Elokuun vika, kesä on sitten virallisesti ihan ohi. Huomenna alkaa syyskuu ja ReUse-proggiksen myyntitapahtuma lähestyy vinhaa vauhtia (17.-19.9.) On siis melkoisen loppukirin aika. Vielä tässä on paljon tehtävää, mutta olen positiivisella mielellä, että hommat hoituu. Eilen oli hieno tehoilupäivä, tänään otin vähän iisimmin - ihan vain siksi, että sain paperihommat pois alta ja taas yhden kiven sydämeltä. Peace.
Tänään siis kivoja juttuja. Olin aamupäivällä jo liikkeellä hoitamassa asioita, jonka jälkeen kävin kirjastossa lukemassa muotilehtiä, parilla kirppiksellä, tein kevyitä ompeluduuneja... illemmalla tein pienen pyrähdyksen Ivanan klubimyynteihin (jep, meni vähän ohi tällä kertaa...mutta eipä ollut varaa mihinkään). Tulihan sitä haahuiltua vähän vaatekaupoissakin, katsomassa ja pohtimassa. Viime viikolla iski ahdinko, että ovatko tekemäni jutut ihan syvältä, onko oma linjaukseni väärä ja onko enää missään mitään järkeä. Pieni päivitys siihen, mikä on nyt ajankohtaista ja mitä muut tarjoavat varmisti kuitenkin sen, että kyllä niihin omiin juttuihin kuitenkin kannattaa uskoa ja suunta on oikea. Pitäisi vaan paniikin tullessa aina hengähtää ja mennä pää kylmänä eteenpäin.
Hankin viime viikolla tuollaisen päättömän, kädettömän ja jalattoman daamin myyntitapahtumaa (ja muutenkin tulevaisuutta) varten. Daami on ollut aiemmassa elämässään näyteikkunassa, joten rusketusrajat ovat vähän turhan näkyvät ja jatkokäsittely on siis välttämätön.
Farkkumekon sävyn kanssa väänsin pitkään, koska kulutuksen ja palojen sävyt eivät osuneet tismalleen kohdalleen. Ei auttanut kuin värjätä koko homma, mutta siitä tuli onneksi parempi kuin olin uskaltanut toivoa. (Tossa ei ole vielä vetskaa takana...)
Pitsipusero. Enough said! :D
Farkkuliivin napit ovat ihanan tuntuiset, hieman liukkaan oloiset, mutta kiilto on himmeän mattainen. Matsku on jotain metallimassaa, ajatuksena oli että napit muistuttavat jättimäisiä paljetteja. Napit kirppikseltä. Kuva on muuten kyllä tyhmä.
Raakareunaista röyhelöä olen käyttänyt muutamissa vaatteissa "juttuna" koska pidän siitä itse. Myös avonaiset selät ovat ihania.
Voi olla että uusin vyötenauhan, alunperin ajattelin hieman leveämpää mallia. Laukku oli ensin olkamallia, siinä oli pitkää hihnaa ja hapsuja ja ties mitä. Toimii kuitenkin clutch bag -mallisenakin, ainakin minä tykkään tästä. Ei välttämättä harmita yhtään jos ei mene kaupaksi.
Tässäpä siis muutamia juttuja. Olen siinä vaiheessa prosessia, että en enää itsekään tiedä mitä kaikkea on valmiina, mitä vähän kesken, mitä pitäisi vielä tehdä alusta alkaen ja puuttuuko jotain olennaista kokonaisuuden kannalta :D Olen miettinyt millaiset tuotteet mahdollisesti myisivät, mutta myös pyrkinyt tekemään sellaisia juttuja, jotka ovat ensisijaisesti omasta mielestäni hienoja ja kokonaisuuteen sopivia. Olen miettinyt asioita niin, että ihastuisinko tuotteeseen, jos näkisin sen kaupassa, olisiko se mielestäni jollain tapaa hieno/oivaltava/käyttömukava/ajankohtainen. Tässä vaiheessa en jaksa yhtään ajatella mitään muuta, kuin sitä, että myyntitapahtumassa minulla on itseni näköinen kokonaisuus, teemallinen kokoelma, josta voin olla ylpeä. Osti näitä sitten joku tai ei, tykkää joku tai ei. Mielipiteitä on kuitenkin laidasta laitaan ja tässä proggiksessa myös omat rajoitteensa.
Hieno asia on, että myyntitapahtumassa on 9 muutakin tyyppiä ja erilaisia vaatteita laidasta laitaan. On hyvä, että kuluttajat saavat valinnanvaraa ja vaihtoehtoja.
Homma on nyt se, että päällä on pieni kaaos. ReUse-hommat ovat isossa kasassa ja minä siellä jossain kasan alla. Siihen päälle kaikenlaista ei niin kivaa paperisotkua. Näiden omien hommien tekeminen käy kohta jo täyspäiväisestä duunista, siihen vielä ylityöt päälle. (Mä niin tarvisin assarin...) Juuri näistä syistä jätin Taiteiden yönkin suosiolla väliin, mutta pyörähdin sentään Siltasessa, pitkästä aikaa sitten viime kesän. En yhtään kaivannut sinne keskikaupungin kaoottiseen hulinaan. Lauantaina vietin koti-iltaa ja tsekkasin pitkään omalla leffalistallani olleet yksilöt: Kielletty hedelmä ja Coco Chanel & Igor Stravinsky. Samalla vähän ratkontaa ja kaavoitusta...
Kielletty hedelmä oli ihan sympaattinen ja paikoitellen visuaalisesti kaunis leffa. Jotenkin vähän kökkö ja kotikutoinen, niin kuin monet suomalaiset leffat ovat. Mutta pidin siitä silti enemmän kuin vastikään nähdystä Sisko tahtoisin jäädä -leffasta. Coco Chanel & Igor Stravinsky ei koskettanut juuri mitenkään. Paikoitellen hienoa visuaalista kuvastoa (esim. alun Ballet Russes ja Chanel kartanon sisustus) mutta yrmeät ja yksi-ilmeiset pääosanesittäjät eivät vakuuttaneet mitenkään. Pardon moi monsieur Mikkelsen et madame Mouglalis.
P.S. En muista olenko koskaan maininnut, mutta suorastaan rakastan biisien lyriikoista johdettuja blogipostausotsikoita. Jotkut vihaavat niitä yli kaiken, toisten mielestä se on vaan tosi teiniä. Minun mielestäni se on suoranaista neroutta, kiitos teinit!
Olin eilen Helsingin kaupunginteatterissa Wicked-musikaalin ensi-illassa. Tiesin näytelmän tarinasta etukäteen oikeastaan vain hyvin vähän, joten olin avoin ja jännittynyt mitä tuleman pitää.
Musikaali oli huikea kokemus! Jännitys säilyi koko näytelmän ajan ja tarina on kerrassaan loistava ja koskettava. Lyhykäisyydessään tarina kertoo Ihmemaa Ozin noidista, ajasta ennen sitä jo entuudestaan tuttua tarinaa. Jos Ihmemaa Oz ei ole entuudestaan mitenkään tuttu, kannattaisi siihen tutustua ennen Wickedia, koska muuten tarina ei välttämättä avaudu samalla tavalla.
Helsingin kaupunginteatterin musikaalit ovat olleet toinen toistaan parempia, Wicked ehkä näkemistäni parhain. Lavastus, puvustus, valaistus, kaikki laadulla tehtyjä ja kokonaisvaltaista katseluelämystä tukevia visuaalisia elementtejä. Erityisesti pidin koreografioista ja tanssikohtauksista, niissä on jotain uutta.
Näytelmän jälkeen tarina Dorothysta ja hänen seikkalustaan Ihmemaa Ozissa tuntuu lähinnä valjulta :D En kuitenkaan kommentoi tämän enempää, ehkä musikaalista kiinnostuneiden on parasta nähdä se itse. Suosittelen :) Ehkä musikaali saavuttaa yhtä suurta suosiota meillä Suomessa, mitä se on saavuttanut maailmalla?
En tiedä onko tämä verho vai pöytäliina? Alunperin Hemtexiltä, reunojen käänteet viittaavat mielestäni enemmän pöytäliinaan, mutta kuvion pystysuuntainen raportti verhoon... kooltaankin ehkä enemmän pöytäliina. Mutta joo, tarttui mukaan koska oli jotenkin vain soma. Verhoksi ajattelin, ehkä.
Synttäribileistä kutakuinkin selvitty! Tiskivuori on selätetty ja paluu arkeen aika konkreettinen, kun tänään on ollut pakko hoitaa muutamia asioita pois alta. Kemut olivat onnistuneet ja jäi hyvä fiilis siitä, että kerrankin oli jotain muuta tarjottavaa kuin perus sipsi-dippi-linjaa. Väänsin mm. tomaatti-mozzarella salaattia, vihersalaattia, hummusta, lihapullia ja juustokakun. Tosin täytyy myöntää, että taas kerran olin juhlissa aivan poikki, mutta kyllä se siitä sitten lähti taas etenemään :D
Tämänvuotisesta synttärimekosta tuli i-h-a-n-a. Ei niinkään mallillisesti, mutta kukkaoksennuskangas on täyttä rakkautta!
Malliltaan hyvin perus: kellohelma, hihaton, rinnassa muotolaskoksia. Vatsan päältä mekko olisi saanut olla vähän istuvampi, eli pitää lisätä muotolaskokset. Tuli aika kiire, ei tässä nyt ehtinyt kikkailemaan enempää.
Siinähän se roikkuu. Helma ei ole epäsymmetrinen vaikka siltä ehkä näyttää... eipä muuten ollenkaan hassumpi idea, pitänee kokeilla joskus... Mutta tuo kangas, rakastan! Matsku puuvillaa, Eurokankaan palalaarista, tuo pala maksoi 12,50€ ja vetoketjun kanssa mekon kokonaishinnaksi tuli 14,30€, ei paha! Baarista poistuttaessa joku tuntematon naishenkilö kävi kehumassa mekkoani "ihan killeriksi" :D. Vau! ( by the way, mä taas ehkä nukuin toi mekko päällä...)
Lahjoja! Victoria's secretin kangaskassi on valtava ja ihana. Irving toimii aina ja Satrapin kuvakertomus vaikuttaa hauskalta. Pitäis lukea ne Satrapin Persepolikset... Suklaat tuli syötyä mut peltirasia jäi :D
Lisää lahjoja! Rakkausmuumimuki, kahvia-teetä-oliiviöljyä-suklaata ja Ivanan pussukkalaukku!
Kaverini teki minulle taulun, jota oli vaikeaa kuvata päivänvalossa. Kehykset ovat kuitenkin mustat, kiiltävät ja paksut, lasin alla on kissakuva. On harmi ettei taulun dramaattisuus pääse tässä kuvassa yhtään esille. Aika huikea "aikuisuustaulu", mieltä lämmittää se että tämä on itsetehty ja taustapahvissa vielä omistuskirjoitus. Speechless.
