Aina välillä koen pientä ahdistusta siitä, ettei minulla muka ole omaa tyyliä ollenkaan, koska pidän niin monenlaisista asioista. Kotonani vallitsee... noh, kuosien ja kuvioiden sekamelska. Toiveikkaina hetkinä mietin, että olisi kamalaa rakastua palavasti mieheen, jolla olisi erittäin minimalistinen ja kliininen maku. En tosin tiedä voisiko niin edes tapahtua, olisimme varmaan jo lähtökohtaisesti niin eri maailmoista. Toisaalta pidän siitä, että kotonani on esillä kaikkea sellaista, josta pidän ja kotihan on tärkeä paikka. Minun kotini on minua varten.
Sohvani on ihana, mutta päälliskangas tekee kuolemaa. Sohva on lapsuudenkodista, iskän peruja... ostettu käytettynä 1970-luvulla eli ikääkin sillä jo on. Se on kuitenkin kätevä, kapea sohva pieneen asuntoon, josta saa kuitenkin vuodesohvan kahdelle. Ja kaiken lisäksi siinä nukkuu kuulemma hyvin - ja onhan siinä monen monta yövierasta nukutettukin. Peitto on ihan uusi, kirppislöytö. Tykkään tilkkutöistä ja tikkauksista ja tuo näyttää japanilaiselta tilkkutyöltyyliltä, josta tykkään eniten. Hintaa oli 14,50€, jonka tosin äitini kustansi. Ei paha täysin uudesta peitosta, jossa oli vielä laput paikoillaan.
Pullonkorkki-orava on tuliainen jenkkilästä.
... kuin myös peltipurkki. Oh jesus lord, että noi maapähkinäsuklaat oli hy-vi-ä! Ja purkki on hieno, win-win tuliainen siis.
Kaverini lähti Lontooseen opiskelemaan ja ostin häneltä tuon nojatuolin parillakympillä noin kuukausi sitten. Siitä hetkestä kuin raahasin tuolin sisälle kämppään, ovat kissat rakastaneet sitä. Varsinkin Ninni. Iltaisin käydään yleensä suuria taisteluita tuolin valtijattaruudesta ja ikävä kyllä kynnet tarttuvat verhoiluun vähän liian monta kertaa päivässä. Äitini kutoma pikkumatto on lähinnä säälittävä yritys suojata tuolia karvoilta ja kynsiltä, mutta tuoli on niin kaunis etten haluaisin huputtaa sitä. Tuoli on myös aivan mahtava istua ja se on kulkenut kaveripiirissä, minä olen kolmas omistaja.
Sifoneita on kolmaskin pullo, mutta missä? Esittelin juuri kaverilleni tuota isompaa ja muistin, miksi aina välillä kannattaa tonkia roskiksia. Löytöjen toivossa.
Kotimaisten tyylilehtien perusteella olen aina vähän out, mutta onneksi muiden maiden muotiraamattujen mukaan olen in. Buahhaahhah :D
Toisaalta, vaikka tykkääkin vähän kaikenlaisesta, on asioissa aina jotain yhdistävää. Löysin kirppikseltä omannäköisiä ompelujuttuja tuleviin projekteihin. Jonkun itsevirkkaama pitsikaulus kustansi 0,50€ ja tuli kauniisti paketoituna ja tärkättynä, oijjjj. Mustaa pitsinauhaa on nyt sitten 5m ja nappivalikoimaa on päivitetty.
Ankkurinapit on aivan törkeän hienoja. Toisaalta tykkään myös perinteisistä, kuviokaiverretuista.