The Finnish are coming

Style.comin Style file blogissa julistettiin suomalaisten tulemista uutena trendinä: Kirsi Pyrhönen valloittaa mallimaailmaa (siis kaikkihan tietävät sen Italian Voguen kannen), IVANAhelsinki osallistuu New Yorkin muotiviikoille ja Lontoossa Suomen Instituutti järjesti Hel Yeah! -kekkerit, joista Style.comin toimittaja on ollut ilmeisen tohkeissaan blogikirjoituksesta päätellen.

Vähän aikaa sitten Suomessa huokailtiin onnesta, kun tieto IVANAhelsingin osallistumisesta New Yorkin muotiviikoille tuli ilmi. "Where the fuck is my Sailor" ss11 mallisto esitellään 16.9. klo 21 paikallista aikaa ja on nähtävissä suorana netistä.Vaikka asia onkin kerrassaan mahtava, oli se mielestäni myös luonnollinen jatkumo Ivanalle. Lähinnä jäin miettimään kommentteja "Siis mahtavaa että kerrankin suomalaisetkin pääsee mukaan." Niin, onhan se mahtavaa, mutta miksi se ei olisi meille yhtä mahdollista kuin ruotsalaisille tai tanskalaisille ?(Ja sitä paitsi molemmilla on omat isot muotiviikkonsa... mitä meillä ei ole...) Nytkin samoilla muotiviikoilla myös Odd Mollylla on näytös.

 IVANAhelsinki Where the fuck is my sailor ss11

Toki on hienoa, että ihmiset ovat innoissaan asiasta, mutta samalla kommenteissa oli jotain perisuomalaisen vaatimatonta.  Miksei lähtökohtainen olettamus voisi olla, että myös meillä tähdätään korkealle? Muotiviikoille osallistuminen tarkoittaa isoja resursseja ja myös rahaa. Osaamista meiltä kyllä löytyy, mutta harvalla on rahallisia resursseja lähteä valloittamaan maailmaa. Edelleen jaksan nalkuttaa sen perään, että ruotsalaisia ja tanskalaisia tuetaan rahallisesti enemmän - meillä keskitytään enemmän tekniikkaan ja järkevään osaamiseen, sen maailmalle viemiseen ja profiloitumiseen teknisen osaamisen kautta. Eihän se poissulje sitä, että voisimme näyttäytyä maailmalla myös taiteellisina osaajina? 

Tiia Vanhatapio esittelee myös kokoelmansa New Yorkissa. Druidess SS11 esitellään Nordic:New York näytöksessä, joka on listattu osaksi virallista muotiviikkoa. Vanhatapio on sponsoroitu osaksi tapahtumaa, jossa esitellään yksi lahjakkuus jokaisesta pohjoismaasta. Vanhatapio on mukana myös (capsule) trade showssa.

 Tiia Vanhatapio Druidess ss 11

Olen miettinyt paljon suomalaisen vaatesuunnitteluskenen mielentiloja. On kilpailua ja kyräilyä selän takana. Tämä opitaan jo opiskeluvaiheessa, kouluja verrataan keskenään ja nykyään jopa opiskelijoiden tekemistä leimataan. Luin taannoin eräästä nettikeskustelusta spekulointia yhden vaatekappaleen puolesta, että kuka sen nyt keksikään ensin,  taikkilainen vai evtekkiläinen - kunnes kolmas sanoi löytäneensä vastaavan tuotteen Uffilta pari vuotta sitten. Suomessa tietynlainen kaupallinen aspekti nähdään rumana peikkona. On mielekkäämpää puuhailla maailmalla pienesti ja tehden totisesti epäkaupallista avantgardea, jotta uskottavuus säilyy? Eikä siinä, uskon että kukin tekee parhaiten sitä mitä osaa, mutta miksi jonkun toisen tekeminen olisi toiselta pois? Miksi tekemistä pitää leimata kaupalliseksi vaatesuunnitteluksi tai muotitaiteeksi? Suunnittelijahan voi ihan hyvin tehdä molempia. Kaupallisuuden ei tarvitse aina olla "pahasta" eikä myöskään tylsää, eikä vastaavasti muotitaiteen vaikeaa.

Itse toivotan valtavasti onnea ja tsemppiä IVANAhelsingille ja Tiia Vanhatapiolle!

You can do it, make us proud!