Kävin tutustumassa tulevaan KappAhlin Vintage Stories -mallistoon, " A Thousand and second nights". Tiedotteen mukaan suunnittelijatiimi oli inspiroitunut Paul Poiret'n töistä ja elämäntavasta, ja malliston nimikin viittaa Poiret'n samannimisiin, legendaarisiin naamiaisjuhliin, jotka pidettiin syksyllä 1911. Poiret oli pukenut juhlavieraita upeisiin asuihin ja juhlavat olivat valtava menestys, joista puhuttiin vuosia jälkeenpäin.
Kun ajattelee viittausta inspiraatiolähteeseen, eli Poiret'in, on mallisto sinällänsä onnistunut. Poiret on merkittävä tekijä muodin historiassa, hän nosti nimenomaan vaatteen suunnittelijan asemaa ja osasi markkinoida töitään, mutta myös itseään aikansa suunnittelijatähtenä. Poiret'n tunnettiin valuvista linjoista, ylellisyydestä ja koristeellisuudesta, mutta myös itämaiseksotiikasta, joka oli kovasti muotia 1900-luvun alussa. Vintage Stories -mallistossa on siis pyritty luomaan samaa fiilistä, ottaen kuitenkin huomioon kaupallisuuden ja teollisen valmistuksen, ja sovittaen nämä tämän päivän trendeihin.
Graafinen ilme on jo itsessään ihana.
Joitain fiilistelykuvia, ja painotan sanaa fiilistely, sillä minun kamerallani otetut kuvat ovat lähinnä vain fiilistelyyn sopivia.
Valkoinen tunika, jossa edessä hiuslaskoksia ja nappilista, runsas helma on hauskasti takaa vähän pidempi kuin edestä. Tästä tulee mieleen arabien perinteinen nilkkamittainen paita, twahb.
Perinteinen koristeltu samettiliivi. Tämä oli tosi ihana. Voisin huolia :D
Malliston mekot oli enemmänkin juuri sitä Poiret'ia, tosin malleiltaan aika tätä päivää. Jotkut malliston osista olivat ehkä vähän irrallisen oloisia, kenties mukana vain kaupallisista syistä.
Mallistoon kuuluu olennaisesti väljälinjaisia, kirjailtuja tunikoita, joissa oli usein myös tupsunyörivyö. Näyttivät kauniilta päälle puettuina. Mekoissa oli kauniita koristeluja ja pitsejä.
Yksityiskohdat ovat kyllä kauniita ja hyvin tehtyjä. Mallisto on yleislinjaltaan aika juhlava, mutta arkisempiakin vaatekappaleita löytyy. Materiaaleissa on käytetty mm. samettia ja silkkisekoituksia.
Malliston lastenvaatteet olivat niin ihania. Kultabrokardishortsit ovat mahtavat :D ja kuvassa ylhäällä oleva neuletakki oli ihanan silkkisen ja pehmeän tuntoinen, neulos oli paksu ja kennomainen. Minä haluan tällaisen neuletakin!
Mallistossa on paljon koruja, suurin osa kirkkaan hopeaisia tai antiikkikäsiteltyjä. Runsaita, raskaita ja näyttäviä. Kuvan korvikset ovat aika perinteiset, mutta juuri siksi hyvät.
Mallisto tulee kauppoihin marraskuun alussa. Itse voisin mieluusti kotiuttaa muutamia juttuja, mutta toisaalta niin olen sanonut edellisistäkin mallistoista ja puheiski aina jää, kun olen kirjaimellisesti jäänyt nuolemaan näppejäni.
Minulle vanhana arabi- ja marokkofiilistelijänä malliston teemallisuus oli iloinen yllätys. Pressitilaisuus järjestettiin Ravintola Königin Lotus loungessa, joka oli aivan ihanan näköinen paikka itämaishenkisenä sisustuksineen.. Paikalla oli teemaan sopivaa ruokaa, juomaa ja taustalla aitoa arabimusaa. En voi sanoa olleeni kovin puolueettomalla maaperällä, koska teemamaailma on tuttu ja innostava. Mallistoa enemmän saatoin jopa fiilistellä sitä paikkaa ja ruokaa, ah niin hyvä ...tabboulehia, hummusta, marinoitua munakoisoa...mmmmmmmmm.
Otin oman drinkkini alkoholilla ja täytyy sanoa, että kovin oli suun mukaista: minttua, hunajaa, kanelia ja omenaa. Aika tujua myös :D
Sain tilaisuudesta tuollaisen kaulakäädyn. Aika päheä. Ehkä sitä joskus tottuisi siihen, että saa tavaroita "ilmaiseksi", mutta ei ainakaan vielä...
P.s Mä haluun ens vuonna marokkohenkiset kolmekymppiset. Ne olis parhaat teemabileet ever.
Pientä stressaantumista on taas ilmassa. Myös vanheneminen otti vähän koville, synttärit herättää väistämättä tietynlaisia kysymyksiä siitä, mihin suuntaan oma elämä on menossa... heh. Onneksi lauantaina on kemujen vuoro, on superhauskaa järkätä juhlia :) :) puhumattakaan siitä, kuinka paljon olen suunnittellut kemujen ruokalistaa :D
Oikeastaan olen tällä viikolla pääasiallisesti vain ommellut. Ja stressannut. Tässä on enää alle kuukausi aikaa ja niin monta juttua hoidettavana ennen sitä. Välillä tuntuu että pääni sisällä on huojuva korttitalo, jota yritän pitää kasassa... teen montaa asiaa yhtä aikaa ja samalla ajattelen jo uusia.
Olen ihan rakastunut saumuriini. Sen kanssa vaatteiden työstäminen on niin paljon helpompaa ja tuntuu, ettei se ole koskaan ennen tehnyt noin hyvää tikkiä!!! Huolsin saumurin Tikatassa, jota voin lämpimästi suositella.
