Eilen oli siis Green Dayn keikkapäivä.
Ensimmäisenä yleisöä lämppäsi The Hives, joka on aijjai-jai-jai aina kova. Hiveseja tuli katseltua vähän kauempaa, mutta äänentoisto oli hyvä ja laulaja Pellen (hihiih :D) lavasekoilu mahtavaa. Iso bonus seiloriasuista!
The Hivesin jälkeen esiintyi Joan Jett & the Blackhearts. Goddammit, eka biisi oli ikilemppari Bad reputation ja olin sen aikaan bajamaja-jonossa!!!! Sen verran harmitti, että tällä kertaa oli jo polte tunkea edemmäs lavaa. Joan Jett oli yllättävän kova, vaikka daami onkin jo keski-iässä. Ärhäkän tyly rokkimuija, pidän! Ekoista hittibiiseistä on jo siinä 30 vuotta aikaa, mutta meininki oli yhä sama.
Lavan edustan alue oli aidattu ja aidan sisäpuolelle pääsi jonottamalla. Joan Jettin jälkeen lähdimme kaverini kanssa käymään vessassa ja tajusimme, että jos lavan edustalle meinaa päästä myös Green Dayn aikana, on toimittava ripeästi.
Ehkä rynnimme jonossa, mutta ihan vain vähän :D
Sitten Green Day.
Keikka oli mahtava! Viihdyttävä monin puolin ja taannuin aika nopeasti sen 15v. taaksepäin, jolloin fanitukseni bändiä kohtaan oli kova. Huikeaa bonusta kuulla myös vanhat lempparibiisit ja huutaa suoraa huutoa siinä vaiheessa kun BJ kysyy onko paikalla vanhan koulun faneja. Faneja kiskottiin lavalle muutamaan otteeseen ja en voinut käsittää, miten muka lavan lähellä olevista ei löytynyt enempää niitä jotka osaisivat Longview'n sanat :D Mmminäää osaaaan!!!!!!!
Green Day (ja minäkin) olemme tulleet pitkän matkan eteenpäin, bändi kehittynyt huikeasti kolmen soinnun punkrockista stadionbändiksi, joka oikeasti osaa soittaa ja laulaa kunnolla :D Uudemmissa biiseissä on jopa mukavaa rockabillyfiilistä ja Billie Joe selkeästi nauttii esiintymisestä ja yleisön laulattamisesta. Minuun ainakin iskee hauska ja energinen rokkimeininki, jonka välissä räjäytellään vähän ilotulitteita. On positiivista nähdä, että bändi on tehnyt töitä ja omaa kunnianhimoa nousta siitä vähän hassusta punkkirokkibändistä johonkin isompaan.
On myös mahtavaa huomata, että musiikki voi kolahtaa yhtä paljon kuin silloin vuosia sitten ja että bändin voi löytää ihan uudestaan ja todeta vielä paremmaksi.
Seisominen ja (maltillinen) pogoilu tuntuivat kyllä jaloissa, huutaminen kurkussa ja korvatulppiakin olisi voinut käyttää... kävelymatka kotiin meni vähän sumuisesti ja kotona teki mieli itkeä onnesta. I love rock 'n' roll!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti