Punahilkka

Miten tämäkin viikko voi olla jo nyt lauantaissa? Aika tuntuu suorastaan kiitävän!

Eilen läpsyttelin (kirjaimellisesti) Roballa ja havaitsin, että --WTF-- Uffilla on menossa Euron päivät - ja eilen oltiin jo kahdessa eurossa. Eli aika makoisasti mennyt tällä kertaa minulta ohi halvennuspäivät, mikä sinällään varsin hieno juttu. Eipä tule turhaa raahattua turhia riepuja kotiin - kun sain niin halvalla!

En kyllä poistunut paikalta tyhjin käsin.

Punainen kellohame on itseasiassa markettimerkkiä, mutta ihastutti ja tuntui omalta. Kunnon emäntähame, taskuinen kaikkineen. Tai punahilkkahame. En tiedä onko se hyvä vai paha juttu. Väri taittaa mukavasti oranssiin, ehkä vähän jopa koralliin. Käytin tätä jo eilen illalla ja jälkeenpäin ajatellen valkoisen paidan yhdistäminen hameeseen oli virhe, tissiosasto näyttää aivan järkyttävältä. Blääb. Sovitaanko että otoksessa on epäedullinen kuvakulma... yeah right...

Mukaan lähti myös ihanuuskangasta oleva puolihame, joka on jo työnalla mekoksi. Hame roikkui väärinpäin käännettynä henkarillaan, näin pilkahduksen pilkuista ja uteliaisuudesta katsoin mikä homma on kyseessä. Kangas on aivan ihanaa, sävy täydellinen ja nuo pilkut! Tästä lisää myöhemmin.

Aika maltilliset Uffi-ostokset siis tällä kertaa. Ehkä alan oppia pikku hiljaa.

Torstaina koin pienen hermoromahduksen aiheesta "Kuumuus ja vaatteet". Luulin omistavani aikas monta hellemekkoa, mutta siinä vaiheessa kun viikosta toiseen kulkee samoissa mekoissa, alkaa oikeasti kyllästyttää. Hetken mielijohteesta tempaisin sitten Monkin alerekistä 8€:n trikoorievun. Oikein mukava, kuvassa takakappaleelta, mutta havaitsin että periaatteessa mekkoa voisi käyttää molemmin päin. Tämä päällä tuli ihan pirteä fiilis, jokseenkin myös mukavat kasarifläsärit, äidillä oli ehkä jotain samantyyppistä silloin kun olin lapsi?

Some old cocoa

Palasin takaisin Helsinkiin tosiaan vasta myöhään maanantai-iltana, sillä pyhitin kyseisen päivän taas kerran kankaanpainannalle. Ajattelin että homma onnistuisi helpommin porukoilla, mutta oma säätämisensä siinä on näköjään aina.

Tein hommia ulkona. Virittelin puutarhapöydästä painopöydän ja puutarhaletkulla pesin seulaa siihen saakka, kunnes meni hermot isäni ohjeistuksiin siitä, ettei letkua saa pitää pitkiä aikoja kerrallaan "valmiustilassa" että jotkut liitokset pettävät ja blaa blaa blaa. Siirryin sitten pesuhuoneeseen. On oikeasti todella ärsyttävää, kun tiedän itse tarkalleen mitä olen tekemässä, miksi, miten ja millä tavalla, tekemisiäni silti kyseenalaistetaan.... aaarghhh.

T-paitoja olisin voinut painaa muutaman lisää, harmi vain että niitä oli tasan 1 kappale. Ensi viikolla saa taas lisää matskuja, joten toivon että saisin pari paitaa lisää...

Kävin maanantaina myös mummolassa. Siellä aika on kyllä väistämättä pysähtynyt ja fiilis on hetkittäin hieman museomainen. Fiilis vahvistui entisestään viime viikon työväenasuntomuseo-vierailun jälkeen. Kaakaopurkkia en ole nähnyt koskaan aiemmin, mutta sen ulkonäöstä päätellen sanoisin ettei purkki ole ihan viime vuosilta. Toivon että sen sisässä on kahvia tms. eikä vuosikymmeniä vanhaa kaakaojauhetta... :D Mutta hienohan tämä on. Perintöä odotellessa :) Tosin luultavasti voisin saada joitain huikeita mummolan peltipurkkeja itselleni jo nyt, jos vain pyytäisin, mutta jotenkin on mukavampaa kun joitain asioita pitää vähän odotella. Ehkä joskus sitten.

