I do, I do!

Okei, myönnettäköön että olen katsonut viime aikoina vähän liikaa Frendejä, mutta muistattehan jakson, jossa Monica saa Rossilta tehtäväkseen hakea Emilyn hääpuvun?  Monica ja Phoebe menevät hääpukuliikkeeseen ja Monica päätyy sovittamaan Emilyn pukua... Vielä kotonakin Monica hengailee Emilyn hääpuvussa, kunnes Phoebe tulee yllättäen kylään - pukeutuneena hääpukuun. Samassa jaksossa Rachel säikäyttää tapailemansa miehen epätoivoisella kosinnallaan ja Rachelia piristääkseen kaikki kolme naista istuvat lopulta sohvalla hääpuvut päällä.

Pointtini tässä on, että uskon että vastaavanlainen hääpukuun pukeutuminen arjen harmaudessa saattaisi olla hauska juttu. Aikuisten naisten pukuleikki. Mietin millaisen hääpuvun haluaisin, jos olisin menossa nyt naimisiin! En todellakaan ole menossa naimisiin, enkä edes seurustele, mutta ihanan, spesiaalin unelmahääpuvun ajatteleminen saa tylsät ajatukset hetkeksi muualle.

Okei, eli jos menisin nyt naimisiin ja hääpuvun suhteen vain taivas olisi rajana, haluaisin Vera Wangin puvun:

Vera Wangin Emmeline-puvussa on muhkea helma, tylliä, silkkiorganzaa, korsettitoppimainen yläosa ja musta rusettivyö. Puku on ihanan kevyt, romanttinen, mutta sopivasti moderni. Ja musta rusettivyö olisi dramaattinen lisä.

Toinen ihana puku voisi olla puuterinsävyinen Diedre. Helman riekalemainen kerroksellisuus on ihanaa, muttei liian "lällyä". Tässäkin puvussa on romanttinen, mutta moderni vivahde.

No, jos kuitenkin olisin menossa naimisiin, haluaisin varmaankin suunnitella pukuni itse. On mahdotonta sanoa, mitä siinä tilanteessa oikeasti haluaisi ja toisaalta tuntuu todella lohduttavalta, että tämä asia ei ole elämässäni mitenkään ajankohtainen. Mutta jos joku haluaa tilata minulta suunnittelemani hääpuvun, siihen olen kyllä valmis, vaikka heti!

http://www.verawang.com/ (kuvat)

Fiilis

I've got the power

Ajatukseni junnaavat samoissa jutuissa. On kaipuuta, kaukokaipuuta ja syvää kaipausta kauniisiin asioihin. Haluaisin yhtäkkiä muuttaa elämässäni kaiken, vaikka olen tyytyväinen moniin asioihin. Päivä päivältä kaipaan enemmän sitä jotain positiivista räjähdystä. Ihan kaikkeen. Hetkittäin julistan itselleni melodramaattisesti "I don't belong here" ja samalla mietin, että minähän en muuten lähde täältä mihinkään.

Huomaan ympärilläni pieniä asioita. Yhtäkkiä en tunne suurta tarvetta uusiin vaatteisiin, koska olen jotenkin täysin autuaasti jumahtunut kierrättämään paria hametta, muutamia puseroita, paria neuletakkia ja hieman useampaa laukkua. Korut pölyttyvät ja lempparikorviksistani toinen hajosi, joskin aion korjata sen. Tarvitsisin uusia vaatteita, mutta kauppojen tarjonta ei houkuttele yhtään. Olen kyllästynyt apaattisena valuviin linjoihin, muodottomuuteen, "kontrasti"-sanan viljelyyn, androgyniaan ja ennen kaikkea ysärilämmittelyihin. Itselleni 1990-luku ei näyttäytynyt silloinkaan inspiroivana vuosikymmenenä, vaan aikakautena, jolloin pukeutumisella ei ollut järin suurta merkitystä. "Leviksen 501-farkut ja ylisuuri collegepaita"-yhdistelmä oli ensisijaisesti käytännöllistä pukeutumista, ei muotia. Ja kaikkien niiden kauniiden ja ihanien, inspiroivien ja voimauttavien juttujen sijasta kaupat puskevat sitä samaa ysäribulkkia, mistä piti kärsiä silloin, nyt uudelleen kauppoihin. Odotan kauhulla sitä, kun keksitään että kaikki voisivat pukeutua housupukuihin, niinkuin ysärin lopulla. Fashion sucks. Haluan jotain aivan muuta.

