Poikkesin lauantaina Habitaressa. Kaverillani oli pari kutsua ja saavuimme paikalle aika myöhään, 50 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ehkä se oli vähän liian lyhyt aika kiertää laaja näyttelyalue, mutta siltikään en saanut tämänvuotisesta Habiksesta järkyttävän suuria säväreitä. Pienoinen lamavivahde oli nähtävillä ja mahdollisesti myös se, että messuista on tehty jokavuotiset, vaikutti asiaan. Olisi ollut hauska nähdä enemmän uusia ja sykähdyttäviä ideoita, jänniä esillepanoratkaisuja jne. ... mutta toisaalta ainahan se on piristävää poiketa edes katsomassa.
Kauppatoriksi lavastettu alue oli sympaattinen ja lämminhenkinen, vaikka äänimaailmana ollut lokkien kirkuminen tuntui hetkittäin vähän ärsyttävältä. Pidin kuitenkin ajatuksesta, että torikojuihin oli tuotu myyntiin designia, niinkiin arvokasta kamaa kuin vaikkapa Artekia. Fiilis oli rentoutunut ja lämmin, toisin kuin ehkä esimerkiksi Artekin omassa myymälässä. Aluetta reunusti valkoinen taustamuovi, jonka reunaan oli leikattu Helsingin kattosiluettia, hieno idea ja hyvä toteutus. Torin laidalla pääsi torikahveille, pöydissä oli somat punaruudulliset liinatkin.
Iittalan myymälöissä näkee onneksi mielenkiintoisempia esillepanoratkaisuja kuin tämä.
Finlaysonin osasto oli kiva. Yksi mielenkiintoisimmasta osastoista oli Studio Kaisilla: Designer Kaisi Koivumäen osastolla oli värikkäitä ja runsaskuosisia kankaita ja lakanasettejä sekä kaunis, hieman lintuhäkkimäinen valkoinen puukatossänky. Mielestäni osasto teki heti positiivisen vaikutelman ja tuli fiilis, että haluan tietää lisää tästä jutusta! Lisäksi arvostan suunnittelijan selkeää omaa linjaa ja kädenjälkeä, joka näkyi esillä olleissa jutuissa vahvasti. (Harmi etten tajunnut ottaa kuvia...)
Muotoilu- ja sisustusalan koulutusta tarjoavista oppilaitoksista pidin eniten Turun ammattikorkeakoulun osastosta. Siinä oli jotain hauskaa, leikkisää, sopivassa suhteessa "opiskelijatöitä" ja ammattimaista otetta. Ymmärrän, että opiskelijat haluavat tulla esiin tulevaisuuden tekijöinä ja ammattilaisina, mutta pieni leikkimielisyys olisi joskus aika jees, ja mielestäni ihan suotavaa vielä siinä vaiheessa kun ollaan opiskelijoita. On jännä miten usein design-sanaa yhdistetään minimalistinen tosikkomaisuus. Ainakin minulle sellainen osasto on totaalinen snoozefest.
Tuollainen Tonfiskin ruukkukiikku olisi kiva. Mutta toimiiko tuo kissaperheessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti