenkaan lähteä. Lisää infoa tapahtumasta saa parhaiten liittymällä Facebookissa ReUse Republic Finland-ryhmään tai vastaavasti nettisivuilta.

... ja lopuksi vielä se itse kilpailutyö:

Nada

Viime lauantaina iltaa istuessa oli puhetta nukkumaanmenoajoista ja siitä, miten ihmiset oikeasti jakautuvat aamu- ja iltaihmisiin. Tietenkään mitään yleistystä ei voi tehdä, mutta noin suurinpiirtein. Yleensä tämä ominaisuus tulee esille jo lapsuudessa. Minä olen iltaihminen, selkeästi piristyn aina iltaa kohden ja illat ovat parasta puuhailuaikaa. Tänään jumitin iltakuuteen asti, jonka jälkeen olen reippaana käynyt kirjastossa, kaupassa, kävelyllä, siivonnut, järjestellyt, vaihtanut kissanhiekat, tiskannut, vienyt roskat ja keittänyt kattilallisen mansikka-raparperikiisseliä ja iltapalakaveriksi vielä kaurapuuroa. Lapsenakin minua piti aina patistella menemään nukkumaan ja muistan kuinka mahtavaa se oli, kun joskus yläasteella sain alkaa päättämään itse nukkumaanmenoajastani.

Silti kärsin ajoittain unihäiriöistä (heräilen tämän tästä, en saa unta jne.) eikä asiaa auta erään pörröisen ruskeankirjavan kissan huutaminen ja mekastaminen juuri siinä kriittisessä vaiheessa, kun pitäisi saada unen päästä kiinni. Ja vain siksi, että hän haluaa että hänet pyydetään erikseen tulemaan sänkyyn, jossa katti kuitenkin nukkuu melkeinpä joka yö. On kuitenkin tärkeää, että pyydetään erikseen "tule nukkumaan", jonka jälkeen karvakasa rientää iloisesti kehräten sänkyyn ja käpertyy kainalooni.

Viime päivinä untani ovat häirinneet myös kadulla mekastavat lokit. Olen yrittänyt ymmärtää noita valkea-harmaita pikku kakkapäitä, jopa yrittänyt sympatisoida ja puolustella reppanoiden olemassaolon tarkoitusta. Se aika on nyt ohi, varsinkin kun mokomat yrittävät HYÖKÄTÄ kimppuuni kadulla. This means war. Nokat kiinni ja hiljaa, tai hommaan ritsan ja ammun teitä herneillä, ääliöt.

Että yritä tässä nyt sitten keskittyä tuleviin proggiksiin. Olen muutenkin hirveän levoton ja kaikki tuntuu kovin tylsältä. Turhauttaa. Asiaa ei auta, että Facebook täyttyy ihmisten lomareissupäivityksistä, varsinkin kun tekisi mieli lähteä ulkomaille än yy tee NYT! Eilen tajusin haluavani Ranskan maaseudulle, rannikolle, opettelemaan kieltä, syömään juustoja, juomaan viinejä ja haistelemaan merituulia. Ranskaan tai oikeastaan ihan minne vaan.

Haluan surffaamaan.

Biitsikelejä odotellessa

En erityisemmin jaksa valitusta säästä, koska se on olotila johon emme voi vaikuttaa. Eilen Helsingissä puhalsi oudon voimakas tuuli. Siinä tuulessa oli jotain elokuvamaista: voimakas tuuli puhaltaa ja tuo tullessaan erikoisia asioita. Sää tuntuu vaihtelevan päivittäin suuntaa jos toiseen, eikä siinä mitään, mutta toki ajattelen kaihoisasti biitsikelejä, varsinkin nähdessä brittien InStylessä tämän laukun:

Laukku on brittiläisen Star Melan mallistoa ja jotenkin niin kesäisen ihana. Nettisivuilla merkkiä kuvaillaan seuraavasti:

"Star Mela offers a fabulous range of Summer & beach clothing & accessories suitable for all your Summer wishes."

Osui ja upposi! Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa keskittyä täysin kesä- ja ranta-asusteisiin. Kevyitä ja yksinkertaisia rantamekkoja, tunikoita ja kaftaaneja, saronkeja, huiveja, kasseja ja sandaaleita. Vähän hipahtavat jutut huutavat kesää, kuumaa rantahiekkaa ja sitä puuduttavan onnellista tunnetta, joka tuntuu koko kehossa sen jälkeen, kun on viettänyt päivän rannalla kavereiden kanssa. Fiilis on vähän nuhjuinen, mutta rennon huoleton.

Nyt kaipaan sitä fiilistä ja aurinkoa iholle. Heti! Auttaisikohan tuo laukku yhtään asiaa?

Pilkkuja, tilkkuja, punaista ja vähän vielä raitaa

Aloitan ensi viikolla projektin, johon liittyy myös paljon ompelua. Kerron asiasta ehkä myöhemmin, kun itsekin tiedän vähän lisää. Tulevaa projektia varten ajattelin vähän taas herätellä ompeluintoa... ja mikäs sen helpompaa kuin ompasta kaikkea "pientä".

Viime viikon kirppislöytöpaidasta lyhensin hihat puolipituisiksi ja hihapaloista ompelin rusetin. Olisin halunnut nauhamaisen, kunnolla solmittavan rusetin ja paidasta enemmän "pussy bow" -tyylisen, mutta kangas riitti aboutiarallaa tähän irtorusettiin. Paidan kangas on nätti, mutta paita itse niin hankalan mallinen (lyhyt ja leveä)... mutta täytyy testata käytössä.

Ompelin jo keskiviikkona tuon hameen, mutta en jaksanut urheilla näiden kuvien kanssa tämän enempää. Hame on vähän kulutuspestyä, paksua ja hieman joustavaa denimiä, sivulla on metallinen vetoketju ja pituus polveen. Vyötärökorkeuden kanssa tuli vähän liioiteltua ja hame loppuu (tai alkaa) juuri rintojen alta.

Aina välillä tulee fiilis, että haluaisi ämpätä jonkun rusetin rintapieleen. Poimin nuo jämäkangaspalat äidin varastoista ja tein pari rusettia. Raidallisesta versiosta saa itseasiassa ihan hauskan "huivipannan" hiuksiin, jos siltä tuntuu.  Miten yllättäviä vaihtoehtoja, raitoja ja pilkkuja...

Olen muutenkin hyvin mummo monessa suhteessa, mutta tilkkutöihin on tullut joku outo pieni fiksaatio. En aina raaski heittää hienoja kangastilkkuja pois, mutta niiden säilyttäminenkin on hankalaa ja pienille kangaspaloille on vaikea keksiä järkevää käyttöä. Siispä tilkkuilemaan. Tyylilleni uskollisena en kuitenkaan harrasta mitään pikkusievää, vaan kunnon kuosioksennusta. Pinkki-valko-punainen pallo/helmikangas on ruotsalaista retrodesignia 1960-luvulta, mutta sen suunnittelijaa enkä valmistajaa nyt valitettavasti muista. Sini-pinkki-lintukangas on IVANAhelsingin birdring-kangasta. Voin kuvitella että jonkun mielestä tuo lattiatyynyksi aiottu tekele on "ihan hirvee" mutta minä pidän siitä :) Takakangas on samaa denimiä mitä hame. Täytin tyynyn osittain vanulla ja osittain jämäkangassuikaleilla.

Minulla ei ole ehjiä pukupusseja enkä koskaan muista ostaa niitä. Mietin taannoin, että voisin itse ommella pukupussin ja olisi kätevää, jos se pitäisi vähän vettä. Muistin Polka Dot-pöytäliinan, jonka ostin viime kesänä. Pyöreä muoviliina on soma, mutta näyttää sittenkin vähän liian kärpässienimäiseltä, joten uhrasin sen pukupussia ajatellen.