Rakastan rakastan Louis Vuittonin A/W 2010 kampanjan kuvia. Minä haluan tätä

kuvat

Silläkin uhalla, että tämä ei ole mitenkään uudistuksellista tai naista vapauttavaa tyyliä, vielä enemmän sen uhalla että toistan itseäni tylsyyteen asti. Vaikka raahustaisin ulkona syyspimeydessä housut jalassa, pipo silmillä, tukka takussa ja ilman meikkiä, haluan että sisälläni tuntuu Louis Vuitton-naiselta eikä androgyyniltä asfalttisoturilta.

P.S. On käsittämätöntä, miten ihmisten suhtautuminen muuttuu kellohameen myötä. Minua ei ole koskaan otettu niin "vakavasti" kuin nyt, kun olen suurimman osan ajasta pukeutuneena hameeseen. En tiedä onko se niinkään hameessa, vaan siinä asenteessa, minkä sen käyttäminen minulle tuo.

Good price, only for you

Esittelin taannoin kuvia mallistostani, jonka tein ReUse Republic-projektissa. Olen nyt vihdoin ja viimein saanut laitettua muutamia tuotteita myyntiin ja myynti tapahtuu Trendsales online-yhteisökaupan kautta. Lisäilen tuotteita sitä mukaa kuin ehdin ja lisäksi laitan myyntiin myös second hand-tuotteita ja vintagea, sitä mukaa kun siitä raaskin luopua ja laittaa eteenpäin.

Trendsales on siis sivusto, jossa muodista kiinnostuneet ihmiset voivat myydä, ostaa ja/tai vaihtaa design- ja muotituotteita vaatteista kenkiin ja asusteisiin. Idea toimii hieman samalla tavalla kuin esim. huuto.net, mutta Trendsalesissa ei järjestetä varsinaista huutokauppaa, vaan sen on tarkoitus olla keskustelevampi ja avoimempi yhteisö. Trendsalesin hyvä puoli on, että mielenkiintoisia tuotteita löytää helpommin, koska sivusto keskittyy vain vaatteisiin ja asusteisiin. Ilmoituksen voi tehdä myös tuotteesta, jonka haluaisi ostaa tai sitten käydä vaikkapa vaihtokauppaa.

 

Trendsalesissa myyminen ja ostaminen on myös mahdollista oman Trendsales-tilin kautta, jolloin maksaminen on turvatumpaa. Myytävistä tuotteista menee pieni provisio sivuston ylläpitämiseen, joka edesauttaa mm. sitä, että hankalissa tilanteissa ostaja/myyjä voivat ottaa yhteyttä ylläpitoon. Täältä löytyy lisää ohjeita, miten Trendsalesissa toimitaan.

 

Trendsales on alunperin kotoisin Tanskasta, jossa se on supersuosittu. Teen nyt sivuston kanssa sen verran yhteistyötä, että sivupalkissa olevan bannerin kautta pääsee suoraan myymiini tuotteisiin. Banneria klikkaamalla ei joudu kadotukseen enkä minäkään siitä rahallisesti hyödy, jos se askarruttaa jotakuta, joten rohkeasti vain katsomaan mistä on kyse. Päätin, etten kaupittele sen kummemmin omia tuotteita tämän blogin kautta, koska haluan jatkossakin pitää tämän tietynlaisena paikkana omille ajatuksille ja inspiraatioille. Trendsalesin hieno puoli on siinä, että se antaa mahdollisuuden nuorille suunnittelijoille myydä omia tuotteitaan nettikaupan kautta - yksi syy myös siihen miksi minä lähdin juttuun mukaan ja suosittelen myös muita suunnittelijanalkuja kokeilemaan josko omille tuotteille löytyisin ostajia ja kiinnostusta. Jäsenyys on ilmaista.

Aloitin itsekin vasta Trendsalesin käytön, joten en vielä tarkkaan osaa antaa neuvoja sen käytettävyydestä. Tuotteiden lisääminen oli ainakin helppoa. Voin palata aiheeseen myöhemmin, kun saan vähän enemmän tuntumaa.