Heppapurkki on aikas soma :) Kissamuki on kyllä ihan ehtaa ysärin alkua, taidettiin antaa se joskus enolle nimpparilahjaksi. Mukin mustat katit näyttivät vain niin kovasti Saikkelilta pitkine jalkoineen ja ohuine häntineen.

Häähummailua

Lauantaina juhlittiin yläaste- ja lukioaikaisen kaverini häitä. Juhliminen alkoi jo puolenpäivän aikoihin ja jatkui sunnuntain pikkutunneille, joten päivästä tuli aika pitkä. Ihanaa luksusta oli, kun äiti kiharsi tukkani, ah. Haluan oman kampaajan aina joka juhlaa varten...

Pari siunattiin Tampereen tuomiokirkossa, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Arkkitehtonisesti kirkko on hieno ja Hugo Simbergin freskot upeita. En ole uskonnollinen tyyppi, mutta kirkot ovat hetkittäin ulkonäöllisesti varsin kiinnostavia paikkoja. Tampereen tuomiokirkosta jäi vahvasti yllättävän moderni fiilis, vaikka kirkko onkin rakennettu jo 1900-luvun alussa. Itse seremonia meni vähän ohi, kun tuijottelin niin innokkaasti kattoon ja seiniin :D

Hääjuhlia vietettiin Mouhijärvellä, vanhaan meijeriin kunnostetuissa juhlatiloissa. Morsian oli kaunis, sulhanen komea, hääauto hieno, ruoka hyvää ja juomatarjoilut jopa mahdollisesti hieman ylimitoitetut... Kun kyseessä oli "vanha koulukaveri", oli häissä tietenkin vanhoja tuttuja ja lukiokaverini esiintyi bändeineen. Loppuillasta meininki olikin jo sitten varsin katossa...  viimeisetkin fiksun aikuisen rippeet karisivat mm. sitä vauhtia, miten esitin kavereilleni "häpäsyjorausliikkeitä"... Sunnuntaina aamupäivällä heräsinkin varsin tyytyväisenä majapaikastani Tampereelta, juhlamekossa ja tyllihameessa. Helmet olin sentään ottanut pois... jep jep...

Häissä sitä tulee usein mietittyä omaa elämäntilannetta ja omia ratkaisuja, jotka ovat omaan elämääni vaikuttaneet. Tulee myös mietittyä omia arvoja ja sitä, mitä omalta tulevaisuudeltaan haluaa. En tiedä päädynkö koskaan naimisiin, mutta ainakin voin sanoa olevani yllättävän tyytyväinen omaan elämääni, vaikka asunkin yksin yksiössä ja elämäntilanteeni on erittäin epävarma ja alati muuttuva. Tämä sopii minulle ja tekee minut onnelliseksi.

                                       

Kaverillani oli muuten päässään Thyra Thermanin huikea origamihiuspanta, josta pidin kovasti. Pantoja voi ostaa mm. täältä, ja kuten pantaa mainostetaan, se tosiaan muotoilee todella kauniisti pään muotoa ja on jopa enemmän "hattumainen". Olin aika vaikuttunut, yllättävän yksinkertaista, mutta hienoa muotoilua.

Spinning around

Eilen oli vähän liian kivaa.

Aamulla painoin taas vähän lisää kankaita... tai oikeastaan suoraan vaatteeseen.

Sitten lähdin moikkaamaan Helsinkiin tulleita kavereita Lintsille. Seurueemme nuorin jäsen oli vasta 4kk vanha, ei ihan vielä parhaassa lintsi-iässä siis ja me muut ilmeisesti jo vähän väsähtäneitä, sen verran iisiä meininkiä :)

Fiilistelin tota Riikinkukkoa. Hieno.

En käynyt yhdessäkään laitteessa, ei huvittanut maksaa 6€ eikä oikein muutenkaan. Fiilistelin Karusellia, joka on aina yhtä ihana, tosin yläreunan naisfiguurihahmot on mun mielestä ehkä vähän epäilyttäviä... siinä on vissiin joku miespuolinen henkilö päässyt antaumuksella maalailemaan naikkosten kuvia :D mut miksi lasten karuselliin...