This is way too easy. Pussissa on vain kaksi saumaa, sivuilla. Ompelin "helmaa" hieman kiinni sivuilta, alhaalla pujotusaukko.

                                        

                            

Henkaria varten askartelin metallirenkaan kankaaseen kiinni. Tadaa, meillä on nyt pukupussi.

Ehkä pitää hankkia joku katu-uskottava yksivärinenkin, mutta tämä on parempi kuin ei mitään.

                                

... ja vielä samasta kankaasta pussukka. Näitähän nyt tarvitsee aina ja koko ajan :D Tuo kangas on siis vähän niinkuin vahakangasta tai kerniä, mutta halvempaa: muovia, joka on vuoritettu puuvillalla.

Jep jep. Sellaista tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla voisi panostaa vähän enemmän, kun näitä kuvia katselee...

Matosta asiaa

Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihhh! Meillä on uusi matto!!!

Ja vielä puna-valkoraidallinen räsymatto!!! Niin hieno!

Tunnustauden matto-ihmiseksi: matto on hyvä äänieriste ja tuntuu mukavalta jalkojen alla. Matto luo kodikkuutta ja kissojenkin mielestä matto on erittäin hyvä juttu. Siihen voi kätevästi teroittaa kynnet ja kun oksettaa, on kiva puklata maton päälle. Saimi on erityisesti mattojen ystävä ja tykkää kieriskellä ja makoilla matoilla. Puhumattakaan räsymatoista, joita se suoranaisesti rakastaa yli kaiken.

Ajauduin vähän aikaa sitten matto-ongelman eteen. Omistan ennestään kolme isoa mattoa:

1) Okrankeltaisen villalankamaton, peräisin 1960- tai 1970-luvulta. Ostin sen ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä kirpputorilta hintaan 50mk. Matto on mahtava ja erittäin rakas ja tunnearvoltaan mittaamaton, mutta se pitää majaa vanhempieni luona, koska ei sovi nykyiseen kotiini ollenkaan.

2) Luonnonvalkoisen puuvillamaton, ostin uutena kirpputorilta tähän kotiin neljä vuotta sitten.

3) Itämaishenkisesti kuvioidun, viskoosiplyysimaton, ostettu Kodin 1:stä 2-3 vuotta sitten.

Tässä kodissa olen vuorotellut mattojen 2) ja 3) välillä, yleensä toinen on ollut pesussa/vintillä, kun toinen on lattialla. Nyt matto 2) on hävinnyt :( Vintiltä sitä ei löydy ja viimeiset muistikuvat liittyvät siihen, että isäni otti sen mukaansa poiketessaan täällä viime syksynä, hän aikoi pestä maton... mutta mattoa ei löydy sieltäkään. Vanhempani kyläilivät luonani muutama viikko sitten ja matto 3) lähti heidän mukaansa pestäväksi (vanhempani rakastavat mattopyykkiä), joten olen ollut ilman mattoa. Äiti halusi kustantaa minulle uuden maton, ja tässä sitä nyt ollaan!

Halusin puna-valkoraidallisen maton, koska se tuntui ajatuksena  hyvältä. Räsymatto tuntui myös hyvältä, ajattelin että siinä olisi mukavan huoletonta kesäfiilistä. Tilasin maton NetAnttilasta, koska myymälässä hinta tuolle 140cm x 200cm koolle oli 59,95€ ja nettimyynnissä 29,95€. Harmillista että matto ei ole kotimaista tekoa, mutta siinä oli jonkimoinen sertifikaatti, että tämän maton tekemisessä ei ole käytetty lapsityövoimaa.

Voisin jaaritella mattoasioista loputtomiin... puhumattakaan itämaisista matoista. Puhumattakaan jättisuurista itämaisista matoista! Kuitenkin the mattofiilistelijä taitaa olla Saimi, joka ei ole kohta lähemmäs tuntiin poistunut tuon maton päältä...