Kuvien tuotteet ovat siis jo myynnissä, mm. rakkauslaukku, joka ei vaan ole löytänyt paikkaansa elämässäni ja toivon, että se löytää uuden kodin.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten vielä yleisesti: älä kopioi suunnittelemiani ja itsevalmistamiani tuotteita. Jos jaan tee-se-itse-vinkkejä, mainitsen siitä erikseen. Inspiroitua saa, mutta 1:1 kopioimisen sijaan suosittelisin jokaista keksimään omat jutut itse ja varioimaan hyviä ideoita omannäköisiksi tuotteiksi. Kukaan ei voi täysin omistaa yhtä ideaa, mutta tietyt tekijänoikeudet ovat aina olemassa. Kiitos.

'Cos you know I'm on fire so stub me out

Onneksi tämä viikko alkaa olla jo lopuillaan. Turha(uttava) ja ärsyttävä. Syytän syksyä, se alkaa pikku hiljaa puskea päälle. Tein tänään pitkän kävelylenkin sateessa ja vaikka tavallaan ymmärrän syysfiilistelijöitä, niin märissä vaahteranlehdissä kahlaaminen tuntui lähinnä siltä, kuin olisi pudotettu keskelle valtavaa murolautasta juuri silloin, kun murot alkavat vettyä mössöksi.

Iso bläääääh syksylle. Haluan karata jonnekkin. Pois pois. Haluan, että elämäni voisi vähän räjähtää, positivisella tavalla.

Onneksi on olemassa Voguelandia.

"Private dancer" Javier Vallhonrat/ Vogue UK April 2010

Ja onneksi on musiikki.

Haluan sen hetken takaisin, kun monta vuotta sitten tanssin baarissa jonkun tuntemattoman pojan kanssa Bloc Partyn Banquetia. Se fiilis, kun maailmassa oli vain se hetki, yksi biisi ja meillä oli superhauskaa. "Cos I'm on fire, Cos I'm on fire, Cos I'm on fire..."

Mutta ei, niiden hetkien hienous piilee juuri niiden ainutlaatuisuudessa. Kolme minuuttia ja kaikki on ohi.

Uusia odotellessa.

Ehkä ensi viikko on paljon parempi?

Things you do for the fame

Tämän viikonlopun ehdoton piristysvideo:

Take That oli suosikkibändini vähän aikaa joskus kuudennella luokalla. Suosio oli valtaisaa ja siinä iässä tykätään siitä mistä muutkin, vaikka olinkin aina enemmän East 17-fani. Take Thatista tykkäsin pitkälti Robbien takia, joka oli i-h-a-n-a. Onneksi näin kyseisen videon vasta nyt.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Video on kaikinpuolinen koominen eroottisessa latauksessaan. Ja hämmentävä. Tiukat trikoohousut ja nahkatakit, pikkutuhmat tanssieleet, kieriskeleminen hyytelössä ja kermavaahdossa, pitkät zoomaukset haaroihin... puolialastomien poikien painiminen hyytelössä. Videon pari naista jäävät täysin statisteiksi, koska pojilla on kivointa keskenään. 

 Miten se Sinkkuelämää-sarjan Samanthan teoria kuuluisuuden saavuttamisesta menikään... ensin pitää ansaita homojen suosio, sen jälkeen tulee pikkutyttöjen suosio... Wikipediaan video on listattu oikein erikseen: bändin jäsenet eivät olleet erityisen innoissaan videosta koskaan, mutta se auttoi bändiä saamaa tunnettavuutta. Oh dear lord.

Mikä parasta: Youtuben video on sensuroitu versio. Täältä löytyy originaali, jossa lopussa poikien alastomia takapuolia mopataan. Ei tässä voi kun nauraa.

Nallekamut kiertueella

Eilen satuin vihdoinkin ohittamaan Senaatintorin päiväsaikaan ja päätin tutustua tarkemmin siellä nököttäviin United Buddy Bears -patsaisiin, jotka olen kyllä onnistunut ohittamaan jo useita kertoja.