Pari työn alla olevaa juttua. Sain viimeinkin puettua sanoiksi teeman/ideamaailman, jota olen koittanut työstää näiden vaatteiden suhteen, ja yritän sen jossain vaiheessa laittaa tännekin. Olin superväsynyt, stressissä ja juonut aivan liikaa kahvia, kun pakotin itseni kirjoittamaan sen ja yllättäen teinkin sen suoraan englanniksi. En tiedä mikä "logiikka" siinä oli, mutta enkuksi se oli paljon helpompaa.
Fiilis on siis ollut tässä viime päivinä hyvin vaihteleva, eilen oli suorastaan kurja päivä, joka vaikutti vielä tänäänkin. Löysin kuitenkin jotain piristävää vaatekaapista!
Hahhaah!!! Katsokaan sen äkäistä "ei saa herättää" ilmettä! Ninnillä on usein tapana nukkua noissa vaatekoreissa, joskus yritin kieltää sitä, kunnes tajusin että se on mahdottomuus.
Tänään kävin myös yhdessä pressitilaisuudessa, josta kirjoittelen lisää myöhemmin. Oli tosi kivaa, piristi kovasti. Sen jälkeen poikkesin Eurokankaassa ja ostin itselleni synttärilahjan:
Se on värikäs, suorastaan kirjava ja siinä on kukkia! Se näyttää niin minulta :) Ja kukaan ei varmaan arvaa mikä siitä tulee!!!!!!!!!!!
Loppuun biisi, joka muistuttaa eräistä jatkoista. Tulee hyvä mieli.
Vanhenemisen kunniaksi tuli maanantaina käytyä leffassa katsomassa Sisko tahtoisin jäädä. Ihan jees elokuva, odotin ehkä kaiken sen mainostamisen myötä vähän enemmän. Pieniä epäloogisuuksia ja sovinnaisuuksia, mutta semmoistahan se usein elokuvissa on. Leffan jälkeen maistuvaa thaikkuruokaa ja olutta. Viikonloppuna sitten lisää juhlintaa.
Viikonloppuna tuli katsottua astetta mieluisampi leffa, Roller girl (eli Whip it). Hauska tarina, tykkäsin. Ja huikea soundtrack, jota olen popittanut tässä jo pari päivää. M-e-i-n-i-n-k-i-ä!
ehdoton lemppari, vaikka tämä onkin ihan kauhean lälly! Mut niin ihana! (en tykkää liveversioista, mutta tämä oli ainakin kokonainen.. kuunneltaa Spotifysta, jos semmoinen on käytössä :) )
Vanhuus ei tule yksin, alkaa lällymusiikkikin kuulostaa hyvältä :D
No niin. Tänään, 29 vuotta sitten meitsi näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Ja tulin huudon kanssa, kuinkas muutenkaan :D Ikääntyminen on ihan tyhmää, varsinkin kaltaiselleni ikiteinille. Fiilikset ovat paikoitellen ihan samat kuin 16-vuotiaana. Eli vuonna 1997. God I'm old. Jep jep, aika sanattomaksi vetää. Mitäs tässä nyt näin kävi?
Syntymäjuhlan kunniaksi ja uuteen ikälukuun totutellessa on aika katsoa taaksepäin:
1.) Olen syntynyt sunnuntaina, klo 6.45. Synnytys oli kuulemma nopea. Äiti muisteli, että sää oli aurinkoinen ja lämmin.
2.) Leikin pienenä enimmäkseen poikien kanssa. Hoitopaikassani oli pitkään pelkkiä poikia ja totuin prinsessan asemaan. Toisaalta olin myös kova määräilemään :D Kotona oli isoveli ja isoveljen kaverit. Jossain vaiheessa hoitopaikkaan tuli toinen tyttö, jota muistan syvästi vihanneeni. Olin ollut kuulemma todella mustasukkainen, varsinkin kun tyttö sattui olevaan tietysti pienempi ja nuorempi. Tyttöpuolisia kamuja sain oikeastaan vasta ensimmäisen kerran päiväkodissa, jonne menin 5-vuotiaana.
3.) Varmaankin yllämainittuun pohjaten tulen mutkattomasti toimeen poikien ja miesten kanssa. Teininäkin olin se "hyvä jätkä", jolle pojat saattoivat valitella "naisten vaikeutta". Tästä on oikeastaan haittaa hetkittäin, koska on vaikeaa käsittää jos joku miespuolinen henkilö ei voi pitää minua kaverinaan.
4.) Lapsesta asti olen ollut aina vähän omissa maailmoissani. Viihdyn hetkittäin liiankin hyvin yksin ja vilkkaan mielikuvituksen ansiosta minulla on harvoin tylsää. Olen miettijä ja pohtija.
5.) En ole ollut koskaan kovin pieni enkä siro, en edes lapsena. Syntyessäni olin oman osastoni ainut tyttövauva, mutta silti kaikista pisin. Sen sijaan kasvoistani olen aina ollut vähän lapsekkaan näköinen, koska piirteeni ovat pyöreähköt.
6.) Minun pituusennusteeni oli 182cm. Odotin kasvavani pitkäksi ihmiseksi koko lapsuuden, kunnes totuus alkoi valjeta minulle jossain 12 ikävuoden tienoilla. Why oh why, jäin ennusteesta 17 cm.
7.) Lapsuudessa kotonani oli aina koira, vaihtelevasti kissoja, kanoja, ankkoja, hanhia, kukko ja vissiin lammaskin oli ollut jossain vaiheessa. Myös tasaisin väliajoin sain nauttia kissan- ja koiranpennuista. Eläinrakkaus on molempien vanhempieni puolelta perittyä, enkä kyllä osaa enää ajatella elämää ilman lemmikkejä. Ne vähän niin kuin kuuluvat kuvioon.