Kissanpäivät

JESSSSSS!!!! Muodin huipulle alkoi taas! TV on taas ystävä!

Life is good on Thursdays :)

(... ja toisilla on kissapäivät koko ajan, kirjaimellisesti :D )

Make your own animation

Run run run... well maybe I'll walk this time.

Shit. Eilen oli huippu päivä, mutta tänään taas kaikki oli syvältä. En tiedä oikein mitä tapahtui, mutta fiilis on ollut matalalla. Usein niin käy sen jälkeen, kun elämä on näyttänyt sitä huikeaa puoltaan - pieni masennus siitä, että se kaikki kiva on tältä kertaa ohi. Varsinaista syytä masisteluun ei ole, kaikki on ihan hyvin, monellakin tapaa. Ehkä olen vain outo.

Tänään tuli kuitenkin ommeltua ja hoidettua pari asiaa. Ja kotiutettua Henkan paketti. Taannoin totesin, että verkkarit alkavat vedellä viimeisiään (miten niin ei kestä kolmea vuotta ja kahta paikkauskertaa?) ja lenkkeilyä varten voisi olla ihan asiaan pyhitettyjä vaatteita. Tilasin siis uudet verkkarit ja pitkän trikootopin. Verkkarit satuin sittemmin näkemään kaupassa ja mielestäni ne näyttivät "ihan hirveiltä" ja olin ajatellut, että palautan ne samantien.

Kotona vedin housut kuitenkin jalkaan ja ne tuntuivat oikein mukavilta ja näyttivät ihan tarkoitukseensa sopivilta. Onnistuin lottoamaan juuri oikean koon ja värikään ei ollut niin kirkas kuin muistin. En muista oliko näitä mustina, vai miksi päädyin siniseen vaihtoehtoon... no oli miten oli. Mustaa toppia en odottanut saapuvaksi ollenkaan, koska tilausta tehdessäni sen ilmoitettiin olevan jotenkin vaikeasti saatavilla... en tajua. Toppi on kuitenkin oikein hyvä ja rakastan sitä että se on niin pitkä!

Eipä siinä muuta kuin kamppeet päälle ja testaamaan. Omistan entuudestaan mustan ja hienon "juoksutakin" (eli siis slimmattu verkkatakki hengittävällä selkäsysteemillä ja erikoistehostein), jonka ostin viime syksynä Stadiumista. Takki oli superalessa ja kustansi vain 14,95€. Se luo edes pienen illuusion siitä, että olisin edes vähän sporttinen henkilö, näin ainakin haluan uskoa :D Lenkiltä tulee yleensä hyvä mieli ja niin tälläkin kertaa - tosin yritin aloitella hölkkäämistä powerwalkingin sijaan, mutta jo heti alkuunsa alkoi naurattaa niin paljon, että oli pakko jättää hölkät myöhemmälle.

Että semmosta. Nyt sitten jää nähtäväksi, raaskinko käyttää näitä vain lenkkeilyyn vai ihan muutenkin vain...

p.s Oikeasti haaveilen sellaisista piukeista juoksutrikoista, koska olen varma että ne ovat parhaat tehokävelyhousut... piukeissa housuissa ei todellakaan tee mieli löysäillä! Nään jo itseni juoksemassa tehokkaana Töölönlahtea ympäri... tosin siihen on vielä hurjasti matkaa... :D

I was there for the rock 'n' roll and I loved it!

Eilen oli siis Green Dayn keikkapäivä.

Ensimmäisenä yleisöä lämppäsi The Hives, joka on aijjai-jai-jai aina kova. Hiveseja tuli katseltua vähän kauempaa, mutta äänentoisto oli hyvä ja laulaja Pellen (hihiih :D) lavasekoilu mahtavaa. Iso bonus seiloriasuista!

