Serge, Je t'aime

Kaverillani oli pari vapaalippua elokuviin ja vähän sattumalta valitsimme Gainsbourg (vie héroïque) -leffan. Olin lukenut jostain, että se on ilmeisesti hyvä. Sinne siis.

Joskus on parasta, kun ei tiedä etukäteen liikaa. Tiistainen alkuilta, elokuvateatteri Maximin kaunis vanha sali, (jossa oli jo oma fiiliksensä)... elokuvayleisö oli ikääntynyttä, mutta tyylikästä ja varmasti kultturellia. Tuijotin leffaa keskittyneen haltioituneesti ja nautin sen musiikista, visuaalisesta maailmasta ja ovelasta tarinankerronnasta. Tosin kaverini tökkäisi minua kun luuli, että nukuin :D

Sivistyksessä oli kyllä Gainsbourgin kokoinen aukko. Tiesin  kyseisestä henkilöstä oikeastaan vain ... noh... sen laulun. Traileri kiteyttää aika hyvin omat fiilikset: "You know the music, but do you know the man?" 

kuvat googlasin

Elokuvassa musisoidaan tunteella, poltetaan ketjussa, keskustellaan mielikuvitushahmojen kanssa, nauretaan kepeästi, rakastetaan ranskalaiseen tapaan ja ollaan muutenkin erittäin tyylikkäitä, ja mageita.

Seuraavana päivänä mietin vain elokuvan visuaalista maailmaa ja katson trailerin monta kertaa uudelleen. Inspiroidun kohtalokkaista naisista, 1960-luvun tyylistä ja boheemielämästä - ja ennenkaikkea Serge Gainsbourgin musiikista. Kerrassaan huikea elokuvaelämys.

p.s. Viimeinen kuva on yhdestä lempparikohtauksestani... Gainsbourg ja Jane Birkin ovat käymässä levy-yhtiössä levytettyään juuri Je t'aime... moi non plus -kappaleen.