8.) Olen aina ollut herkkä, mutta isoveljen kanssa tapellessa tuli hankittua taistelutahtoa ja itsepuolustustaitoja - niin henkisiä kuin fyysisiä. Veljeni ei todellakaan päästänyt minua helpolla, ei koskaan. Juurikin siksi olin rasittava pikkusisko, jota sai vetää perässä :D buahhahhhaaa.
9.) Olin perhepäivähoidossa alle 1-vuotiaasta lähtien viisivuotiaaksi, jolloin pääsin lopulta päiväkotiin. Ensimmäinen hoitotätini oli kakkosäiti ja edelleen yksi maailman ihanimmista tyypeistä. Seuraavat pari hoitajaa eivät sitten olleetkaan niin kivoja ja kaikenlaisia jänniä sattumuksia tapahtui...
10.) Päiväkodissa oli mah-ta-vaa! Tykkäsin ihan hurjasti päiväkotiajasta ja nielin itkua, kun sieltä piti siirtyä kouluun. Tykkäsin kuitenkin hirveästi koulunkäynnistä.
11.) Koulussa lemppariaineita olivat vaihtelevasti kuvaamataidon lisäksi äidinkieli, biologia ja kielet. Myöhemmin myös historia. Käsitöistä en oikein ikinä oppinut pitämään, en ollut niissä kovin hyvä ja jossain vaiheessa saimme kässynopettajan, jota vihaan edelleen. Liikunnassa en ollut hyvä koska olen kömpelö. Matematiikkaa vihasin aina, en vain tajua sitä. Sama pätee kemiaan ja fysiikkaan. Myös uskonto oli vähän pakkopullaa, ainakin sen jälkeen kun 8-vuotiaana käsitin, että en usko siihen jumalaan mistä niin kovasti puhutaan.
12.) Tykkäsin aina piirtää ja teinkin sitä oikeastaan koko ajan. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kiva käydä jotain kuvataidekoulua tai saada edes vähän ohjatumpaa kuvataideopetusta... Kuvisnumeroni oli harvoin 10, useimmiten 9.
13.) Lapsuuden toiveammatit: kampaaja. Useimmiten :D 12-vuotiaana keksin, että on olemassa ammatti nimeltä vaatesuunnittelija ja minä voisin olla sellainen. Sittemmin olin kiinnostunut myös valokuvauksesta ja graafisesta suunnittelusta.
14.) Varsinainen teini-ikäni alkoi seiskaluokan keväällä ja kasiluokalla olin jo syvissä teiniangstivesissä. Kasiluokasta on hyvät muistot: kuuntelin punkrockia, vedin ekoja kännejä ja kyseenalaistin maailman epäkohtia. Rippikoulu oli syvältä. Valinnaisaineina minulla oli kuvis, ranska, ATK ja konekirjoitus :D Syksyllä olin mukana näytelmäkerhossa, joka oli ihan hauskaa. Kasiluokan keväällä tehtiin luokkaretki Helsinkiin ja minä olin pukeutunut Adidaksen mustaan 3-raitaverkkapukuun ja samanhenkisiin tennareihin.
15.) Rippileiri oli lähinnä yksi iso farssi, koska yksi ohjaajistamme oli lievästi omalaatuinen ja syvästi uskonnollinen tyyppi. Koska riparitouhut olivat mielestäni erittäin syvältä ja olin siellä vanhempieni pakottamana, oli asenteeni kohdillaan. Isoset nimesivät minut leirin tylsimmäksi ja rippijuhliini he tulivat lähinnä moikkaamaan isoveljeäni :D
16.) Ysin keväällä tehtiin leirikoulu Walesiin. Ensimmäistä kertaa ulkomailla! Asuttiin perheissä ja kierrettiin maita ja mantuja. Hyvä reissu. Päätösbileiden jälkeen minulla oli valtava krapula :D Oksensin isäntäperheen vessassa, jonka jälkeen perheen äiti toi minulle vettä ja muistan ikuisesti hänen sanansa: " These things happen, you know."
17.) Lukio oli, noh, vaihtelevaa aikaa. Olin teiniangsteissani edelleen ja koin jonkun perinteisesti "artsuteini"-vaiheen, jonka seurauksena luin kirjallisuutta, maalasin ja kuuntelin vähän liikaa CMX-yhtyettä. Sittemmin kuvioihin tulivat HIM, Maj Karman kauniit kuvat, K.O.R.N... Nirvana oli kova, samoin Foo fighters, Garbage, Kent, Faith no more, Therapy?, Smashing pumpkins... jne.
18.) Lukion kakkosella teimme luokkaretken Pariisiin. Hieno reissu! Kiersimme kaikki isoimmat nähtävyydet, aikataulu oli tiukka. Iltaisin silti jaksoi rillutella...
19.) Lukion kolmannen alussa kävin autokoulua. Teimme ystävyyskoulureissun pohjois-Norjaan. Tromssa oli jees! Oma hauskuutensa siinäkin reissussa oli :D
20.) Ylioppilaaksi kirjoitin 2000. Todistuksessani oli kaikki muita arvosanoja, paitsi Laudaturia. Enkku E, reaali (kirjoitin historian) M, ruotsi C, ranska B, venäjä A. Äidinkielen korotin syksyllä M:sta E:an. Opiskelupaikkaa ei heti irronnut, mutta kansanopistoihin pääsin.