Wikipedian mukaan " United Buddy Bears tarkoittaa 144 karhupatsasta, joista jokaisen on maalannut taiteilija eri YK:n jäsenmaasta maan oman tyylin mukaisesti. Karhut seisovat rauhanomaisesti käsi kädessä. Näin niiden tarkoitus on edistää suvaitsevaisuutta ja yhteisymmärrystä kansojen ja kulttuurien välillä. Jokainen karhu on koristeltu eri tyylillä, joka heijastaa kunkin yksittäisen taiteilijan kotimaata. United Buddy Bears muodostaa taideteoskokonaisuuden, joka pyrkii levittämään ympärilleen elämäniloa."

Jokainen nalle on hieno omalla tavallaan, mutta pitkällisen karsinnan tuloksena omia lemppareita:

Luxemburg - Namibia - Puola

Luxemburgin nallessa on hieno graafinen ilme. Namibian nalle on vaikuttava eläinaiheineen ja nallen rinnassa oleva punainen nauha kuvastaa koskettavasti maan Hiv/Aids-ongelmaa. Puolan nallessa on kreisi meininki.

Kuuba - Etiopia - El Salvador

Kuuban nalle kuvasti aika osuvasti omaa mielikuvaani valtiosta, niin esteettisesti kuin poliittisestikin. Etiopian nallen kuvionnit ovat hienot, ja El Salvadorin nallen pää oli kuvioitu taidokkaasti pantteriksi.

Egypti - Argentiina - Venäjän federaatio

Egyptin nalle kertoo historiasta, mutta sympaattisesti, jos ajattelee kuinka merkittävä tekijä se yleismaailmallisesti on ja toisaalta miten Egypti elää matkailusta. Argentiinan nalle oli koristeluiltaan ehkä hienoin. Venäjän federaation nallessa oli kauniit, slaavilaiset kuvioinnit, mutta nallen ilme on vähän pelottava...

Turkki - Tunisia - Thaimaa

Turkin ja Tunisian nalleissa oli hienoja koristeluja, Thaimaan nallessa on mielenkiintoinen visuaalinen ilme ja jännittävä ratkaisu.

Nalleihin liittyy vahvasti poliittinen ulottuvuus, mutta itse keskityin lähinnä ulkoisiin seikkoihin. Mietin kokonaisuutta, mielenkiintoisuutta, teknistä toteutusta ja sitä, kuvaako se jollain tavalla mielikuvaani kyseisestä maasta olematta kuitenkaan matkailumainos.

Tylsimmät nallekamut:

Jenkkilässä on sitten pitkällisen pohdinnan perusteella päädytty toteuttamaan - TA DAA! - Vapaudenpatsas-nalle. Toteutus on ihan hieno, mutta aihe mielikuvitukseton. Sama meininki brittien nallessa.

Mielenkiintoisia ja hienoja nallekamuja olivat näiden lisäksi mm. Myanmar, Pakistan, Peru, Ranska, Kongo, Kanada, Bahama ja Turkmenistan.
Nalleja ehtii ihailemaan Senaatintorille vielä 26.10. asti.

Uusi alku, vuoden tulokas

Samu-Jussi Koski palkittiin Elle Style Awardseissa Vuoden tulokkaana. Kosken omaa mallistoa on odotettu siitä lähtien, kun hän lähti Marimekolta. Ja hyvästä syystä, sillä moni ehti rakastua Kosken tekemään suunnittelutyöhön Marimekon leivissä. Samuji-merkin ideana on luona kaksi linjaa, classics ja seasonal, jotka täydentävät toisiaan. Classics sisältää aikaa kestäviä perusvaatteita ja seasonal trendikkäämpiä juttuja.

Ellen tuomaristo perusteli valintaansa:
”Samuji on muuntuva, käytettävä ja myönteisellä tavalla kaupallinen mallisto. Moni odotti Samu-Jussilta omaa, itsenäistä mallistoa – ja tämä täytti odotukset.”

Muutama oma suosikkini Classics-osiosta:

Ja muutama Seasonalista:

kuvat

On hienoa, että Samuji sai nimenomaan tulokas-palkinnon, koska vaikka Koski onkin suunnittelijana tuttu, on Samuji merkkinä uusi. Arvostan Kosken lähtöä Marimekolta ja aloittaa ihan alusta omaehtoinen juttu. Niin moni muulle merkille suunnitteleva haaveilee omasta mallistosta, mutta harva uskaltaa lopulta ryhtyä siihen.