Muutoinhan nuo maalaukset on aika ihania, jotenkin ihanan naiveja. Ja karuselli käsitteenä, pidän.

Poikkesin kotimatkalla sattumalta Työväenasuntomuseossa Kirstinkujalla. Olen monesti kävellyt siitä ohi ja miettinyt, että pitäisi käydä tsekkaamassa millaisesta jutusta oli kyse. Yllätyin positiivisesti, paikka oli mielenkiintoinen ja opastettu - ja ilmainen.

Sieltä sitten kotiin, pieni välikuolema ja lopulta pääsinkin Koffariin ja blogipiknikille. Kuvia minulla ei sieltä ole, koska oli liian kivaa ja halusin keskittyä kuuntelemaan ihmisten juttuja. Totuus: en kehdannut kaivaa koiransyömää mini-Ixustani esiin niiden muiden hienojen järkkäreiden keskellä :D No juu, mutta oli oikeasti hauskaa tavata ihmisiä blogiensa takana, ihan mahtavia tyyppejä! Oli hauska ilta, iso kiitos <3!

Jottei nyt taas ihan liian kivaksi menisi elämä, niin tänään taas pienimuotoista vastustusta ilmassa. Pitäisi vielä jaksaa matkata porukoille, huomenna kaverin häät akselilla Tampere-Mouhijärvi. Vähän ketuttaa, koska lähden kemuihin vanhassa mekossa, mutta toisaalta onpahan kaikki yhteensopivat jutut valmiina jo omasta takaa. Vanhassa siksi, koska mahdollisesti ehkä leikkasin kolme mekkoa, joista yksikään ei tullut valmiiksi... joskus se vaan vastustaa...

Jotain hyvää tässä päivässä, sain yhden puolihameen valmiiksi! Tämä on tehty valkoisista housuista, jotka värjäsin ensin omin pikku kätösin ja sen jälkeen painoin tuota printtiä... kangas joustaa, takana pieni halkio. Jee, tästä tuli ihan kiva. Väritkin kohdillaan :)

Mutta palaan maisemiin taas ensi viikolla, viikonloppuja!

Done and done

Fiilis on tällä hetkellä hyvä, itsetietoisen tyytyväinen: sain tänään valmiiksi kaksi vaatetta. Mistään huikean vaativasta urakasta ei ole kyse, mutta kun toisinaan kaikki tuntuu jumittavan eikä mikään onnistu, on mainitsemisen arvoista, että toisena päivänä saa asioita ihan oikeasti valmiiksi asti. Suoritus on hyvä varsinkin juuri tänään, kun koko päivän on väsyttänyt kummalla tavalla ja migreeniäkin pukkaa.

Yleisesti fiilikset ovat ReUse-proggiksen suhteen vaihtelevat. Toisinaan olen ihan taivaissa siitä kuinka mahtavaa, hauskaa ja inspiroivaa tämä on, toisinaan haluaisin vain tehdä ihan kaikkea muuta. Hommaa on aivan tuhottoman paljon, mutta toisaalta se pakottaa pitämään tekemistä koko ajan yllä. Olen ahkeroinut ja olen laiskotellutkin. Huomaan, että vaikka kaiken järjen mukaan minun ehkä kannattaisi kertoilla projektin etenemisestä täällä blogissa tasaisesti koko ajan ja samalla koittaa mainostaa mahdollisimman paljon itseäni, en kuitenkaan yksinkertaisesti jaksa. Hetkittäin nimittäin tuntuu, että minulla ei ole juuri mitään muuta puhuttavaa kavereillenikaan, koska keskittymiseni on lähestulkoon kokonaisvaltaisesti tässä. On päiviä joilloin olen superepävarmana kaikesta ja ihan hajalla. Tämä on nyt, tässä elämäntilanteessa, tosi iso juttu, johon myös haluan panostaa ja täysillä. Tekeminen vaatii hirveästi aikaa ja energiaa, eikä niitäkään ole aina loputtomiin.

