Pyöräilin torstaina rankkasateessa, surullisin seurauksin. Sateen alkaessa menin keskustan eukkukankaaseen, jossa jonkin aikaa sadetta pidäteltyäni tulin siihen tulokseen, että satoi tai ei, pitää päästä kotiin. Mikonkadun ja Yliopistonkadun risteyksessä oli polveen asti vettä ja fiilis jotenkin pelottava. Kastuin likomäräksi, mutta lähinnä nauroin asialle.
Paitsi seuraavana päivänä kun näin mitä oli tapahtunut.
R.i.p the kesäsandaalit
On kai lähinnä kohtalon ivaa, että ihmisen, jonka on muutenkin vaikeaa löytää jalkoihinsa sopivia ja silmiään miellyttäviä kenkiä, menettää rakastamansa sandaalit. Perjantaina kiertelin kenkäkauppoja, mutta vastaavia ei löydy enää mistään, eikä kauppojen "sandaalivalikoima" joko miellytä tai mahdu jalkoihini. Terveisin nimimerkki "Lyhyt, leveä jalka + korkea jalkapöytä, mutta ennen kaikkea tarkkaan valikoituneen kenkämaun omaava".
Iso kyynel.
Koska kesäkenkävalikoimani on rajattu tälle hetkellä tennareihin ja flipfloppeihin, ostin hätäpäissäni nyt jotkut kaupunkikengät.
Taidan vihata kenkiä.
2 kommenttia:
Tiedän tunteen (=kenkäostosahdistuksen), ja varsinkin tänä kesänä; ihan toivoton valikoima.
Olenkin tehnyt periaatepäätöksen, että tästedes kun törmään täydellisiin kesäkenkiin, ostan kahdet. Toki parhaat hankinnat viime vuosina on olleet niitä, joita on kaupassa jäljellä tasan 1 pari...
Ja juu, mäkin vihaan kenkiä. Oikeesti. Ja sukkia, mutta se on toinen juttu...
Onpa ihanan lohdullista kuulla, että jollekulle muullekin tämän kesän valikoimat tuottavat tuskaa. Ja kengät yleensä, tuntuu että nykyään KAIKKI NAISET rakastaa kenkiiii. Oikeasti rakastin noita sandaaleita, niissä ei ollut mitään _ylimääräistä_. Nyt toivon, että löytäisin vastaavanlaiset jostain perähikiän kenkäkaupasta, jossa ollaan vähän jälkijunassa. Tai ymmärretään hyvän päälle!
Lähetä kommentti