21.) Aloitin elokuussa 2000 Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Opiskelu oli täysipäiväistä ja koulu oli sisäoppilaitos. Viikonloppuisin kävin vielä kotona. Lukuvuosi kuvislinjalla oli yksi elämäni parhaista jutuista, sain mahtavia uusia kavereita ja oh dear lord, kyllä me sitä artsua väännettiin yöt ja päivät.
22.) Syyskuussa 2001 muutin kertaheitolla lopullisesti pois kotoa ja suoraan Rovaniemelle asti. Opintojen aloittaminen oli pieni shokki ja ensimmäisenä vuonna en viihtynyt yhtään. Tähtäsin Taikkiin, mutta kun ovet eivät sinne yrityksestä huolimatta seuraavana vuonna avautuneet, menin häntä koipien välissä takaisin Rolloon.
23.) Rovaniemellä opiskelu osoittautui lopulta erittäin hauskaksi ja viihdyinkin siellä sitten lähes 5 vuotta. Meillä oli hyvä luokka, hyvä henki ja teimme kaikkea hauskaa yhdessä. Asuin ensin soluissa, sitten kämppiksen kanssa keskustassa ja lopulta muutin yksiöön. Rilluteltua tuli parhaimmillaan kolmesti viikossa. Koulukin oli ihan jees, ainakin hetkittäin :D
24.) 2004 oli hyvä vuosi: opinnot olivat hyvällä mallilla, teimme kaverini kanssa mallistoa, osallistuimme muotimessuille, pääsimme Tallinnaan paikallisen koulun näytökseen... olin myös asunnoton 4kk ja asuin tuon ajan kaverini sohvalla, kunnes viimein sain vuokrattua oman yksiön, joka oli i-h-a-n-a ja ihan Rovaniemen keskustassa. Syyskuussa sain pienen mustan kissanpennun, Saimi kissasen.
25.) 2005 oli hyvää opiskeluaikaa myös, samalla siinä pieniä aikuistumiskriisejäkin eleltiin. Vietin melkein koko kesän 2005 Rovaniemellä. Helsinki alkoi kovasti jo poltella. Valmistuin kandiksi. 2006 helmikuun alussa sain Ninnin. Irtisanoin kämpän ja isäni ja veljeni tulivat hakemaan tavaroitani Rovaniemeltä. Kesäkuun 13.pvä sain kämpän Helsingistä ja muutin nykyiseen kotiini!
26.) Valmistuminen alkoi olla ajankohtaista 2007 keväällä, kesällä gradu seikkaili tarkastettavana. Koitin hankkia harjoittelupaikkaa, mutta en saanut. Osallistuin NRJ Fashion Awards-kisaan ja olin finaalissa. Kävin töissä siivoojana. Rakastuin palavasti ja sydänhän siinä särkyi :D. Maisterijuhliani vietettiin marraskuussa 2007.
27.) Noihin aikoihin perustin jo tämän bloginkin :) Ja lopunhan te jo tiedättekin :D
28.) Kirjoitin joskus parikymppisenä listan asioista, jotka aion tehdä siihen mennessä kunnes täytän 30. Revin listan muutama vuosi sitten, mutta hassua kyllä, moni asia on toteutunut.
29.) Saan usein kuulla vaikuttavani vähän nuoremmalta kuin mitä olen. Kuka sen määrittelee, millainen pitäisi olla 29-vuotiaana? Olen jossain asioissa kyllä ikäistäni lapsellisempi, osittain olosuhteiden pakosta, osittain luonteenpiirteistäni johtuen. Toisaalta olen joutunut kestämään vähän kaikenlaista eikä tässä ikinä ole helppoa ollut. Olen myös joutunut miettimään omaa itseäni ja tekemisiäni paljonkin. En ole ehkä reissannut ympäri maailmaa tai hankkinut mittavaa CV:tä, mutta elämänkokemusta omalla tavallani. Näin on lopulta ihan hyvä. Elän kuitenkin ihan hyvää elämää. Vielä on paljon koettavaa, ja jos aion elää satavuotiaaksi niinkuin mummoni, niin onhan tässä vielä aikaakin.
Lasinalunen, 0,10€. Tämä oli turhake, mutta niin soma. Passaa hyvin yhteen jo ennestään olevan purkin kanssa.
Peltipurkkikokoelmaan mummoruusuja. 0,25€
Elle 12/09 0,50€.
Paras löytö: musta ja yksinkertainen perusolkalaukku 3,50€. Sisällä on erilaisia taskuviritelmiä ja parin päivän tehokäytön perusteella veska on tilaihme. Merkiltään kassi on täti-ihmisten suosima Jouni, mutta mähän oon vähän mummo :) Halusin hopeaisena hohtovan merkkilaatan vähän näkymättömämmäksi, joten vedin laatan päälle mustaa kynsilakkaa :D
Eilen sain muuten saumurin takaisin, good as new! Hain myös lisää ReUse-matskuja.
Illalla oltiin Mascotissa, kaverin bändin videojulkkareissa/akustisella keikalla. Pojilta tulee 25.8. levy ulos ja uusi videokin on varsin hauska ja tosi pro! You go guys!
Tällä hetkellä on taas sata hoidettavaa asiaa mielessä, joten yritän lähteä liikkeelle jostain päästä...
Pari valmista ReUse-vaatetta. (Kuvien taso ei päätä huimaa, mutta molemmat vaatteet ovat tällä hetkellä palautettuna, joten uudelleenkuvaaminen on ajankohtaista vähän tuonnempana. You'll get the picture.) Yritän tiputella näitä valmiita tänne aina kun vain kerkiän... oon tosi voittaja, jos ehdin tehdä kaikista edes tämäntyyppiset koostekuvat.