Ah, nyt siis saatiin ulos pieni avautuminenkin :) Asiat ovat kuitenkin hyvin ja muistutan itseäni aina tasaisesti myös nauttia tästä kaikesta.

Tämän päivän tuotoksia, tosin kuvat menivät nyt vähän mössöksi...

Alunperin jonkinlainen toppi, mekko, mikä lie. Pidensin helmaa ja lisäsin hapsureunuksen eteen. Halusin säilyttää tästä vaatteesta mahdollisimman paljon, koska se oli kaikessa yksinkertaisuudessa hieno. Kuvasta ei näy, mutta siinä on jännä selkäosa ja avarat kädentiet. Kuulostaapa helpolta, mutta vaati oman aikansa tämäkin... varsinkin, kun piti purkaa pariin otteeseen :D

Murheenkryynitoppi. Aloitin tämän ihan ensimmäisenä, mutta joku tämän kanssa on vastustanut alusta asti. Olen purkanut ja ommellut sitä moneen otteeseen, lisännyt juttuja ja poistanut juttuja. Kangas on kaunis ja silkkisifonkia, ei mitään maailman helpointa ommella... nyt kaiken sen itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen tämä on kasassa ja valmis. Hassua tässä on se, että toppi ei näytä mitenkään ihmeellistä tai erityisen vaikealta vaikka sen työstäminen on ollut todella vaikeaa :D Ja kaikenlisäksi se näyttää paremmalta luonnossa kuin kuvassa... oh well...

Mainittakoon vielä, että meillä on tosiaan vaatteiden suhteen vapaat kädet, saamme tuunata tai rakentaa ihan uudenlaisia vaatteita. Jotkut tekemistäni jutuista ovat vähän vaativampia, osa tämäntyyppisiä, helppoja juttuja. Mut joo, täytyypä esitellä niitä muita toisella kertaa :)

All the pretty things

Sukuloimaan lähteneet vanhempani jättivät jääkaapin täyteen ruokaa ja minulle vielä ruokarahaa. Koska olen fiksu ja kypsä 28-vuotias aikuinen henkilö -- tuhlasin ruokarahat kaikkeen muuhun --! Kyllä, näin pääsi käymään... vähän pistää hävettämään jälkeenpäin, mutta puolustukseksi voin sanoa joutuneeni selkeästi ostomanian valtaan 8)

Koin pienen sekoamisen Ideaparkin GT:ssa, erityisesti siinä koruhyllykköjen kohdalla. Enhän juurikaan omista korvakoruja, joten hankin niitä vielä muutaman parin lisää... ja lisäksi tuon mahtavan sormuksen. Korut olivat -75% alennuksella, kappalehintaa jäi jotain 1-1,90€. Aurinkolasit ovat Hennesiltä, 3€. En kykene rationalisuuteen tai klassiseen, aikuismaiseen tyyliin, joten ostin "hassuttelulasit". WTF?!?!?!

GT:n ruusutoppi oli heräteostos, samoin Accessoriesin pikkulaukku. Kaipasin jotain kevyttä hellevaatetta porukoilla pidettäväksi, koska tapani mukaan pakkasin huonosti vaatetta mukaan. Pikkulaukun ostin, koska mukanani olleesta laukusta napsahti hihna poikki kesken shoppailujen. Oikeastaan nämä olivatkin parhaat ostokset, ylläoleva sormus mukaanlukien. Sävymaailmat kohtaavat ja nämä tuntuivat heti omilta. Toppi kustansi 4,90€ ja laukku 8€ - kiitos -70% alennuksen.

Taas yksi raitapaita lisää... sekin GT:sta 4,90€. Aikuismaisen tyylikkäät korkkarit ovat Radiokirppikseltä ja olen vähän harmissani, etten huomannut niiden kulunutta pintaa aiemmin. Kirppiksellä oli hämärää ja tuskanhiessä kierrellessä en tajunnut tutkia kenkien kuntoa tarkemmin. Kengät kustansivat 5€ ja ovat kaikessa hulluudessaan hienot, mutta eivät luultavasti kestä juurikaan käyttöä. Lisäksi 5€ on vähän oman kirppisshoppailuni kipurajoilla...