The Hivesin jälkeen esiintyi Joan Jett & the Blackhearts. Goddammit, eka biisi oli ikilemppari Bad reputation ja olin sen aikaan bajamaja-jonossa!!!! Sen verran harmitti, että tällä kertaa oli jo polte tunkea edemmäs lavaa. Joan Jett oli yllättävän kova, vaikka daami onkin jo keski-iässä. Ärhäkän tyly rokkimuija, pidän! Ekoista hittibiiseistä on jo siinä 30 vuotta aikaa, mutta meininki oli yhä sama.

Lavan edustan alue oli aidattu ja aidan sisäpuolelle pääsi jonottamalla. Joan Jettin jälkeen lähdimme kaverini kanssa käymään vessassa ja tajusimme, että jos lavan edustalle meinaa päästä myös Green Dayn aikana, on toimittava ripeästi.

Ehkä rynnimme jonossa, mutta ihan vain vähän :D

Sitten Green Day.

Keikka oli mahtava! Viihdyttävä monin puolin ja taannuin aika nopeasti sen 15v. taaksepäin, jolloin fanitukseni bändiä kohtaan oli kova. Huikeaa bonusta kuulla myös vanhat lempparibiisit ja huutaa suoraa huutoa siinä vaiheessa kun BJ kysyy onko paikalla vanhan koulun faneja. Faneja kiskottiin lavalle muutamaan otteeseen ja en voinut käsittää, miten muka lavan lähellä olevista ei löytynyt enempää niitä jotka osaisivat Longview'n sanat :D Mmminäää osaaaan!!!!!!!

Green Day (ja minäkin) olemme tulleet pitkän matkan eteenpäin, bändi kehittynyt huikeasti kolmen soinnun punkrockista stadionbändiksi, joka oikeasti osaa soittaa ja laulaa kunnolla :D Uudemmissa biiseissä on jopa mukavaa rockabillyfiilistä ja Billie Joe selkeästi nauttii esiintymisestä ja yleisön laulattamisesta. Minuun ainakin iskee hauska ja energinen rokkimeininki, jonka välissä räjäytellään vähän ilotulitteita. On positiivista nähdä, että bändi on tehnyt töitä ja omaa kunnianhimoa nousta siitä vähän hassusta punkkirokkibändistä johonkin isompaan.

On myös mahtavaa huomata, että musiikki voi kolahtaa yhtä paljon kuin silloin vuosia sitten ja että bändin voi löytää ihan uudestaan ja todeta vielä paremmaksi.

Seisominen ja (maltillinen) pogoilu tuntuivat kyllä jaloissa, huutaminen kurkussa ja korvatulppiakin olisi voinut käyttää... kävelymatka kotiin meni vähän sumuisesti ja kotona teki mieli itkeä onnesta. I love rock 'n' roll!

We'll find the way

"Think outside of the box."

Shoes, tin containers and one fat black cat

Pystyn nähtävästi irrottautumaan netistä ja bloggaamisesta loistavasti aina vieraillessani maalla. Hengailin paljon ulkona ja puuhailin kaikenlaista. Mikäs sen mukavampaa vaihtelua kun pinota puita ja juoda kahvia ulkona puutarhapöydän äärellä. Kylästelykin vie oman aikansa, kävin katsomassa miten kaverien vauvat kasvavat. Toinen, alle 3kk vanha, oppi kääntymään mahalta selälleen vierailuni aikana ja vauvan äiti ja minä olimme molemmat vähän järkyttyneitä, mutta iloisia.

Kirppisteltyäkin tuli vähän lisää... mutta onneksi olin aika järkevänä. Innostun aina suuresti kirppiskorkokengistä, mutta yleensä löytöni hajoavat aika pian, joten suhtaudun aika skeptisesti tähänkin pariin. Mustat peruskorkkarit ovat italokamaa, mokkanahkaa paljettikoristein ja istuvat aika napakasti jalkoihini, mutta koska hintaa oli vain 1,20€, ajattelin ettei suurta vahinkoa synny, jos nämä eivät kauaa kestä.