Eli hameen lähtökohtana oli Sisleyn silkkimekko (mä niin toivon että se oli Sisleyn eikä Benettonin... no jomman kumman...). Muotoilin sitä sitten nuken päällä, sivulaskossysteemit onnistu ihan kauniisti, mutta ne ei nyt näy kuvassa. Topin alkuperä on tosiaan Sisleyn silkkikaftaani, josta sain muuten kolme erillistä toppia aikaiseksi! Värjäsin sen käsin (matsku tosi ohutta, pelkäsin jos se ei kestä konevärjäystä). Vuori charmeusee. Toi on pitkähkö ja väljälinjainen malliltaan, näyttää nuken päällä säkiltä, koska mitoiltaan vastaa L-kokoa. Olan yksityiskohdat tuli siitä samasta mekosta, mistä hame.
Siitä silkkikaftaanista olevat topit on kokoa S, M, ja L, kaikki on tosin eri mallisia, koska matskut ei vaan olis riittäny kolmeen samanlaiseen.
Yleisesti ottaen näiden vaatteiden tyylistä: nämä kaks edustaa sitä astetta fiinimpää puolta. Osa vaatteista on kuitenkin aika streettiä, kun on paljon denimiä, printtejä, trikoota jne. Ja osa on sitten vähän siltä väliltä.
Päätin ehkä puoli tuntia sitten, että nimeän kaikki vaatekappaleet. Tästä tulee hauskaa, olen todella huono keksimään mitään nimiä... :D
P.S. ReUse-tunnisteen alta pitäis löytyä muuta aiheeseen liittyvää lätinää, mikäli joku ei oo hommasta kärryillä ja janoaa lisää tietoa. Nyt laiskottaa niin paljon, etten jaksa linkittää aiempia juttuja.
Maanantaina sain inspiksen, että voisin vihdoin ja viimein maalata seinällä roikkuvan taulun ja korkkitaulun raakapuiset kehykset. Kotoa löytyi mustaa killtävää spraymaalia - ja eiku hommiin. Menin takapihalle maalailemaan, siellä oli jo parisen viikkoa nököttänyt kasa "lautakehikkoja" (ilmeisesti putkirempan peruja) joista tulikin nyt kätevä maalausalusta. Jätin kehysten ensimmäisen maalipinnan kuivumaan ja poistuin porttikongista kadulle. Samaan aikaan paikalle päräytti talkkari, joka loi minuun epäilyttäviä katseita ja tuhisi mennessään. Reilun tunnin päästä palasin takapihalle, kakkosmaalikerroksen merkeissä, vain huomatakseni että se lautakehikkokasa oli tiessään ja samalla ne maalatut kehykset...
Kehysten yhteisrahallinen arvo oli ehkä 6€, mutta otti silti lievästi päähän! Kehykset olivat selvästi kuivumassa, sanomalehtipapereiden päällä. Kurkkasin roskikseenkin, jos talkkari olisi dumpannut ne sinne, ei ollut... että kivat talkkarille! #!?&x¤!!!! Äijä teki homman selkeästi tahallaan :(
Olen havainnut korkkitaulun käteväksi inspiskollaaseja ajatellen, joten kävin ostamassa uuden tilalle. Tällä kertaa maalasin kehykset ihan kotona, akryylimaalilla ja vedin lakkaa päälle. Pinta ei ole nyt niin tasainen ja hieno, mutta toimii.
Olen rakentanut (vai olisiko parempi sanoa asetellut) uutta kollaasia ReUsen proggiksen Facebook-sivuja ajatellen (pitäisi päivittää sinne kuvia omista duuneista, jännä jännä että en ole sitä vielä tehnyt...) Homma on kesken, siitä uupuu sopivia kuvia. Olen pyöritellyt mielessäni tiettyä ideamaailmaa, jotta saisin vaatteisiin edes jonkunlaista mallistollista otetta. Koska teema ei ole täysin "yks yhteen", pitää sen kuvamaailmaakin vielä vähän hakea.
Jokin aika sitten City-lehdessä oli juttu Helena Råholmista, joka työskentelee suunnittelijana H&M:lla. (Jutun voi lukea suoraan netistä täältä) Råholm vastaa uimapuvuista ja rantamuodista, aikoinaan hän aloitti hennesillä asusteiden parissa. Pieni ja kevyenoloinen juttu oli mielestäni mielenkiintoinen ja valotti hieman ruotsalaisjätin suunnittelijapuolta.
Äidilleni on tullut aina Kodin Kuvalehti ja sen uusimmassa numerossa (Kodin kuvalehti 16/2010, ilmestynyt 5.8.) oli juttu "Vaatteet velvoittavat" joissa Minna Hepburn ja Päivi Nykänen kertovat omista lähtökohdistaan vaatesuunnittelijan ammattia kohtaan. Hepburnillä on oma merkki Minna ja Nykänen työskentelee naistenvaatesuunnittelijana Seppälässä.
En ehtinyt kuvata juttua tarkemmin,mutta jos juttu kiinnostaa, kannattaa etsiä lehti omiin käsiin.
On mielenkiintoista lukea ihmisistä, jotka toimivat omalla alalla. Nykänen ja Råholm työskentelevät "teollisuudessa" ja painottavat, että yksi parhaimmista eduista on kun saa keskittyä suunnittelutyöhön. Helena Råholm sanoo City-lehden jutussa: "Suuressa yhtiössä voin keskittyä suunnitteluun. Jos perustaisin oman merkin, 20 prosenttia työstä olisi suunnittelua, loput hallinnointia, markkinointia, rahan haalimista, tietokoneongelmien ratkontaa, lyijykynien ostoa ja muuta tylsää."