Peltipurkkikokoelmani jatkaa kasvamistaan... ehkä pitäisi alkaa rajoittamaan, mutta perustelen purkkien hankintaan sillä, että ne saa aina varmasti myydyksi eteenpäin ja toisaalta hankintahinta on niin pieni. Teepurkki kirppikseltä.

Että niin. Näiden lisäksi hankin vielä mustat leggarit ja puuterinväriset rintaliivit, halvalla lähtivät nekin ja tulevat sentään tarpeeseen. Ehkä lopulta on parempi ostaa tasaisesti ja vähän, kuin seota kerralla ja shop 'till I drop. On niin vaikeaa elää täydellisessä kieltäymyksessä kun rakastaa materiaa... onneksi edes tajuan vähän hävetä :D Nyt onkin hyvä syy alkaa kierrättämään eteenpäin edellisiä hankintoja, joita ei olekaan tullut niin käytetyksi...

Lopuksi vielä tuliainen, mutta sopii hyvin tänne materiafiilistelyjen lopuksi: kaakelipannunalunen Rhodokselta. Passaa täydellisesti verhoihini ja on muutenkin erittäin hieno. Kiitos vielä :)

Nakkivahtina

Heippa heiiiiii!

Tulipas pidettyä tahaton blogitauko, mutta varsin leppoisa sellainen. Lähdin viime keskiviikkona porukoille koti- ja koiravahdiksi ja raahasin mukanani paljon paljon ommeltavaa ja läppärinkin, jota ei sitten tullut otettua kertaakaan esille. Aika meni kuin siivillä eikä nettimaailmaan ollut yhtään ikävä.

Perjantaina käytiin kahvittelemassa Pyynikin näkötornilla Tampereella. Kahvila on erityisen tunnettu munkeistaan, eikä yhtään suotta:

Nam. Munkki oli hyvää, tuoretta ja vielä lämmintä. Hintakin kohdillaan. Suosittelen!

Joudun passaamaan kaikki kivat Tammerfest-riennot, koska yritin keskittyä tekemään ompeluhommia. Oli kuitenkin kiva hengailla edes vähän Tampereella, kahvittelun jälkeen poikettiin Radiokirppiksellä ja päädyin vielä toisille kahveille koulukaverilleni Koivistonkylään. 

Ompeluhommien suhteen en kuitenkaan malttanut ihan superahkerana olla, mutta hommia tuli silti tehtyä ihan kiitettävästi. Siinä ohella lämmitin saunaa, grillailin, selailin lehtiä ja nautin hiljaisuudesta. Olisin viihtynyt itsekseni vielä pidempäänkin, pääsin jotenkin mahtavaan kesämökkifiilikseen :)

Pestiini kuului nakkikoiran kaitsemista. Yritin opettaa siitä itselleni ompeluassaria, huonoin tuloksin. Lotalla touhu meni ihan häsläämiseksi - niinkuin aina.

Toisaalta eihän toista voi syyttää, mikäs sen mahtavampaa kuin saada pari kissakaveria joita jahdata sydämensä kyllyydestä! Mäykyn luontaiset vaistot nousivat esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun kisukamu oli ahdettu johonki koloon sähisemään ja siinä sitten odotettiin, kunnes kissa tulee kolostaan ulos... Tosin kissat ovat sen verran fiksuja, että tajuavat ettei mäykky pääse töppöjaloillaan kovinkaan korkealle. Pöydiltä ja tuoleilta onkin sitten sopivaa tuijottaa paheksuvasti häslääjän touhuja ja tarvittaessa sähistä pelottavalla tavalla.

... lopulta nakki aina kuukahti johonkin, vähempikin sählääminen varmasti väsyttää... puspuss, on tuo koira silti ihan lemppari, sen seurassa ei ole koskaan tylsää.

Sellaista siis. Oli kyllä erittäin mukavaa ja rentouttavaa :) Tuli kirppistelyä ja shopauteltuakin (ehh..) mutta niistä myöhemmin lisää.

Tämän hetken lempparibiisi, hyvä kun en alkanut itkemään onnesta kun pääsin popittamaan tätä autossa... (ja olen myös kehittänyt pienimuotoisen ihastuksen Kid Cudiin... ihanaihanaihana...)

loving it

Pieni oodi kesälle ja helteille:

ihanaaaaaaaa!

