Olen painanut kaksi päivää hommaa niska limassa. Takana siis kaksi erittäin tehokasta työpäivää ReUse-proggiksen suhteen. Tänään ei sitten enää huvitakaan niin paljon. Aika kiitää eteenpäin ja ihan liikaa hommaa vielä tehtävänä. Paniikki. Olen jopa muistanut kuvailla työprosessin eri vaihteita, mutta nyt en vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa samasta aiheesta täällä. Kaipaan taukoa.
Luin Hesarin nettisivuilta tämän uutisen mielenosoituksista Bangladeshissa. Vaatetehtaiden työntekijät vaativat palkankorotusta minimipalkkaansa. Homma on riistäytynyt käsistä monissa suhteissa: on kyse ihmisten elinkeinosta, köyhistä olosuhteista ja oikeudesta ansaita tekemästään työstä sopivaa palkkaa. Samaan aikaan me täällä länsimaissa kiiruhdamme alennusmyynteihin ja hehkutamme mahtavia alelöytöjämme "Tää oli niin halpa!". Itsekin sorrun tähän, usein, samalla unohtaen mikä sen halvan hinnan oikea hinta voikaan olla. Ahdistaa ja kovasti, koska tuntuu että yksinkertaista ja helppoa ratkaisua tähän asiaan ei ole. Jos jätetään kokonaan ostamatta, vaateteollisuudesta elävät maat kärsivät taloudellisesti, mutta onko oikein riistää ihmisiä tekemään kivoja, halpoja vaatteita, kun heidän tekemästään työstä saama palkka on minimaalinen. Olen monesti myös selkeän ristiriidan edessä, tuntuu että en täysin voi enkä pysty sulkemaan itseäni vaatetusteollisuuden ulkopuolelle, koska saatan menettää monta hyvää omaa työllistymismahdollisuuttani.
Minusta on kuitenkin tärkeää kyseenalaistaa asioita ja miettiä niiden eri puolia. Yhtä oikeaa ratkaisua ei useimmiten edes ole.
Tänään ei siis huvita, ainakaan juuri nyt. Keskiviikko, ei pysty keskittyyn.
Kummeli-sketsit ovat aina kolahtaneet minun yksinkertaiseen huumorintajuuni. Ehkä asiaa auttaa "kotiseutuetu" ja murrealueen tuttuus, valitettavan usein huomaan puhuvani sujuvasti kotoista murretta, joka ei aina kuulostaa "niin viksulta" :D. Asuessani Rovaniemellä huomasin aina kotopuolessa käydessäni, kuinka vahvasti meillä päin lopulta puhutaan ja kuinka hassulta se kuulostaakin. Helsingin vuosina asia on tasoittunut, varmaankin siksi että nykyisin lähipiiriini kuuluu enemmän oman murrealueen ihmisiä. Heh. En tosin voi väittää, etteikö pieni pääkaupunkiseutulainen s-kirjaimen painotus olisi tarttunut minuunkin.
Ehkä se vielä tästä, keskiviikko, etenee.