Peltipurkkikokelma on taas kasvanut parilla yksilöllä... kirpparilta löytyneen kultaisen purkin kuvio on kovin soma. Munakellon virkaa toimittava tuimailmeinen musta pullerokissa on äidiltä: satuin mainitsemaan että minulla ei ole ollenkaan munakelloa, joten äiti halusi korjata tämän huutavan keittiövälinepuutteen. Eipä siinä, olen tätä kisukaveria fiilistellyt jo puolisen vuotta, mutta eipä tuollaisia ikinä raaski itse ostaa. Kissan ilme "Nyt annat sitä ruokaa" on kyllä loistava :D ja niin kovin tuttu...

Sain äidiltä myös Kellogs-keräilypurkin: minullahan on jo punainen vastaava yksilö aiemmilta vuosilta, mutta vaaleanhaaleassa vaaleanpunaisessa on retrohenkinen mainoskuva. Ihana purkki, eipä siinä, harmillista vain sinänsä että jos purkin haluaa pitää ostaa kaksi pakettia vapaavalintaisia muroja - varsinkin jos ei muulloin syö muroja ollenkaan. Win-win, minä sain purkin ja äiti muroja. (purkkeja on muuten 4 eri väri- ja kuviovaihtoehtoa, jos joku murojen ja peltipurkkien ystävä sattuu olemaan tämäntyyppistä vailla... saatavilla ainakin Tarjoustalo-Tokmanni-akselilla, mahdollisesti muuallakin)

Kirppariostokset top 3:

1) laukut

2) peltipurkit

3) lehdet

Kesäkuun Avista olin fiilistellyt kaupassa, mutta kirbeltä se lähti halvalla. Huhtikuun Kauneus & Terveys lehden kansi oli upea ja kyseisestä lehdestä opin, miten sitä piippausrautaa oikeasti käytetään... hups :)

Muutoinkin reissu oli rentouttava, mutta silti kotiin on aina niin mahtavaa palata.

Summertime, countryside

Ennen pitkää sitä alkaa toistaan itseään.

Vuosi sitten fiilistelin varmasti kesän alkamista yhtä paljon kuin nyt. Meininki on sama, oudon rentoutunut ja virkeä. Nautin tästä järjettömästä valoisuudesta, joka kasvaa päivä päivältä. Luonto on ihanan vehreä ja vihreän sävyt kirkkaita ja elinvoimaisia.

Kokeilin räpsäistä kuvaa liikkuvan junan ikkunasta, Hämeenlinnan aseman jälkeen.

Täällä maalla porukoiden luona käsite "puutarha" on vähän sama kuin ryteikkö. Omenapuu on ikivanha ja kukkii siltä vuodesta toiseen ja lykkää omenoita. Tänään kukat olivat jo lähes tippuneet, eilen illalla oli vielä tyyntä.

Orapihlajan kukat ovat omenankukkamaisia, mutta tuoksu on jotenkin ällöttävän imelä, melkein hikinen.

Ja sitten taas vähän lisää itseni toistoa: kävin kirpputorilla. Ostokseni melkein naurattavat, koska ne ovat täysin ennalta-arvattavissa.

Punainen pilkkupusero 1€. Puseron malli on suoraan 1990-luvulta, löysä ja leveä. Ajattelin lyhyentää hihat ja muutenkin hieman fiksailla... we'll see.

                     

Laukkukokoelma kasvoi raidallisella kesähippalaukulla, 2€. Päärmäykset ja "väliraidat" ovat kultaiset ja muutenkin laukun värit ovat todella kirkkaat. Hihnan saa tungettua kätevästi sisälle.

Kesäfiilistelybiisi, jonka makuun olen päässyt vasta nyt, vaikka kuulin tämän ensimmäistä kertaa 5 vuotta sitten...

BTW kokeilin kuvia vaihteeksi hieman isompina... blogger on takunnut jo jonkun aikaa, kuvien lataaminen on hankalaa ja lopputulos vähän miten sattuu.. mutta vähän vaihtelua, näyttivät niin kököiltä pienempinä...