Tykkään malliston skarpeista linjoista, selkeydestä ja monikäyttöisyydestä. Samu-Jussi Kosken vaatteissa on aina jotenkin 1960-lukuinen vivahde - ja hyvä niin. Tykkään myös kahteen jakautuvasta mallistoideasta ja siitä, että suunnittelija luo hyvän perusmallin, jota voi varioida loputtomiin, mutta se kestää silti aikaa.

Samuji lookbook katsottavissa Ellen sivuilla:

No show pony, but a Circus pony

Tässä kuluvassa syksyssä on jotain hieman outoa. Ensinnäkin, päivisin minut valtaa outo levottomuus, sellainen jota yleensä tunnen vain keväisin. Turhauttaa, jos en ole koko ajan menossa jonnekin tai tekemässä jotakin. Kuitenkin illan pimetessä on ihanaa käpertyä kotikoloon, sytyttää kynttilöitä ja istua punaisessa nojatuolissa.

Eilen havaitsin Kaisaniemen puistossa poneja. Olin keskittynyt ohittamaan sirkusaluetta ja silmäkulmaani osui jotain pilkullista. Kahlasin lehtimeren läpi jännittyneenä... siinä ne sitten olivat, maailman kauneimmat ponit syömässä. Outoa tässä on se, että en ole ikinä ollut heppatyttö, mutta poneista olen välittänyt vielä vähemmän. Kuitenkin vuosi vuodelta yllätän itseni fiilistelemässä hevosten kauneutta ja nyt ihastuin poneihin!

"Mutku ne on SIRKUSPONEJA!!!"

En päässyt koskaan lapsena sirkukseen, joten sirkusmaailma näyttäytyy taianomaisena ja jännittävänä asiana.  En osaa edes sanoa, miltä tuntuisi käydä nyt aikuisena sirkuksessa. Luultavasti taantuisin 20 vuotta välittömästi. Pelkästään jo sirkusponeissa tuntui olevan taikaa. What's wrong with me?

Ponit eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta. But I really loved them! Haluan oman, pilkullisen ponin. Erityinen suosikkini oli tuo ylhäällä vasemmalla oleva harmaansävyinen kaveri. Se vaikutti aika leuhkalta tosin. Oikean alakulman kaksoset liikkuivat koko ajan yhdessä, vierekkäin, se oli todella hellyyttävää. Alavasemmalla oleva blondi voisi olla minun poni, vähän ujon oloinen pullero.

Sirkus Finlandia Kaisaniemen puiston kentällä 31.10.2010 asti. Ponit kuuluvat Ignat Ignatovin ohjelmanumeroon.

Help I'm alive

Tähän viikkoon mahtuu taas kaikenlaista puuhaa. Elämä tuntuu menevän nykyään niin, että maanantaina ei ole vielä tietoa, mitä perjantaina voikaan tapahtua. Jännittävää, tavallaan.

Alkuviikosta vahvistui uusi proggis. Siivosin viimein ReUse-kamat ja tein tilaa uudelle. Keskiviikon ja torstaina työstin kokopäiväisesti portfoliota tai lähinnä sen päivitystä. Torstaina oli illalla se konsertti ja perjantaina olin menossa aamupäivästä alkuiltaan, tuli käytyä Larussa, hengailtua kaupungilla ja kylästeltyä Krunikassakin. Eilen olin kivoissa kotibileissä ja sieltä sitten baariin.

Ollessani keväällä kurssilla tavallaan aloitin tätä portfolion päivitystä... homma jäi kuitenkin ihan kesken, koska minulla ei ollut selkeää ajatusta mitä pitäisi tehdä, miten koostaa jne. Jossain vaiheessa kuitenkin palaset loksahtavat kohdilleen ja ajatukset ovat määrätietoisia ja selkeitä. Näin mä tän teen. Yleensä ajallinen paine auttaa asiaa. Portfolio on nyt taas kuosissa ja esittelyvalmiudessa, tein valtavasti karsintaa ja uudellenmuokkaamista.

Hommia hidasti hieman se, että joku huomionkipeä karvapallero tunki koko ajan syliin. Itseasiassa näin käy usein, juuri tälläkin hetkellä sylissä kehrää datauskaveri.

T'änään taaskaan jaksanut herätä aamutuimaan Valtterin kirbelle, mutta kävin parissa itsepalvelupaikassa ja samalla fiilistelin Karhupuiston kukkaistutuksia. Siellä vielä kukat kukkivat ja puutkin näyttävät aika vehreiltä.

Himmailin kirppislöytöjen suhteen kunnolla ja hyvä niin. Joskus on vain ihanampaa katsella ja ihmetellä tavaroita, kuin hankkia niitä.

Kosmetiikkapussi ja Dealer de luxe-lehti 2€/kpl. Pinkkiä nam.

Kosmetiikkapussi on Ivanan officen tuotantoa, kylkiäislahja Evitan/Divaanin/Olivian tilauksesta ja ihan käyttämätön. Tykkään kuosista ja väristä, tämä on tosi iso ja isoja pussukoita tarvitsee aina välillä. En ole täysin vakuuttunut tuosta sulkemismenetelmästä, mutta sen saa pienesti muutettua jos siltä tuntuu. Voihan olla että se onkin tosi kätevä...

TADAAAAA!!!!

Oisko taas yks uus peltipurkki lisää!!! Maksoi euron.

Gaga oooh la laaa (so happy I could die)

Lady Gagan konsertin jälkeiset tunnelmat ovat aika samanlaiset, kuin yleensäkin suurten tunnelatausten jälkeen - haikeat. Keikka oli paras koskaan näkemäni show monellakin tapaa. Visuaalisuus, tarinallisuus ja toki Gagan uskomaton lauluääni. " I don't fucking lipsync my songs!" En oikein tiedä mitä sanoa edes. Välitaukojen videomateriaali oli taidetta, Gagan ääni ei pettänyt missään vaiheessa, flyygeli oli tulessa ja puvustus oli uskomatonta. Näissäkin kuvissa näkyvä valkoinen massiivinen puku, "The living dress" (inspired by Hussein Chalayan), jota Gaga käytti laulaessaan "So happy I could die", liikkui itsestään näyttäen samalla satumaiselta ja friikiltä. Se oli todella kaunista katsottavaa, vaikuttava näky, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Lady Gaga on ammattitaitoinen esiintyjä, joka selkeästi tietää mitä tekee, tekee sen hyvin ja nauttii siitä. Shokeeraaminen kuuluu asiaan ja kreisi heittäytyminen käsittämättömiin friikkirooleihin. Show flirttailee musikaaleilla ja tarinan opetus on rakastaa itseään sellaisena kuin on. Lady Gagan monsteribileissä on tilaa kaikille friikeille ja kaikki ovat supertähtiä.

Minä ja kaikki ne kaverini, jotka Lady Gagan näkivät, olimme haltioituneita ja aivan fiiliksissä. Porukkaan mahtuu ammattitaitoista jengiä, joka ymmärtää draaman, tuotannon, musiikin, tanssikoreografioiden ja visuaalisuuden päälle. Aina on kuitenkin myös niitä, jotka eivät tykkää.

Kuuntelelimme kaverini kanssa tänään kahden nuoren naisen keskustelua kahvilassa. Toinen heistä oli ollut keikalla ja luetteli toiselle kaikkia niitä kohtia, joista hän ei tykännyt. Pahin kommentti oli kuitenkin " Joo ja sit se oli aika pyöree. Se näyttää niissä videoissa niin laihalta. Mut kai se on toi kiertue-elämä, liikaa mäkkäriä." Itseäni ilahdutti, että Gaga näytti niin terveeltä. Timmiltä, lihaksikkaalta, mutta naiselliselta. On sääli, jos normaalimitoissa (eikä niin timmin) nuoren naisen mielestä Gaga oli "aika pyöree". Siinä on vartaloihanteet neidillä aika päin v*ttua sanoisin. Ja sitähän voi jokainen koittaa, että kestääkö kunto jos illasta toiseen vetää fyysisesti raskasta showta, että pärjääkö sitä pelkällä mäkkärillä pidemmän päälle.

Harmi jos joku ei tykännyt. I loved it.