Okei, näiden helteiden aikana kotona on täyttä tuskaa, koska ilma ei vain tunnu vaihtuvan. Tuuletin pyörittää yötäpäivää, mutta silti on aivan järkyttävän kuuma. Ulkona selkää pitkiin valuu kunnon hikinoro ja nesteitä tulee kipattua litratolkulla. Kaikesta huolimatta mahtavat ilmat, mahtava kesä! Olen päässyt Suomenlinnaan ja Hietsuun, saanut kevyttä brunaa pintaan ja uinut meressä <3! Kuumat hiekat ja kalliot, lämpimät illat, minimaalinen pukeutuminen... tämä kaupunki on niin kaunis ja ihana että tekisi vain mieli rutistaa.

Kissojen hyvinvointi huolettaa, reppanat kärsivät kuumuudesta itseäni enemmän. Yritän viilentää niiden oloa kostean pyyhkeen avulla, astetta parempi versio on pakastelokerossa viilentynyt, hieman kostea pyyhe. Saimi nauttii pyyhehoidosta, kuten kuvista näkyy. Se viihtyy pyyhkeen alla yllättävän pitkään, Ninni ei niinkään välitä. Pyyhejuttu toimii ja sitä suositellaan varsinkin lämpöhalvauksen saaneille lemmikeille. Pidetäänhän lemmikeistä huoli helteilläkin, eiks joo?

Viuhka oli superhyvä veto viime lauantain baarireissulla. Käytin sitä melkein koko ajan, baareissa oli sen verran kostea ja raskas ilma.

Nanson kassista on tullut yksi lemppareista: täydellinen piknikeillä ja rantsuun, en vaan voi olla fiilistelemättä sitä.  Kuskaan pyöränpumppua mukanani melkeinpä aina kun olen pyörällä liikenteessä, eli lähes päivittäin. Tänä kesänä olen todellakin päässyt kaupunkipyöräilyn makuun, ah autuutta :)

The kesäläpsyt. Rovaniemen Hennesiltä kesällä 2005 ostetut läpsyt ovat olleet käytössä jo viidettä kesää - money well spent! Ihan järkyttävää että nämä ovat edelleen elossa, yleensä kulutan kengät vuodessa parissa. Voin kulkea näissä huoletta vaikka kaupungilla, toimii.

Ja kuvissahan tietty näkyy rakkauskesämatto, jota meillä rakastetaan kovasti.

Kesääääääääääää <3!!!!!

They are gone now

Pyöräilin torstaina rankkasateessa, surullisin seurauksin. Sateen alkaessa menin keskustan eukkukankaaseen, jossa jonkin aikaa sadetta pidäteltyäni tulin siihen tulokseen, että satoi tai ei, pitää päästä kotiin. Mikonkadun ja Yliopistonkadun risteyksessä oli polveen asti vettä ja fiilis jotenkin pelottava. Kastuin likomäräksi, mutta lähinnä nauroin asialle.

Paitsi seuraavana päivänä kun näin mitä oli tapahtunut.

R.i.p the kesäsandaalit

On kai lähinnä kohtalon ivaa, että ihmisen, jonka on muutenkin vaikeaa löytää jalkoihinsa sopivia ja silmiään miellyttäviä kenkiä, menettää rakastamansa sandaalit. Perjantaina kiertelin kenkäkauppoja, mutta vastaavia ei löydy enää mistään, eikä kauppojen "sandaalivalikoima" joko miellytä tai mahdu jalkoihini. Terveisin nimimerkki "Lyhyt, leveä jalka + korkea jalkapöytä, mutta ennen kaikkea tarkkaan valikoituneen kenkämaun omaava".

Iso kyynel.

Koska kesäkenkävalikoimani on rajattu tälle hetkellä tennareihin ja flipfloppeihin, ostin hätäpäissäni nyt jotkut kaupunkikengät.

Ballerinat maksoivat Sokosen alessa kympin ja ovat ulkonäöltään seiskapuolet tai korkeintaan kasimiikat. No, sisäpohjat ovat nahkaa, muuten hello plasticville, here I come!

Taidan vihata kenkiä.