Hepburnin tie suunnittelijaksi on ollut vähän erilainen, ja vaatteita hän alkoi suunnitella vasta lomaillessaan Vietnamissa, jossa hän oli tutustunut naiseen joka valmisti vaatteita Japanin markkinoille. Hepburn alkoi piirtää tehtaalla vaatteita, jotka sittemmin tulivat tuotantoon. Hän teki omaa merkkiä, jota myytiin mm. Topshopissa. Silloisen merkin tyyli alkoi kyllästyttää ja Hepburn halusi tehdä jotain ainutlaatuisempaa - ja hän perusti nimeään kantavan malliston. "Rakastan työtäni. Joskus kuitenkin mietin mihin olen oikein ryhtynyt. Minulla on apuna kaavoittaja, muuten olen itse vastuussa kaikesta.--Monet unelmoivat omasta vaatemallistosta, sillä he rakastavat suunnittelua. Mutta suurin osa ajasta kuluu aivan muuhun. Koska minulla ei ole assistenttia, hoidan itse markkinoinnin. -- Vaikka työni on rankkaa, en ole miettinyt luovuttavani ja siirtyväni jonkun toisen palvelukseen. Yksityisyrittäjänä on myös paljon mahtavia puolia." Hepburn sanoo.
Monesti vaatesuunnittelija ammatti nähdään haluttavana ja seksikkäänä. Moni alalle haluava tuntuu ajattelevan "Ihanaa kun saa olla vaatteiden ja muodin kanssa tekemisissä". Harvemmin lehtijutuissa puhutaan raaoista faktoista. Teollisella suunnittelijalla on omat paineensa tuottaa kaupallisia, myyviä tuotteita, jotka ovat edullisia valmistaa. On seurattava mitä muut tekevät ja tehtävä kompromisseja. Oman malliston kanssa taiteellinen vapaus on täydellinen, mutta taloudelliset paineet valtavat ja oman työn kannattavuudesta ei ole mitään takeita. Kumpikaan väylä ei ole helppo. Moni alaa opiskellut alkaa tehdä jotain ihan jotain muuta. Opiskeluaika voi olla vielä ihanaa, mutta sijoittuminen työkenttään on vaikeaa ja kilpailu on kovaa.
Ehkä siksi onkin inspiroivaa lukea ihmisistä, jotka ovat selvästi oikeissa paikoissa ja omaan tilaansa tyytyväisiä. Toisille teollinen suunnittelu sopii ja he ovat siinä loistavia. Toiset taas pyörittävät omia merkkejään kunnioitettavan hienosti ja menestyksekkäästi. Esimerkkejä molemmista puolista kaipaa, kun on jämähtänyt siihen "mutta mitä minä haluan tehdä" tilaan, niin kuin minä. Olen miettinyt kuluvan vuoden ajan, mitä ihmettä alan tekemään. Olen tavannut suunnittelijoita, keskustellut ja kysynyt neuvoja. Olen miettinyt harjoitteluaikaani teollisuudessa. Olen ollut hetkittäin erittäin varma ja enimmäkseen kuitenkin loputtoman epävarma. Olen miettinyt paljon tulevaa tämän ReUse-projektin aikana, koska tämä on pieni raapaisu siihen, mitä oman malliston tekeminen voi olla. Onko minulla mitään annettavaa, olenko mitenkään kiinnostava? Millaisia juttuja haluan tehdä ja haluaako niitä ostaa kukaan? Se jääköön nähtäväksi... mutta yrittäähän voi aina.
Juhlien nuorin ja pienin vieras - tosin myös kaikista innokkain.
Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Kemut pidettiin suosiolla pihalla.
Tietysti katettiin kaikki ihanat vanhat astiat.
Mummolassa on aina paljon kukkia. Ihania kukkia.
Tänä vuonna olen nähnyt poikkeuksellisen paljon perhosia. Mummolaan vievällä hiekkatiellä niitä oli kymmenittäin. Kuvan neitoperho oli tosin jo kuollut, mutta niin kaunis.
Mummolaan sopiva pyyheliina :)
Olin liikkeelllä ihan vain päiväseltään, aamulla junaan ja illalla takaisin Helsinkiin. Oli mukava päivä, tosin aika väsyttävä kaikin puolin. Eilen olikin vuorossa kaverin muutto. Hiki virtasi muuttolaatikoita kannellessa, mutta pieni rehkiminen tekee välillä hyvää.
Harvassa ovat ne lauantai-illat tänä kesänä olleet, jolloin suosiolla jää kotiin. Eilen väsytti ihan hulluna, joten vietin ihanan koti-illan ja tänään jaksoin jopa nousta Valtterin kirpparille. En olekaan käynyt siellä koko kesänä... öh... ja syystä jotta yleensä sunnuntaisin on hieman "väsyttänyt" tai sitten en ole ollut paikkakunnalla. Mitään ei tosin tarttunut mukaan, lähinnä fiilistelymielessä liikkeellä siis.
Vaatesuunnittelija, joka etsii paikkaansa elämässä. Blogini on sekoitus vähän kaikkea: kahvinjuontia, omaa ja muiden suunnittelua, ompeluproggiksia, kirppistelyä, laukkuhulluutta, tapahtumia, ilmiöitä, muotikuvitusta, kirjoja,lehtiä, elokuvia, kissoja ja koiria, ihanien asioiden ihastelua ja fiilistelyä. Kirjoitan mitä sattuu ja miltä tuntuu, hyvistä ja huonoista jutuista, onhan elämä kokonaisuudessa prosessi ja blogini osa sitä.