Printing habits

Eilen tuli myös vähän painettua kangasta, piiitkästä aikaa. Aloitin homman heti herättyäni aamupäivästä, jolloin aurinko oli onneksi pilvessä ja kämpässä astetta viileämpää... Olipa kyllä hauskaa hommaa, pidän.

Aloitin hommat hakemalla lehtikeräyksestä sanomalehtiä... siivoamalla pöydän ja tekemällä esivalmistelut... minä työstän painokangasta tällä tavoin, ei siis ole mikään oikeaoppinen tutoriaali.

Tästä se sitten lähtee. Ensin painoin valkoiselle collegelle, joka oli ihan paloina, sittemmin myös valmiiksi ommellulle hameelle.

Seula on vanha, muistaakseni vuodelta 2005. Ajattelin hyödyntää tuota printtikuviota, jota ei ole tullut koskaan erityisemmin käytettyä. Varsinaisesta painamisesta ei ole enempää kuvia, homman kanssa pitää olla nopeana ettei seula mene tukkoon ja varsinkin jos ilma on näin kuuma, se edesauttaa värin kuivumista entisestään. Tein neljä painamiskierrosta, jonka välillä seula piti pestä ja kuivata...

Kuivattelin kappaleita pyykkitelineellä.

Valmis! Kuviossa ei ole päätä eikä häntää ja that's the point. Kuka tykkää, kuka ei, omasta mielestänihän tuo on edelleen hieno.

Tärkeimmät apuvälineeni: kahvia muumimukissa ja sakset. Kuvaan voisi vielä lisätä ratkojan.

Olin lahjonut laadunvalvonta-assistentit syöttömällä ne lähes ähkyyn ja suurimman osan aikaa ne nukkuivatkin nätisti... jossain vaiheessa (painoprosessi kesti 4h) assarit saapuivat paikalle, joista nro 2. asettui tarkkailemaan tilannetta rullattujen mattojen päälle.

Laadunvalvonta-assistentti nro 1. oli hieman väsyneempi ja nuokkui painopöydän alla...

Kakkosassistentti tarkastamassa, onko pehmokultakala tarpeeksi turvallinen leikkikalu ja voiko sen mahdollisesti tappaa. Kultakala läpäisi testit kirkkaasti.

One hot mama

Elän niin vaarallista ja jännittävää elämää tällä hetkellä, ettei blogia juuri ehdi päivittää.

No ei, mutta kiireistä kyllä. Viime aikoina jako on ollut aika selkeä:

a) ompelua

b) ulkoilua

c) baaristelua

a) ja c) ovat toisiinsa liittyviä tekijöitä, b) on välimuoto näiden kahden olotilan vuorotellessa. Kun viikon ompelee, viikonloppuna todellakin tekee mieli baariin. Ja muutenkin on hyvä poistua asunnosta haukkaamaan happea... ja nauttimaan ihanista ilmoista. 

Kuumuus asettaa omat haasteensa kotona työskentelylle, varsinkin kun sattuu asumaan ihanassa asunnossa, jossa on valtavat ikkunat ja johon paistaa aurinko puolipäivästä iltaan saakka.

Tänään kävin pitämässä taukoa ja kahvittelemassa Tokoinrannassa.

Tavaroiden sijoittelusta viis, minulla ja kaverillani oli mahtava kahvitteluhetki: termarikahvit juotiin Marimekon kupeista ja suut pyyhittiin saman firman servetteihin. Hienostelu piknikillä kannattaa, tulee hyvä mieli :) Lapsena muuten haaveilin sellaisesta oikeasta pikniksetistä, rottinkikorista, jonka sisälle on nahkanauhoin kiinnitettynä posliinilautaset yms. tykötarpeet.

Kiitos stressin, helteiden ja huonojen elintapojen, naama kukkii ja kärsin järkyttävästä aurinkoihottumasta! Näytän aivan hirveältä :D sekös vain naurattaa, niin paljon, että jaan ilon täällä blogissakin. Nams mikä ehtoinen EMÄNTÄ! Emännällä siinä kesän tähänastisesti ainoa alennusostos (oikeastaan ainoa ostos vähään aikaan) eli Monkin neuletakki, joka kustansi -75% :n jälkeen enää 7,50€. Hyvä ostos muuten, väritys kohdillaan, Thumbs up!